Suomi mainittu - estekisat ulkomailla

Sunnuntaina koitti esteiden aika. Kaksi starttia, jotka ratsastin minulle paljon vieraammalla hevosella.  Chaccon estehyppelöissähän oli käynyt harmillisesti niin, ettei hevonen vain halunnut hypätä. Meillä oli toinen estetunti kisoja edellisellä viikolla, jolloin hevonen oli kieltämällä kieltänyt kaarteesta ristikolle niin monta kertaa, että lopulta olin vaihtanut aivan toiseen ratsuun ja itse omistaja/ratsastuksenopettaja oli kiivennyt selkään. Edes tällöin ei Chacco ollut mennyt esteitä ja näin juuri sen mistä omistaja olikin puhunut, että hevonen joko hyppäisi tai ei. Noh, lopulta Chacco tuli viimeisillä kerroilla paremmin. Minulla kuitenkin oli alla suurikokoinen valkoinen hevonen, jonka selkään olin päässyt. Kuulemma se oli yksinkertaisempi, suuren moottorin omaava kisahevonen, jonka kanssa Chaccon omistajan tytär oli hypännyt korkeampia luokkia. Se siis kuulemma hyppäsi aina, kunhan vain vauhtia osasi säädellä oikein.

Tämän "Rien ne va Plus"- nimisen hevosen kanssa lähdettiin sitten hyppäämään silloin tunnilla ja se meni mutkitta. Sainkin pian ehdotuksen, että halutessani saisin osallistua sillä sunnuntain estekilpailuihin. Otin tarjouksen vastaan uskomatta tuuriani, tuon upean hevosen kanssa oli kunnia päästä kisaamaan. Niinpä löysin sunnuntaiaamuna itseni Plusin selästä kolmatta kertaa, olin nimittäin lauantai-aamuna ennen Chaccon koulurataa mennyt Plusilla itsenäisesti koulua ihan vain hakien tuntumaa siihen. Se todella oli aivan eri tyyppinen kuin Chacco. Plusin kanssa verryttely hoitui verryttelymaneesissa muiden hevosten seassa ongelmitta. Onneksi sisään hyväksyttiin melko vähän edellisiä ratsukoita, joten aivan tungokseen ei jouduttu. Silti sai siellä olla kieli keskellä suuta hevosten kiemurrellessa toistensa välistä eri suuntiin.

Plus oli kisaverryttelyssä todella menossa ja sain kevennellä melko rauhassa. Toisaalta kun itse olin rauhallinen, pysyi Pluskin ihan hyvässä vauhdissa ja sain hyvin ravattua molemmissa kierroksissa myös törmäilemättä muihin. Kun olimme saaneet ihan hyvin lämmiteltyä, oli aika jo ottaa verkkahypyt maneesissa, jotka olivat verryttelyn keskellä vierekkäin. Toinen oli pystyeste ja toinen okseri. Ensin tultiin pikkupystylle alkuhypyt. Siinä ei ollut ongelmaa ja aika pian otinkin sitten hyppyä esteen ollessa isompi. Hevonen tuli melko kovaa estettä kohden, joten sain todella pitää viimeiseen asti. Myös okserille hyppäsimme todella vauhdilla, mutta esteet ylittyivät ihan hyvin ja pysyin itse mukana menossa. Kuitenkin näiden verkkaesteiden jälkeen tosiaan sain varoituksen, että Plus olisi hyvin innokas yleensäkin radoilla ja pitkillä teillä en saanut päästää sen vauhtia kiihtymään.

Ensin siis oli tyyliluokka. Ratsukot saivat heti radan jälkeen pisteytyksen samalla tavalla kuin kouluosuudessa ja ratsastimme noin kahdeksan esteen radan eikä siitä ollut uusintoja. Plusin tullessa väliovesta esteradalle lähti se heti ravaamaan ja sain tehdä kaikkeni että hevonen pysyi hanskassa sen katsellessa innostuneesti esteitä. Noh, siinä oikeastaan tervehdin lennosta ravissa tuomaritornia ja sain lähtökellon. Laukkaan lähdimme reippaasti ja pian huomasin meidän jo lähestyvän ensimmäistä estettä. Tämä oli ensimmäinen kunnon rata Plusin kanssa ja oikeastaan koko radan olin melko hukassa. Hevonen oli aivan erilainen kuin tallin maneesissa. Se imi jokaiselle esteelle aivan valtavalla voimalla ja sain olla todella tiukkana pidättämässä sitä ettei Plus olisi lähtenyt kokonaan käsistä. Rata näytti enemmänkin aikaluokalta ja kun en saanut säädeltyä Plusin laukkaa, ajauduttiin todella huonoihin paikkoihin. Yhden linjan sain ratsastettua ihan hyvin, mutta varsinkin kaksi vikaa estettä tulivat todella pohjaan ja Plus pelasti hienoilla hypyillä molemmat tullen maaliin.

Rata päästiin siis puhtaasti maaliin, mutta kuuluttamon arvosana oli 6,2 jolla ei sijoituksia haalittu. Toisaalta hevosen omistaja sanoi että rata oli ihan ymmärrettävä, kun en tuntenut hevosta melkeinpä ollenkaan. Jos olisin saanut vain muutaman puolipidätteen läpi...no mutta loppujen lopuksi oltiin tyyliluokassa kuitenkin 10/24, joten sai siitäkin olla jo todella tyytyväinen ja puhdas ratakin vielä. Kävimme hevosen omistajan ja hänen tyttärensä kanssa syömässä välissä, sillä meillä oli reilu tunti aikaa ennen kuin Plus piti varustaa toista starttia varten. Kahviossa istumisen aikana ehdin pohtia kahta aiempaa starttia ja kerätä jännitystä viimeiseen. Tiesin, että minulla oli enää yksi mahdollisuus päästä palkinnoille ja tuoda jotain ikimuistoista Saksasta kotiin. Kaksi edellistä starttia olivat menneet ihan hyvin, mutta tällaiselle kilpailuintoiselle ne eivät riittäneet. Ennen hevosen selkään uudelleen  kipuamista olin ehtinyt päästä ajatuksissani siihen pisteeseen, että nyt oli pakko onnistua ja että ratsastaisin vaikka voitosta.

Noh, verryttely pidettiin nyt lyhyempänä. Ravaamisen jälkeen otin enää muutaman verkkahypyn, joista on pakko todeta että ne menivät täysin pieleen. Hevonen oli niin vahva, että tultiin okserille todella vinossa. Hypyssä vasen jalkani vetäisi mukanaan tolpan alas ja hevonen heitti ryminässä ja pelästyksissään pukin esteen jälkeen. Onneksi pysyin mukana ja sain Plusin kiinni ja toisen (ei kyllä yhtään hitaamman) lähestymisen jälkeen oli pakko mennä odottamaan jo vuoroa. Verkkahypyt olivat hetken jättäneet tosi huonon maun suuhun, mutta ratamaneesiin päästyäni ehdin pyyhkäistä ne mielestäni. Tällä kertaa hevonen pysyi käynnissä, kunnes olin rauhassa tervehtinyt ja saanut merkin. Niinpä päästiin matkaan ja tässä aikaluokassa sitten sai antaa mennä. Radankävelyssä oltiin omistajan kanssa suunniteltu minulle oikaisureitti ja ennen lähtöä olinkin pohtinut pääni puhki ehtisinkö kääntää tiukemman kaarteen vai ottaa tokan oikaisureitin. Jopa radalle mentiin niin, että katsotaan esteen kohdalla miltä näyttää.

Ensimmäisen esteen jälkeen pyörähti rata hyvin käyntiin ja muistin kaarevan linjan jälkeen kääntää nopeasti jo seuraavaan suuntaan. Oikaisureittiä ennen olevalle esteelle tuli pitkä hyppy, joten tiukempi reittivalinta jouduttiin jättämään pois laskuista meidän ajautuessa jo yhdellä laukka-askeleella sen ohi ison hevosen kanssa. Niinpä käänsin mahdollisimman nopeasti toiselle ja huolehdin, ettei hevonen hyppäisi reitin edessä olevaa ansaestettä (se on ottanut kuulemma extrahyppyjä vakituisen kisaajankin kanssa). Reitistä kuitenkin selvittiin ja jatkettiin matkaa nopsasti kohti loppua. Viimeisellä okseri-pysty linjalla ratsastin jo ruusukkeenkiilto silmissä hevosta hieman eteen ja tultiin se sujuvalla viidellä laukalla. Radan jälkeen taputin hevosta laukassa ja sain kuulla epämääräisesti kuuluttimista "Und wir haben der neue Führer!", mietin olinko oikeasti kuullut oikein mutta omistajat hihkaisivat minulle suoraan että todella oltiin menty radalla johtoon!

Sain paljon onnitteluja hyvästä ratsastuksesta, mutta saatiin jännittää noin parinkymmenen ratsukon ajan lopullista sijoitusta. Käytiin välissä ottamassa ulkona taas ikimuistoisia kuvia ja pian mentiin maneesille päin. Lopulta kukaan ei ollut mennyt meidän ajan yli ja hymy levisi korviin asti. Me oltiin tehty se! Ja päästiin maneesiin hevosen kanssa palkintojenjakoon. Kunniakierrosta varten sain kuulla hyväntuulisia kommentteja että "se saattaa sitten olla vähän villi..." ja odotin jännityksellä mitä siitä tulisi. Ensin kuitenkin mentiin riviin, kuuluttamosta kuului hieman hämmentynyt "ja ensimmäinen sija menee....Suomeen?" ja hevonen sai ihanan kultaisen ruusukkeen suitsiinsa sekä ratsastajalle suloinen junioriluokkaan kuuluva mitali kaulaan. Ja niin sitä sitten lähdettiin kunniakierrokselle oikeaan. Hevonen lähti ihan hallitusti liikkeelle kunnes vähän myöhemmin taisi sieltä lentää pieni pukki.

Jonkun saksalaisbiisin tahtiin tuli pari taputusta ja lopun iloiset huudot. Plus steppaili vielä kierroksen jälkeen korvat hörössä ja niin oli kunniakierros ohi (selvittiinpä hengissä :D). Todettiin yhdessä, että ehkä ne aikaluokat on mun juttu ja olin kyllä samaa mieltä. Hevonen pääsi taas kotikarsinaan ja onnellinen ratsastaja jäi tallille pyörimään auringonkin alkaessa pilkistää pilvien välistä. Loppu hyvin kaikki hyvin, en voinut uskoa että tämä kolmekuukautinen vaihto oli johtanut minut tuohon tilanteeseen että pääsin kisaamaan kaksipäiväisiin kilpailuihin ihanilla, hienoilla hevosilla ja vieläpä tuomaan sieltä ruusukkeen kotiin 29 ratsastajan joukosta ja melkein vähän yli sekunnin erolla toiseksi tulleeseen. Kiitollisuus ja onnellisuus olivat kyllä tunteita, mitkä koin todella vahvasti tuon kokemuksen jälkeen.

palkinnoksi sain satulahuovan (ehkä se ei olis liian iso Dexterille? :D)

linkki videoon

Ekat koulukisat ulkomailla

Ja niin se sitten alkoi, minun elämäni ensimmäinen ratsastuskilpailu ulkomailla ja myös ensimmäinen kaksipäiväinen kisaviikonloppu, johon mahtui yhteensä kolme starttia. Lopulta nimittäin minulle avautui mahdollisuus myös toisena päivänä osallistua estekilpailuihin. Niistä on tulossa kuitenkin vielä erillinen postaus, sillä nyt haluan kertoa perinpohjaisesti minun ja Chaccon startista, jota varten oltiin harjoiteltu jo vähän enemmänkin. Treenikertoja tuli alle monta ja pari valmennusta, mikä oli todella hyvä. Sain Chaccoon tuntumaa ja pääsin opettelemaan radan hyvissä ajoin ennen kilpailua, joka oli E-Dressur eli melko helppo kouluohjelma. Tätä kisaviikonloppua varten kuitenkin tulikin pieni operaatio hommata tarvittavia varusteita. Tarvitsin kisatakin, sen alle valkoisen kisapaidan sekä valkoiset hanskat ja housut. Niinpä Saksasta tuli ostettua omaksi kisatakki ja muuten ystävälliset yksäritallin ratsastajat lainasivat minulle muita tarvittavia varusteita. Hiusten tuli myös olla nutturalla, joten sain hiusverkon sitä varten erikseen.

Kisa-aamu starttasi hyvin aikaisissa merkeissä. Minun luokassani oli 26 lähtijää (vaikka alunperin ilmottautuneita oli jopa 40!) ja onneksi oltiin melko alkupäässä. Edellisenä iltana oli kaikki Chaccon varusteet putsattu ja harjattiin se perusteellisesti laittaen hieman jopa showshinea karvaan. Lisäksi hevoselle otettiin aamulla valkoinen satulahuopa ja starttinumero. Olimme sopineet omistajan kanssa, että verkkaisin ylhäällä omassa maneesissa senkin takia, että Chacco pelkäsi muita hevosia ja verkka-alueella olisi kova tungos. Tämä oli todella kiva juttu että pääsin verkkaamaan yksikseni maneesissa, vaikka loppujen lopuksi aika jäi vähän niukaksi. Jo ennen toiseen suuntaan laukkaamista oli nimittäin lähdettävä kävelemään alas.

Kävelimme autotietä pitkin noin 500 metriä jonka jälkeen saavuimme keskelle täyttä kisapäivän tohinaa. Ratsuja käveli loimet yllä ulkona ja lähtivät oman numeron mukaan pikkumaneesiin jossa tietty määrä sai verkata ennen. Me käppäilimme sinne suoraan ja pääsin vielä vähän verkkaamaan sisällä, vaikka Chacco kyllä kovin jännittynyt muista hevosista olikin. Ja niin oli pian aika jo avata sisäovi toiseen maneesiin, johon edelliset ratsukot menivät päätyyn aidatulle alueelle odottamaan. Kävellessäni Chaccon kanssa alkoi jännitys nousemaan. Meidän suoritusta oli tullut katsomaan niin isäntäperhe, kuin hevosen vakituiset ratsastajat sekä koulukaverini. Ennen ei kyllä hevosen selässä ole jännittänyt niin paljoa, mutta onneksi odotus loppui kuitenkin melko lyhyeen.

Ja niin menimme valkoisten aitojen sisään Chaccon kanssa ja aloitimme kuuluttajan ohjeiden mukaan radan. Radalle tultiin keskikäynnissä joka oli Chaccon kanssa vähän liian ponneton. Pysäytyksessä meidän aloitus ei ollut kovin lupaava, sillä hevonen lähti levottomasti steppaamaan ja heiluttamaan päätään. Voi olla, että se reagoi omaan jännitykseenikin ja tilanteeseen tuolla tavalla, nämähän olivat Chaccon ensimmäiset koulukisat. Siitä sitten lähdettiin me kärkenä liikkeelle ja ensimmäiseksi kevyttä ravia uraa pitkin. Tässä mentiin ihan hyvää ravia, ehkä vähän itse olin edelleen siellä kankeana enkä vaikuttanut hevoseen ihan täysiä. Kuitenkin suunnanvaihto sujui hyvin ja siirryttiin pääty-ympyrälle harjoitusraviin. Ensimmäinen ympyrä oli vähän ajelehtimista ja hevonen taisi olla jossain välissä hieman vino oikealle. Ympyränvaihdossa sain kuitenkin paremman tuntuman Chaccoon ja päästiin sujuvasti seuraavalle ympyrälle.

Myös laukannosto sujui hyvin oikeaan ja Chacco pysyi hyvin pehmeänä läpi laukan. Siirtyminen raviin ei ollut paras mitä harjoituksissa oli nähty, mutta menetteli. Seuraavan lyhyen sivun keskellä siirryttiin käyntiin ja tultiin lävistäjä jossa tuli antaa hevoselle tilaa astua reippaasti ja rennosti eteen. Chaccon kanssa käynnissä olikin juuri se haaste, että saataisiin sitä tarpeeksi eteenpäin, mutta se taisi olla ihan riittävä. Raviin siirtyessä annoin liian vahvan kannusavun, josta hevonen hieman hypähti eikä siirtymä ollut niin rento. Toiseen suuntaan myös laukannostossa Chacco oli aavistuksen punkeutunut oikealle, jolloin ehdin juuri viime hetkelle pelastaa noston hevosen ymmärtäessä että ollaan nostamassa vasen eikä oikea. Se siis tuli melko hypähtäen ja selkään jopa tuntui pukilta. Tästä kuitenkin jatkettiin reippaasti pitkä sivu laukassa jonka jälkeen vielä viimeiset ravisuunnanmuutokset. Pian tultiin keskihalkaisijalle, jossa pysyttiin nyt lopussa paremmin paikoillaan.

Siinä se oli, nopeammin kuin oli kuvitellut. Jotenkin tuntui epätodelliselta, että pitkien harjoittelujen jälkeen tuo oli kestänyt vain hetken. Melkein jopa oli tuntunut rataa tehdessä, että olin harjoittelemassa sitä. Näissä koulukisoissa ei ratsukoille annettu prosentteja, vaan pisteytys tehtiin asteikolla 1-10. Saimme itseasiassa melkein heti ohjelman jälkeen tietää minun pisteeni, mikä oli 6,2. Ei siis paras esitys, mutta olin ennen kaikkea iloinen että sain ylipäätään ratsastaa kisoissa. Tulimme sillä hetkeksi radan jälkeen neljännelle sijalle. Tässä luokassa palkittiin yhdeksän ratsukkoa ja putosimme hitaasti alemmas, kun ratsukoita oli vielä reilusti jäljellä. Lopulta neljän ratsukon ollessa tulematta olimme juuri sillä yhdeksännellä sijalla ja saatiinkin jännittää aivan viimeiseen asti, päästäisiinkö palkintosijalle. Lopulta pudottiin kuitenkin jaetulle 13 sijalle.

Kuultuamme tulokset ei enää tarvinnut jäädä odottamaan, joten pienen ulkoisen kuvaussession jälkeen lähdettiin kävelemään hevosen kanssa takaisin ylhäälle kohti omaa tallia. Siellä sitten otettiin kamat pois ja vaihdettiin pari sanaa suorituksesta. Itse olin aivan supertyytyväinen. Monet ratsastajat olivat tulleet kisoihin kauempaa omilta talleiltaan omilla hevosillaan ja taso oli tuossakin luokassa hyvin kova. Saattoi hyvin olla, että oman ratsastuskisailujeni mittakaavassa tuo oli yksi parhaista radoista, mutta noissa karkeloissa sillä ei sijoille päästy. Super ikimuistoisia kuvia kuitenkin tuli saatua niin monia, etten osannut valita mitä tähän postaukseen oikein julkaisen. Näillä eväillä sitten virittäydyttiin seuraavan päivän tunnelmiin esteiden parissa. Sitä ennen kuitenkin alla vielä meidän ratavideo, mikä kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa niin näkee tuon saksalaisen ohjelman kokonaisuudessaan! :)

<3

linkki videoon

Pari valmennusta ja rataharjoitusta

Huh, Suomeen paluu ei ole sujunut rauhallisissa päivissä, vaan tekemistä on riittänyt niin paljon että hyvä kun ehtii illalla koneen ääreen istahtaa. Nyt kuitenkin palataan vielä Saksan ratsasteluihin, jotka olivatkin todella mielenkiintoisia. Ennen kilpailuja minulle nimittäin järjestettiin ihanasti pari valmennustuntia vielä Chaccon kanssa. Tunnilla oli mukana pari muuta ratsua omien hevostensa kanssa ja se pidettiin kotitallin maneesissa. Olimme sopineet, että opettelen kouluohjelman tuntia varten valmiiksi ja siinä olikin pieni urakka, kun kaikki kohdat olivat saksaksi. Onneksi itse ohjelma oli yksinkertainen, joten ymmärsin ilman suurempia ongelmia loppujen lopuksi kouluratsastusradan kulun. Lisäksi sain kuulla, että radan kuluessa kuuluisi kuuluttamosta aina tietyt kohdat ikäänkuin "käskyinä". Itselleni oli kuitenkin tärkeää, että osaisin radan ulkoa, jos en vaikka saisi saksankielisistä ohjeista selvää.

Lisäksi minulle oli Chaccon kanssa suunniteltu paikkaa edessä, sillä tämä ohjelma ratsastettiin kahden pareissa. Koska tuo luokka ja kaikki järjestelyt olivat paljon erilaiset mihin Suomessa olin tottunut, pääsin Chaccon kanssa vielä parille valmennustunnille ennen kisoja. Olin todella iloinen, että voitiin käydä rataa rauhassa neuvojen kanssa ja samalla opetella tuota parina menemistä. Ensimmäiselle tunnille lähdinkin vielä niin, etten ollut täysin opetellut rataa valmiiksi ulkomuistiin. Ensin kuitenkin verkattiin yhteisesti meitä ollessa kolme ratsukkoa tunnilla. Alkupuolen tunnissa sainkin hyviä neuvoja pitää hevonen hyvässä temmossa ja muistaa asettaa sitä rehellisesti sisään.

Tuttu valvovan silmän alla ratsastelu myös auttoi itseäni skarppaamaan ja ratsastin enkä jäänyt vain niin sanotusti ratsastelemaan. Myös Chacco alkoi pikkuhiljaa tuntumaan paremmalta, kun itse muistin pitää ohjat tarpeeksi lyhyenä. Teimme alkutunnista todella paljon sitä, että vaihdeltiin pääty-ympyöiden välillä vaihdellen asetuksia mitä kyseisen tallin ratsastajat myös tekivät usein itsenäisesti treenatessaan ja muutenkin ympyrällä pääsi hyvin työskentelemään kaikissa askellajeissa.

Pian otettiin laukat, kun oltiin melko perusteellisesti työskennelty ravissa. Laukassa opettaja neuvoi minua ottamaan ohjia vähän lyhyemmäksi ja ratsastamaan sitä takaa vielä enemmän aktiiviseksi. Laukassa Chacco tuntui kuitenkin tosi miellyttävältä, vaikka itse olisin saanut vielä istua siellä selässä paremmin. Kun olimme ratsastelleet suuren osan tunnista hevosia valvovan katseen alla, oli aika sitten lähteä käymään kisoihin tulevaa rataa läpi. Kävimme radan läpi niin, että minun edelläni ratsasti radan läpikotaisin tunteva tyttö. Se oli ihan hyvä, sillä näin pystyin keskittymään ekalla kerralla hevoseen ja hahmottamaan muutenkin kokonaisuuden.

Tunnin opettaja sanoi ääneen luettavat osat, niin kuin itse kilpailussakin tulisi olemaan. Radalla en ensin tajunnutkaan, että esimerkiksi laukannosto ei tapahtunut pisteessä, vaan piti odottaa/nostaa jo ennen pistettä laukka sen mukaan, miten kuuluttaja sanoisi sanan "Marsch". Myös keskihalkaisijalle piti kääntää niin, että itse keskikohta jäisi molempien ratsukoiden väliin. Tämä kaikki oli minulle uutta ja ensimmäisellä kerralla tulikin hieman opeteltua. Myös pientä jännitystä ja jäykkyyttä oli havaittavissa minussa kun oli rataharjoituksesta kyse, silloin usein en muista niin paljon vaikuttaa hevoseen, ja siinä asiassa onkin vielä jatkoa ajatellen paljon tekemistä. Olin kuitenkin todella kiitollinen, että tällainen rataharjoitus/valmennuskerta oli vielä järjestetty ennen kisoja.

Lisäksi meillä oli vielä ihan ennen kisoja yksi valmennustunti, jossa käytiin rata vielä kerran läpi niin että itse olin edessä. Se meni jo hyvin ja muistin nostaa käskystä laukan sekä seurata oikeita reittejä, jes. Vielä kun sai laukasta raviin siirtymisen pehmeämmäksi, sillä opettaja huomasi minun tekevän tuon siirtymisen liian suurilla avuilla. Hän halusi, että käyttäisin enemmän istuntaa ja pehmeästi siirtäisin Chaccon raviin, tällöin siirtymästä ei tulisi sellaista töksähtävää eikä hevonen harppaisi paria ekaa askelta kiitoravia. Saatiinkin vielä lopussa muutama hyvä siirtyminen aikaan mihin oli hyvä lopettaa ja jäädä jännityksellä odottaa jännää uutta kisakokemusta.

linkki videoon