Ihan ok, mutta parempaankin pystyy

Tiistaina koulutunnilla ajattelin, että ratsuna toimisi Hugo näin kenraaliharjoituksissa, mutta sainkin kuulla ikäviä uutisia. Hugolla oli tiistaina selkä kipeänä, joten se ei tullut tunneille ollenkaan. Sen sijaan tuntui kuin opettaja olisi lukenut ajatukseni, koska mietin juuri kuinka kivaa olisi mennä Cinnamonilla pitkästä aikaa. Ja senhän sitten sainkin! Tuli oikein iloinen mieli, kun pääsin kipuamaan rakkaan hoitohevosen selkään taas. Ehkä myös pieni tauko Hugostakin oli ihan hyväksi, olin jo päässyt harjoittelemaan sillä niin monta kertaa. Kysyinkin heti vyötä kiristäessäni opettajalta, että pääsisiköhän Hugo viikonlopun kisoihin selkänsä takia. Poni kuulemma kyllä pääsisi siihen mennessä takaisin tunneille.

Kun aloitettiin tunti tavallisella käynti- ja raviverryttelyllä, päätin ratsastaa Cinnamonia mahdollisimman hyvin. Ryhti koheni ja tein käyntisiirtymisiä aktivoiden ponia pohkeelle. Cinnamon tuntuikin todellakin tavallista reippaammalta ja jouduin kääntämään aika paljon muiden takapäästä pois. Jos jäi pitkäksi aikaa jummaamaan jonkun taakse, testasikin Cinnamon ratsastajan päättäväisyyttä paikanvaihdon ajan tullessa. Cinnamon liikkui kivan aktiivisesti eteenpäin ja kun tultiin askeleenpidennyksiä lävistäjillä, sain ne onnistumaan todella hyvin. Ponilta löytyi sitä eteenpäinpyrkivyyttä ihan roimasti, mikä oli todella hyvä juttu. Tultiin hetken aikaa koko ajan lävistäjiä ja ne menivät jokainen kivasti ja ponista irtosi sitä vauhtia.

Näytän aina jotenkin tosi surulliselta ja vakavalta ratsastuskuvissa xD 

Jatkettiin piakkoin laukassa ja poni nosti sen tosi kivasti ilman sen suurempia ongelmia. Olin ollut jo varautunut siihen, että se jää kenkkuilemaan keskelle, mutta oli sitten varmaan verkattu tarpeeksi napakasti jo alusta. Tehtiin pääty-ympyröitä ja voi vitsi se Cinnamonkin oli kiva ja rento. Laukassa piti vain huolehtia siitä, että meille riitti tilaa ja poni liikkui hyvin eteen eikä jäänyt jummailemaan. Kun jatkettiin ravissa oli ponin harjoitusravissa jo ihan istuminen, kun Cinnamon oli sen verran energisellä päällä. Poni meni ihan kivasti, mutta harjoitusravissa ei meinannut sitä rentoutta löytyä, koska Cinnamonilla oli kauhea kiire juosta jännittyneenä eteenpäin. Keventäessä sillä meni ihan toinen vaihde päälle.

Tunnin tehtävät koostuivat kumminkin aika paljon harjoitusravissa istumiseen ja aloitettiin seuraavaksi välikäyntien jälkeen avotaivutukset. Teimme ennen avoon lähtöä voltin pitkän sivun keskelle jonka jälkeen tultiin avoa. Käynnissä meinasi poni lähteä vääntyilemään vähän liikaakin kaulastaan ja jotenkin se tuntui ihan kauhean tahmaiselta. Se reagoi melko hitaasti pohkeeseen vaikka kyllä sieltä sitä avoa tuli. Poni kumminkin mateli eteenpäin ja se tuntui jotenkin ärsyttävältä ratsastaa. Kun siirryttiin jännittyneeseen harjoitusraviin, koitin parhaani mukaan rentoutua itse, mutta jotenkin olin kuin rautakanki siellä selässä. Voltti meni ihan hyvin ja ravissa kumminkin saatiin sitten paljon parempaa avoa aikaiseksi kuin käynnissä. Moottori löytyi paremmin ja saatiin tosi hyvää pätkää.

kuvia ei saatu niin paljoa tunnista, mutta otin keskiviikkona ihania otoksia kuvauksellisesta Cinnamonista <3

Avotaivutukset sujuivat siis paljon paremmin ravissa kuin käynnissä. Kun jatkoimme ravissa uraa pitkin teimme jossain vaiheessa vasta-asetuksia, mutta niitä en itse ehtinyt ollenkaan tehdä kun kaikki keskittyminen meni siihen, että löytäisimme itsellemme sopivan kolon. Cinnamon vain oli niin reippaana menossa, että saavutti todella nopeasti edellä olevat ratsukot. Tehtiin vielä pohkeenväistöjä uralta keskihalkaisijalle ja takaisin uralle ja löytyi todella hyvät väistöt Cinnamonin kanssa. Kaulakin pysyi suorana kun muistin olla tarkkana ohjien kanssa. Cinnamon väistätti superhyvin ja siihen olikin hyvä sitten lopettaa loppuraveihin.

Lopussa ravattiinkin sitten todella rennosti ja kivasti eteenpäin, mutta jotenkin jäi kaivelemaan se ponin jännittyneisyys harjoitusravissa. Olihan sielläkin hyviä pätkiä, mutta jotenkin tunti oli mennyt ponin hidastamiseen ja se oli hyvin sekavaa. Alun "nyt ratsastan niin hyvin" motivaatio hieman hiipui tunnin aikana, mutta ehkä joku toinen kerta menee sitten paremmin. Hetki siinä kestää myös totutella isoaskeleisen Cinnamonin ratsastamiseen muiden ponien jälkeen. Poni meni ihan kivasti, mutta vielä olisin voinut itse vaatia itseltäni parempaa ratsastusta. Cinnamon on kiva poni, mutta se tosiaan ei anna mitään ilmaiseksi. Ehkä ensi kerralla sitten paremmin ;).

Huomasin muutes tällä viikolla, että Cinnamonin sivua ei näkynyt ollenkaan blogissa. Selvitin tänään kumminkin tuon vian, ja uusin sitten samalla kokonaan ponin esittelysivut julkaistessani sen näkyville. Blogissa tosiaan on myös vaihtunut banneri, jonka Iiris ystävällisesti taiteili minulle. Värimaailmaksi valittiin vähän pirteämpi vaaleanvihreä, ja banneri on jotenkin iloisempi kuin edeltäjänsä. Mä tykkään!

Heppamokailuja ja kommelluksia

Blogitallissa on nyt käynnissä taas kiva viikon blogihaaste, joten päätin ottaa itsekin siihen osaa. Aiheena on tosiaan kirjoittaa sattuneista kommelluksista ja mokista, mitä hevosten kanssa on tullut tehtyä. Jokaiselle varmasti sattuu jossain vaiheessa hevostelun parissa mokia, niiltä ei vain aina voi välttyä. Mieleen muistuu kyllä paljon hassuja ja täpäriä tilanteita hevosten parissa, joita aionkin nyt kertoa.

1. Karkuri Kasper
Meidän tallistamme löytyy (viime viikolla ikävä kyllä vihreille niityille laukannut) Kasper, joka on todellinen karkauksen mestari. Aloittaessani Tapiolassa, muistan kaikki ne varoitukset ja ohjeet Kasperin varalle. "Muista sulkea karsinan ovi, äläkä missään nimessä anna sen karata!". Tuolloin jopa oli hieman pelottavaa astua tuon pikkuponin lähettyville, Kasper nimittäin rakasti kaiken maistamista (mukaan lukien ihmiset olivat kiva kohde)... Varmaan jokaiselta vähän pidempään Kasperin tunteneelta on karannut jossain vaiheessa tämä poni. Niin myös minulle sattui se päivä, kun menin pahaa- aavistamattomana varustamaan Kasperia.

Lähestyin karsinaa suitset kädessäni ja avasin sen raolleen valmiina pujahtamaan sisään ja sulkemaan oven, niin kuin niin monet kerrat siitä oli sanottu. Tällä kertaa olikin poni kumminkin nopeammin vastassa ja kirjaimellisesti jyräsi oven auki. Siitä alkoi melkoinen työntökisa, kun koitin työntää Kasperia taaksepäin ja pikkuponi voitti kyllä 6-0. Kasper jyräsi eteenpäin ja lopulta siinä oli hypättävä nopeasti alta pois, ennen kuin tuo ryökäle talloisi minut liiskaksi. Tyytyväisenä itseensä jolkotti Kasper sitten lähimpien heinäpaarien luokse (se ei ikinä lähtisi juoksemaan tallista pois, ruoka on maailman tärkein asia tuolle ahmatille). Tuosta meidän välisestämme työntökisasta riittikin sitten juttua myöhemmin ja ei voinut muuta kuin nauraa Kasperin metkuille. Onneksi loppu päättyi kumminkin hyvin, kun talutin ponin sitten suitsissa takaisin karsinaan.

"Varo vaan!"

Voi että näitä vanhoja kuvia :D

2. Tahallisen tippumisen yritys
Pari vuotta sitten olin kesäleirillä kaverini kanssa. Meillä oli yhtenä päivänä luvassa itsenäinen leikkitunti ja arvatkaas vaan mikä masteridea sitten tuli keksittyä. Yhtäkkiä kehotin kuvaajaa ottamaan videota ja lähestyin kameraa ravissa. Tarkoituksena oli tehdä todella eeppinen ja aidon näköinen tippumisvideo, mutta se näytti enemmänkin ovelalta kipuamiselta ponin selästä alas. Tämä maailman valloittava tippuminen oli enemmänkin tyyliä "kapua kieli keskellä suuta alas ponin selästä ja tömpsähdä maahan". Ravissa tuli kyllä pieni hiekkapilvi, joten laskeutuminen oli melko tyylikäs. Voisi sanoa, että se oli epäonnistunut yritys epäonnistua.

naistensatulaan vääntyilemässä

 

                                                                  linkki videoon

3. Viesti, joka oli pakko voittaa
Taas palaamme leikkituntiin, joka olikin tällä kertaa joulun tunti. Tällä leikkitunnilla oli kumminkin poni enemmän tosissaan kuin ratsastaja. Menin hoitoponillani Cinnamonilla ja siinä olikin sellainen poni, joka halusi voittaa tosissaan! Cinnamon oli ihan liekeissä ja valmiina sinkoamaan matkaan peilileikissä. Kun oli vuorossa viestiosuus, jossa tarkoituksena oli pujotella tötteröt ja tulla takaisin laukassa, tapahtui todellinen pikamaratooni. Laukkapohkeet annettuani ampaisi Cinnamon tuli hännän alla aivan innoissaan ja siellä pompin minä pöllämystyneenä ilman satulaa selässä silmät pyöreinä. Ei se tötteröiden kiertäminen sitten ihan oppikirjan mukaisesti mennyt, kun karautettiin toiselle puolelle maneesia ja lopussa alkoi poni pomppia kuin pupu etujaloillaan. Saatuani tuon vieteripupun rauhoittumaan ihmettelin että sehän lähti.

Muita kommelluksia:
 > Väärän esteen taidokas hyppääminen, kun ratsastaja on ollut vähän pihalla, että minne mennään.
 > Kypärät väärinpäin päähän- tempaus, kun tepastelimme iloisena maneesiin koko ryhmä
 > Kaunis volttitippuminen Pokemonin selästä (vaikka olihan se vähän kivuliampi tapaus)

Laittelen tähän loppuun vielä joitain hauskoja tilannekuvia mitä mainioimmista hetkistä hevosten kanssa. Ja niitähän hetkiä riittää noiden kauraturpien toimesta aina! Katsotaan mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan ja ehkä pääsenkin joskus päivittelemään hevosmokiani uuden postauksen muodossa :D.

Mikä kuvaidea tämä oli xD

salamaakin nopempi luikuri!

Siellä sitä mennään..

On se vaan hieno poni

Sunnuntaina oli luvassa vuokraus ja tietenkin menin sitten ilmoittautumaan mukaan. Vuokrasin uudestaan Vaniljaa, jolla menin siis myös viime vuokrauksen. Aamu ei ollutkaan niin aikainen kuin viimeksi, vaan menin vasta vähän ennen kahtatoista tallille. Ponin harjattuani ja varusteet laitettuani lähdettiin sitten maneesiin. Samaan aikaan oli meidän lisäksemme neljä muuta ratsukkoa, joista yksi oli hevonen. Meillä oli todella kiva ryhmä, joista kaksi oli aikuisratsastajaa. Sain rauhassa keskittyä omaan ratsastukseeni ja tilaa riitti. Ennen tuntia olin jo valmiiksi suunnitellut muutamia kivoja harjoituksia, mitä tunnilla aioin tehdä. Suunnitelmiini kuului paljon volttien ratsastusta ja taivuttelua, vastalaukkaharjoitusta ja loivia kiemurauria.

Sain tunnin ensimmäiselle puoliskolle myös kuvaajan, kiitos Amalia! Aloitettiin tietenkin pitkien alkukäyntien jälkeen sitten ratsastelemaan. Itse aloitin ensin käynnissä ja tein kirjaimien kohdalla pysähdyksiä, jotta saisin Vaniljan kuuntelemaan pohjetta. Suuria apuja ei tarvinnut käyttää ja poni oli hyvin kuulolla. Pysähdysten jälkeen siirryin tekemään jokaiselle sivulle loivat kiemuraurat käynnissä.  Kiemuraurilla huolehdin asetuksista ja reippaasta tahdista. Piakkoin siirryinkin sitten raviin ja ravailin hetken aikaa uraa pitkin keskittyen kulmiin ratsastukseen.

Loivia kiemurauria tehtyäni käynnissä siirryin raviin ja jätin kiemuraurat lyhyillä sivuilla tekemättä. Sen sijaan lisäsin pitkien sivujen loivien kiemuraurien keskelle voltit seinustalle päin. Ensin tuli volteista turhan pieniä, kun en mennyt tarpeeksi suurelle kiemurauralle. Seuraavilla kerroilla onnistuikin voltit jo vähän paremmin, kun aloitin ne pituushalkaisijan kohdalta. Tein lyhyillä sivuilla muutamia pysähdyksiä kirjaimissa ja muuten jatkoin loivilla kiemuraurilla melko pitkään. Vanilja oli aluksi melko kankea, mutta alkoi pikkuhiljaa siitä vertyä. Tehtävät olivat mielestäni juuri meille hyödyllisiä ja itseltäni se todella vaati tarkkuutta. Vaihdoin suunnan ja jatkoin samaa tehtävää toisessa kierroksessa.

Ravissa jatkettuani oli aika ottaa seuraavaksi laukkaa. Laukassa päätin aloittaa vastalaukkojen harjoittelulla, eli tulin ravissa lyhyen sivun ja pitkän sivun alussa nostin vastalaukan ja laukkasin hiukan uran sisäpuolelta loivan kiemurauran suuntaisesti. Vanilja nosti joka kerta todella kivasti vastalaukan ja saatiin se pidettyä yllä hyvin. En ottanut paljoa harjoitusta enempää, vaan jatkoin oikeassa laukassa vähän pidempään. Oikeassa laukassa tulin pari kertaa kunnolla loivan kiemurauran joka onnistui aika hyvin ja Vaniljalla oli reipas tahti. Vaihdoin laukassa suunnan ja jatkoin samaa toiseen suuntaan.

Laukkaamisen jälkeen pidin suunnittelemani välikäynnit. Oli todella hauska toteuttaa oma tunti ja keksiä paljon harjoiteltavaa. Välikäyntien jälkeen otin ohjat uudelleen ja aloitin ravissa seuraavan harjoituksen. Tulin pituushalkaisijalle ja tein ensin voltin vasemmalle. Voltin jälkeen suoristin, jatkoin hetken suoraan ja aloitin seuraavan voltin toiseen suuntaan. Tein yhteensä neljä volttia halkaisijan aikana. Tulin uudelleen pituushalkaisijalle ja tällä kertaa jäin I:n kohdalle volttien muodostamalle kahdeksikolle. Eli tein voltin vuorotellen vasemmalle ja oikealle, välissä suoristin aina ponin.

Vaniljan kanssa harjoitukset sujuivat ihan hyvin, ratsastajalla vain meinasi kunto loppua :D. Välillä poni meinasi oikaista voltin lopun ja tahti meinasi hiipua voltin aikana. Jaksoin kumminkin tsempata ja saatiin ihan hyviäkin pätkiä, jolloin poni keskittyi ja ratsastajalla oli kieli keskellä suuta. Kauaa en kumminkaan jaksanut pyöriä volteilla, vaan kävelin hetken aikaa hengähtäen. Otin myös laukkaa molempiin suuntiin.

Halusin tunnilla vielä päästä hieman tekemään väistöjä ja lopputunnista ehdinkin niitä tehdä. Väistätin uralta maneesin keskelle, suoristin ja jatkoin väistöä sitten takaisin uralle loivan kiemurauran tapaisesti. Vanilja meinasi vähän jäädä jummailemaan paikoilleen mutta väistätti kivasti. Pohkeenväistöjen jälkeen jatkoin avotaivutusten parissa niin, että tein ensin pitkälle sivulle käynnissä avotaivutusta, joka sujui todella kivasti. Sen jälkeen siirryin raviin ja jatkoin siinä avotaivutusta. Ravissa sai todella tehdäkin paljon enemmän ja kyllä siitä jotakin tuli.

Vaihdoin vielä suunnan ja tein saman jutun toiseenkin suuntaan. Avotaivutusten jälkeen olikin loppuravien aika jonka jälkeen siirryttiin käyntiin. Vanilja on kyllä niin ihana ratsastaa, se on osaava vanha tamma. Vuokraus on kyllä kivaa vaihtelua tavalliseen ratsastuskouluarkeen, jossa mennäänkin aina opetuksessa. Oman tunnin suunnittelu oli hauskaa, ja vaikka välillä sitä tulikin vain ravailtua tai käveltyä, oli kumminkin eri tehtäviä, mitä tunnin aikana tein.

Koulukisoihin Hugelilla

Tiistain jälkeen tosiaan mietin Hugon toivomista koulukisoihin ja menin perjantaina tunnille vielä testailemaan ponia. Tunnilla oli tarkoitus päästä tekemään niitä lävistäjiä ja temmonlisäyksiä, jotta saisin harjoitella niitä. Perjantaina siis normaalin tallipäivän lisäksi kävin ratsastamassa viiden tunnilla. Tajusin tässä viime päivinä, että ensi sunnuntain kisarata on sama rata, jonka olen ratsastanut ensimmäisissä koulukisoissani Hugolla. Eli tällä kertaa kisaradaksi oli valittu Aikuisten kouluratsastusohjelma, joka onkin ollut ensimmäinen kouluratani ikinä. Sinäänsä todella nostalgista tehdä tuo rata tulevissa kisoissa uudestaan ja vieläpä sattumalta ajatuksissani oli mennä samalla ponilla, jolla koulukisailun aloitin. Näissä kisoissa aion kumminkin tehdä paremmin ja korjata viime kisojen mokia.

Alussa oli meillä todella pitkä alkukäyntityöskentely, koska opettaja oli hetken aikaa poissa. Niimpä tein itsenäisesti Hugon kanssa pääty-ympyröitä ja voltteja sekä taivuttelin ponia, joka tuntui todella pehmeältä alun pienen vetokilpailun jälkeen. Hugo on siitä hassu, että se saattaa jännittyä ja vetää ohjia vastaan, mutta kun itse hellittää ja rentouttaa käden, ponikin rentoutuu. Käynnissä tein pitkien sivujen keskellä pysähdykset ja niissä juurikin jäi poni vetokilpailuun kun se jännittyi pidätteestä. Pitkään käveltyämme siirryttiin sitten raviin.

Kuvista kiitos Olivialle

Energiaa täynnä oleva poni juoksi ensin pää katossa ja piti hieman rauhoitella sitä pääty-ympyröillä ja volteilla. Meitä oli tunnilla aika paljon, ja tuntui että saavutettiin muitten ponien hännät todella nopeasti. Pikkuhiljaa löytyi kumminkin hieman rauhallisempi tahti. Jatkettiin aika pitkään itsenäisesti ravaillen jonka jälkeen aloitettiin pieni harjoitus. Toisen pitkän sivun alussa käännettiin uran sisäpuolelle ja siirryttiin tötteröiden kohdalla käyntiin. Käynnissä tultiin sitten uran sisäpuolelta väistöä takaisin seinälle.

Harjoitus sujui meiltä aika hyvin silloin kun pääsimme tehtävälle ilman suurempaa ruuhkaa. Muuten kääntelin aika paljon ravissa pois muiden takaa ja tein voltteja. Tötteröiden välissä tuli käyntisiirtymisistä aika töksähtäviä ja väistöstä hieman hätäistä. Hugo kumminkin alkoi kulkea paljon kivemmin ja jaksoi rentoutua alas. Tultiin väistöjä myös ravissa jatkaen ja silloin reagoi Hugo todella voimakkaasti pieneenkin pohkeeseen ja väistöt sujuivat aika kivasti.

Väistöjen jälkeen jatkettiin odottamieni lävistäjien parissa ja opettaja keskittyikin opastamaan miten saisin Hugolta irtoamaan hyvän temmonlisäyksen. Tultiin lävistäjiä kerta toisensa jälkeen ja huomasin millä tavalla sain Hugon parhaiten menemään. Pohjetta ei saanut käyttää liikaa, tai muuten meinasi poni rikkoa laukalle. Lävistäjien harjoitteleminen olikin juuri se asia, mikä sai minut vakuuttuneeksi siitä, että Hugo voisi olla ihan kiva koulukisaratsu. Mitään kunnon laukkarikkoja ei nähty, mutta välillä rytmi meinasi mennä sekaisin jos käytin liikaa pohjetta. Hugo on todella herkkä ja sen kanssa saa olla kyllä tarkka oikeista avuista.

Lävistäjien jälkeen jatkettiin suoraan uraa pitkin ja siirryttiin vasta välikäyntien jälkeen laukkaamaan.  Laukassa jatkettiin väistöharjoitusta niin, että tultiin loivaa väistöä laukassa uran sisäpuolelta seinustalle. Taas piti hakea sitä tilaa minulle ja reippaalle Hugolle. Mutta sitten kun päästiin harjoitukseen niin voihan jukra mitkä laukkaväistöt sieltä tulikaan! Hugo suorastaan pomppi seinustalle pohkeen vaikutuksesta. Sain tuntea voimakkaan takapään käytön kun poni meni reipasta tahtia kuunnellen apujani. Opettajakin hihkaisi, että juuri tuota me haettiin. Tehtiin toiseen suuntaan sama asia, ja Hugo reagoi väistättävään pohkeeseen niin aktiivisesti, tosin kerran tunsin kuinka poni pomppasi ylöspäin vaihtaen laukan. Mutta ei vitsi miten hienolta se tuntui kun tehtiin sitä loivaa väistöä. Tuntui ihan kouluratsukolta kerrassaan!

Laukassa jatkettiin melko pitkään ja me teimme ketteriä pikku voltteja ja yritimme välttää ponien häntiä edessämme parhaamme mukaan. Hugo taipui todella kivasti volteilla ja oli niin kivan herkkä. Laukassa tuli mieleen että olisi ollut kiva kokeilla laukanvaihtoja tuon ponin kanssa, mutta ehkä joku toinen kerta sitten. Laukan jälkeen olikin jo aika ravata loppuravit joissa ravailimmekin Hugon kanssa rennosti tehden vielä viimeisiä pääty-ympyröitä. Vasta siirryttyämme käyntiin lopuksi, tajusin että pysähdykset ravista suoraan pisteeseen olivat jääneet treenaamatta. Tosin sitä ehdittäisiin vielä harjoitella tiistaina, kun mentäisiin koulua. Perjantaina päästiin kumminkin lävistäjissä kehittymään ja sain ainakin varmistuksen siitä, että toivoisin Hugoa kisoihin.

Myyrä :D välillä poni vajosi vähän turhankin alas :D

Koulua esteponilla

Pitkästä aikaa yllätyin nähdessäni listassa Hugon nimen kohdallani. Ponihan on esteissä oikea mestari ja opettaa hyvin monia. Viime kisoissakin tämä nopea poni voitti kovalla ajalla. Hugosta olen aina vähän ajatellut, että osaakohan se olla mitenkään hieno ja osaava kouluponi. Lähdin kumminkin innolla kokeilemaan tätä reipasta ponia ihan tavalliselle koulutunnille pitkästä aikaa. Hugo olikin jo edellisellä tunnilla, joten koulusta tultuani nappasin nahkasaappaat mukaan ja saavuin tallille noin puolen aikaan. Olemme hypänneet sen verran paljon nyt lähiaikoina, että en ole päässyt ratsastastelemaan uusilla nahkasaappailla paljoa ollenkaan. Tiistaina kumminkin sitten mentiin ihan koulua joten ne pääsivät viimein käyttöön.

Koulukisat ovat taas tulossa tämän kuun lopussa, joten tunnilla teimmekin jo joitain radan osia. Aloitettiin tunti raviverkalla ja tultiin heti alussa pituushalkaisijalle ja tehtiin I:n kohdalla käyntisiirtyminen. Sain Hugon kanssa melko suoran tien ja poni kuunteli pieniä apuja todella hyvin. Jatkettiin keskihalkaisijalle tulemista vuorotellen ja tehtiin pysähdys kisarataomaisesti. Hugo pysähtyi aika hyvin ja tuntui selkään ihan tasajalkaisesti pysähtyvän. Ravailtiin todella pitkään ennen laukkaamista. Ehdittiin ottaa ravissa muutamia lävistäjiä temmonlisäyksenä, mutta joka kerta Hugo karkasi lävistäjälle lähdettäessä laukkaan. Se oikein tuntui jännittyneeltä kääntäessä ja en ehtinyt tehdä pidätteitä, kun poni jo sinkaisi matkaan.

Opettaja oli pystyttänyt C kirjaimeen tuomarintuolin ja tötteröillä oli päädystä leikattu hieman poikki. Ravissa tehtiin pääty-ympyröitä molempiin päätyihin ja sain paljon korjauksia omaan asentoon. Välillä meinasi kädet jäädä liiankin taakse koukkuun, jota itse en huomannut. Reippaan ja pohkeelle herkän Hugon kanssa en aluksi uskaltanut lähteä kunnolla työstämään sitä. Tein pieniä puolipidätteitä ja muutenkin ratsastin todella varovaisesti alussa. Kun tajusin, ettei se poni särkyisi vaikka vähän ottaisinkin ohjaa ja asettelisin sekä kunnolla taivuttaisin aloin sitten löytämään meille sopivan tahdin tunnin aikana.

Hugo kulki loppujen lopuksi aika kivasti sitten kun itse "aloitin ratsastuksen". En ajatellutkaan, että poni voisi mennä niin kivasti ja se yllätti positiivisesti. Nostettiin pitkän ravailun jälkeen laukka ja laukassa tulimme pituushalkaisijalle sekä vaihdoimme laukan keskellä nopean raviinsiirtymisen kautta. Ensimmäisellä kerralla tunsin ponin itse vaihtavan heti alussa laukan, mutta siirsin sen kumminkin raviin nopsasti varmistaakseni, että itse pääsin sen vaihtamaan. Laukassa tehtiin pääty-ympyröitä ja muuten sitten mentiin aika vapaasti. Sain ohjeeksi hieman koota laukkaa pyörivämmäksi, eikä niin, että Hugo vain kaahaisi eteenpäin tai juoksisi alta. Laukassakin aluksi en uskaltanut kunnolla ratsastaa, mutta kyllähän se sitten asettui pääty-ympyröilläkin ja laukkasi hillitysti kun itse siellä satulassa rupesin enemmän vaikuttamaan.

Laukan jälkeen jatkettiin väistöjen parissa. Eli käännettiin taas pituushalkaisijalle ja väistätettiin seinälle asti. Tätä tehtiin molempiin suuntiin. Hugo reagoi pohkeeseen heti kun vain sitä hiukan puristin. Ei tarvinnut viedä pohjetta edes taakse kauheasti, kun Hugo oli jo täyttä vauhtia väistättämässä. Kaula ei kumminkaan pysynyt suorassa, vaan tunsin ponin painavan kuolaimia vasten vääntäen kaulaansa ihmeellisesti. Toisella kertaa kumminkin onnistui se kaula pysymään jo paremmin suorassa ja toistojen myötä koko ajan parani. Tehtiin pohkeenväistöjä myös toiselle seinustalle päin ja se suunta taisi olla meille hiukan vaikeampi. Hugo siirtyi pariin otteeseen nopeaan käyntiin eikä pysynyt aivan suorana. Onneksi tehtiin sen verran monta toistoa, että kyllä me saatiin lopulta sitten toisenkin seinustan suuntaan onnistumaan.

Pohkeenväistöjen jälkeen jatkettiin avotaivutusten parissa. Oltiin tultu pohkeenväistöjä ensin käynnissä ja sitten ravissa, ja sama asia tehtiin myös avojen kanssa. Ensin siis aloitettiin käynnissä ja Hugo ymmärsi todella nopeasti mitä siltä haluttiin. Välillä poikitusta meinasi tulla liikaakin ja oli hyvä suoristaa eikä jatkaa ihan koko seinustaa loppuun. Hugon kaula ei millään meinannut aina pysyä suorassa, vaan poni saattoi jäädä vetämään ohjia vastaan. Taas toistojen jälkeen se rentoutui jo paremmin ja saatiin rauhallisia pätkiä, missä poni ei turhan reippaasti juossut pohjetta pakoon. Ravissa saatiin yllättävän hyvin jatkettua avoa Hugon kanssa ja poni osasi hienosti! Toinen suunta oli hieman vaikeampi meille ja sai olla tarkkana että aloitti avon oikeaan aikaan.

poni vääntää kaulaa...

...suorempi jo!

tilanne päällä :D (jootoijalkaonkauhea)

Avotaivutusten ja pohkeenväistöjen jälkeen jatkettiin uraa pitkin ja tehtiin vielä pysähdyksiä ja peruutuksia. Hugo oli siitä hassu, että se pysähtyi heti kuin seinään, mutta lähti suoraan peruuttamaan vaikka en melkein edes ehtinyt tehdä peruutusapuja. Peruutukset olivat vähän vaihtelevia ja jotkut menivät vinoon, vaikka Hugo peruuttikin suorana vinoon :D. Muutama suora kumminkin saatiin, mutta Hugo ei malttanut seisoa pysähdyksessä rauhassa vaan pisti heti pakin päälle. Kun oltiin tehty näitä hetken aikaa, jatkettiin vielä ravailemalla loppuravit.

Lopussa oli tarkoitus vielä hakea vähän syvempää muotoa ja saada ponit rentoutumaan. Hugo oli ollut ihan sairaan kiva koko tunnin ja tuntunut herkältä ja hienolta ratsastaa. Muutamaan otteeseen se juoksi välillä pois alta, mutta loppuraveissa mentiin aktiivista tahtia tosi kivasti. Ajattelin jopa toivoa tällä kertaa Hugoa koulukisoihin, mutta ensin käyn kumminkin perjantaina yhden tunnin vielä Hugolla ratsastamassa, ja keskitytäänkin tunnilla juurikin niihin meille ongelmallisiin lävistäjiin. Mutta katsotaan siis toivonko Hugoa kisoihin, perjantain jälkeen tiedän sitten hiukan varmemmin :).

Erikoispostaus: Ilmeellä mennään

Siitä onkin jo pitkä aika, kun viimeksi olen tehnyt "Ilmeellä mennään" postauksen. Viime kuukausien aikana onkin kameraan tallentunut mitä loistavampia otoksia. Tähän väliin onkin aikaa toteuttaa tämä erikoispostaus, koska koko viikon jatkuneen kipeyden takia en ole päässyt ratsastamaan. Tapiolan ponien lisäksi hauskoja ilmeitä on tehnyt Sessa, jota vuokrasin joululoman lopulla. Sen postauksen voit käydä lukemassa tästä. En itse ratsasta kaikissa kuvissa. Mutta eipäs muuta ihmeempää, kertokaa toki mikä oli teidän lemppari-ilme :D.

"älä jaksa, mua ei ainakaa naurata!"

"Olen hullu villihevonen joka tiputtaa kaikki selästään"

"Älä yritäkkään sit ottaa musta epäedustavia kuvia, mä nään sut!"

"Ja taas mennään"

"Mä oon kuule ihan valmiina parrasvaloihin"

"Siis HUI"

"Tottapuhut naapurini!"

"Mä tuun varastaan teiän piparit!"

"Odottakaa vaan..."

"Tän peilileikin mä niin aion voittaa"

"Älä huoli, mä hoidan homman kotiin"

"Mennään jo, c'moon!"

"Mä oon Kasper ja mä oon paras!"

"Toi ihan oikeesti syö mut!"

"Tästä tunnista tulee niiin kiva..;)"