Ilmeellä mennään part 2!

Lähiaikoina ovat postaukset olleet niin ratsastustuntipainoitteisia, että päätin tehdä jotain hieman erilaista. Tällä kertaa olisi kakkososan aika kaikille ilmeikkäille ja hullunkurisille kuville. Itse kumminkin ehkä käyttäisin enemmän nimitystä tilannekuvat, koska nämä ovat osittain hauskoja tilanteita, mitä on tässä matkan varrella tultu nähtyä. Kaikki tilanteet eivät pelkästään minulle ole sattunut, joten laitoin tähän muutamia muitakin kuvia. On tullut kyllä kameran takana naurettua kaikenlaisille kuville, mitä näin jälkeenpäin katselee. On ne ponit vaan niin ilmeikkäitä otuksia :D

Siis mitäh?! Nää puomien sinisten sävyt eroo toisistaan!

Pitäiskö mun niiku poseerata?

Kohta toi penkki varmaan hyökkää mun kimppuun :0

Otetaanks tuijotuskisa?

Eii, älä ota kuvaa..

Minäkö?

~Josku

ps. Olen pian lähdössä matkalle, joten matkan aikana varmaan julkaisen muutamia extrapostauksia jos ehdin ja kykenen. Saa nähdä siis tuleeko pieni tauko postauksiin, vai saanko niitä laitettua :) Ja kertokaa toki parhain kuva noista :D

Tiistaina Timppa

Pitkästä aikaa tuli taas mentyä myös Tinjaminilla, josta olen oppinut tykkäämään kuluneen vuoden aikana. Tinjamin kuului ennen inhokkiponeihini Tapiolasta, suurin syy oli varmaan ponin etupainoisuus, jonka takia sitä oli todella raskasta ratsastaa ja monen tinjaminilla menon jälkeen oli kädet aivan kipeänä. Niinpä en tykännyt yhtään mennä kyseisellä ponilla. Tinjamin on nyt kumminkin muuttunut paremmaksi ratsastaa, osittain johtuu varmaan siitä, että olen itse kehittynyt, mutta ponilla on myös D-nivelkuolaimet. Nykyään en siis ole ollenkaan harmistunut, jos tällä ponilla pääsen silloin tällöin menemään. Tiistaina tulinkin miettineeksi, milloin viimeksi Tinjaminilla olenkaan kunnon tuntia mennyt, jos sitä alkeistunnin seassa omatoimisesti menoa ei lasketa. Siitä on kyllä hyvin monta kuukautta!

Kuvista suurkiitos Alisalle :)

Koulukisojen jälkeen oli hieman sekava fiilis taas kivuta selkään tavalliselle koulutunnille. Tuntui, että tunti tulisi olemaan aika tavallista peruspuksuttelua, kun kisatkin olivat jo ohi. Silti Tinjaminilla peruskoulutunti tuntui ihan kivalta. Pitkän ajan jälkeen olikin siinä hetki totuttelemista pikkuiseen Tinjaminiin. Aloitettiin tunti pikkuhiljaa ravailemalla reippaassa tahdissa eteen. Taas kiinnitettiin huomiota reippaaseen tahtiin ja pääteemana oli ponin tunnusteleminen, miltä se tuntui siellä alla. Piti löytää oikeat tuntemukset siihen, kun poni oli pohkeen takana ja edessä. Tehtiin ravissa käyntisiirtymisiä, joissa tarkoituksena oli säilyttää sama reipas tahti kuin ravissa. Alussa Tinjamin hiukan lässähti käynnissä, jolloin se ei niin nopeasti reagoinut pohkeeseen, mitä me oltaisiin haluttu. Oli kumminkin hyvä, että huomasin sen itse, jolloin pystyin parantamaan tahtia.

Jatkettiin harjoitusta kääntämällä aina poikkisuunnassa radan keskelle ja tekemällä käyntisiirtymiset. Sain sitten jo Tinjamininkin paremmin kuuntelemaan ja ravaamaan reippaammin eteen. Käyntisiirtymiset tuntuivatkin heti paljon paremmilta, kun säilytettiin napakka tahti. Saatiinkin onnistuneita suorituksia muutamia hyviä kappaleita ja niissä Tinjamin tuntui kivalta. Paljon parempi, ettei poni jäisi laahustamaan ikuisiksi ajoiksi käynnissä ennenkuin jaksaisi siirtyä raviin, vaan että siirtymiset olivat teräviä ja käyntiaskeleet reippaita.

Hyvä tahdikas siirtyminen

Huomasin Tinjaminin yrittävän aika ajoin valua alas kättä vasten, ja sitä piti välillä nostaa ylös takaisin töihin. Ponin mielestä kun olisi ollut niin kivaa vain löntystellä siellä pää pitkänä kohti maata. Tinjaminin kanssa sai tehdä ihan reippaasti töitä, jos halusi saada tulosta aikaan. Ravissa pyrin siis saamaan ponia mahdollisimman kevyeksi, ja estää sitä vajoamasta. Seuraavaksi lähdettiinkin tulemaan minulle sellaista asiaa, jossa minun pitäisikin oppia ratsastamaan.

Eli pohkeenväistöjä! Ne ovat jotenkin olleet usein vähän hankalampi liike itselleni. Pohkeenväistössä on paljon hienosäätöä ja asioita, mitä voi mennä pieleen. Suurin ongelma onkin se, että ponit meinaavat valua lapa edellä väistössä, jolloin kaulakaan ei usein pysy suorana väistössä. Väistössä myös etu- tai takajalat saattavat mennä liian edellä. Siinä onkin paljon kaikenlaista, mihin ratsastajan pitää vaikuttaa. Pohkeenväistössä itselleni tuottaa vaikeuksia saada poni kulkemaan suorassa. Unohdan usein sen toisenkin pohkeen käytön, jolloin poni pääsee valumaan.

Tinjaminin kanssa väistöt sujuivat, kun oikeasti vain ratsastin oikealla tavalla. Paljon puolipidätteitä, ja muistin käyttää myös toista pohjetta. Muutaman kerran poni valui lapa edellä, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa koko ajan paremmin menee. Tinjamin opetti hienosti pohkeenväistöissä minua tekemään oikein. Tehtiin molempiin suuntiin, ja sain ponin väistämään paremmin vasemmalle, silloin myös mentiin vähän suoremmin. Yleensä en yhtään tykkää tehdä pohkeenväistöjä, kun niissä tulee kaikenlaisia ongelmia. Pitäisi kumminkin vain tehdä useammin, koska vain toistojen avulla voisi sitten oppiakin jotakin ;).

Pohkeenväistöjä hetken aikaa duunailtuamme siirryttiin takaisin uralle ja otettiin laukkaa uraa pitkin. Tavoitteena oli mukautua ponin liikkeisiin, mitä Tinjaminin kanssa saakin toden teolla tehdä. Tinjaminin laukassa on mielestäni ihan kauhea istua, ja laukassa sain todella keskittyä pysymään ponin liikkeissä. Tehtiin molempiin päätyihin pääty-ympyröitä ja laukassa oli vaikeuksia juurikin istumisen kanssa. Oli todella työlästä saada hyvin sulauduttua satulaan, ja en kauheasti jaksanut lähteä työstämään laukkaa, kun kaikki energia meni siihen laukan rytmin hakemiseen.

Laukkaamisen jälkeen käveltiinkin välikäynnit, jonka aikana sain hetken hengähtää. Se oli nimittäin todella ottanut työstä. Nyt on muutes chapsien kanssa ollut ongelmana, että ne jotenkin ihmeellisesti valuvat alas, jopa nilkkoihin asti. Niinpä siinä käyntien aikana nostelin niitä takaisin ylös. Onko teillä käynyt niin nahkachapsien kanssa? Mitäköhän siihen voisi tehdä, jotta ne saisi pidettyä ylhäällä? Olen vähän ajatellut toivoa joululahjaksi laadukkaita nahkasaappaita, jolloin ei tarvitsi huolehtia chapseista. Mutta katsotaan nyt.

Välikäyntien jälkeen kerättiin vielä ohjat käteen ja lopputunnista tehtiin kaikkea melko itsenäisesti. Sain Tinjaminin kanssa pienistä asioista positiivista palautetta, mikä piristi mieltä. Oli kiva saada ratsastuksesta esiin hyviä juttuja, mitä tunnilla oli mennyt hyvin. Otettiin muutamia suunnanmuutoksia vielä ja kaikenlaista sellaista ravissa. Tinjamin oli ajoittain kivan tuntuinen, muttei mennyt ihan niin hyvin, kun oisin sen halunnut menevän. Tiedän nimittäin, että poni kyllä pystyisi parempaankin, mutta ehkä vain en osannut siltä vaatia tarpeeksi koko ajan. Ihan kiva tunti silti oli, ja Tinjamin osasi opettaa hyvin!

Ihana pikkutinjamin :)

~ Josku

Alamäki koulukisoissa jatkuu..

Heippa! Niinkuin otsikosta voikin jo päätellä, en koulukisoista kauhean iloisia uutisia voi tänne kirjoittaa. Meillä nimittäin meni jopa huonommin kuin viime kisoissa Vaniljalla. Sunnuntaina verkka alkoikin minulla vasta kolmelta, joten tulin yhdentoista maissa tallille. Sitä ennen vähän putsasin ratsastuskenkiä, jotka näin mutaisilla keleillä ovatkin olleet paljon yltä päältä ravassa. Niimpä oli hyvä aika niitäkin vähän siistiä. Tallille saavuttuani olikin hyvää aikaa käydä katsomassa kisojen toista luokkaa, ennen kuin otin Epsun käytävälle. Yllättäen ei kauhea paniikinomainen kiire tullutkaan, vaikka hetken sitä pelkäsin kuullessani muiden olevan jo harjanneet omat ratsunsa.

Hyvin siis ehdittiin Epsu harjata päästä häntään asti. Pientä suunnitelmaa olin kehitellyt, että väkertäisin ponille sykeröt, sillä Epsu näyttäisi ihanalta niillä. Yllätykseksi juuri nyt koulukisapäivänä huomattiin, että ponin harja oli leikattu aivan lyhyeksi. Sitä oli mahdoton letittää, mutta jotenkin saatiin kumminkin pienet sykeröt pyöräytettyä Epsun superlyhyeeseen harjaan. En ollutkaan tainnut ikinä nähdä tämän ponin päässä sykeröitä :D Päätin laittaa kisoihin hyväksi ratsastusasuksi tulleen seuran ratsastusfleecen.

Kuvista kiitos Amalialle

Pitkältä tuntuneen ajan jälkeen kipusin sitten Epsun selkään verkkailemaan. Tavoitteena oli verryttelyssä saada poni mahdollisimman kuuliaiseksi. Ratsastin huolellisesti kulmiin ja tein pieniä pätkiä radasta. Vielä viime hetken pysähdyksiä ja peruutuksia. Keksin myös ottaa verkkaan paljon mukaan käynti- ja ravisiirtymisiä, jotta saisin ponin kuuliaiseksi pohkeelle. Muutaman kerran meinasi se jäädä hitaaksi raviinsiirtymisessä, mutta myös pitkä raippa oli mukana hieman tukea antamassa.

Verryttelyssä Epsu alkoi tuntua koko ajan paremmalta ja paremmalta. Pari laukannostoa, mitä tehtiin, sujuivat siinä kohtaa, missä ne halusinkin nousevan. Hiukan poni protestoi heittämällä takapäätä, mutta sain kumminkin sen toimimaan aika hyvin. Laukassa työskentelin aika vähän aikaa, tein vähän pääty- ja keskiympyrää Epsun kanssa. Muuten keskityin aktiiviseen ravailuun ja muutamiin täyskaartoihin ja suunnanmuutoksiin. Yhden laukkapätkän jälkeen luuli poni harjoitusraviin istuessani, että olisin nostamassa laukkaa piakkoin. Niimpä hiukan kimmastuneena siitä lensi pari pukkia ihan ilman mitään sen kummempia laukannostoaikeita. Onneksi sain kumminkin ponin sitten rauhoiteltua, ja rentoutettua loppuverkan ajaksi.

Verkassa siis poni tuntui hyvän reippaalta ja kivalta ratsastaa, mikä olikin se tavoite. Verryttelyn jälkeen jäimmekin Epsun kanssa heti ensimmäiseksi radalle kävelemään, sillä suorittaisimme jo toisena ratsukkona radan. Siinä väistellessäni radalla menevää Vaniljaa, oli Epsu aika hidas ja löntysteli paikasta toiseen. Ennen rataa oli hetki aikaa vielä ottaa vähän ravia ja keventelin siinä hetkisen aikaa. Onneksi muistin jättää raipan pois, sillä se oli siellä kädessä melkein viimeisille minuuteille asti, vaikka en sitä käyttänytkään enää. Lähtömerkki kaikui ilmaan, ja siitä sitten lähtikin rata liikenteeseen.

Heti ensimmäiseksi taisin hieman liian aikaisin kääntää, jolloin ihan täsmälleen suoraa linjaa ei tullut. Keskiympyrälle lähdettäessä poni tuntui ihan hyvältä, eteenpäin olisi kumminkin saanut lähteä herkemmin. Epsu ei ehkä ollut siinä vaiheessa niin pohkeen edessä, mitä olisin halunnut, mutta kumminkin liikkui eteenpäin suhthyvin. Täyskaarroista jostain syystä tuli ainakin kommentin mukaan liian pieniä. Pitääkin nitä muistaa jatkossa treenata ja saada sujumaan. Seuraavaksi oli pysähdys ja peruutus. Pysähdys tuli hyvin tasaisesti, mutta peruutus vähän takelteli ja poni peruutti nihkeästi. Hitaan peruutuksen jälkeen myös raviin siirryttiin todella hitaasti.

Askeleenpidennykset tuottivatkin sitten vaikeuksia, kun ei poni ollut tarpeeksi herätetty. Harmi, ettei saatu niitä tehtyä kunnolla, kun treenissä oli tullut todella hyviäkin pätkiä. Toinen askeleenpidennys lähti jo vähän paremmin, mutta ei kumminkaan riittänyt. B kirjaimeen saavuttuani tuli hetkellinen paniikki, että mitä olisi seuraavaksi vuorossa. Nopeasti kumminkin muistin keskikäynnin, josta saatiinkin sitten radan parhaimmat pisteet. Yritin siinä saada ponia liikkumaan, ettei se jäisi matelemaan ja varsinkin ennen M kirjainta sai antaa paljon pohkeita, että saataisiin sitten täsmällinen raviinsiirtyminen. Radassa oli vuorossa odotetuin osuus, eli laukannosto. Ja ei ihme, ettei se laukka noussut oikeassa kohdassa, sillä Epsu oli aika paljon pohkeen takana, ja protestoi paljon laukka-apuja. Keskiympyrä menikin sitten kaahotuksen merkeissä ja poni rikkoi useaan otteeseen laukan.

Toinen laukka nousi jo paremmin, ja sain ylläpidettyä sen keskiympyrällä, sekä lävistäjällä melko pontevasti. Ponnistus ei kumminkaan ihan lävistäjän loppuun riittänyt, ja Epsu rikkoi vielä kerran laukan siirtyen protestiksi käyntiin. Siinä vaiheessa olin jo ihan toivoni menettänyt, ja halusin vain äkkiä radalta pois. Niimpä äkkiä vain lopputervehdykseen ja ulos radalta häntä koipien välissä.

Kisojen jälkeen pettynein mielin mietin jo koulukisaamisen lopettamista, mutta onneksi minulla on ihania kannustavia kavereita, jotka jaksoivat tsempata eteenpäin :). Ehkä sitä vielä jatketaan yritystä periksi antamatta ja katsotaan minnepäin suoritus seuraavan kerran suuntaa.

~Josku

Kisaratsun vaihto lennosta

Moikka! Paljon on viimeisen viikon aikana ehtinyt tapahtua, sillä minulla oli vakiotunnin lisäksi jopa kaksi tuntia lisää ratsastusta. Tiistain ratsu oli melko selvä, sillä olin sunnuntain koulukilpailuihin toivonut Vaniljaa. Niimpä tiistaina meninkin Vaniljalla. Siinä ehdin vasta vähän ennen tuntia tajuta, että nyt olisi kenraaliharjoitusten paikka (en ollut vielä varannut lisätuntia). Jotenkin tuntui, että koulukilpailut tulisivat kauhean nopeasti vastaan, enkä ehtisi valmistua ollenkaan koitokseen. Noh, Vaniljalla olisi kumminkin hyvä päästä edes kerran ennen kisaa, ja aika luottavaisin mielin kipusin tutun kisaratsun selkään tiistaina.

Vanilja tuntui jo alkukäynneissä hieman vastahakoisemmalta kuin aiemmin. Myös itse taisin olla vähän unessa siellä selässä, vaikka juuri nyt olisi pitänyt olla todella tarkkana ja ratsastaa hyvä tunti ennen kisoja. Minulla oli tarkoitus saada ponin kanssa parannettua tahtia ja ratsastaa muutenkin paljon paremmaksi ja energisemmäksi poni. Mielessä ajelehtikin viime kisojen hyytyminen, joten päätin, että Vaniljan kanssa olisin tällä kertaa päättäväinen. Niimpä ohjat kerättyäni huolehdin heti, että poni liikkuisi kunnolla.

Alkutunnin kuvista kiitos Sallalle ja Alisalle

Tunnilla meillä olikin vuorossa paljon ponien taivuttelemista, sillä tultiin peilillä kahdeksikkoharjoitusta. Eli ensimmäiseltä voltilta vaihdettiin seuraavalle. Tehtävään saikin paneutua ihan kunnolla, varsinkin sisäpohje pääsi kovaan käyttöön, kun Vanilja meinasi kaartua sen ympärille muutamaan otteeseen. Tunnilla tultiin muutamia radan osia, mutta jotenkin ei nyt kauhean hyvin omasta mielestä sujunut. Tuntui, että ohjien toisessa päässä oli yhteistyöhaluton Vanilja, joka ei paljoa antanut periksi edestä. Muutamia hyviäkin pätkiä tuli, mutta suurimmaksi osaksi kenraaliharjoitus ei ollutkaan ihan niin hyvissä merkeissä sujuva. Mutta hyvä juttu oli se, että poni liikkui hyvin takaa ja laukannostot sujuivat. Mietinkin tunnin jälkeen hieman huonoin fiiliksin, mitä kisaradasta sitten ponin kanssa tulisikaan, kun ei mennyt harjoitukset kauhean ihmeellisesti.

Perjantaina sainkin kokea totaalisen yllätyksen, sillä lähtölistoissa nimeni kohdalla lukikin Epsu! En ole mennyt Epsulla yli puoleen vuoteen, joten pieni yllätyshän se oli. Onneksi olin varannut perjantaille lisätunnin, joten ei tarvitsisi kylmiltään lähteä kisoihin vieraan ponin kanssa. Alkutunnista se olikin hetken aikaa pelinappuloiden hakemista, sillä Epsu olikin erilainen persoonansa. Tunnin pitikin tällä kertaa sijainen. Meillä Epsun kanssa kokonaisuudessaan tunti meni ihan superhyvin! Saatiin paljon tarpeellista tehtyä ja poni liikkui ihan superhienosti takajaloista eteen.

Aluksi tehtiin Epsulle selväksi, ettei niitä kulmia lähdettäisi oikomaan, vaan ratsastin napakasti syvälle kulmaan. Ratsastettiin pituushalkaisijalle vaihtaen aina suuntaa oman mielen mukaan. Opettaja painoittikin ravin reipasta tahtia, mikä oli todella hyvä. Poni ei todellakaan saanut jäädä pohkeen taakse, vaan sen tuli liikkua hyvällä moottorilla. Pituushalkaisijan molemmilla puolilla tehtiin myös loivat kiemuraurat, jotka sujuivat hyvin. Epsu toimi todella kivasti ja tuntui hyvältä ratsastaa.

Kuvat (c) Nelli :)

Ravailun jälkeen aloitettiin laukassa harjoitukset. Pituushalkaisijan keskellä piti nostaa aina vuorotellen oikea ja vasen laukka ja kääntyä siihen suuntaan, minkä oli nostanut. Laukannostot menivät haastavan Epsun kanssa vaihtelevasti. Moni nousi hiukan myöhässä, mutta kumminkin ennen L kirjainta. Myös laukassa oli paljon ylläpitämistä, mutta kun otettiin uraa pitkin yhteislaukkaa, sain ponin kulkemaan pontevasti eteenpäin ja laukassa oli ihan toisenlaista energiaa. Opettaja käskikin meidän työstää laukkaa tehden siinä erilaisia harjoituksia. Kulmiin ratsastus sujui hyvin ja tein monta keskiympyrää, mitä koulukisojen radassakin tulisi olemaan.

Välikäyntien jälkeen otettiin vielä samaa laukannostoharjoitusta uudestaan. Se oli meille todella hyödyllinen tehtävä, sillä sain selvän tavoitteen laukannostoon. Tötteröiden välissä nähtiinkin myös sitten pari onnistunutta nostoa, kun oikeasti valmistelin huolellisesti nostoa. Monen puolipidätteen jälkeen laukka siis nousi täsmällisesti oikeassa kohdassa, mistä olin Epsun kanssa ihan supertyytyväinen. Ponin kanssa ne eivät olekaan mikään helppo nakki. Loppuraveissa opettaja käski minun tulla ravissa yhden keskiympyrän, kuin olisin suorittamassa koulurataa ja arvioi sen. Sain kommenttia, että poni oli nyt hyvin avuilla ja rennon näköinen. Lopussa vielä sentti sentiltä annettiin pidempää ohjaa, kunnes lopetettiin.

Harmillista, ettei ihanasta tunnin loppupuoliskosta tullut kuvia :D

Voisin sanoa, että tuon tunnin jälkeen teki mieli juosta riemusta ympäri maneesia. Se oli vähään aikaan yksi parhaista tunneista. Niimpä saatiin sitten ennen kisoja onnistunut suoritus perjantaina, mikä oli ihan superia! On myös hauskaa päästä näyttämään oma kehittyminen harvoin opettavalle sijaiselle, ja on mahtavaa kuulla sitä positiivista palautetta, joka myös antaa paljon tulevaisuutta varten ja kasvattaa omaa itseluottamusta.

~ Josku

Videopostaus + isänpäivän yllätys

Heippa! Nyt olen saanut kasattua meidän vuokrausreissustamme videopostauksen, joten laitan sen tähän. Päätin kumminkin yhdistää kaksi asiaa kerralla, sillä muuten tästä olisi tullut aika lyhyt ja ytimekäs postaus :D. Nyt on niin paljon postauksia "jonossa", että ihan hyväkin on laittaa kaksi pientä asiaa yhteen. Mutta siis, pelkäsin että videopostauksesta tulisi taas kauhean lyhyt, mutta materiaalia riitti kyllä oikein hyvin, kun pelkästä ratsastuksestakin taisi olla se kuusi minuuttia materiaalia. Jos olisin laittanut kaikki materiaalit yhtenä pötkönä, olisi siinä ollut yli puoli tuntia katsottavaa. Joten, en laittanut kaikkea ratsastusmateriaalia ainakaan!

 

Linkki videoon

Sellainen videopostaus siitä sitten tuli. Oli hauska toteuttaa ainakin, ja toivottavasti myös hauska katsoa ;). Sitten mennäänkin siihen toiseen asiaan, mitä tein hevosten parissa saman viikonlopun aikana. Lauantaina olin vuokraamassa ja sunnuntaina olikin isänpäivä. Mikäs sen hauskempi lahja olisikaan, kuin antaa omalle isälleen puolen tunnin talutusratsastus! Se olikin varmasti todellinen yllätys päästä hevosen selkään isänpäivälahjaksi. Olin varannut talutusratsastuksen siinä yhden aikaan päivällä ja päätin myös hauskasti ottaa entisen hoitohevoseni Herbellan ratsuksi. Ainakin se olisi kiltti ja helppo vaihtoehto!

 Luvassa olikin oikea tehotunti, jonka aikana isäni oppi muun muassa volttien tekoa, hevosen ohjausta, suunnanvaihtoja, pysäytyksiä, peruutuksia ja raviakin tuli hölkättyä moneen otteeseen. Puoli tuntia tuntui todella antoisalta ja ehdittiin opetella niin paljon kaikkea! Pitkillä sivuilla ja pääty-ympyröillä otettu ravikin sujui tosi hyvin, ja istuihan se isäkin siellä hienosti mukana. Todettiin tunnin päätteeksi, että lahja oli niin minulle antaa kuin myös isälle saada todella kiva. Vaikka oma isäni on aika kovasti allerginen tallipölylle, ei puolen tunnin ratsastus saanut kauheata vaivaa aikaan onneksi.

Ihan vielä ei saanut isää vedettyä tähän harrastukseen mukaan, mutta ei se mitään :D Ainakin hauskaa on se, että pääsin tekemään jonkun hieman erilaisen ja ei-niin-konkreettisen asian isälleni, mikä kaiken lisäksi oli ihan mieleinen. Hauska isänpäivä siis oli! Kertokaa, onko teidän vanhemmat kipaisseet koskaan hevosen selässä?

~ Josku

Vauhdikas vuokraus!

Moikka! Innolla julkaisen nyt tämän postauksen teille luettavaksi, nimittäin jotain vähän erilaista tavallisen ratsastuskoululaisen arkeen ;). Olimme jo pitkään syksyn alusta asti miettineet kaverini Erikan kanssa, että käytäisiin vuokraamassa Palmun ratsutilalta poneja. Syksyn aikana ei kumminkaan saatu millään aikatauluja sopimaan, kunnes nyt sitten löytyi vapaata aikaa lähteä sinne. Meiltä tosiaan kestää noin puoli tuntia ajaa Palmulle, joten lähdettiin hyvissäajoin puoli yhdentoista jälkeen ajamaan sinne päin. Päätettiin vuokrata minulle Siiri- nimistä ponitammaa ratsuksi yhdeksi tunniksi. En ole itseasiassa tainnut ikinä ennen vuokrata, joten nyt tuli sitten sekin kokeiltua.

Saavuttuamme tallille, lähdettiin hakemaan Siiriä tarhasta sisälle kuntoonlaittoa varten. Onneksi poni ei ollut hiukan sateisesta säästä huolimatta kauhean mutainen ja likainen, vaan perusharjaus riitti oikein hyvin. Laitettuamme ponin kuntoon, siirryttiinkin sitten kentälle päin kävelemään. Odotin innolla, että pääsisin ratsastamaan tilavalla kentällä tunnin, kun tosiaan Tapiolassa kentälle ei kauhean usein pääse. Mutta kentällä tulikin hiukan ongelmia...

Nimittäin...Kentällä Siiri muuttuikin ihan villiksi! Alkukäyntejä kävellessäni poni tuntui todella oudolta ja ikäänkuin hiipi eteenpäin ja katsoi aina välillä kentän aidan toiselle puolelle. Me sitten naurettiin ponin hassulle pälyilylle, mutta pian hymy hyytyi, kun yhdestä kulmasta lähtikin Siiri täyttä kiitolaukkaa eteenpäin. Kiitolaukassa Siiri päättikin vielä saada aikaan oikein kunnon häslingin, nimittäin samalla poni vetäisi päätään alas ja kovassa vauhdissa pukkeja sateli. Siinä todella oli täysi työ pysytellä kyydissä vaarallisen tuntuisessa kiitolaukassa.

Heitin pukkilaukan jälkeen raipan pois, koska arveltiin, että poni saattoi myös siitä lähteä. Raippa ei kumminkaan ollut syy, sillä heti uralle takaisin käveltyäni karkasi poni taas käsistä ja huomasin istuvani ponin kaulalla. Siitä sitten parissa sekunnissa puuskutin itseni takaisin satulaan koittaen pidätellä vauhkoontunutta ponia mahdollisimman hyvin. Loppujen lopuksi käännyttiin aitaa päin ja pomppasin heti selästä alas. Päätettiin lähteä maneesiin, sillä kuulemma kentällä Siirillä ei oltu pitkään aikaan ratsastettu, joten se saattoi siitäkin syystä olla vähän säpsynä.

Siirryttyämme maneesiin verryttelin ravissa ja poni tuntui rauhoittuneen. Silti vielä ensimmäisessä laukannostossa lähti Siiri kuin tuli hännän alla kiitolaukkaa ja lopuksi tuli pari pukkia. Työskentelinkin sen jälkeen pitkään ravissa ja vähän kulutettiin Siirin ylimääräistä energiaa. Pian poni alkoikin jo tuntui hyvältä ratsastaa ja rauhoittui. Otin myös molempiin suuntiin testiksi laukkaa, joka sujui jo paremmin. Tein laukassa pari pääty-ympyrää ja nyt oli paljon rauhallisempi tahti päällä. Siirin kanssa en muistanut tehdä mitään tiettyä harjoitusta, mutta työstin ponia ja tein käyntisiirtymisiä sekä pääty-ympyröitä.

Vuokrauksessa oli myös lupa hypätä polvenkorkuisia esteitä, joten tultiin ensin ravissa muutaman kerran puomin yli. Sen jälkeen hiljalleen Erika nosti estettä, tulin muutaman kerran sen niin, että puomin toinen pää oli maassa ja toinen sokeripalan päällä. Sitten tulin sokeripaloista tehdyn esteen ja lopuksi myös kahden pikkuesteen sarjan. Sokeripalaesteellä pari kertaa kävi niin, että lähestyttiin laukassa ja heti esteen hypättyään poni rikkoi yllättäen raville. Pitikin muistaa tulla reippaassa tahdissa esteelle ja ylläpitää laukkaa myös sen jälkeen.

Kun reipas laukka pysyi yllä, ylittyivät sokeripalat ilman mitään kummallisia mokailuja. Poni hyppäsi ihan hyvin pikkuesteen yli. Parin onnistuneen suorituksen jälkeen se riittikin ja aloitin loppuravailun. Tein yhden temmonmuutoksen lävistäjällä ja Siiri kulki kivan rennosti. Muutaman kerran se olisi halunnut vajota sinne ihan alas luotilinjan taakse, kun annoin vähän pidempää ohjaa. Koko vuokrauksen ajan tuntui Siiri jotenkin todella oudolta ratsastaa. En osaa selittää kauheasti sitä tunnetta, mutta se oli vaan vähän erilainen kuin Tapiolan tuntiponit, vaikka kyllä Siirikin on ihan tuntikäytössä myös.

"Mutta kun minä haluan olla vähän pidempänä..."

Vuokraus sujuikin vähän erilailla, mitä oltiin suunniteltu. Mutta ainahan ponit osaavat yllättää, ja Siiri olikin ihan uusi tuttavuus. Yllätyttiin ainakin totaalisesti molemmat ponin pientä villiyskohtausta. Mutta kaikista kommelluksista huolimatta siellä satulassa kumminkin pysyttiin loppuun asti :D. Oli kyllä hauska saada kokemusta ihan uusista poneista, joilla ei ollutkaan mennyt. Saa nähdä vuokraanko joku toinenkin kerta jostain ponia. Sitten vain pitkät ohjat ja pois ratsailta ;)

vielä vähänn...

Itseasiassa nyt tuli myös kuvailtua videomateriaalia paljon vuokrausreissulta, joten ratsastuksestani saatte kerrankin nähdä jotain videotakin ;). Kasaan sitten erikseen vielä videopostauksen reissusta, toivotaan että paljon materiaalia oli nappautunut mukaan!

~Josku

Ohjienryöstäjällä

Tiistaina meillä oli taas ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen esteitä. Jotenkin ennen tuntia en osannut löytää oikeaa fiilistä, eli innostusta esteidenhyppäämiseen. Nyt syksyllä kun esteissä oli ilmennyt vähän enemmän mutkia matkassa ja epävarmuutta, tuli mieleen koko ajan arveluksia, että mitä jos... Sain kumminkin skarpattua itseni tunnille työntämällä ikävät ajatukset syrjään ja asennoitumalla mahdollisimman hyvin tulevaan tuntiin. Saavuttuani tallille huomasin listassa Domin. En ollut yhtään ajatellut, että Domi tulisi meidän estetunnillemme. Sitä kun ei kauhean usein nää meidän estetunnilla, joten tuntui oudolta ajatella, että hyppäisin sillä. Mutta mikäs siinä, ainakin pääsisin tutustumaan kuuleman perusteella ihan kivaan hyppääjään.

Ainiin, ilmoittauduin muutes koulukilpailuihin ja tiistaina tajusin, että kilpailut ovat jo ensi viikolla, eli tämän tunnin jälkeen olikin enää yksi tunti ennen kisoja. Siinä tuli pienoinen paniikki, että ketä toivoisin kilpailuihin. Nimittäin viime koulukisoissa oli tullut se totaalinen hyytyminen Vaniljan kanssa. Toisaalta en kauheasti muita poneja itselleni keksinyt, kellä voisin mennä, joten laitoin Vaniljan uudestaan toiveeksi. Eihän se välttämättä tällä kertaa hyytyisi sinne radalle, kun vain sitten laittaisi moottorin kunnolla toimimaan. Vanilja on muuten oikein kiva kouluratsu, joten ihan hyvillä mielin lähden koittamaan uudestaan saman ponin kanssa. Saa nähdä miten käy ;).

Kuvista kiitos Cialle

Meillä oli tunnilla viisi estettä, joista yksi oli uusi muuri. Tosiaan ennen ei olekaan tapiolan hevoset muuria tulleet, joten nyt se onkin sitten ollut ihan uusi juttu viime aikoina. Verkassa Domi ei kumminkaan paljoa katellut muuria, se oli jo sen yli aiemmin tainnut hypätä kuluneen viikon aikana. Tultiin verkassa ravipuomeja molempiin suuntiin ja ne sujuivat ilman mitään suurempia probleemia. Alkuverkassa päätin yrittää ratsastaa Domia vielä paremmin kuin edellisellä koulutunnilla, tosin ei se nyt mitenkään erityisen hyvin onnistunut. Verkassa myös tultiin aina R kirjaimessa muurin ympärille voltti, ja itse päätin myös tehdä muutamaan otteeseen vastakkaisella sivulla S kirjaimessa voltteja ja taivutella kankeaa Domia.

Aloitettiinkin pian jo ottamaan muutamia verkkahyppyjä, kun meitä oli sen verran paljon tunnilla. Tultiin kahden esteen sarjaa muutamaan otteeseen ja Domi laukkasi hyvää energistä laukkaa eteenpäin. Paikatkin sattuivat hyvin, vielä kun muistaisi olla kroppa enemmän pois satulasta. Se vaan jää niin tavaksi istua siellä syvällä satulassa kuin koulutunnilla, ettei aina muistakaan olla jalustimien päällä. Verkkaesteenä myös muuri sujui hyvin, koska oli erityisen tarkkana sitä lähestettyessä, että poni menisi sitten yli.

Pian opettaja alkoikin jo kertoa tulevaa rataa. Meillä oli kahdeksan esteen rata, jossa oli muutamia mutkia. Muuri hypättiin kaksi kertaa molemmista suunnista ja omaa vuoroa odotellessa siinä alkoikin jo vähän jännittämään, miten selviytyisimme radasta. Oli kumminkin turha jännittää, sillä omalla radallamme mentiin sitten ihan hyvin. Domi kyllä tuntui hyppäävän todella oudosti, ja yhdelle esteelle tulikin ihmeellinen loikka. Huomasin ensimmäisellä radalla, että kolmoselta neloselle oli aika tiukka kaarros, ja siinä todella sai ylläpitää laukkaa ja haasteena olikin saada poni suoristettua esteelle. Ensimmäisellä radalla kumminkin selvittiin kaarteesta suht sujuvasti. Muurille ei tullut mitään ihmeellistä ja Domi hyppäsi sen melko varmasti. Poni tuntui jotenkin oudolta ratsastaa, kun en sillä aiemmin ollut hypännyt.

Tältä se rata siis näytti

Odotellessa seuraavaa vuoroa Domi ei malttanut millään pitää päätään paikoillaan, vaan sain tuntea todella sen oudon ohjienravistelutavan. Poni myös meinasi koko ajan ryöstää ohjaa itselleen kiskomalla ja ravistelemalla niitä itselleen. Se oli niin ärsyttävää, että annoin Domin sitten seistä vähän pidemmällä ohjalla odottelussa. Onneksi ratojen aikana kumminkaan sillä ei keskittyminen riittänyt ohjien varastamiseen.

Tultiin rata vielä toiseen kertaan ja esteitä korotettiin hieman. Tänään ei kumminkaan hypätty mitään korkeutta, vaan oli aika perusratatreenit. Lähdin hyvillä mielin toiselle radalle Domin kanssa, ensimmäinen oli kumminkin sujunut hyvin, joten nyt vain päätin mennä radan yhtä hyvin. Alku sujuikin hyvin, eikä hieman korkeampi muurikaan tuottanut ongelmaa. Kolmosesteen jälkeen kumminkin Domi röysti ihan kauheasti ja oikoi todella pienen kaarteen seuraavalle esteelle välittämättä minun avuistani. Siinä vaiheessa myös Domin vauhti oli kiihtynyt enemmän ja turhaan epätoivoisesta pidättämisestä huolimatta ajauduttiin liian lähelle estettä, ja puomihan sieltä kolahti maahan. Tämän jälkeen oli pakka ihan sekaisin.

Tässä näkyy kaunis myötääminen kun yritin pidätellä ponia ja myös se, miten lähelle estettä ajauduimme.

Nimittäin, puomin kolahduksen jälkeen karkasi Domin hallinta kokonaan ja se otti ohjat omiin käsiinsä. Poni nimittäin kirjaimellisesti lähti viemään minua ympäri maneesia. Kun olin kääntämässä vasemmalle, kääntyi poni oikealle. Siellä satulassa olin ihan hukassa, mitä pitäisi tehdä ja se oli kyllä täysi katastroofi. Oli niin outoa, kun poni ei kuunnellut yhtään, mitä ratsastaja siellä ohjien päässä viestitti vaan sulki korvansa. Mutkittelun jälkeen jatkoin kumminkin sitten rataa ja mentiin kyllä mielestäni hiukan liian kovaa ja huolimattomasti, mitä itse olisin halunnut. Noh, rata kumminkin sitten selvittiin loppuun asti, mutta oli se vaan ollut niin outo voimattomuuden tunne, kun ei tiennyt miten olisi voinut siellä selässä vaikuttaa.

 Kaarteet olivat kyllä meille sillä tunnilla haastavia Domin kanssa, kun poni halusi niin kovasti esteen jälkeen vieläpä oikoa ja vähän siinä kauhistutti kuinka vinoon voisimme ajautuakkaan. Meidän kemiat eivät kyllä Domin kanssa oikein sujuneet, joten suosiolla jätän esteillä sen joillekin muille ratsastajille. Kun jokainen oli mennyt kaksi rataa, ravattiinkin sitten loppuravit. Huomasin näitä kuvia katsellessa, että taas voisi olla esteen päällä se myötääminen parempi, jotenkin oli Domin kanssa vähän kaikki pelinappulat hakusessa. Mutta sellainen jännä kokemus, joka aiheutti vähän ristiriitaisia tunteita.

~Josku