Kisaratsun vaihto lennosta

Moikka! Paljon on viimeisen viikon aikana ehtinyt tapahtua, sillä minulla oli vakiotunnin lisäksi jopa kaksi tuntia lisää ratsastusta. Tiistain ratsu oli melko selvä, sillä olin sunnuntain koulukilpailuihin toivonut Vaniljaa. Niimpä tiistaina meninkin Vaniljalla. Siinä ehdin vasta vähän ennen tuntia tajuta, että nyt olisi kenraaliharjoitusten paikka (en ollut vielä varannut lisätuntia). Jotenkin tuntui, että koulukilpailut tulisivat kauhean nopeasti vastaan, enkä ehtisi valmistua ollenkaan koitokseen. Noh, Vaniljalla olisi kumminkin hyvä päästä edes kerran ennen kisaa, ja aika luottavaisin mielin kipusin tutun kisaratsun selkään tiistaina.

Vanilja tuntui jo alkukäynneissä hieman vastahakoisemmalta kuin aiemmin. Myös itse taisin olla vähän unessa siellä selässä, vaikka juuri nyt olisi pitänyt olla todella tarkkana ja ratsastaa hyvä tunti ennen kisoja. Minulla oli tarkoitus saada ponin kanssa parannettua tahtia ja ratsastaa muutenkin paljon paremmaksi ja energisemmäksi poni. Mielessä ajelehtikin viime kisojen hyytyminen, joten päätin, että Vaniljan kanssa olisin tällä kertaa päättäväinen. Niimpä ohjat kerättyäni huolehdin heti, että poni liikkuisi kunnolla.

Alkutunnin kuvista kiitos Sallalle ja Alisalle

Tunnilla meillä olikin vuorossa paljon ponien taivuttelemista, sillä tultiin peilillä kahdeksikkoharjoitusta. Eli ensimmäiseltä voltilta vaihdettiin seuraavalle. Tehtävään saikin paneutua ihan kunnolla, varsinkin sisäpohje pääsi kovaan käyttöön, kun Vanilja meinasi kaartua sen ympärille muutamaan otteeseen. Tunnilla tultiin muutamia radan osia, mutta jotenkin ei nyt kauhean hyvin omasta mielestä sujunut. Tuntui, että ohjien toisessa päässä oli yhteistyöhaluton Vanilja, joka ei paljoa antanut periksi edestä. Muutamia hyviäkin pätkiä tuli, mutta suurimmaksi osaksi kenraaliharjoitus ei ollutkaan ihan niin hyvissä merkeissä sujuva. Mutta hyvä juttu oli se, että poni liikkui hyvin takaa ja laukannostot sujuivat. Mietinkin tunnin jälkeen hieman huonoin fiiliksin, mitä kisaradasta sitten ponin kanssa tulisikaan, kun ei mennyt harjoitukset kauhean ihmeellisesti.

Perjantaina sainkin kokea totaalisen yllätyksen, sillä lähtölistoissa nimeni kohdalla lukikin Epsu! En ole mennyt Epsulla yli puoleen vuoteen, joten pieni yllätyshän se oli. Onneksi olin varannut perjantaille lisätunnin, joten ei tarvitsisi kylmiltään lähteä kisoihin vieraan ponin kanssa. Alkutunnista se olikin hetken aikaa pelinappuloiden hakemista, sillä Epsu olikin erilainen persoonansa. Tunnin pitikin tällä kertaa sijainen. Meillä Epsun kanssa kokonaisuudessaan tunti meni ihan superhyvin! Saatiin paljon tarpeellista tehtyä ja poni liikkui ihan superhienosti takajaloista eteen.

Aluksi tehtiin Epsulle selväksi, ettei niitä kulmia lähdettäisi oikomaan, vaan ratsastin napakasti syvälle kulmaan. Ratsastettiin pituushalkaisijalle vaihtaen aina suuntaa oman mielen mukaan. Opettaja painoittikin ravin reipasta tahtia, mikä oli todella hyvä. Poni ei todellakaan saanut jäädä pohkeen taakse, vaan sen tuli liikkua hyvällä moottorilla. Pituushalkaisijan molemmilla puolilla tehtiin myös loivat kiemuraurat, jotka sujuivat hyvin. Epsu toimi todella kivasti ja tuntui hyvältä ratsastaa.

Kuvat (c) Nelli :)

Ravailun jälkeen aloitettiin laukassa harjoitukset. Pituushalkaisijan keskellä piti nostaa aina vuorotellen oikea ja vasen laukka ja kääntyä siihen suuntaan, minkä oli nostanut. Laukannostot menivät haastavan Epsun kanssa vaihtelevasti. Moni nousi hiukan myöhässä, mutta kumminkin ennen L kirjainta. Myös laukassa oli paljon ylläpitämistä, mutta kun otettiin uraa pitkin yhteislaukkaa, sain ponin kulkemaan pontevasti eteenpäin ja laukassa oli ihan toisenlaista energiaa. Opettaja käskikin meidän työstää laukkaa tehden siinä erilaisia harjoituksia. Kulmiin ratsastus sujui hyvin ja tein monta keskiympyrää, mitä koulukisojen radassakin tulisi olemaan.

Välikäyntien jälkeen otettiin vielä samaa laukannostoharjoitusta uudestaan. Se oli meille todella hyödyllinen tehtävä, sillä sain selvän tavoitteen laukannostoon. Tötteröiden välissä nähtiinkin myös sitten pari onnistunutta nostoa, kun oikeasti valmistelin huolellisesti nostoa. Monen puolipidätteen jälkeen laukka siis nousi täsmällisesti oikeassa kohdassa, mistä olin Epsun kanssa ihan supertyytyväinen. Ponin kanssa ne eivät olekaan mikään helppo nakki. Loppuraveissa opettaja käski minun tulla ravissa yhden keskiympyrän, kuin olisin suorittamassa koulurataa ja arvioi sen. Sain kommenttia, että poni oli nyt hyvin avuilla ja rennon näköinen. Lopussa vielä sentti sentiltä annettiin pidempää ohjaa, kunnes lopetettiin.

Harmillista, ettei ihanasta tunnin loppupuoliskosta tullut kuvia :D

Voisin sanoa, että tuon tunnin jälkeen teki mieli juosta riemusta ympäri maneesia. Se oli vähään aikaan yksi parhaista tunneista. Niimpä saatiin sitten ennen kisoja onnistunut suoritus perjantaina, mikä oli ihan superia! On myös hauskaa päästä näyttämään oma kehittyminen harvoin opettavalle sijaiselle, ja on mahtavaa kuulla sitä positiivista palautetta, joka myös antaa paljon tulevaisuutta varten ja kasvattaa omaa itseluottamusta.

~ Josku