Ohjienryöstäjällä

Tiistaina meillä oli taas ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen esteitä. Jotenkin ennen tuntia en osannut löytää oikeaa fiilistä, eli innostusta esteidenhyppäämiseen. Nyt syksyllä kun esteissä oli ilmennyt vähän enemmän mutkia matkassa ja epävarmuutta, tuli mieleen koko ajan arveluksia, että mitä jos... Sain kumminkin skarpattua itseni tunnille työntämällä ikävät ajatukset syrjään ja asennoitumalla mahdollisimman hyvin tulevaan tuntiin. Saavuttuani tallille huomasin listassa Domin. En ollut yhtään ajatellut, että Domi tulisi meidän estetunnillemme. Sitä kun ei kauhean usein nää meidän estetunnilla, joten tuntui oudolta ajatella, että hyppäisin sillä. Mutta mikäs siinä, ainakin pääsisin tutustumaan kuuleman perusteella ihan kivaan hyppääjään.

Ainiin, ilmoittauduin muutes koulukilpailuihin ja tiistaina tajusin, että kilpailut ovat jo ensi viikolla, eli tämän tunnin jälkeen olikin enää yksi tunti ennen kisoja. Siinä tuli pienoinen paniikki, että ketä toivoisin kilpailuihin. Nimittäin viime koulukisoissa oli tullut se totaalinen hyytyminen Vaniljan kanssa. Toisaalta en kauheasti muita poneja itselleni keksinyt, kellä voisin mennä, joten laitoin Vaniljan uudestaan toiveeksi. Eihän se välttämättä tällä kertaa hyytyisi sinne radalle, kun vain sitten laittaisi moottorin kunnolla toimimaan. Vanilja on muuten oikein kiva kouluratsu, joten ihan hyvillä mielin lähden koittamaan uudestaan saman ponin kanssa. Saa nähdä miten käy ;).

Kuvista kiitos Cialle

Meillä oli tunnilla viisi estettä, joista yksi oli uusi muuri. Tosiaan ennen ei olekaan tapiolan hevoset muuria tulleet, joten nyt se onkin sitten ollut ihan uusi juttu viime aikoina. Verkassa Domi ei kumminkaan paljoa katellut muuria, se oli jo sen yli aiemmin tainnut hypätä kuluneen viikon aikana. Tultiin verkassa ravipuomeja molempiin suuntiin ja ne sujuivat ilman mitään suurempia probleemia. Alkuverkassa päätin yrittää ratsastaa Domia vielä paremmin kuin edellisellä koulutunnilla, tosin ei se nyt mitenkään erityisen hyvin onnistunut. Verkassa myös tultiin aina R kirjaimessa muurin ympärille voltti, ja itse päätin myös tehdä muutamaan otteeseen vastakkaisella sivulla S kirjaimessa voltteja ja taivutella kankeaa Domia.

Aloitettiinkin pian jo ottamaan muutamia verkkahyppyjä, kun meitä oli sen verran paljon tunnilla. Tultiin kahden esteen sarjaa muutamaan otteeseen ja Domi laukkasi hyvää energistä laukkaa eteenpäin. Paikatkin sattuivat hyvin, vielä kun muistaisi olla kroppa enemmän pois satulasta. Se vaan jää niin tavaksi istua siellä syvällä satulassa kuin koulutunnilla, ettei aina muistakaan olla jalustimien päällä. Verkkaesteenä myös muuri sujui hyvin, koska oli erityisen tarkkana sitä lähestettyessä, että poni menisi sitten yli.

Pian opettaja alkoikin jo kertoa tulevaa rataa. Meillä oli kahdeksan esteen rata, jossa oli muutamia mutkia. Muuri hypättiin kaksi kertaa molemmista suunnista ja omaa vuoroa odotellessa siinä alkoikin jo vähän jännittämään, miten selviytyisimme radasta. Oli kumminkin turha jännittää, sillä omalla radallamme mentiin sitten ihan hyvin. Domi kyllä tuntui hyppäävän todella oudosti, ja yhdelle esteelle tulikin ihmeellinen loikka. Huomasin ensimmäisellä radalla, että kolmoselta neloselle oli aika tiukka kaarros, ja siinä todella sai ylläpitää laukkaa ja haasteena olikin saada poni suoristettua esteelle. Ensimmäisellä radalla kumminkin selvittiin kaarteesta suht sujuvasti. Muurille ei tullut mitään ihmeellistä ja Domi hyppäsi sen melko varmasti. Poni tuntui jotenkin oudolta ratsastaa, kun en sillä aiemmin ollut hypännyt.

Tältä se rata siis näytti

Odotellessa seuraavaa vuoroa Domi ei malttanut millään pitää päätään paikoillaan, vaan sain tuntea todella sen oudon ohjienravistelutavan. Poni myös meinasi koko ajan ryöstää ohjaa itselleen kiskomalla ja ravistelemalla niitä itselleen. Se oli niin ärsyttävää, että annoin Domin sitten seistä vähän pidemmällä ohjalla odottelussa. Onneksi ratojen aikana kumminkaan sillä ei keskittyminen riittänyt ohjien varastamiseen.

Tultiin rata vielä toiseen kertaan ja esteitä korotettiin hieman. Tänään ei kumminkaan hypätty mitään korkeutta, vaan oli aika perusratatreenit. Lähdin hyvillä mielin toiselle radalle Domin kanssa, ensimmäinen oli kumminkin sujunut hyvin, joten nyt vain päätin mennä radan yhtä hyvin. Alku sujuikin hyvin, eikä hieman korkeampi muurikaan tuottanut ongelmaa. Kolmosesteen jälkeen kumminkin Domi röysti ihan kauheasti ja oikoi todella pienen kaarteen seuraavalle esteelle välittämättä minun avuistani. Siinä vaiheessa myös Domin vauhti oli kiihtynyt enemmän ja turhaan epätoivoisesta pidättämisestä huolimatta ajauduttiin liian lähelle estettä, ja puomihan sieltä kolahti maahan. Tämän jälkeen oli pakka ihan sekaisin.

Tässä näkyy kaunis myötääminen kun yritin pidätellä ponia ja myös se, miten lähelle estettä ajauduimme.

Nimittäin, puomin kolahduksen jälkeen karkasi Domin hallinta kokonaan ja se otti ohjat omiin käsiinsä. Poni nimittäin kirjaimellisesti lähti viemään minua ympäri maneesia. Kun olin kääntämässä vasemmalle, kääntyi poni oikealle. Siellä satulassa olin ihan hukassa, mitä pitäisi tehdä ja se oli kyllä täysi katastroofi. Oli niin outoa, kun poni ei kuunnellut yhtään, mitä ratsastaja siellä ohjien päässä viestitti vaan sulki korvansa. Mutkittelun jälkeen jatkoin kumminkin sitten rataa ja mentiin kyllä mielestäni hiukan liian kovaa ja huolimattomasti, mitä itse olisin halunnut. Noh, rata kumminkin sitten selvittiin loppuun asti, mutta oli se vaan ollut niin outo voimattomuuden tunne, kun ei tiennyt miten olisi voinut siellä selässä vaikuttaa.

 Kaarteet olivat kyllä meille sillä tunnilla haastavia Domin kanssa, kun poni halusi niin kovasti esteen jälkeen vieläpä oikoa ja vähän siinä kauhistutti kuinka vinoon voisimme ajautuakkaan. Meidän kemiat eivät kyllä Domin kanssa oikein sujuneet, joten suosiolla jätän esteillä sen joillekin muille ratsastajille. Kun jokainen oli mennyt kaksi rataa, ravattiinkin sitten loppuravit. Huomasin näitä kuvia katsellessa, että taas voisi olla esteen päällä se myötääminen parempi, jotenkin oli Domin kanssa vähän kaikki pelinappulat hakusessa. Mutta sellainen jännä kokemus, joka aiheutti vähän ristiriitaisia tunteita.

~Josku