sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Uusia ostoksia!

Hej på dej! Nyt tässä syksyn aikana on tullut ostettua kaikenlaista uutta tätä kautta varten. Sainkin sitten hyvän ajatuksen, että esittelisin ne teille videon muodossa, samalla vähän vaihtelua tekstin muodossa kirjoitettuihin postauksiin. Mietin ensiksi, että video olisi ollut tosi kiva kuvata ulkona, mutta yhtäkkinen viilentynyt ilma ei sitten kauheasti houkutellutkaan videota säätämään. Niimpä tyydyin ihan sisätiloihin, oisipa kesän saanut vielä hetkeksi takaisin...

Mutta juu, pidemmittä puheitta päästän teidät videon pariin :)

TÄSTÄ KATSOMAAN VIDEOTA

Nyt saa myös heittää kommentteihin kaikenlaisia videoideoita! Olisi kiva tehdä ehkä jopa vähän useamminkin videoita, mutta katsotaan mitä keksisin. Kaikenlaisia ehdotuksia otetaan vastaan ;)

~ Josku

torstai 25. syyskuuta 2014

Esterutiinin kasvatusta

Moikka! Viikko vierähtikin nopeasti, ja tiistaina olikin uudestaan luvassa estetunti. Tämän viikon olenkin tosiaan ollut nyt Hipposportissa TET- harjoittelijana, joten sieltä sitten pikavauhtia saavuin tallille ja tömäytin mutakakun pöytään. Mutakakku tosiaan siksi, kun viime kerralla menin siltä Dexteriltä tippumaan. Sainkin sitten kuulla, että nyt olisi ratsuksi tunnille tulossa Hugo. Osasin vähän odottaakin sitä, että saisin viime tunnin jäljiltä tämän opetusmestarin alleni. Olin todella iloinen, että sain juuri sillä hetkellä parhaiten minulle sopivan ratsun alle. Hugo on luotettava ja varma esteponi, joten sen kanssa on hyvä harjoitella.

Onneksi poni oli tällä kertaa valmiina tunnilla, sillä kellon lähestyessä tasaa minä vielä kamppailin ratsastussukkien kanssa puolivalmiina. Sitten vain kiiruhtamaan kantamaan esteitä. Meille tosiaan oli luvattu viime tunnilla jotain trippelin tapaista, ja rakennettiinkin se sitten toiselle pitkälle sivulle. Trippeli oli niin sanottu "trippeli meidän tapaan", joka tarkoitti sitä, että siinä etummainen puomi oli maassa, sitten oli sokeripalat jonka jälkeen estetolpat. Toiselle sivulle laitettiin pyynnöstä kolmen esteen jumppasarja.

Kuvat (c) Sonja

Tällä kertaa verkattiinkin vähän pidempään. Verryttely oli ihan hyvä, sillä Hugo oli todella reippaana. Hipsuttelevan Dexterin jälkeen tuntuikin, kuin Hugo olisi voinut hetkenä minä hyvänsä lähteä kiidättämään minua ympäri maneesia. Päätin verryttelyssä antaa Hugon juosta pahimmat höyryt pois ja tein paljon pääty-ympyröitä ja voltteja. Pienet puolipidätteet olivat myös ihan hyvä apu. Otettiin myös nopeita pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Hugo ei pysähdyksissä olisi millään malttanut pysyä aloillaan, kun taas raviin takaisin se ampaisi jos edes ajattelin asiaa. Pohkeet saivatkin olla ihan minimaaliset ja oli ihan kiva mennä vaihteeksi vähän reippaammalla ponilla.

Sitten olikin jo aika tulla muutamaan otteeseen ravissa kuuden puomin ylitse. Ensimmäisellä kerralla oli tempo turhankin nopea ja sain ohjeeksi seuraavan kerran tulla rauhallisessa ja tasaisessa temmossa puomit. Otinkin ennen uudestaan puomien tuloa Hugon sitten paremmin kiinni, että se oikeasti hidastaisi tahtia eikä viilettäisi puomien yli kuin mikäkin pikajuna. Seuraavan kerran menikin jo oikein hyvin ja puomeissa sitten ei tullutkaan sen enempää ongelmia.


Etujalat ihan harallaan ja takajalka mahan alla xD
Puomit tultuamme ne nostettiinkin seuraavaksi ristikoiksi ja tultiin yksitellen jumppasarja. Ensimmäiset kerrat se oli vähän rytmin hakemista ja kerran eivät askeleet sopineet, jolloin ensimmäinen väli oli vähän sekava. Sitten viimeinen väli tulikin paljon paremmin. Hugo mahtui ottamaan sarjalla yhden väliaskeleen ja kunhan ensimmäisen lähestymisen sai oikeaan paikkaan, sujuivat välit tosi kivasti. Kun muutaman kerran sarjaa yksittäisenä tultiin, aloin automaattisesti itse sovittamaan askelia ekaan esteeseen. Pidätin tarvittaessa ja muutenkin laskin ne sopimaan.

Seuraavaksi tultiinkin kerran trippeli yksittäisenä ja Hugo ylitti sen hyvin. Taas tunnilla tuli esiin kouluistunta, jolloin sain uhkauksen, että seuraavalla kerralla sinne laitettaisiin nastoja satulaan, mikäli en jalustimien varalla seisoisi. No siitähän sitten lopputunnin laukkasinkin kevyessä istunnassa.



Kun alettiin hyppäämään Hugo olikin jo vähän alkutunnin reippaudestaan tasoittunut eikä kauheasti enää kiihdytellyt paitsi ekalla kerralla kun tultiin jumppasarja. Kun oltiin molemmat osat tultu yksittäisenä, tietenkin oli aika yhdistää ne. Sarjan jälkeen sai tehdä voltin ennen kuin tuli punaisen trippelin. Hugon kanssa kumminkin arvelin, ettei volttia tarvisi tehdä, enemmänkin volttia suositeltiin Fireboylle :D.

Sarjalla nostettiin kaksi viimeistä estettä pystyiksi ja siitä tehtiin vähänniinkuin nouseva jumppasarja. Myös trippeliä vähän korotettiin. Sarja tehtiin samalla varmuudella ja hyvässä tahdissa Hugon kanssa. Tuntui kyllä todella hauskalta tulla nouseva sarja, kun se oli tasaisella temmolla. Trippelille jostain syystä ei sitten askel kauhean hyvin sopinutkaan ja tultiin todella pohjaan. Onneksi Hugo pelasti ja hypättiin yli.

Kuvasta näkeekin hypyn kaaresta, kuinka myöhässä se tuleekaan. Ja huomatkaa kaunis esteistunta xD
Muutaman ponin kenkkuilun ja kiihdyttelyn vuoksi ehdittiin tulla vain kerta korotetuilla korkeuksilla nämä kaksi osiota. Trippelille ehkä itse olin jotenkin liiankin kieli keskellä suuta. Ehkä ajattelin sitä vaikeaksi esteeksi tai jotain, koska kuvasta näkee, että myötään esteen päällä vähän liikaakin, ihan kuin olisin jotain jättiestettä menossa. Tai sitten olen vain hieman edellä ponin liikerataa.

Trippelille hypyt siis onnistuivat, olisin kylläkin halunnut hypätä enemmän ja saada lisähaastetta. Noh, ei pidä kumminkaan ahnehtia liikaa, ensi kerralla sitten ;). Kun kaikki olivat kerran vielä tulleet, ravattiinkin sitten loppuravit. Hugonkin mielestä ilmeisesti ehdittiin hyppäämään aivan liian vähän, kun meinasi loppuraveissa vielä karata laukkaan. Poni selvästi luuli että oltaisiin vielä tultu joku este! Mutta juu, tunnista jäi kaikenkaikkiaan oikein hyvä fiilis. Tunti oli juuri sellainen, missä itse pääsi kehittämään esteistuntaa ja etäisyyden arviomista. Hugo olikin juuri hyvä siihen hommaan, kun sen kanssa pystyikin keskittyä myös omiin juttuihin sen sijaan, että olisi tapellut siitä, kumpi määrää.

Ilmottauduin muutes estekisoihin, jotka ovat jo ensiviikolla 5.10! Ratsuksi päätin ottaa Vaniljan, joka tosiaan kisaratsuna on jo useammassa kuin yksissä kisoissa toiminut minulla. Muuten olisin toivonut Hugoa, mutta kun poni kerran oli sen verran kysytty tapaus, en laittanut ponitoivetta lukuisten muiden tavoin Hugoon, vaan kirjoitin pelkän Vaniljan. Ensi viikolla sitten pääsenkin varmaan menemään esteitä kenraaliharjoituksena sillä :)



Taas ponnistus vähän pohjaan...
~ Josku

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Estetunti tapahtumia täynnä!

Moikka, sain viimein komennettua itseni koneen ääreen kirjoittamaan tiistain estetunnista. Viimein olisi aika päästä hyppäämään ja minulle se kävikin enemmän kuin hyvin. Kunnon estetunnista olikin jo monia kuukausia, joten tätä olikin odotettu! Koulukisojen jälkeen oli myös hyvä päästä mielummin hyppäämään mielenvirkistykseksi, eikä jumputtaa epäonnistumisen jälkeen koulukiemuroita. Estetunnille olin toivonut Vaniljaa ja Hugoa, mutta arpaonni ei osunut tällä kertaa kummankaan kohdalle. Listassa nimen kohdalla luki nimittäin Dexter!

Dexterillähän tosiaan olen hypännyt aiemminkin, mutta jotenkin olen huomannut, että poni on muuttunut vähän enemmänkin vielä porsastelevammaksi esteillä. Tunnille olisin halunnut jonkun varman ponin, kun uudessa ryhmässä kumminkin nyt ekaa kertaa hypättäisiin, mutta ainakin nyt olisi sitten haasteita sekä vauhtia ja vaaroja luvassa! Onhan se ihan hauska saada välillä vähän äksöniä elämään...

kuvista kiitos Iirikselle ;)

Aloitettiin siis tunti itsenäisesti taas verryttelemällä. Jo aluksi vaadin Dexteriltä reipasta ravia ja muutenkin vähän sitä herättelin pohkeen ja raipan kanssa. Dexter kun usein saattaa jäädä jummaamaan paikalleen niin sanottua "tikittävää ravia". Dexterin askeleet tuntuivat todella pehmeiltä ja mukavilta istua Vaniljan jälkeen. Varsinkin laukka oli niin pyöreää ja pehmeää.

Aloitettiin siis niin, että tultiin laukassa pitkä sivu ja sitten toisella pitkällä sivulla olevat puomit ravissa. Itse kun en kuunnellut aluksi, tulin vahingossa kerran puomit laukassa, mutta sen jälkeen sitten tajusinkin, miten harjoitus kuului mennä. Laukannostot sujuivat todella kivasti Dexterin kanssa ja poni muutenkin oli hyvin kuulolla. Puomeilla meni oikein mallikkaasti ja poni jaksoi nostaa jalkojaankin kohtuullisen hyvin. Montaa kertaa ei puomeja tultu, kun niistä jo tehtiinkin ristikko. Ristikko oli tarkoitus ottaa pariin kertaan. Muistaakseni ongelmia ei ilmennyt kauheasti ristikolla, piti vain laittaa poni napakasti eteenpäin, kun sillä on tapana ohittaa este, ellei Dexteriä laita päättäväisesti sitä menemään.



Kauaa ei mennyt, kun olikin jo aika ryhtyä tosi toimiin. Tultiin vielä muutamia hyppyjä pystylle ja vasemmassa kierroksessa okserille. Okserilla Dexter kyttäsi sitä todella paljon, ja ohituksia tuli pari kappaletta. Vasempaan kierrokseen kumminkin yli hypättiin melko hyvin, eikä ihan niin paljon ongelmia ehtinyt syntyä kun oli vain ponin kanssa hereillä. Kun kaikki olivat hypänneet okserin ja pystyn, tultiin seuraavaksi pienimuotoinen rata. Radalla jo toiselle esteelle tuli ihan tarpeeton kielto, ja syy löytyi sieltä ratsastajasta. Keltainen pysty oli lävistäjällä ja en ratsastanut B kirjaimeen kunnolla, vaan lähdettiin tulemaan huonolla tiellä pystyä. Sen takia Dexter teki siis ihan oikein, eli ohitti esteen. Noh, sitten vain uusi yritys ja yli.

Kun tultiin kaksi kertaa rata, tuli turhia kieltoja pystyille. En ilmeisesti yhdestä kerrasta oppinut, vaan hankittiin toisenkin kerran keltaiselle pystylle kielto samasta syystä. Nyt pitää vain muistaa ratsastaa hyvä tie ja pitää pohkeet kiinni ennen estettä. Kieltoja tuli siis siniselle ja keltaiselle, mutta pelottava vihreä okseri olikin sitten aivan toista luokkaa.




Radalla oli tarkoitus tulla okseri tällä kertaa toisesta suunnasta, ja sinne sitten sattuikin paljon enemmän mokia. Dexter kieltäytyi moneen kertaan hyppäämästä estettä ja olin itse ihan hätää kärsimässä siellä kun ei pohkeiden pamauttelukaan tepsinyt Dexteriin. Muutaman kerran yrittämisen jälkeen mentiin sitten yli pienellä ilmavaralla. Tein ennen estettä päätöksen antaa pari askelta ennen raippaa ja sen ansiosta Dexter sitten päätti kuunnella ja hypätä yli. Tietenkin se ei aina välttämättä ole hyvä ratkaisu käyttää raippaa juuri ennen hyppyä, mutta Dexteriin se sillä radalla sitten tehosi.


ilmavaralla yli :D
Seuraavaksi oli aika korottaa okseria vähän lisää, ja otettiin uusi, vähän pidempi rata. Meidän kohtaloksemme ja kompastuskiveksi nousi jälleen kerran okseri. Tällä kertaa Dexter päätti ihan tosissaan, että sitähän ei mentäisi yli. Otettiin monta yritystä ja monennäköistä suoritusta nähtiin. Dexterkin kuumui todella paljon kun laitoin sitä eteenpäin. Lähestyttiin aina vauhdilla estettä, mutta muutamia laukka-askelia ennen estettä alkoi poni epäröimään ja taas tuli ohitus. Itsekään en ollut tarpeeksi tarkkana ponin kanssa, vaikka yritin saada sitä päättäväisesti yli.

Lukuisten yritysten jälkeen saatiin viimein Dexterin kanssa lupaava lähestyminen. Olin niin päättänyt, että tällä kertaa mehän sitten mennään yli ja etujalat olivat jo lähteneet ilmaan hyppyyn, kun tömps! Maailma kääntyi hetkeksi ylösalaisin, enkä edes tajunnut mitä oli tapahtunut, ennenkuin huomasin itseni maassa pudonneen puomin vieressä ja Dexterin ravaamassa poispäin. Kahden vuoden jälkeen olin tippunut alas ponin selästä, ja vieläpä aika vauhdilla! Näin jälkeenpäin kun katson kuvia, on poni todella lähtenyt hyppyyn, mutta yhtäkkiä vetäytyy taaksepäin ja sitten se on menoa!




Vähän täristen sitten siitä vain nousin takaisin satulaan ja lähdettiin yrittämään uudestaan. Opettaja laski vähän okseria alemmas ja siltikin Dexter vielä porsasteli ja tuli pari kieltoa. Loppujen lopuksi sitten kumminkin hypättiin yli ja enää ei mielessä sitten käynyt, että radan olisi voinut suorittaa loppuun... Niin vain oli pikku palautus maankamaralle (kirjaimellisesti). Välillä tekeekin hyvää tippua, ja varsinkin kun ei mitään kummempaa sattunut, oli tavallaan se todella hauska ja jännittävä tunne.

Lopuksi sitten ravailtiin loppuraveja ja käveltiin loppukäynnit. Periaatteessa tuollaiset mokailut johtuivat siitä, että itse en ole vielä niin kokenut esteillä, ja tarvitaan vaan lisätreeniä. Välillä sainkin huomautuksia esteiden välissä, että istuin laukassa ihan kuin kouluradalla konsanaan. Niimpä sitä rutiinia ja esteistuntaa pitää vielä treenailla ja varsinkin kun alla ei ole mikään maailman luotettavin ja varmin ratsu, voi helposti tälläistä sattua. Ensi kerralla oli tarkoitus vielä hypätä, ja opettaja vähän lupaili joitain trippelintapaista, kattoo nytten mitä sieltä tulee. Toivon todella, että saisin ensi kerraksi vähän varmemman ratsun alle, jonka kanssa pärjään ja johon voin luottaa vähän enemmän kuin porsas- Dexteriin.



~ Josku

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Eihän se mennytkään niin hyvin...

Moikka! Nyt olisikin sitten aika paljastaa tänne, miten kisoissa kävi. Niinkuin otsikosta voi päätellä, ei suoritus ollutkaan niin hyvä, kuin alunperin ajattelin. Muutama asia nimittäin vaikutti sitten lopulliseen tulokseen paljonkin. Noh, kausi on vasta päässyt käyntiin, joten vielä paljon ehtii oppia matkan varrella. Nämä olivatkin pitkästä aikaa ensimmäiset koulukisat. Viime kisat menin Hugolla, mutta tällä kertaa tosiaan päätinkin turvautua Vaniljaan, jolla enemmän olen estekisoja käynyt.

Minun lähtöni olikin vasta kahden aikoihin ja jännitys ehti kasvaa katsellessa muiden luokkia. Vaniljalla meni kisoissa minun lisäkseni myös Karolina, joka meni ennen omaa suoritustani. Radalla poni meni niin hyvin, joten toivoin, että se vain menisi minulla yhtä hyvin. Katseltuani ikuisuudelta tuntuneen ajan kisoja, oli viimein vuoro lähteä itse harjaamaan ja varustamaan poni. Sykeröitä ei ainakaan tarvinnut laittaa, kun ne olivatkin jo valmiina ponin päässä. Lähdettiin vähän turhankin aikaisin laittamaan Vaniljaa kuntoon, pitkä odottelu tuntuikin sitten varsinaiselta piinalta.

Kuvista kiitos Jaanalle ja Sandralle

Olin laatinut itselleni selvät ohjeet verryttelyyn. Päätin laittaa ponin kuulolle pohkeelle ja kulmaan. Tiistaina oli nähty niin karmaisevaa oikomista, että yksi pahimmista peloistani olikin, että poni kiertyisi pohkeen ympäri. Kulmaan ratsastus ei tuottanut verkassa suuria vaikeuksia ja Vanilja tuntui myös todella hyvältä alla. Se oli kuuliainen ja eteenpäin pyrkivä, juuri niinkuin halusinkin.

Päätin myös tehdä verryttelyssä vähän radan osia. Monta kertaa tulin rata poikkisuuntaanleikkaa ja keskelle pysähdys, koska halusin varmistaa, että osaisin varmasti pysähtyä ihan keskelle. Melkeenpä jokaisessa pysähdyksessä kumminkin ongelmana oli, että Vanilja ei millään meinannut pysyä aloillaan, vaan lähti peruuttamaan muutamia askelia. En yhtään tiennyt, mitä olisin voinut tehdä. Yrittäessäni uudestaan pidin huolen, etten jäisi vetämään liikaa ohjasta ja yritin napakasti pitää Vaniljaa paikoillaan, mutta silti se lähti taas peruuttamaan.


Muuten verryttely siis sujui aika mallikkaasti ja laukannostoissakaan ei paljoa ongelmia ilmennyt. Poni oli energinen ja kaikki toimi todella hyvin. Tein yhden askeleenpidennyksen - tai no yritykseksi se vähän jäi - jossa Vanilja lähti aika temmottomasti ja laiskasti eteenpäin. Itse en kumminkaan ollut siinä vaiheessa ihan hereillä vaatimassa ponia kunnon pidennykseen, joten päätin sitten köpötellä lävistäjän loppuun ja tehdä sitten paremmin radalla.

Kun lähdettiin kentälle, huomasin yhtäkkiä oloni todella rennoksi ja huojentuneeksi, ihan kuin rata olisi jo suoritettu. Itse en edes osaa sanoa, miten yhtäkkiä niin levollinen olo edes tuli, mutta ehkä se johtuu vaan siitä, että sain purkaa jännityksen ratsastamiseen ja myös karistaa ylimääräistä stressiä pois. Lisäksi hyvin mennyt verkka sai olon pirteäksi ja iloiseksi, ja kun vielä aurinko paistoi oli todella positiivinen olo. Verkasta ei siis paljoa jäänyt vaivaamaan ja annoin ponin kävellä vapaasti kentällä rentoutuen.



Radallemenoni tuli todella nopeasti vastaan ja en ehtinyt kauheasti odotella enkä edes tajunnut jännittää. Se pahin jännitys yleensä onkin siinä kun odottelee eikä vielä ole ratsailla itse. Odotellessani lähtölupaa keventelin Vaniljalla ja en tainnut edes ajatella melkein mitään. Pää tuntui ihan tyhjältä ja suu kuivalta kun lähdin suorittamaan rataa. Alussa sujui hyvin ja askeleenpidennykseenkin sain jonkin verran puhtia poniin. Sitten kun tuli neljän askeleen käyntiinsiirtyminen halkaisijalla, tuli ponilla totaalinen töks-pysähdys. Huomasin kuinka poni hyytyi ohjien toisessa päässä ja tunsin kuinka se muuttui hitaammaksi ja hitaammaksi.


Kun tuli laukkaansiirtymisen vuoro, onnistuneet käyntilaukannostot harjoituksissa haihtuivat taivaantuuliin ja siinä tuli aika kirjavaa virhettä. Eikä siinä vielä kaikki, laukkaympyröillä tuli kaksi kaameaa ravirikkoa, kun poni ei enää vähääkään välittänyt pohkeesta. Se oli aivan hyytynyt ja laukkasi temmottomasti ympyrällä. Aloin todella kaipaamaan raippaa, kun olisi niin tehnyt mieli huomauttaa ponia jotenkin liikkumaan eteenpäin ja ottamaan ne takajalat alleen.

Laukkaa oli vielä otettava toiseen suuntaan ja nostossa kesti edellistä kauemmin. Saatiin laukka nousemaan ennen H kirjainta ja sama ongelma oli ympyröillä. Jouduin kirjaimellisesti potkimaan ponia joka askeleella eteenpäin ja toivomaan hiki otsalla, ettei se vain nyt siirtyisi raviin kesken kaiken. Oli kyllä kauheaa tuntea itsensä niin voimattomaksi, kun pohkeetkaan eivät meinanneet tehota nihkeään Vaniljaan. Laukan jälkeen täyskaarto jäi hieman pieneksi. Sen jälkeen Vanilja pyöristyi todella kivasti, mutta liike ei kyllä lähtenyt takajaloista mitenkään kehuttavasti.



Sitten koitti pysähdyksen aika, jota oltiin verkassa otettu useaan otteeseen. Sama ongelma nousi esiin radallakin, kun poni lähti peruuttamaan. Ei siis mitenkään kiitettävästi onnistuttu siinäkään, ja raviinsiirtyminen kesti taas monia tuskaisia sekunteja. Sitten vielä lopputervehdykseen ja äkkiä häntä koipien välissä radalta ulos. Tiesin, että tuolla suorituksella ei kauhean pitkälle pötkittäisi, mutta sitä en osannut odottaa, että merkistä en pääsisi läpi.

Kyllä vain, niin paljon oli pieniä virheitä radan aikana sattunut, että prosentit jäivät härnäävästi niukan alle viidenkymmenen. Tulos romahdutti kyllä aika paljon omaa positiivisuutta, kun ne komeilivat häntäpäässä tulostaululla. Huimat 49,74% ei kyllä paljoa naurattanut vaan tunnetila vaihteli aivan toiseen äärilaitaan. Piti kyllä moneen kertaan katsoa tulos, että oliko se aivan varmasti oikein, enkö ollut päässyt C- merkkiä läpi?!

Lopputervehdys..
Näin jälkeenpäin kun olen palautunut kisasuorituksen tuomasta järkytyksestä ja ponin sekä itseni syyttämisestä, voin taas ajatella kisasuoritusta yhtenä harjoituksena. Välillä on hyvä epäonnistua, se kuuluu kilpailemiseen. Uusia tilaisuuksia kumminkin tulee ja kun vain jaksaa tsempata itsensä yli vastoinkäymisistä, niin yrittäminen kyllä aina jossain vaiheessa palkataan. Edessä on vielä monta uutta epäonnistumista, onnistumista ja kisakokemusta.  Nyt vain sitten nenä pystyyn ja suunta kohti uusia kisoja!


linkki videoon

~ Josku

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Pientä esteharjoittelua

Moikka! Saatte vielä vähän odotella kisasuorituspostausta, sillä ensin palataan takaisin vielä torstain extratuntiin. Olin nimittäin varannut yhden tunnin vielä harjoitukseen ennen kisoja. Meitä olikin vain loppujen lopuksi viisi ratsastajaa. Torstain tunnilla olikin tuntilaisille luvattu esteitä, mutta koska meitä oli sen verran vähän, rakennettiin vain yksi este maneesiin.

Aloitettiin tunti taas melko itsenäisesti ravailemalla. Päätin vähän korjailla tiistain mokia ja laittaa Vaniljan heti alussa napakasti kulmaan. Poni vähän hangotteli vastaan asettamista, mutta saatiin paljon paremmin mentyä kulmiin. Oltiin laitettu suunnilleen keskelle maneesia puomeja ja lähdettiinkin tulemaan niitä melko piakkoin.

Kuvista kiitos Jaanalle :)

Ravipuomeilla tehtiin yhtä harjoitusta. Tultiin pääty-ympyrällä puomit ja heti puomien jälkeen vaihdettiin suuntaa toiselle ympyrälle. Näin päästiin tulemaan kahdeksikolla puomeja ja vaihtamaan sujuvasti aina keskellä puomeilla suuntaa. Tärkeää oli tulla puomeille suorana eikä vinosti. Suurimmaksi osaksi saatiin Vaniljan kanssa tosi hyviä suorituksia, mutta muutaman kerran tuli kiire suoristaa poni. Se johtui ehkä siitä, että ennen puomeja en ratsastanut tarpeeksi pitkälle S kirjaimen lähelle, vaan annoin Vaniljan oikaista pienemmällä pääty-ympyrällä jolloin tultiin vähän viistoon puomeille.

Hetken aikaa tultuamme puomeja vaihdettiin suuntaa ja tässä käytin hyödykseni tilaa ja tein täyskaarron, niin kuin C- merkin kouluohjelmassa tulisi olemaan. Puomit muutettiin laukkaväleiksi ja siirryttiin L kirjaimen päätyyn pääty-ympyrälle. Seuraavaksi tultiin vuorotellen laukassa toiseen päätyyn ympyrä ja puomien yli. Taas päätin samalla tehdä salaa harjoittelua koulukisoihin ja nostin laukat käynnistä uralla.



Laukannostot käynnistä sujuivat todella hyvin. Sain Vaniljan todella hyvin nostamaan laukan, kun muistin valmistella sitä tarpeeksi. Sitten kun päästiin vielä sopivaan laukan tempoon sujui homma kuin rasvattu! Laukkapuomeilla itseasiassa ei pahemmin tullut mitään ongelmia kun muistin kääntää sopivassa kohdassa, että päästäisiin sujuvasti yli. Vanilja otti pari kertaa hassun tuntuisen hypyn puomien välissä, tuntui kyllä todella kivalta joka kerta kun puomit tulin. Laukka oli aktiivista ja eteenpäin pyrkivää.

pääty-ympyrällä odottelemassa vuoroa
Kun muutaman kerran oltiin tehtävää tultu, jatkettiin hetken aikaa käynnissä uraa pitkin. Tässä vaiheessa kumminkin päätin vähän käyttää aikaa hyödyksi ja ravaillen tein pääty-ympyröitä ja pysähdyksiä. Tulin myös pari kertaa täyskaarron, halusin varmistaa, että tekisin sen varmasti tarpeeksi isoksi. Vaniljan kanssa sujui tosi kivasti ja tuntui, että sain siihen paljon paremmin tuntumaa kuin tiistaina.

Huomasin pian, että tunti oli muuttumassa melko estepainoitteiseksi. Mentiin jonoon toiselle pitkälle sivulle ja tultiin yksitellen ristikkoa joka oli siirretty suoralle uralle sen takia, koska meillä oli estekammoinen Cinnamon mukana, jolle pääty-ympyrällä hyppääminen oli ollut haastavaa. Kun oli minun vuoro tulla, ei Vanilja saanutkaan askelia ihan sopimaan esteeseen ja ponnisti kaukaa. Siihen en tietenkään ollut varautunut, jolloin tulikin aika järkyttävä hyppy kun ratsastaja vain yritti pysyä mukana hypyssä :D.

tämä kuva siis ei ole siitä jättihypystä..
Muut hypyt sujuivatkin sitten paljon paremmin kun muistin ottaa Vaniljaa kiinni ennen estettä ja muutenkin olla valppaampana. Pikku ristikko ei kauheasti sitten tuottanutkaan haasteita ja olin tyytyväinen, että jalustimet pysyivät jalassa tällä kertaa koko ajan. Kun oltiin molempiin suuntiin ristikko tultu, muutettiin pikkuisen tehtävää.

Seuraavaksi heti esteen jälkeen oli tarkoitus kääntää suurelle voltille, tosin enemmänkin siitä sitten tuli keskiympyrän kaltainen, ja sitten este tultiin uudestaan jonka jälkeen jatkettiin suoraan. Ekalla kerralla venyi vähän turhan isoksi tuo ympyrä, mutta sen jälkeen alkoi taas sujua. Jo esteen päällä oli hyvä katsoa sinne, minne oltiin menossa seuraavaksi. Tultiin tätäkin tehtävää molempiin suuntiin.

Katse vasempaan!
 Tunnilla sattui pieni "tapaturma" meille.. Olin juuri vaihtanut suuntaa täyskaarrolla ja tulossa uralle, kun huomasin että Rufus oli metrin päässä uran sisäpuolella. Kun sitten menin siinä uralla, alkoi Rufus yhtäkkiä peruuttaa Vaniljan päälle. Jalkani rutistui Vaniljan ja Rufuksen väliin ja tamma vinkui ja potki Rufukseen päin. Tilanne oli nopeasti ohi, mutta ai että se oli sattunut jalkaan! Arvelin siinä selässä, että vähintään muutamia mustelmia saisin kyllä tuosta show'sta myöhemmin. Myös muut ponit olivat säikähtäneet Vaniljan ja Rufuksen välikohtausta. Olen kumminkin iloinen, ettei mitään vakavampaa (kuten esim. murtumaa) tapahtunut, kun kumminkin sunnuntaina olisi koulukilpailut.

Tunnilla ei jotenkin kauheasti tehty mitään ja pian se alkoikin olla lopuillaan. Vaikka monta kertaa estettä tultiinkin, ei sitä yhtään korotettu vaikka vähän odotinkin sen tapahtuvan. Jotenkin tuntui todella turhalta lisätunnilta, kun en kauheasti siitä saanut irti (kuin kipeän jalan) ja muutenkin ei tehty esteen kanssa paljoa hyödyllistä tehtävää. Posiitiivista oli kumminkin se, että Vaniljan ja minun yhteistyö sujui jo paremmin sillä kertaa ja sain onnistuneita radanpätkiä aikaan. Poni oli myös tosi kuuntelevainen ja reipas.


~ Josku

lauantai 13. syyskuuta 2014

Onneksi ei ollut kisasuoritus!

Heippa taas! Tiistaina oli minulla koulutunti, ja ratsu ei tällä kertaa tullut mitenkään yllätyksenä. Minulle nimittäin olikin jo luvattu Vanilja ihan kisaharjoituksien takiakin. Oli tosi kiva viimein sitten päästä Vaniljalla menemään, ja tunnilla suoritimmekin radan kokonaan läpi vuorotellen. Olin tietenkin varautunut harjoitukseen opettelemalla kisarataa viikon varrella, ja oli aika tehdä niin sanottu "kenraaliharjoitus". Huomasin taas, että vaikka nämä olivatkin vain harjoitusradat, alkoi sitä ihan vaistomaisesti jännittää omaa suoritusta.


Kuvista kiitos Iirikselle ja Amalialle


Tunti aloitettiin itsenäisellä verryttelyllä ja tein vähän pääty-ympyröitä ja siirtymisiä. Opettaja kiinnitti huomiota istuntavirheisiin tällä kertaa, ja sain ohjeeksi muistaa pitää jalat vähän taaempana, varpaat menosuuntaan ja en saisi keventää niin voimakkaasti. Oli hyvä saada välillä palautetta missä mennään tällä hetkellä ratsastajan asennon osalta. Itse ainakin pidän istunnassa suurena plussana sitä, että nykyään koko ajan paremmin ja paremmin onnistun kantamaan kädet ja pitämään kyynerpäissä kulman. 

Tullessani voltilta, yllätykseksi jo todella aikaisin alkutunnista nostettiin laukka. Toisaalta se oli hyvä ratkaisu, sillä ponitkin lämpeäisivät siinä sitten hyvin. Laukattiin kokouralla ja Vaniljan laukka oli kyllä todella jännä istua, ja muistinkin että monet eivät sen laukasta tykkää. Taas jouduin säätämään jalustimien kanssa, mikä sitten tarkoitti sitä, etten täysin laukkaan pystynyt keskittymään. Pitäisi tosiaan oppia oikeasti pitämään ne jalustimet jalassa! 



Ehdottomasti eniten vaikeuksia siis tuotti laukka. Laukattiin molempiin suuntiin, ja toiseen suuntaan poni todenteolla innostui laukkaamaan paljon reippaammin. Huomasin myös, että helposti laukassa ohjat luisuivat hieman pitkiksi ja Vanilja sai paljon tilaa laukata eteen alas. Pitääkin nyt sitten kisoissa muistaa säilyttää se tuntuma hyvänä laukassakin niin on helpompi kontrolloida Vaniljaa.

Ennen tuntia olin saanut tietää, ettemme rataharjoitusta pystyisi suorittamaan kun meitä oli niin monta, mutta yllätykseksi kumminkin päätettiinkin yksitellen ne tulla. Olinkin ensimmäisenä vuorossa tekemässä rataa. Vaikka rataa olikin tultu harjoiteltua, ei se todellisuudessa kun sitten siellä ponin selässä oltiin, niin ollutkaan enää niin vaikuttava suoritus. Toisin sanoen meidän suoritus meni ihan penkin alle, ja jälkeenpäin sainkin kommentin, että tuolla radalla ei välttämättä olisi edes päässyt läpi! Huhhuh, no siitähän sitten tulikin vähän paineita sunnuntaille. Millä tavalla sitten meidän rata menikään pilalle? 






Syy, miksi rata meni niin kuin meni, on siinä, että olin itse aivan liian huolimaton ja en ratsastanut täysiä hetkessä mukana, vaan jotenkin itse olin siellä selässä melkeinpä matkustajana. Nyt jälkeenpäin harmittaa, miksen ottanut itseäni niskasta kiinni, ja ratsastanut napakasti rataa läpi, vaan jäin siellä selässä istuskelemaan ihan omissa maailmoissani. Juuri silloin olisi tarvinnut tarkkuutta ja keskittymistä! No, käydäämpä läpi radan eri vaiheet, missä tuli virheitä ja mitä minun olisi pitänyt tehdä ne välttääkseni.


Ensinnäkin kun lähdin radalle, pysähdys tuli hätäisesti ja siinä Vanilja lähti ottamaan ylimääräisiä sivuaskeleita. Olisi pitänyt olla enemmän hereillä ja napakasti pitää poni oikealla linjalla. No, siitä sitten alkoikin meidän rata. Kun saavuin kirjaimeen M, poni oikaisi karmaisevasti ja jostain syystä jalkani heilahtivat vähän liian eteen. Kun sitten lähdin keventämään, ensimmäinen pohje tuli liian kovaa kylkeen, jonka seurauksena Vanilja sitten ampaisi laukkaan lävistäjällä. Otin ponin nopeasti kiinni, mutta moka oli jo tapahtunut ja lävistäjästä oli tullut aika sekamelska..





Lävistäjän jälkeen tulin B kirjaimesta uudestaan kokorataleikkaa ja tässä vaiheessa meni ihan hyvin, eikä suuria kommelluksia tullut. Kun selviydyin H kirjaimeen ja siirryin käyntiin, oli aika valmistautua käyntilaukannostoon C kirjaimessa. Tässä tuli itse oma moka, kun laukka ei noussut aivan heti. Se johtui siitä, että en valmistellut sitä tarpeeksi hyvin. Silti Vanilja kumminkin nosti melko pian laukan kiltisti ratsastajan mokailusta huolimatta. 

Laukassa jalustimet eivät niin suuri ongelma olleetkaan, mutta minulla oli liian pitkät ohjat. Sen huomasi siitä, että poni meinasi luisua ulos pääty-ympyrältä ja pää kääntyi ihan vinosti sisäänpäin. Lisäksi ympyrällä saatiin katsella mestariluokan oikomista, kun itse häsläsin jalustimien ja ohjien kanssa. Ihan noloksihan siinä ehti tulla...Ympyrän teon jälkeen tuli vahingossa yksi raviinsiirtyminen, mutta nostin nopeasti laukan takaisin, sillä laukkaa piti jatkaa R kirjaimeen asti. 


Sisäkäsi vetää...

Tästä huomaa, että on ne ohjat vähän pitkänä..


Kun R kirjaimessa oli siirrytty raviin, seuraavaksi vuorossa oli täyskaarto. Hieman pieneksihän se jäi, kun en käväissyt päätyuralla vaan käänsin ennen sitä. Siinä sitten vain tarvitsee pientä hienosäätöä kun muistaa kääntää vähän myöhemmin sitten. Toiseen suuntaan laukannosto meni aika samoissa merkeissä, mutta nyt olin tajunnut ottaa ohjia vähän enemmän tuntumalle. Silti Vanilja pääsi taas oikomaan, eikä sisäpohje mennyt läpi. Nyt pitää kyllä vain keskittyä ratsastamaan napakammin ja saada avut selväksi ponille. 

Sitten olikin vielä toisen täyskaarron vuoro, joka muistaakseni meni jo vähän paremmin. Radalla oli jäljellä enää pysähdys poikkisuuntaleikkaan keskellä. Pysähdys oli taas vähän hätäinen, ja tuli pikkuisen liian aikaisin. Sitten vielä viimeisen kerran pituushalkaisijalle ja lopputervehdys. Lopuksi tultiin suoraan, mikä oli hyvä juttu. Sitten olikin seuraavan ratsukon vuoro.



Kun kaikki olivat suorittaneet ratansa, loppuverkattiin ja tultiin vähän lävistäjiä. Lopussa sainkin ponin sitten rentoutumaan ja meni paljon paremmin. Vaikka rataharjoitus harmittikin, sain siitä paljon irti ja nyt ainakin tiesin mitä piti lähteä muuttamaan. Vanilja tarvitsee radalla päättäväisen kuskin, joka paneutuu täysillä tehtävään kiinni. Sellaisen ratsastajan toivon mukaan se saisikin sitten sunnuntaina selkään. 

Onko teillä ollut koskaan ongelmia jalustimien kanssa, että niitä joutuu koko ajan kahmimaan takaisin jalkaan? Miten olette saaneet ongelman selvitettyä? Lyhyemmät jalustimet tietenkin tehoaisivat, mutta koulukisoissa pitäisi kumminkin ratsastaa sitten niillä koulujalustimilla. Onko teillä ollut joskus ennen kisoja epäonnistuneita suorituksia? Miten olette saaneet tsempattua itsenne sitten kisoihin? Kertokaa kommentteihin :)




T: Josku