Eihän se mennytkään niin hyvin...

Moikka! Nyt olisikin sitten aika paljastaa tänne, miten kisoissa kävi. Niinkuin otsikosta voi päätellä, ei suoritus ollutkaan niin hyvä, kuin alunperin ajattelin. Muutama asia nimittäin vaikutti sitten lopulliseen tulokseen paljonkin. Noh, kausi on vasta päässyt käyntiin, joten vielä paljon ehtii oppia matkan varrella. Nämä olivatkin pitkästä aikaa ensimmäiset koulukisat. Viime kisat menin Hugolla, mutta tällä kertaa tosiaan päätinkin turvautua Vaniljaan, jolla enemmän olen estekisoja käynyt.

Minun lähtöni olikin vasta kahden aikoihin ja jännitys ehti kasvaa katsellessa muiden luokkia. Vaniljalla meni kisoissa minun lisäkseni myös Karolina, joka meni ennen omaa suoritustani. Radalla poni meni niin hyvin, joten toivoin, että se vain menisi minulla yhtä hyvin. Katseltuani ikuisuudelta tuntuneen ajan kisoja, oli viimein vuoro lähteä itse harjaamaan ja varustamaan poni. Sykeröitä ei ainakaan tarvinnut laittaa, kun ne olivatkin jo valmiina ponin päässä. Lähdettiin vähän turhankin aikaisin laittamaan Vaniljaa kuntoon, pitkä odottelu tuntuikin sitten varsinaiselta piinalta.

Kuvista kiitos Jaanalle ja Sandralle

Olin laatinut itselleni selvät ohjeet verryttelyyn. Päätin laittaa ponin kuulolle pohkeelle ja kulmaan. Tiistaina oli nähty niin karmaisevaa oikomista, että yksi pahimmista peloistani olikin, että poni kiertyisi pohkeen ympäri. Kulmaan ratsastus ei tuottanut verkassa suuria vaikeuksia ja Vanilja tuntui myös todella hyvältä alla. Se oli kuuliainen ja eteenpäin pyrkivä, juuri niinkuin halusinkin.

Päätin myös tehdä verryttelyssä vähän radan osia. Monta kertaa tulin rata poikkisuuntaanleikkaa ja keskelle pysähdys, koska halusin varmistaa, että osaisin varmasti pysähtyä ihan keskelle. Melkeenpä jokaisessa pysähdyksessä kumminkin ongelmana oli, että Vanilja ei millään meinannut pysyä aloillaan, vaan lähti peruuttamaan muutamia askelia. En yhtään tiennyt, mitä olisin voinut tehdä. Yrittäessäni uudestaan pidin huolen, etten jäisi vetämään liikaa ohjasta ja yritin napakasti pitää Vaniljaa paikoillaan, mutta silti se lähti taas peruuttamaan.

Muuten verryttely siis sujui aika mallikkaasti ja laukannostoissakaan ei paljoa ongelmia ilmennyt. Poni oli energinen ja kaikki toimi todella hyvin. Tein yhden askeleenpidennyksen - tai no yritykseksi se vähän jäi - jossa Vanilja lähti aika temmottomasti ja laiskasti eteenpäin. Itse en kumminkaan ollut siinä vaiheessa ihan hereillä vaatimassa ponia kunnon pidennykseen, joten päätin sitten köpötellä lävistäjän loppuun ja tehdä sitten paremmin radalla.

Kun lähdettiin kentälle, huomasin yhtäkkiä oloni todella rennoksi ja huojentuneeksi, ihan kuin rata olisi jo suoritettu. Itse en edes osaa sanoa, miten yhtäkkiä niin levollinen olo edes tuli, mutta ehkä se johtuu vaan siitä, että sain purkaa jännityksen ratsastamiseen ja myös karistaa ylimääräistä stressiä pois. Lisäksi hyvin mennyt verkka sai olon pirteäksi ja iloiseksi, ja kun vielä aurinko paistoi oli todella positiivinen olo. Verkasta ei siis paljoa jäänyt vaivaamaan ja annoin ponin kävellä vapaasti kentällä rentoutuen.

Radallemenoni tuli todella nopeasti vastaan ja en ehtinyt kauheasti odotella enkä edes tajunnut jännittää. Se pahin jännitys yleensä onkin siinä kun odottelee eikä vielä ole ratsailla itse. Odotellessani lähtölupaa keventelin Vaniljalla ja en tainnut edes ajatella melkein mitään. Pää tuntui ihan tyhjältä ja suu kuivalta kun lähdin suorittamaan rataa. Alussa sujui hyvin ja askeleenpidennykseenkin sain jonkin verran puhtia poniin. Sitten kun tuli neljän askeleen käyntiinsiirtyminen halkaisijalla, tuli ponilla totaalinen töks-pysähdys. Huomasin kuinka poni hyytyi ohjien toisessa päässä ja tunsin kuinka se muuttui hitaammaksi ja hitaammaksi.

Kun tuli laukkaansiirtymisen vuoro, onnistuneet käyntilaukannostot harjoituksissa haihtuivat taivaantuuliin ja siinä tuli aika kirjavaa virhettä. Eikä siinä vielä kaikki, laukkaympyröillä tuli kaksi kaameaa ravirikkoa, kun poni ei enää vähääkään välittänyt pohkeesta. Se oli aivan hyytynyt ja laukkasi temmottomasti ympyrällä. Aloin todella kaipaamaan raippaa, kun olisi niin tehnyt mieli huomauttaa ponia jotenkin liikkumaan eteenpäin ja ottamaan ne takajalat alleen.

Laukkaa oli vielä otettava toiseen suuntaan ja nostossa kesti edellistä kauemmin. Saatiin laukka nousemaan ennen H kirjainta ja sama ongelma oli ympyröillä. Jouduin kirjaimellisesti potkimaan ponia joka askeleella eteenpäin ja toivomaan hiki otsalla, ettei se vain nyt siirtyisi raviin kesken kaiken. Oli kyllä kauheaa tuntea itsensä niin voimattomaksi, kun pohkeetkaan eivät meinanneet tehota nihkeään Vaniljaan. Laukan jälkeen täyskaarto jäi hieman pieneksi. Sen jälkeen Vanilja pyöristyi todella kivasti, mutta liike ei kyllä lähtenyt takajaloista mitenkään kehuttavasti.

Sitten koitti pysähdyksen aika, jota oltiin verkassa otettu useaan otteeseen. Sama ongelma nousi esiin radallakin, kun poni lähti peruuttamaan. Ei siis mitenkään kiitettävästi onnistuttu siinäkään, ja raviinsiirtyminen kesti taas monia tuskaisia sekunteja. Sitten vielä lopputervehdykseen ja äkkiä häntä koipien välissä radalta ulos. Tiesin, että tuolla suorituksella ei kauhean pitkälle pötkittäisi, mutta sitä en osannut odottaa, että merkistä en pääsisi läpi.

Kyllä vain, niin paljon oli pieniä virheitä radan aikana sattunut, että prosentit jäivät härnäävästi niukan alle viidenkymmenen. Tulos romahdutti kyllä aika paljon omaa positiivisuutta, kun ne komeilivat häntäpäässä tulostaululla. Huimat 49,74% ei kyllä paljoa naurattanut vaan tunnetila vaihteli aivan toiseen äärilaitaan. Piti kyllä moneen kertaan katsoa tulos, että oliko se aivan varmasti oikein, enkö ollut päässyt C- merkkiä läpi?!

Lopputervehdys..

Näin jälkeenpäin kun olen palautunut kisasuorituksen tuomasta järkytyksestä ja ponin sekä itseni syyttämisestä, voin taas ajatella kisasuoritusta yhtenä harjoituksena. Välillä on hyvä epäonnistua, se kuuluu kilpailemiseen. Uusia tilaisuuksia kumminkin tulee ja kun vain jaksaa tsempata itsensä yli vastoinkäymisistä, niin yrittäminen kyllä aina jossain vaiheessa palkataan. Edessä on vielä monta uutta epäonnistumista, onnistumista ja kisakokemusta.  Nyt vain sitten nenä pystyyn ja suunta kohti uusia kisoja!

linkki videoon

~ Josku