Helsinki Horse Fair 2016

Edeltävällä viikolla Horse Fairiä kaverini sattui kysäisemään minut mukaan ja innostuin lähtemään messuille. Minun hevostapahtumiin osallistumiset ovat olleet melko pienet. Mitä nyt muutamia kertoja HIHS on tultu käytyä ja yhden kerran Tampereen hevosmessuilla. 5.3 kuitenkin päästiin sitten koko päiväksi messujen maailmaan kiertelemään ympäri expoja ja seuraamaan päälavan näytöksiä. Käytimme koko ajan hyödyksi ja olimmekin jo kymmeneltä valmiina viilettämässä messualueelle, kun ovet aukesivat. Messualueella todella oli paljon nähtävää ja ostettavaa. Hevosrotuyhdistykset olivat esillä ja vietettiinkin iso osa ajasta kierrellen eri kojuja. Hevosmessujen yhteydessä sattui olemaan urheilumessut, joiden puolella käytiin maistelemassa tuotteita aina suklaakekseistä maustettuun veteen asti. Kameraa tuli kiikutettua mukana, joten tässä onkin pienimuotoinen kuvapostaus. Myöhemmin kasaan vielä koostevideon ja laitan sen erillisenä postauksenaan :).

Aamuvuokraus

Eräs nätti sunnuntaiaamu kiiruhdin tallille jo kahdeksan maissa, kun ratsastimme kahdestaan Amalian kanssa maneesissa aloittaen vuokrapäivän. Meidän aikataulumme oli keretä yhdeksäksi satulaan ja ratsastella siitä sitten noin tunti, jonka jälkeen alkoi maneesiin valua muita vuokraajia. Vuokraus tuli itsessään vähän puskan takaa, mutta onneksi Domi oli vielä vapaana. Viime kouluilusta tuon ponin kanssa oli jo aikaa, mutta silloinen hyvä fiilis sai minut kokeilemaan uudestaan, mitä kaikkea Domin kanssa voisi tehdä. Noh, hieman aamu-uninen tunnelma vallitsi tallilla kamoja kiskoessamme, mutta olin silti edellisenä iltana hieman etsiskellyt netistä hyviä harjoitusvinkkejä ja siitä sitten kasasin toimintasuunnitelman sille vuokraukselle.

kuvista kiitos Amalia!

Tämän kerran tavoitteena oli ratsastaa. Ihan vain olla hereillä tekemässä asioita, vaikkei kukaan siinä vieressä ollutkaan huutamassa ohjeita. En halunnut tuhlata tuntia vain päättömään seilailuun, vaan puurtaa tehtävien parissa aktiivisesti. Paljon tehokkaampi tunti se olisi myös ponille viettää tuo aika maneesissa. Niinpä heitin viimeiset unen rippeet pois ja aloitin pitkin ohjin kävelyn jälkeen ottamalla ohjat käteen ja tekemällä perus pysähdyksiä. Kontrolliharjoitus onkin hyvä tapa saada poni kuulolle ja reagoimaan nopeasti apuihin. Domi tuntuu usein alkukäynneissä todella hitaalta ja nytkin poni oikein mateli puoliunessa. Siirryinkin sitten melko pian ravailemaan.

Ravissa tein pariin otteeseen loivaa kiemurauraa, jonka jälkeen aloitin harjoitus numero ykkösellä, eli pohkeenväistöllä. Pohkeenväistö on hyvä alkujumppa ja siinäkin saa testattua ponia. Domin kanssa todella yllätyin ensimmäisessä väistössä. Tulin lankkurivin alle, josta väistätin uralle. Heti lähtiessäni pohkeenväistöön, poni reagoi todella hyvin väistättävään pohkeeseen ja meni todella vauhdikkaasti uralle. Ihmettelin tätä koska minun muistikuvanani oli, että Domi väistättäisi melko tahmeasti. Nyt se kuitenkin jopa meinasi karata, eikä ottaa takajalkojaan mukaan, kun oli niin kiire ottaa sivuaskeleita. Itse olin kuitenkin todella iloinen, että se sujui niinkin reippaasti.

Pohkeenväistöä duunailtuani jatkoin väistättämisteemalla vielä ympyrällä niin, että pienensin ja suurensin sitä väistöjen avulla. Domin kanssa pienentäminen ei sujunut niin hyvin, mutta suurentamiseen se lähti paljon nopeammin mukaan. Muutenkin takaosan väistättäminen oli selvästi sinä päivänä Domille helppoa. Kun väistöistä oli hyvä fiilis, jatkoin uraa pitkin ravaillen ja oli aika ottaa pian laukkatyöskentelyä.

Eli nostimme laukat ja hetken aikaa kesti saada Domille hyvä, reipas tempo. Kun se oli löytynyt aloitin kahdeksikkoharjoituksen, jossa keskellä oli tarkoitus suoristaa ja vaihtaa nopsaan ravin kautta laukka. Ensimmäisillä kerroilla se oli vähän säätämistä ja poni kaatui helposti uuteen suuntaan. Ravisiirtymisessä sai olla melko nopea ja pari kertaa poni nosti väärän laukan, koska en viestittänyt sille tarpeaksi selkeästi uutta suuntaa. En jaksanut kauaa säätää harjoituksen parissa, joten otin siinä välissä sitten hetken huilitauon välikäyntien merkeissä.

Olin lukenut hyvistä vastalaukkaharjoituksista, mutta päädyin vain kokeilemaan nostaa niitä. Eli nostin ravista asettaen hieman ulospäin. Poni ymmärsi yllättävän hyvin, mutta muutamia kertoja sieltä tuli myötälaukka ja jouduin kokeilemaan uudestaan. Harjoituksemme oli hieman epämääräinen joten päätin lopettaa seuraavaan onnistuneeseen suoritukseen, jonka jälkeen siirryin toisen harjoituksen pariin, missä treenailtiin käynti-laukka siirtymisiä. Eli nostettiin lyhyiden sivujen keskellä laukka käynnistä, tehtiin pääty-ympyrä ja pitkän sivun keskellä siirryttiin käyntiin.

Tässä meillä olikin haastetta riittämiin. Domi nimittäin ei ollut helppo terävissä nostoissa, vaan se ehti luisua hieman ottaen pari raviaskelta väliin. Myöskään käyntisiirtymiset eivät onnistuneet, vaan siirtyminen venyi myös niissä turhan pitkäksi. Pikkuhiljaa alkoi nosto tulla jo nopeammin, muttei vieläkään ihan suoraan paikaltaan vaan poni tarvisi lyhyen "kiihdytysradan". Käyntisiirtymiset olivat hikistä puuhaa, kun sai koko kropalla jännittää vatsalihaksia ja istua syvällä satulassa yrittäen siirtää suoraan käyntiin reipasta ponia. Hmm, siirtymiset eivät olleet niin hyviä, mutta paranivat loppua kohden jonkin verran.

Sitten oli vielä ravissa monikaarisen kiemurauran ratsastamista ja päädyttiin tekemään aluksi nelikaarista, jossa sai olla nopea asetusten vaihtojen sun muiden kanssa. Pari nelikaarista tultuamme jatkettiin kolmikaarisella ja tässä lähdin aina suoristuksen jälkeen väistättämään takaosaa ulospäin niin, että saatiin kaarre pyöreäksi ja tarpeeksi isoksi. Huomasin Domin väistättävän paremmin toiseen suuntaan kuin toiseen ja oikealle saikin ihan tuuppia sitä takapäätä. Sitten ehti vielä ottaa parit käynti-laukka-käynti siirtymiset, jonka jälkeen tunti ehtikin jo hujahtaa ja ravailtiin loppuravit.

Hauska tunti, vaikka hieman väsymys jossain kohtaa painoikin päälle ja suusta pääsi voihkimista, etten jaksaisi ratsastaa. Loppujen lopuksi Domi kuitenkin kulki tosi kivasti, että kun tykkään sen uudesta, aikuisemmasta puolesta! Ei ole enää niin paljoa ärsyttävää päänviskomista ja poni on kaikinpuolin tasaisempi. Ihana aamun kouluponi ja tavoitteeni ratsastaa aktiivisesti onnistui myös joissain määrin! jeejee, kyllä tuolla ponilla voisi useamminkin mennä :).

Kosketus maahan

Lauantaina oli vuorossa estetunti, jonne sain ihanaisen pikku porsaan, eli Dexterin. Tällä kertaa oli luvassa selvästi teknisempää ja haastavampaa harjoitusta. Maneesiin rakensimme yhteensä vain kolme estettä, mutta tarkoitus olikin kontrolli esteiden väleillä. Elikkäs, pituushalkaisijan suuntaisesti oli kahden-kolmen laukan sarja ja yksittäinen este oli sitten E kirjaimessa. Ulkona oli ihana, aurinkoinen sää, mikä myös vaikutti kuviin heti positiivisesti. Aurinko teki kyllä ihmeitä kuvien valoisuudelle, kerrankin ei tarvitse tihrustaa pimeitä kuvia :D. Sain kuvia aivan tunnin alkupuolelta, jolloin emme olleet ehtineet ottaa vielä niin paljoa hyppyjä.

Mutta kuitenkin, nyt oli vuorossa oikea tehotunti. Alkuverkassa ei ollut vielä mitään kummallista, pysäytimme aina kulmissa niin, että pysäytimme, kävelimme kulman läpi ja taas pysäytimme. Dexter kuunteli apuja ihan kivasti ja nautin kyllä olla taas ponin selässä. Käynnissä tehdyistä pysähdyksistä jatkettiin sitten ravissa niin, että aina kulmien kohdalla hidastettiin ja ratsastettiin ne huolellisesti läpi.  Näin saatiin myös vähän temmonmuutosta kehiin ja poneja aseteltua. Ravailun jälkeen otettiin pian laukat läpi ja työskenneltiin siinä ennen hyppäämisen aloittamista. Meillä oli melko itsenäinen tuo alkuverkka ja siinä keskityinkin Dexterin laukan tempoon ja kulmiin ratsastukseen.

Ja niin ponit olivat verkattu ja päästiin tositoimiin. Aloitettiin tulemalla pikkupystynä olevaa estettä. Tällä hyppykertaa opettaja oli tiukkana, mikä oli todella hyvä juttu. Se sai minut heräämään ja oikeasti ratsastamaan. Teemana oli nimittäin hallittavuus ja laukan säätely. Opettaja halusi, että tulisimme verkkaesteelle lyhyessä, hallitussa laukassa. Esteelle tuli tulla sujuvasti sisään mieluiten niin, ettei ponin tarvitsisi harpata kauhean kaukaa megaloikkaa. Dexterin kanssa juurikin tuon megaloikan kanssa oli ongelmia, poni lähti kaukaa jonka jälkeen sain todella tehdä töitä ja istua, jotta sain Dexterin pysähtymään H kirjaimen kohdalle, mikä oli tehtävän tarkoitus. Opettaja halusi myös, että ottaisin ne ohjat kunnolla lyhyeksi ja pitäisin paketin paremmin kasassa, tiivistäisin istuntaa laittaen ponin polkemaan takaa eteen. Huomasin Dexterin myös pyöristyvän nopeasti edestä, kun olin vähän vahvemmalla ja tasaisemmalla tuntumalla liikenteessä sen sijaan, että ohjat olisivat lörpöttäneet kilometrin pituisena.

asento täys 10 xd...

Seuraava tempaus oli heivata jalustimet kaulalle, sillä meidän tuli oikeasti istua sinne satulaan esteen jälkeen ja saada poni paremmin kontrolliin esteen jälkeen. Ilman jalustimia hypyt pikkupystylle menivät hyvin ja pian saatiinkin laittaa jalustimet takaisin jalkaan ja lähdimme jatkamaan seuraavalla harjoituksella. Tässä harjoituksessa tuli esteen jälkeen kääntää poikkisuuntaaleikkaan suuntaisesti sarjan esteiden välistä, suoristaa ja vaihtaa ravin kautta nopeasti laukka. Tämä sujui meillä Dexterin kanssa ehkä parhaiten tehtävistä, alun pysäytysharjoituksen ansiosta poni kuunteli pidätettä paremmin ja sain laukan vaihdettua pisteessä.

Kun laukanvaihdot sujuivat, jatkettiin vasemmalta pituushalkaisijalla oleva sarja, joka oli ristikoina. Aloitin harjoituksen ja ensimmäinen pikkupysty meni hyvin, siitä käännös ja laukanvaihto joka sujui ihan mallikkaasti. Tässä vaiheessa Dexterillä oli hyvä, tahdikas laukka päällä ja luotin poniin – vähän liikaa. Sarjan A osalle nimittäin tuli iso hyppy sisään, eikä askeleet sopineetkaan B osalle. Minä olin jo siinä vaiheessa menossa yli, kun Dexter päätti ollakkaan hyppäämättä ja vetäytyi sivuun. Kaikki tapahtui niin nopeasti, yhtäkkiä huomasin istuvani maassa ponin vieressä hyvin hämmentyneen katseen kera. Mites siinä niin kävi? Hetken hieman nolostutti, ristikkokorkeudella menin yhtäkkiä tipahtamaan. Fiilikset olivat vähän maassa ja tulin uudelleen tehtävän pettyneenä omaan ratsastukseeni. Nyt en kuitenkaan luottanut Dexteriin ja saatiin paremmin tultua sarja.

vähän isompi hyppy :D

Tulimme vielä kerran ja tällä kertaa kaikki sujui ihan kohtuullisesti. Silti fiilikset tunnista jäivät hieman laimeiksi. Tuntui, että olin menettänyt vähän estetuntumaa, en tehnyt oikeaa ratkaisua ja hieman matkustin liikaa sarjalla. Olin jo valmis vyöryttämään surkeaa sepustusta opettajalle, mutta sain kelpo saarnan, ettei aina voi onnistua. Tämä oli kuitenkin melko haastava tekninen harjoitus ja epäonnistumisista oppii superpaljon. Eli ei hätää, ensi kerralla paremmin!

Domino torstai

Torstaina tuli varattua korvaustunti, joka oli estetunti. Meillä sattui olemaan tällä kertaa sijainen ja tultuani tallille näinkin maneesissa hieman erilaisen harjoituksen, mitä yleensä olisi esteillä. Meillä nimittäin oli teemana tekniikkaharjoitukset ja pituushalkaisijalle oli rakennettu siksak-kuviomaisesti noin kuusi estettä. Minulle tarjoutui tällä kertaa ratsuksi Domi, mikä olikin ihan kiva. On hyvä päästä hyppäämään kyseisellä ponilla mahdollisimman paljon, kun sen kanssa kuitenkin käyn niissä estekisoissa. Pituushalkaisijalla olevan innaritehtävän lisäksi molempien pitkien sivujen keskellä olivat sokeripaloista rakennetut kavaletit. Tekniikkaharjoitus on kyllä hyödyllistä treeniä aina välillä.

kuvista kiitos Sharlotta ja Daniela!

Tällä kertaa aloitettiin tunti ravailemalla uraa pitkin tullen koko ajan pitkillä sivuilla olevat yksittäiset kavaletit. Kavalettien päällä tuli huolehtia siitä, että ponit olivat suoria ja nostivat jalkojaan kunnolla puomin päällä. Alkuraveissa Domi tuntui melko hitaalta ja opettaja huomauttikin pariin kertaan, että laittaisin ponia enemmän eteen. Myös puomien päällä tuli olla Domin kanssa tarkkana siitä, ettei se ollut niin vino ulkolavastaan. Itse puomille saatiin hyvin tultua ravissa ja Domi nosti ihan hyvin jalkojaan. Muuten teimme vähän ympyröitä sinne tänne ja haettiin hyvää tuntumaa.

Pian otettiinkin laukka mukaan ja jatkettiin siinä askellajissa tullen kavaletteja samalla. Tarkoitus oli olla nousematta puomin päällä mitenkään näkyvästi kevyeeseen istuntaan vaan ylittää kavaletti ihan normaalisti. En ollutkaan taas vähään aikaan hypännyt Domilla, joten oli ihan hyvä taas saada tuntumaa poniin pitkän alkuverkan kautta. Kavaletille opettaja antoi ohjeeksi odottaa ja katsoa rauhassa, että askel sopisi siihen. Tuollainen perusharjoitus oli todella hyvä minulle senkin takia, että pääsi säätelemään laukkaa ja katsomaan miten se vaikutti askeleen sopivuuteen. Domi otti laukassa hyviä hyppyjä kavaleteille ja osasin tehdä oikeita ratkaisuja: tarvittaessa kannustaa pohkeella eteen ja välillä ottaa kiinni.

tässä piti juurikin kannustaa ottamaan isompi hyppy

Poni oli pitkän verkan aikana alkanut heräilemään ja varsinkin laukassa se oli paljon aktiivisempi kuin alkuraveissa. Domilta löytyi paremmin vauhtia, eikä sitä tarvinnut patistaa eteenpäin. Kun olimme laukanneet melko pitkään molempiin suuntiin, siirryttiin hetkeksi raviin ja lähdettiin ravaamaan keventäen pituushalkaisijalla olevat puomit ihan suoraan. Domin kanssa raviaskeleet eivät oikein sopineet väleihin ja poni kompuroi pariin otteeseen. Niinpä meno ei ollut niin tasaista, mutta ainakin poni pysyi hyvin suorana.

Jatkettiin puomeilla työskentelyä tullen ne sitten laukassa ja Domin kanssa ongelmia tuotti jo alussa kääntäminen pituushalkaisijalle. En muistanutkaan ponin karkaavan helposti ulkolavastaan ja sen kanssa kaarre venyi vähän turhan pitkäksi. Kun käännös sitten onnistui, oli ponin laukka kuollut pois ja puomien päällä tuli ravirikko. Tuntui, etten saanut Domiin oikein tuntumaa ja laukkatehtävä meni vähän häsläykseksi. Jouduinkin tulemaan pariin otteeseen ennenkuin saatiin sitten jotenkuten onnistuttua.

Tosiaan tekniikkaharjoituksen johdosta ei tänään hypätty korkeita, vaan keskityttiin perusasioihin matalemmilla esteillä. Lähdettiinkin hyppäämään siksak-innaria niin, että osa oli pikkupystyinä ja osa puomeina. Pituushalkaisijan päässä tuli kääntää vastakkaiseen suuntaan mistä oltiin tultu ja alussa sekä lopussa tultiin matkan varrella ne kavaletit. Vikan esteen päällä tulikin siis ajatella laukanvaihtoa ja saada sujuvasti käännettyä uuteen suuntaan. Pikkuhiljaa aina lisää esteitä nostettiin pystyiksi ja pystyt olivat eri korkeudella. Tämä ehkä hankaloitti omalta osaltaan tasapainoa, kun joillekkin esteille tuli isompi hyppy.

Domin kanssa itse hyppääminen sujui hyvin, mutta sitä sai varsinkin ensimmäisillä innarin esteillä kannustaa eteenpäin, ettei ponin laukka hyytyisi aivan kokonaan sen kaarteen jälkeen. Viimeisestä esteestä olen tyytyväinen, sillä poni vaihtoi niillä hyvin laukan kun käännettiin vastakkaiseen suuntaan. Mutta silloin, kun tuli mennä vain myötäkierrokseen, vaihtoi poni väärään ja jouduin korjaamaan sen melkein joka kerta pitkällä sivulla. Ehkä tosiaan Domi jäi hieman vinoksi vikalla esteellä, jolloin se ratkaisi asian vaihtamalla laukan.

Huomasin tunnin loppupuolella, että myös hitusen liian pitkät jalustimet saattoivat vaikuttaa tasapainoon, jota tällä tunnilla oli hieman hankalampi saavuttaa. Viimeisellä kerralla innarin viimeinen este nostettiin vähän yli 60cm korkeuteen ja saatiin itse valita mihin suuntaan esteen jälkeen käännettiin. Päätin kääntää toiseen kierrokseen, jolloin laukka pitäisi saada vaihtumaan esteen päällä. Meidän vika kerta onnistui tosi kivasti ja laukka vaihtui. Huomasin kuitenkin, että viimeinen väli oli jäänyt ahtaammaksi Domille, kun esteille otettiin isompia loikkia.

Tämän jälkeen oli hyvä ravata loppuravit ja päättää hyppykarkelot siihen. Tällä kertaa ei ollut ehkä niin onnistunut tunti, mutta poni oli yrittänyt kuitenkin parhaansa. Loppupäästä vasta taisin päästä enemmän Domin ratsastuksen saloihin kiinni ja tunnilla kesti opetella oikeat menetelmät sen kanssa. Mutta kaiken kaikkiaan ihan mukava tunti oli ja tuollaista tekniikkaharjoitusta oli hauska päästä hyppäämään.

ulkokuvat (c) Sonja

Varma valinta

Hiihtolomaviikolla olin saanut päättää koulutunnille ratsuni ja pienen mietinnän jälkeen tulin siihen tulokseen, että haluaisin pitkästä aikaa kokeilla Vanilja- mammaa. En ollut mennyt ponilla hyvin pitkään aikaan koulua ja halusinkin nähdä, miten osaisin "vierasta" ponia ratsastaa. Niinpä pitkä tallipäivä jatkui omalla tunnillani, olinhan heilunut siellä yhdeksästä asti. Meidän tunnillamme oli paljon ratsukoita, kahdeksan nimittäin. Loppujen lopuksi ei ponimäärä haitannutkaan niin paljoa mitä alussa olin kuvitellut ja pääsin keskittymään ihan hyvin omaan tekemiseen. Vanilja oli varustaessa oikein puoliunessa, mutta kiukkuista vinkaisua kuului protestiksi selkäännousussa. Oli hauska olla taas vähän kipakamman tamman selässä.

kuvat (c) Daniela

Ohjat otettuamme aloitettiin melko pian sitten alkuravailemaan rennosti kevennellen. Vanilja tuntui jotenkin todella vieraalta sieltä ohjien toisesta päästä. Jollain tapaa kapealta ja lyhytkaulaiselta. En yhtään muistanutkaan, miltä poni tuntuisi ratsastaa. Niinpä olin alkuverkassa vähän hukassa tamman kanssa. Vanilja pääsi ravailemaan melko mummovauhtia eteenpäin, kun en tajunnut pyytää sitä eteen tarpeeksi. Poni oli myös vähän kankea, mutta se oli ymmärrettävää juuri tallista tulleelta mummelilta.

Meillä oli heti alussa harjoituksena loivat kiemuraurat, joita tulimme molemmille pitkille sivuille. Kokonaisuudessaan meidän uramme näyttikin tiima-lasilta, jota pitkin ravailtiin. Loivilla kiemuraurilla oli tietysti tärkeää muistaa asetukset ja suoristus välissä. Opettaja kehotti alkutunnista Danielan olla ottamatta niin paljon kuvia, eihän Vanilja vielä ollut kunnolla vertynyt. Itseäni tämä luotto, että Vanilja piakkoin kulkisi oikeinpäin, hieman kauhistutti. Mitä jos poni ei koko tunnin aikana vertyisi enkä muutenkaan osaisi sitä ratsastaa? Pieni epätoivon pilkahdus ehti tulla alkuraveissa, kun Vanilja ei taipunut suuntaan eikä toiseen. Poni tuntui todella haastavalta ja itse olin ihan hukassa.

Jatkettiin kiemuraurilla liikkumista, mutta lyhyillä sivuilla tehtiin harjoitusravissa voltti. Voltilla oli tarkoitus saada ponit sisäpohkeen ympäri ja hieman muuttaa tempoa hidastaen ravin tahtia. Sitten taas laittaa loivilla kiemuraurilla eteen. Tämä olikin hyvä tehtävä, kun Vaniljakin alkoi liikkumaan sitten paremmin. Olihan poni alussa ollutkin vähän kankea, niin nyt ravi muuttui reippaammaksi. Piakkoin poni alkoikin tuntumaan jo pehmeämmältä sieltä edestä, avainsana olikin saada tamma ensin liikkumaan reippaasti eteen. Vanilja kyllä tuntui sitten tosi kivalta ja vastaanottavaiselta.

Seuraavaksi siirrettiin voltin paikkaa loivan kiemurauran sisälle, elikkäs tehtiin voltti uralle päin S ja R kirjainten kohdalla. Kun poni alkoi tuntumaan hyvältä, "unohtui" pariin otteeseen voltille meno. Voltilla Vanilja nimittäin jännittyi eikä säilyttänyt rentoa menoa tasaisesti läpi tehtävän. Pariin otteeseen kuitenkin myös voltit onnistuivat ihan hyvin, vähän Vanilja pääsi ehkä kaatumaan loppuvoltilla ja punkemaan sisäänpäin. Siinä saikin olla todella tarkkana.

Kun loivista kiemuraurista olimme saaneet tarpeeksemme, siirryttiin kahdelle pääty-ympyrälle. Nyt olikin sitten vuorossa sellaista omaa työstöä ja rytmin hakemista ponien kanssa. Ihan hiki siinä tuli peput liimattuna satulassa ja vatsalihasten ollessa töissä. Itse olin ainakin kerrankin hiessä ratsastuksen jälkeen, hyvähyvä! Oli kiva keskittyä osaavan Vaniljan kanssa kouluratsastukseen ja samalla keskityin myös paremmin omaan ratsastukseeni. Vanilja nimittäin opetti tunnilla taas paljon. Pääty-ympyrällä ravailun jälkeen olikin sitten aika ottaa laukat.

Laukkasimme siis ympyrällä molempiin suuntiin ja alussa voin kyllä sanoa, että Vaniljan laukka oli aivan järkyttävää :D. Sillä tosiaan on vähän vanhemman ponin sellainen kulmikkaampi laukka. Aluksi en yhtään osannut siinä istua, mutta sain neuvoksi nojata hieman liioitellusti taaksepäin, jolloin pääsin mummolaukan rytmiin paremmin mukaan. Siitä sitten pikkuhiljaa pystyin myös ratsastamaan ponin laukkaa rullaavammaksi ja mikä kiva tamma sieltä kuoriutuikaan! En tiennytkään Vanskun olevan noin super laukassa.

Molempiin suuntiin laukattuamme jatkettiin vielä hetki pääty-ympyrällä ravissa. Laukkaamisen jälkeen Vaniljaltakin löytyi paremmin takajalat alta ja poni tuntui tosi kivalta. Onhan se vanhus vaan hieno kouluponi :D. Sitten olikin aika vain ravailla loppuravit ja siinä koitin säilyttää vielä rennon ponin ja rauhallisen tahdin. Siirtyessämme käyntiin työskenneltiin vielä siinä askellajissa hetki ja siihen olikin sitten hyvä lopettaa se tunti. Kaiken kaikkiaan oli todella onnistunut tunti Vaniljan kanssa ja sillä oli kiva päästä menemään pitkästä aikaa.