perjantai 31. lokakuuta 2014

Maailman nopein videopostaus + mielipiteitä

Moikka! Vasta kun tänään siirryin koneen äärelle katsomaan horse show'n videomateriaalia, tajusin, ettei sitä ollut melkeen ollenkaan! Kumminkin olin jo luvannut teille videopostausta, joten päätin laittaa tämän vähäisen materiaalin ja samalla vielä palata HIHS: in pariin ja arvostelemaan enemmän tapahtumaa. Ensin kumminkin kerron suurimman syyn, miksi videopostauksesta ei tullutkaan niin kattavaa. Ensimmäinen syy on, että vasta paikanpäällä keksin alkaa kuvaamaan videopostausta. Videomateriaalia ratsukoiden suorituksista tuli enemmänkin, mutta poistin videoita melkein heti, kun niihin en ollut tyytyväinen. Perussuorituksia unohtui kuvata, kun keskityin, että saisin jotain hauskoja tilannevideoita. Eli suurin osa videoista katosivat roskakoriin heti kuvaamisen jälkeen. Näin jälkeenpäin harmittaakin, kun en muistanut paneutua videopostaukseen täysiä. Harvoin kumminkin videoita blogiini tulee, niin nyt kun oli mahdollisuus, menin sen tyrimään xD

Mutta hei, ei anneta sen kumminkaan masentaa, sillä ensi vuonna kuvailen teille niin paljon videota että oksat pois! Ja varmasti löytyy sitten enemmän matskua, kun vietän kokopäivälipulla horse show'ssa aikaa enemmän. Tosiaan tämänkertaisesta videopostauksesta jäi puuttumaan muutamia asioita mitä teimme. Esteluokkien katsomisien lisäksi kierreltiin jäähallia useaan otteeseen mistä olisin voinut kuvata videota (jos vain olisin muistanut). Kävelimme kamppiin jopa 3 kilometriä, siinä tuli kyllä reipas päivälenkki vedettyä tihkusateessa :D. Kampissa vietimmekin pari tuntia aikaa ja käytiin mäkissä syömässä.


Mutta ajattelin nyt kertoa oman henkilökohtaisen mielipiteeni tämän vuoden horse show'sta. Mielestäni tapahtuma oli kyllä oikein kattava taas kerran. Jäähallissa penkit olivat paljon lähempänä kenttää ja meidänkin paikoilta pääsi todella hyvin seuraamaan  ratsukoiden suorituksia. Itse tykkäsin jäähallista kisapaikkana, vaikka se tuttu Hartwall Arena silti kumminkin on minulle se ihanampi paikka. Tuntui hieman oudolta mennä uusiin tiloihin, mutta kaikki toimi sielläkin oikein hyvin! Aluksi hieman vaikeuksia tuotti oikeiden paikkojen löytäminen, kun VIP-alue oli erikseen rajattu. Kun sitten kumminkin löysimme paikat, olivat kaikki järjestelyt kohdillaan. Yleisö pääsi elämään mukana ja luokat vilisivät ohitse nopeasti.


Jäähallilla meillä ainakin oli tosi selkeää ja kaikki sujui hyvin. Verryttelyalueelle oli kivasti tosiaan se vapaa pääsy, mikä oli suuri plussa tämän vuoden horse show'ssa. Ainoa asia, mitä ei heti tajuttu, oli Expon sijainti. Luultiin ensin, että kaikenlaista tavaravalikoimaa löytyi vain jäähallia kiertäviltä käytäviltä, mutta se erillinen alue bongattiin vasta loppuvaiheessa, kun kannukset olin jo ostanut. Onneksi kumminkin huomattiin Expo, ja päästiin sitten katselemaan ja ihailemaan tuotteiden laajaa valikoimaa. Yksi huono puoli oli, että tunnelma oli siellä todella tiivis, eikä kuumassa ihmispaljoudessa kauheasti tehnyt mieli lähteä tonkimaan niitä omia kokoja ja malleja. Saa nähdä, miten tuo shoppailumahdollisuus aiotaan ensi vuonna toteuttaa :).




Ensi vuotta siis enemmän kuin innolla odottaessa. Minulla on jo melko tarkat suunnitelmat ensi vuodelle miten toimin, jotta saan kokea enemmän. On se vaan niin upeaa nähdä paikanpäältä kisasuorituksia ja elää itse mukana jokaisessa sekunnissa, mitä radalla tapahtuu. Kilpailun huuma on vain se ainutlaatuinen juttu ;). Olitteko te paikanpäällä tänä vuonna? Entäs aiotteko tulla ensi vuonna? Mitä mieltä olitte kisapaikasta?

~ Josku

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

#HIHS

Noniin, kolme päivää on huikeasta tapahtumasta jo kulunut. Myös minä nimittäin olin käymässä horse show'ssa sunnuntaina. Itse oltiin jotenkin saatu aikaiseksi itsellemme aamunäytökseen pelkästään liput, mutta onneksi siinä ehti paremmin kuin hyvin kumminkin nähdä ja kuvata ratsukoita. Eniten minua kiinnostaakin esteluokat, mitä pääsimme katsomaan. Viime vuonna ainakin oli ollut niin kivaa, että jo monen monta viikkoa olin tätä tapahtumaa jaksanut odotella. Saavuttiin siis aamulla hyvissä ajoin ennen yhdeksää Helsingin jäähallille bongailemaan omat paikat. Saatiin paikat melko alhaalta toisesta päädystä. Varsinkin, kun olin muistanut ottaa pitkän objektiivin mukaan, sain otettua ihan loistavia kuvia sieltä käsin! Kamera olikin ahkerassa käytössä, ja monta kuvaa tuli räpsittyä siinä esteluokkien aikana. Sen takia tästä postauksesta tuleekin todella kuvapainoitteinen :D


Joissakin kuvissa tunki katsomon tanko häiritsevästi kuvaan :D



Huomasin, että pitkästä aikaa pääsin taas käyttämään kameraani itse ja keskittyä kuvailemaan pitkällä putkella. Useimmiten kamera on muiden käsissä, kun olen itse suorittamassa esimerkiksi koiran kanssa jotain treeniä tai juuri itse siellä selässä ratsastan. Valokuvaaminen voisi olla oikeasti todella hauskaa, varsinkin kun on varaa zoomata pitkällekin. Pitääkin panna muistiin, että alkaisin enemmän kuvailemaan itse kaikenlaista. Ehkä joskus jotain taiteellisia luontokuviakin voisi ottaa, saa nähdä mitä keksii ;).


Tähän poniin menin ihastumaan ihan täysin. Poni oli vaan niin super energinen pikkutapaus, joka erosi muiden joukosta.

Esteluokkien aikana sai ihastella ja henkäistä välillä jännityksestä. Nautin kyllä täysin siemauksin huippuratsukoiden suoritusten katsomisesta. Parasta ehkä horse show'ssa on, että saa jännittää ratsukoiden puolesta ja elää mukana tilanteessa. Paikanpäällä on niin upeaa kun kuulee hiljaisuudessa hevosen kavioden kopseen ja näkee, kuinka puomit heiluvat täpärästi pysyen kumminkin kannattimillaan. Esteluokkien välissä käväistiin myös hieman kiertelemässä ja katselemassa kaikenlaisia tavaroita. Mukaan itseasiassa nappautui tavalliset kannukset. Olikin viimein aika hankkia nekin vastaisuuden varalle. Expossa käytiin myös kiertelemässä, ja huhhuh siellä olikin väkeä paljon! Kuumassa ihmisvilinässä ei kummemmin jaksanut shoppailla, mitä nyt katseltiin ja haikailtiin kaiken perään.

Tuollaiset nyt sitten ovat :) Kertokaa onko teillä samanlaisia, tai mitä mieltä olette noista?


Kun luokat olivat loppu, jäätiin vielä hetkeksi aikaa kiertelemään jäähallia. Käväistiin myös verryttelyalueella katsomassa valmistautuvia kouluratsukoita. Oli se kyllä hienon näköistä ja mahtavaa oli päästä katsomaan ratsukoiden verryttelyjä! Hiukan jäi vaivaamaankin, ettei liput olleet sitten sen pidempään. Kaikenlisäksi kotona tajusin, että samalla hinnalla olisi saanut myös seitsemän tunnin lipun, mutta jotenkin oltiin sählätty itsellemme se lyhyempi. Kouluratsukot siis jäivät välistä, onneksi oli sitten telkkari, mistä loput pystyi katsomaan. Sai jännittää ihan loppumetreille asti Juulin ja Fardonin suoritusta, kun suomalaisena ratsukkona kipusivat todella pitkälle. Päätin, että ensi kerralla ihan supervarmasti otetaan kokopäiväliput, niin kuin viime vuonna. Jäi sellainen tunne, että vielä lisää haluaa jatkossakin nähdä ja ihailla upeaa ratsastusta. Mutta mahtava päivä oli takana, ja pientä videopostaustakin voin luvata vielä laittavani tässä lähipäivinä horse show'sta ;)

Eikös tämä mene melkeimpä kouluratsukosta? ;)


Kuvapainotus taisi olla aika paljon kimojen puolella... :D
lempikuva <3
~ Josku

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ei onnistumisia ilman haasteita

Tiistaina minulla oli tavallinen koulutunti ja aluksi en millään saanut sitä positiivista asennetta kaivettua esiin huomatessani meneväni Dexterillä. Tehän tiedätte, että poni ei kuulu ihan minun top 5 suosikeihin, vaan on enemmänkin top 5 inhokeissa. Pian kumminkin sain hyppiä ilosta, kun pääsinkin menemään Cinnamonilla. Alkukäyntien aikana tajusinkin, että sillä kertaa Cinnamonilla olisikin todella hyvä mennä,  koska voisin korjata viime tunnin virheitä ponin kanssa. Päätin keskittyä täysillä ratsastamiseen, koska Cinnamon antaisi kyllä varmasti ihan riittävästi haasteita.

Kun alettiin sitten ravailemaan aluksi, ryhdyin hommiin heti todella napakasti ja reippaasti. Pitäisi useamminkin muistaa aloittaa tunti heti kunnon työskentelyllä, eikä kauhealla jumputtelulla. Tunnilla tehtiinkin niin, että mentäisiin ainakin 45 minuuttia ihan kunnolla työskentelemällä hevosten kanssa. Saa itsekin tunnista paljon enemmän irti, kun laittaa ponin jo alussa menemään kunnolla, eikä havahdu vasta viimeisillä minuuteilla, että nyt voisi varmaan tehdäkin jotain..

Kuvista kiitos Iirikselle


Alussa tehtiin samaa harjoitusta, kuin viime tunnillakin. Eli käännettiin keskelle ja tehtiin pysähdys ja peruutus. Panostin alussa jo siihen, että Cinnamon kulkisi reippaana takajaloista lähtien eteen. Se onnistui melko hyvin, mutta peruutuksessa oli poni todella hidas. Tuntui, että neljässä peruutusaskeleessa olisi kulunut puoli vuosisataa. Toisaalta Cinnamon peruutti suoraan ja itse keskityin katsomaan suoraan eteenpäin ja antamaan selkeät avut. Peruutuksen jälkeen sai ponia muutamaan otteeseen hiukan muistuttaa raipalla, että se lähtisi liikkeelle raviin reippaasti. Huomasin ravatessa Cinnamonin kanssa sen, että ponin kanssa ei kannattanut alkaa tehdä liikaa. Kun välillä muisti hellittää tekemistä, rentoutui Cinnamonkin paremmin ohjaa vasten.

Ravissa peruutuksien jälkeen siirryttiin tekemään pariin kulmaan voltteja. Volttien jälkeen oli tarkoitus siirtyä käyntiin, mutta se meni meiltä vähän ohi. Minulla nimittäin oli täysi työ pitää poni liikeessä ja monta kertaa ei tilaa vain riittänyt alkaa väkertämään volttia tai käyntiinsiirtymisiä. Kun päästiin voltille, taipui Cinnamon aika hyvin. Yritinkin parhaani mukaan pitää voltin suurena ja estää Cinnamonia kallistumasta sisäänpäin. Volteilla työskentelyn aikana Cinnamon meinasi muutamaan otteeseen hyytyä, eikä se lähtenyt eteen enään niin pontevasti. Poni tuntui hieman tahmaiselta, eikä ollut ollenkaan niin herkkä pohkeelle.


Voltit olivat siis yksi suuri haaste, ja pian lisättiin myös laukannostot volteilla. Eli voltin jälkeen ei tehtykään käyntisiirtymistä, vaan nostettiin laukka ja laukattiin toiselle pitkälle sivulle, missä tehtiin laukkavoltti. Laukkavoltin tarkoitus oli olla suhteellisen pieni ja hallittu. Nostot sujuivat pääosin hyvin, kunhan vain olin tarpeeksi selkeä ja napakka Cinnamonille. Volteilla poni meinasi koko ajan hyytyä, ja pohkeetkaan ei kauheasti tehonneet. Siinä tulikin nähtyä sitten pienimuotoinen rodeokohtaus, kun kerran napautin raipalla ponia ja siitähän tamma sitten jakeli muutamia pukkeja.

No mites ne laukkavoltit sitten sujuivat? Yllättävän hyvin! Kun olin nostanut laukan, laitoin Cinnamonia eteenpäin voimakkaasti, jotta laukka pysyisi voltilla, eikä poni sitten rikkoisi raville. Voimakas ratsastus auttoi ennen volttia, ja saatiin voltti sujumaan melko hyvin ja hallitusti. Siitä tulikin kehuja, että Cinnamonin kanssa sain tehtyä sopivan kokoisen ja hyvän voltin. Voltilla kun vain piti paljon ylläpitää laukkaa tahmaisen Cinnamonin kanssa. Tultiin myös yksi lävistäjä tarkoituksena ottaa pari askelta "keskilaukkaa". Noh, en siinä kauheasti lähtenyt mitään yrittämään, vähän lisäsin ponin kanssa vain tempoa.

Pukkikohtaus :D


Laukkavolttien jälkeen Cinnamon oli yllättävän reippaana ja meinasi melkein karata käsistä. Nyt ainakin liike lähti voimakkaasti takapäästä, kun poni ravasi hyvin aktiivisesti eteenpäin. Siinä sai ihan pidätellä ponia, kun vauhti meinasi välillä kiihtyä vähän liiankin vauhdikkaaksi. Otettiinkin vielä laukkaa uraa pitkin ja poni sinkoutui eteenpäin, kun se pelästyi jotain peilipäädyssä. Yllättäen huomasinkin, että laukattiin melko reipasta vauhtia pitkää sivua pitkin. Poni tuntui kumminkin paljon kivemmalta, kun sillä oli energiaa ja reippautta. Unohdin kokonaan keskittyä kokoamaan laukkaa ja saada Cinnamonia rentoutumaan, kun pian sitten siirryttiinkin hetkeksi käyntiin.

Mietin melko pitkään, että viitsinkö julkaista tätä kuvaa, koska oma asento on jotain melko hirveää. Päädyin kumminkin laittamaan tämän, koska kuva kertoo niin hyvin siitä, miten voimakkaasti Cinnamon liikkui eteenpäin.



Käynnissä alettiin tulemaan väistöjä, mitä ei kyllä olisi huvittanut Cinnamonin kanssa tehdä. Pohkeenväistöt vain eivät meinaa onnistua ponin kanssa, kun en saa sitä useinkaan väistämään kunnollisesti kaula suorassa. Cinnamon aina meinaa vääntyillä kaulastaan sisällepäin. Pitäisi ottaa ulko-ohjasta, mutta silloin poni meneekin sitten kauheasti lapa edellä. Muutenkin sen kanssa pitäisi saada se takapää mukaan väistöissä. Yhden kerran sain väistöt aloittaessani pari hyvää pätkää kun oikein keskityin siinä taistelemaan. Muuten ne eivät sitten niin hyvin sujuneetkaan. Pohkeenväistöjä en kyllä kauheasti tykkää mennä, mielummin sitä avotaivutusta olisi voinut vääntää.

Mutta niin, väistöjen jälkeen vielä ravailtiin melko itsenäisesti lopussa. Kirjoituksen perusteella tunnista saattaa jäädä sellainen kuva, että Cinnamonin kanssa olisi ollut todella paljon ongelmia, mutta meillä oli myös paljon onnistumisia. Poni kulki todella kivasti eteen ja alas, ja laukkavoltit sujuivat hienosti. Cinnamon oli jännä kyllä tiistaina, kun suurimman osan tunnista oli melko tahmainen, mutta sitten yhtäkkiä se olikin valmiina kiitämään ympäri maneesia ihan kauhean energisenä.

Väistöä




Ainiin, yksi huomattava edistys on tullut esille! Kädet ovat löytäneet paljon paremman paikan kuin esimerkiksi puoli vuotta sitten. Nyt alan pikkuhiljaa kantamaan käsiä ja muutenkin ne hakeutuvat jo hyvään ratsastuspaikkaan. Siitä siis voi nyt iloita, jee! Asento siis paranee, laukassakin istun nykyään paljon ryhdikkäämmin pystyssä. Elikkäs kyllä sitä huomaamattaan kehittyy ratsastustunti ratsastustunnilta eteenpäin. Paljon on vielä opittavaa ja suunta on vain ylöspäin! :)

~ Josku

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Kuvaushetkiä Cinnamonin kanssa

Viime viikolla sain idean, joka oli pakko toteuttaa. Halusin nimittäin käydä ottamassa ulkona muutamia yhteiskuvia Cinnamonista ja minusta. Idea toteutuikin, ja raikkaassa ilmassa sitten käveltiin hetki ulkona. Cinnamon oli aivan supersäpsynä ja katseli kaikkea korvat hörössä ja todella valppaana. Oli se vaan niin  jännää kävellä pihalla, kun kauheasti erilaisia ääniä kantautui ulkoa. Kuvista tuli ihan onnistuneita, harmi että ilma ei ollut mikään superaurinkoinen, ja pihassa ei ollut kaunista ruskaa havaittavissa. Mutta silti tuli paljon ihania kuvia! Kiitos Cialle joka jaksoi raahautua ottamaan kuvia ulos :D

Ensimmäiset kuvat olivat vähän tämänkaltaisia...
Cinnamon hyökkää :D










Tuommoisia kuvia tuli napattua :D Cinnamon ei välillä malttanut ollenkaan pysyä paikoillaan vaan häsläsi steppaillen ympäriinsä, mutta saatiin kyllä paljon onnistuneita otoksia ♥. Keväällä varmaan voisi saada valoisampia kuvia, katsotaan jos silloin mentäisiin ottamaan. Löytyikös näistä kuvista sitä lempparia? Millaisia kuvapostauksia haluaisitte jatkossa nähdä, mihin aiheeseen liittyen? :)

~Josku

lauantai 18. lokakuuta 2014

Yllätysextratunteja!

Moikka! Tällä viikolla olen päässyt ihan superpaljon ratsastamaan, nimittäin minulla oli jopa kaksi extratuntia. Ja ei, ne eivät olleet korvauksia tai talutuksista ansaittuja tunteja. Tiistaina nimittäin heti Cinnamonilla menoni jälkeen minun oli tarkoitus tulla taluttamaan Domia. Siinä sitten kävikin niin, että löysin pian itseni Tinjaminin selästä, sillä sen ratsastaja ei ollut tullut. Tosiaan vuorossa oli itsenäinen ratsastus talutustunnin seassa. Tinjaminilla oli hauskaa mennä pitkästä aikaa, ja jotenkin sain kauheasti motivaatiota työskennellä oikein kunnolla käynnissä ja ravissa.

Huomasin melko pian, että Tinjamin meinasi koko ajan vajota etupainoiseksi ja sitä sai nostaa ylöspäin, ettei se jäisi sinne alas köpöttelemään. Muuten poni oli reipas ja tosi kiva. Ajatettelin myös, että olisi hyödyllistä päästä joskus menemään ihan itsenäisestikin. Huomasin tunnin edetessä, että Tinjaminin kanssa taivuttelu on kaiken a ja o. Niimpä tein paljon voltteja ja kulmiin asettelua. Ravissa työskentelin aika paljon harjoitusravissa mennen siellä täällä kaikenlaisia voltteja. Pariin otteeseen tehtiin pitkällä sivulla myös jotain avon tapaista. Tinjamin painoi ihan superpaljon kädelle kyllä välillä, mutta reippasti koko tunnin työskentely palkittiiin loppupuoliskolla, kun poni hakeutui alas eikä enää vain vajonnut ohjien varaan roikkumaan. Se yllätti lopussa siis oikein positiivisesti!

Vanha kuva :)
 Toinen todellinen yllätystunti oli koulutunti kavaleteilla. Sain mennä ratsastamaan yhden toisen puolesta Zandrolla :D. No, otin tarjouksen vastaan ja "uhrauduin" merimakkaran selkään pitkästä aikaa. Elikkäs koulukavalettitunti, mitään suuria oletuksia en tietenkään Zandrosta kauheasti tehnyt, päätin vain, etten sallisi mitään pelleilyjä siltä ponilta! Sattumalta sain myös kuvaajan tunnille, joten saatte nähdä kauniita kuvia tästä upeasta kouluratsukosta. Aloitettiin tunti melko itsenäisesti ravaillen. Zandro ravaili yllättävän reippaasti kun sitä vaan käski eteenpäin.

Ravissa tultiin lankkurivien alta suoraan pitkän sivun lopulla olevat kolme kavalettia. Aluksi en ollut ihan varma, pitäisikö kavaleteille lisätä vauhtia vai ottaa kiinni. Lisäsin vauhtia ja silloin sainkin kommenttina, että tultiin vähän liian kovaa kun askeleet eivät menneet ihan tasan. Niimpä seuraavalla kerralla en turhaan laittanut ponia eteenpäin liikaa. Jatkettiin uraa pitkin ja yllättäen nostettiin jo alkutunnista laukka. Zandrokin taisi olla vähän hämmästynyt, että jo nyt laukataan, joten nosti ihan kiltisti laukan ja innoissaan sitten viiletettiin eteenpäin.


Näyttää ihan myyrältä
 Zandro tosiaan laukkasi todella myyrämäisesti ja matalalla. Siinä sai ihan ite yrittää kantaa käsiä kun poni niin paljon vajosi alas. Kun laukan sai pyörimään, Zandro laukkasi aivan innoissaan yllättävän kovaa ja ongelmana olikin sopivan paikan löytäminen, kun koko ajan ajauduttiin häntään kiinni. Kun sitä meni vaihtamaan paikkaa, ponihan rikkoi raville ja piti nostaa uudestaan laukka. No, ei siinä mitään kun hyvin saatiin moottori sieltä käyntiin! Oli hyvä ratkaisu ottaa ihan tunnin alusta ponien kanssa laukkaa, niin sai heräteltyäkin niitä vähän ennen seuraavaa tehtävää.

Seuraavaksi nimittäin lähdettiin tulemaan tunnin pääharjoitusta. Oltiin rakennettu kolmen kavaletin sarjat vastakkaisille pitkille sivuille. Lähdettiin tulemaan osastossa kahdeksikkoharjoitusta, eli ensimmäisten puomien jälkeen piti kääntää keskelle kahdeksikkoa ja suoristaa poni. Suoristuksen jälkeen oli todella tärkeää käyttää sisäpohjetta, jotta saatiin seuraaville kavaleteille suora lähestyminen, eikä poni oikaisisi sokeripalojen luokse vinosti. Kahdeksikkoa otettiin siis monta kertaa, jotta saatiin hyviä toistoja.



 Eniten ehkä luulin, että haasteita tuottaisi suora lähestyminen, kun Zandro saattaisi helposti oikoa eikä kuunnella sisäpohjetta. Luulin kumminkin ihan väärin, sillä yhtäkään huonoa lähestymistä ei nähty Zandrolta. Tehtävällä haluttiin saada poneja nostamaan jalkoja sokeripaloilla, ja siinä tärkeää oli oikea lähestyminen. Aluksi en tajunnut, miten kavaleteille olisi kuulunut tulla, mutta pian ymmärsin, että pitäisi antaa ennen pohjetta, ja sitten puolipidätteitä niin kuin olisi lähtenyt kokoamaan ponia ylöspäin. Siinähän olisi kylliksi haastetta Zandron kanssa!

Onnistuneita suorituksia merimakkara kumminkin teki ihan kiitettävän paljon ja opettajakin oli ihan innoissaan, kun ponilla nousi komiasti jalka! Eli kauheat ennakkoluulot, että miten Zandron kanssa ne muka onnistuisivat osoittivat, että aina voi uskoa, että jokin asia onnistuu. Pitää vaan karistaa ne ennakkoluulot pois. Vaihdettiin suuntaa ja tultiinkin nyt suora lähestyminen liiloille, kun äsken oltiin tultu hopeille. Liiloillekkin ei tullut yhtään vinoja lähestymisiä, mikä oli todella kiva asia. Zandro kyllä työskenteli ihan mainiosti. Lopuksi otettiin vielä toiseen suuntaan laukkaa, ja Zandro päästi vielä viimeiset höyryt ulos, ennen loppuraveja ja käyntejä.

Kyllä nousee!

Zandron myyrätaktiikka

Hienosti liikkuu!
Pääasia ehkä tässä tunnissa oli se, että vaikka Zandrolta ei voinutkaan odottaa mitään täydellistä peräänantoa, teki se kumminkin hyvin töitä. Liikkuikin ihan superhyvin - eikä yhtään mitään stoppailuja nähty - mikä olikin päämääräni. Nimpä oikein tyytyväinen pystyi olemaan merimakkaraan! Sitten vain loppukäynnit ja talliin! Extratunnit olivat kyllä ihan hauskoja ja kyllähän sitä olisi kiva ratsastaa useamminkin kuin kerran viikossa...

~ Josku




torstai 16. lokakuuta 2014

Sopivasti haastetta

Nyt kun syysloma alkoi, on jo kauheasti menoa tullut kasattua. Huomenna koittaa lähtö Maurin kanssa valmennusviikonloppuun ja hotelliin. Niimpä päätin kirjoittaa nyt etukäteen muutaman postauksen, joita pääsette sitten viikonlopunkin aikana lukemaan. Mutta juu, tässä postauksessa kerron tiistain ratsastustunnista (kerrankin edes jotenkin ajoissa!). Ratsastuksen osalta tuntuu nyt, että ollaan palattu siihen niin sanottuun "arkeen" takaisin, eli rauhallisia jumputtelukoulutunteja, kun ei ole tällä hetkellä kisojakaan tähtäimessä. Kun huomasin nimeni kohdalla tiistaina Cinnamonin, olin arvatenkin iloinen! Varsinkin Rufuksen jälkeen oli kiva saada rakas hoitoponi ratsuksi tunnille. Alunperin tunnilla oltaisiin tultu kavaletteja, mutta suunnitelmat hieman muuttuivatkin, kun tunnille tuli Cinnamonin lisäksi Fireboy, joka ei puomeja osaa mennä. Sinänsä olin jo hieman odottanut, että pääsisin pitkästä aikaa kokeilemaan taas Cinnamonilla sokeripaloja, joten pienoinen pettymys se oli. No, pääasia kumminkin oli, että pääsisin Cinnamonilla menemään koulutunnin!

Kuvat (c) Cia

Otettuamme ohjat laitettiin ponit kävelemään reippaasti, ja tehtiin pysähdykset ja peruutukset aina poikkisuuntaaleikkaan keskellä. Lisäksi myös uralla tehtiin samoja asioita. Cinnamon peruutti ihan superhyvin, ja kuunteli apuja. Ensimmäisten kertojen jälkeen sainkin palautetta, että Cinnamon alkoi peruuttamaan oikealla tavalla, eli peruuttamalla takajaloilla oikein, jolloin selkä saatiin toimimaan hyvin liikkeessä. Peruutukset siis sujuivat tosi hyvin, eikä mitenkään suuria apuja tarvinnut käyttää Cinnamonilla. Hetken aikaa onnistumisien jälkeen alettiin ravaamaan ja opettaja painoitti, että liikkeen tulisi lähteä takajaloista. Ponit piti oikeasti laittaa liikkumaan eteenpäin, eikä jäädä sipsuttelemaan. Otin neuvoista vaarin ja laitoin Cinnamonin liikkumaan.

Ravissa tehtiin C ja L kirjaimeen voltit, ja siinä sai olla tarkkana, että poni taipuisi voltilla. Sen huomasi, että heti jos jäin sekunniksikaan tekemättä mitään, luisti Cinnamon tehtävistä oikaisten voltilla. Voltilla pitikin siis keskittyä paljon, ja heti kun päättäväisesti asetin ja käytin sisäpohjetta, antoi Cinnamon periksi. Yritin mahdollisimman reippaana säilyttää myös temmon, mikä oli todella hyvä juttu, sillä se auttoi paljon siinä, että poni oikeasti kulkisi oikeinpäin. Volttien kanssa jatkettiin kahdeksikkoa, jossa keskellä piti vaihtaa asetus. Vasempaan oli selvästi vaikeampi saada Cinnamonia taipumaan, kun taas peilipäädyssä meillä tuli enemmän niitä onnistumisia.


Sisäpohjetta sai käyttää melko voimakkaasti, kun Cinnamon olisi niin mieluusti halunnut oikaista...
Mahtavaa oli se, että ymmärsin oikeasti sen tärkeän merkityksen, että liikkeen tulee lähteä takajaloista. Cinnamonkin tuntui ihan erilaiselta, kun ravin tahti oli reipasta. Poniakin oli silloin paljon helpompi työstää. Kahdeksikon keskikohdan jälkeen varsinkin toiseen suuntaan Cinnamon meinasi moneen otteeseen kaartua sisäänpäin, vaikka olisi pitänyt jatkaa hetken aikaa suoraan. Silloin sisäpohje ei välillä edes meinannut mennä läpi ja sai taistella, että kumpi nyt määrää oikein sen suunnan. Jo valmiiksi reippaasta Cinnamonista tulikin vielä reippaampi, kun lähdettiin tulemaan samaa harjoitusta laukassa.

Laukannosto piti tehdä heti voltin jälkeen ja keskellä kahdeksikkoa tehtiin suoristus, nopea raviin siirtyminen ja vaihdettiin laukka. Tärkeää oli, että keskelle tultaisiin suoralla ponilla ja laukanvaihdon jälkeen piti jatkaa muutama askel suoraan, eikä antaa ponin kaatua sisäänpäin. Aluksi poni oli niin reippaalla päällä, että pidätteet keskellä tulivat liian myöhään. Silloin en myöskään ehtinyt laukanvaihdon jälkeen pitää ponia suorana, vaan se oikaisi heti pitkälle sivulle. Kun tajusin ottaa Cinnamonia kiinni hyvissä ajoin ennen tötteröitä, saatiin superhyvät laukanvaihdot niiden keskellä ja Cinnamon vaihtoi nopeasti ja siististi laukan. Saatiinkin paljon positiivisia kommentteja laukanvaihdoista. Volteilla meillä tulikin sitten paljon enemmän ongelmia, kun kiihtyneen ponin kanssa ei pyöreät ja hillityt voltit oikeen sujuneet. Cinnamon vain odotti, että pääsisi uudestaan laukkaamaan ja en ehtinyt jäädä voltilla yhtään taivuttelemaan, kun jo lähdettiin taas tukka putkella eteenpäin.


Harjoitus oli Cinnamonin kanssa haastava, mutta saatiin paljon hyvääkin aikaan. Onneksi hieman villistä harjoituksesta siirryttiinkin sitten käyntipääty-ympyröille työstämään poneja. Tämä oli oikeasti todella hyödyllistä minulle, koska Cinnamon ei antanut mitään ilmaiseksi. Opettaja tuli kiertämään jokaisen luona, ja taas oivalsin  kunnon tuntumankin tärkeyden. Ennen sitä olin vain antanut ponille paljon tilaa ohjilla hakeutua sinne alas, sen kummemmin vaatimatta mitään. Sitten kun oikeasti keräsin ne ohjat käteen ja vaadinkin jotain, tuli paljon "rehellisempi" muoto esiin. Poni myös tuntui paljon paremmalta, kuin että se olisi ollut pitkässä muodossa siellä kaukana ohjien päässä.

Taivuteltiin niin kauan poneja, kunnes kaikki liikkuisivat oikeinpäin. Käynnissä oli hyvä, kun pääsi oikeasti paneutumaan asiaan, ja mahtavaa oli, että Cinnamon todella liikkui oikeinpäin vasta, kun ratsastaja osasi siltä sitä vaatia oikein. Vaihdettiin välillä ympyröitä ja tehtiin sama juttu toiseenkin suuntaan. Hetken työskenneltyämme siirryttiin ravaamaan. Nyt oli tarkoitus yrittää säilyttää se pakka samalla tavalla. Cinnamonin kanssa se ei ihan onnistunut, eikä se jaksanut keskittyä ihan täysiä ravissa, niin kuin en tainnut minäkään. Kun ympyrällä otettiin laukkaa, oli meidän aika loistaa. Cinnamon pyöristyi todella rennoksi ja laukkasi reippaasti eteen alas.

Laukavaihtoharjoituksen voltti. Harmi, ettei lopputunnista saatu kuvia, kun silloin Cinnamon oli niin hienona!
Laukan jälkeen oli fiilis kyllä tyytyväinen, olin saanut Cinnamonin liikkumaan rehellisesti takajaloista ja lopputunti olikin onnistunut. Sitten olikin aika vain ravata loppuravit, jossa vielä tarkoituksena oli antaa pidempää ohjaa, jotta ponit pääsisivät venyttämään pidempään muotoon. Cinnamonin kanssa se onnistui, vaikka sen vauhti hieman kiihtyikin ohjaa saatuaan. Tunnista jäi melko hyvä fiilis siis, ja se oli hyödyllinen ja opettavainen. Tunti oli jotenkin ihan hyvin suunniteltukin, kun siinä tuli sopivasti haastetta. On se Cinnamon vaan opettavainen poni!

~ Josku