Esteratsastajaminäni paluu!

Nyt kun tätä postausta kirjoitan, on estekisojen tulokset jo selvinneet. Saatte kumminkin odottaa hetken kisapostausta, sillä ensiksi kerronkin perjantain extratunnista. Tuntia voisin hehkutella loputtomiin, sillä tämä tunti pelasti todellakin itseluottamukseni ennen kisoja! Perjantain tunnista olen siis ihan fiiliksissä, sillä kaikki palaset loksahtivat kohdilleen tunnin aikana. Olin siis varannut paikkani estetunnille, jotta pääsisin harjoittelemaan ennen kisoja. Rakensimmekin maneesiin yllätyksekseni sunnuntain kisojen radan, jota pääsimme hyppäämään.

Kisalistat selvisivätkin perjantaina, ja sain toivomani ponin, Vaniljan. Sillä siis meninkin sitten hyppäämään myös perjantaina. Minulla oli suuret odotukset tunnista, ja olin päättänyt että tällä kertaa alas en ainakaan tulisi. Tulin hakemaan onnistunutta suoritusta ennen kisoja, sillä tiistain tippumisen jälkeen oli pakko saada onnistuminen alle. Kipusin siis Vaniljan selkään päättäväisin mielin.

Aloitimme tunnin ravailemalla ja saimmekin ohjeeksi suorittaa itsenäisen alkuverryttelyn, niin kuin kisoissa tulisi olemaan. Tehtiin R kirjaimeen voltti esteen ympärille ja taivuttelin voltilla hieman kankeaa ponia. Vanilja tuntui melko kivalta ja kuunteli hyvin pohjetta. Kisojen verryttelyyn päätinkin ottaa saman fiiliksen, että saa hyvän reippaan ponin alle kulkemaan. Jokainen este olikin nyt sitten uusilla puomeilla, joten päästiin sitten menemään hiukan "pelottavampia" esteitä. Lähdettiinkin pian tulemaan vuorotellen aluksi ristikkoja. Yksittäinen este sujui hyvin kun muistin vain antaa pohjetta ja seisoa jalustimilla.

Tultiin myös vuorotellen toisella pitkällä sivulla olevaa kahden esteen linjaa. Ensimmäinen este oli pinkki pysty, jolle aluksi tuli kielto. Vaniljan mielestä pinkit puomit olivat pelottavia, ja ne tulivat todella nopeasti vastaan peilipäädyssä. Tultiin linja sitten uudestaan ja tällä kertaa mentiin pinkin esteen yli, kun vain muistin itse olla päättäväisenä menossa. Vaniljalle ei saanut antaa aikaa ajatella, vaan sitä piti reippaasti vain laittaa eteenpäin ja ratsastaa päättäväisemmin kuin ratsastin tiistaina.

Käytiin radan muut osat myös yksitellen läpi ja tultiin seuraavaksi lävistäjän suuntainen okseri, joka olisi esteenä numero kaksi. Okserille tiesin Vaniljan kyttäävän sitä, ja poni olikin hyvin epäileväinen esteen suhteen. Yli kumminkin mentiin, vaikka ponnistuskohta tulikin aika pohjaan. Toisella kerralla kumminkin saatiin sitten askeleet sopimaan paremmin esteelle. Poni tuntui jotenkin helpommalta ratsastaa, ja se varmaan johtui siitä, että olin oikeasti itsekin paljon varmempi. Yksittäisten radanosien jälkeen olikin jo aika tulla oikea rata kokonaan. Olimme laittaneet myös linjatolpat, joten se oli virallisesti kisamainen harjoitusrata. Meillä oli myös liputtaja, joka otti aikaa.

Asennoiduin mahdollisimman tarkkaavaiseksi ja mietin rataa kisasuorituksena. Kun katsoin muiden ratoja, alkoi siinä itse jopa jännittämään omaa suoritusta ja sitä, nappaisimmeko kieltoja radalla. Kaikkien muiden puhtaiden ratojen jälkeen oli minun vuoro mennä Vaniljan kanssa. Tervehdin meidän "sihteeriämme" pillin vihellyksen saatuani, ja lähdin matkaan päättäen luottaa, että me kyllä selviäisimme radasta Vaniljan kanssa. Ensimmäisen esteen jälkeen lähdettiinkin reippaalla temmolla etenemään radalla. Rata oli onneksi helppo, eikä mitään kauhean tiukkoja teitä olisi tarvis tehdä.

Huomasin okserin jälkeen Vaniljan kiihdyttävän ja punkevan sisäänpäin. Siinä tuli ihan kiire suoristaa poni ennen pinkkiä estettä, kun se niin paljon oli oikaissut. Kumminkin selvittiin yli ja vaikka askeleet ei kiihtyvän vauhdin takia linjan kakkosesteelle sopinutkaan, hyppäsi Vanilja yli läheltä estettä. Sitten enään viimeinen käännös esteelle ja puhdas rata! Radan ratsastus oli tuntunut varmalta ja helpolta, joka lisäsi omaa itseluottamusta. Olin todella iloinen, että sain ratsastettua Vaniljan kanssa hyvän radan kommelluksitta, enkä aiheuttanut mitään katastroofeja.

Ehdittiin vielä tulla rata uudestaankin, ja ajattelin, että voisin saada vähän paremman lähestymisen linjan toiselle esteelle. Meni se kumminkin sitten melkein samanlaisesti kuin edellinenkin suoritus, mutta ei se haitannut. Myös toisen kerran rata meni puhtaasti läpi ja meidän aikojemme mukaan olin kolmas. Se oli hyvä, että en päästänyt tällä kertaa Vaniljaa menemään ihan tukka putkella eteenpäin, vaan etenin huolellisesti ja tasaisessa temmossa radalla. Tärkeintä siis olikin, että sain huolellisesti radan läpi, eikä niinkään aika ja sijoitus.

Kokonaisuudessaan tämä tunti oli juuri se tunti, mitä tarvitsin ennen kisoja. Onnistumista olin juuri tarvinnutkin, että sain karistettua kaikki epäilykset harteilta pois. Hetken hukassa ollut esteratsastajaminäni oli taas palannut kuvioihin, mikä siis tarkoitti sitä, että sain taas varmuuteni ja innokkuuteni hyppäämiseen takaisin. Perjantaina meno oli ihan erinäköistä kuin tiistain räpeltäminen. Eniten se juuri johtui siitä, että olin itse paljon varmempi ja päättäväisempi. Sitähän esteillä juuri tarvitaan, ei saa jäädä sekunniksikaan epäröimään, vaan antaa mennä vaan!

~ Josku