Viimehetken treeneissä radanunohdus?

Perjantaina sitten lähdinkin Dexterin kanssa viimeiselle tunnille ennen kisoja. Meille oli myös luvattu, että saadaan vetää rata kerran läpi tunnin aikana sitten loppupuoliskolla. Tiistain jälkeen oli jäänyt pieni epäilys mieleen, että olisiko meistä siihen aikuismerkkiin - siinä kun katsotaan jo ponin peräänannossa liikkumista yms. Päädyin epäilyistä huolimatta kumminkin siihen, että halutaan uutta kokemusta ja mennään sinne ihan treenimielessä. Dexterin kanssa yhteistyö alkaa nimittäin sujumaan hetki hetkeltä enemmän, vielä on paljon kehitettävää mutta kyllä se siitä.

Alussa opettaja muuten sanoi, että minulla olisi todella lyhyet jalustimet. Hetken ihmeteltyäni huomasin, että olin jännittänyt reisiäni sen verran paljon, että jalka oli kohonnut enemmän koukkuun. Heti kun rentoutin jalat, jalustimet olivatkin ihan normi koulujalustimien pituiset. Tuosta tilanteesta huomasikin hyvin omat virheet.

tässä näkyy kuinka jalka jännittyy

Tunnin alussa meillä olikin tosi hyödyllinen harjoitus heti ohjat otettuamme. Tultiin nimittäin hieman uran sisäpuolelle ja lähdettiin käynnissä työskentelemään joka kulman kohdalla. Meillä oli kulmissa tötteröt, joiden kohdalle piti pysähtyä. Pysähdyksestä käännyttiin sitten 90° ja pysäytettiin uudelleen. Ideana oli, että saatiin ponit käyttämään takapäätään ja tässä harjoituksessa ulkopohje tulikin tarpeeseen.

Käynnissä tehdessä päätin ratsastaa huolellisesti ja täten saada hyvän lopputuloksen aikaan. Kun sitten siirryttiin raviin, huomasinkin että poni kääntyi ketterämmin ulkopohkeesta tötteröiden kohdalla. Ravissa olikin tarkoitus hidastaa tahtia kulmissa ja poni hidasti kyllä tosi kivasti. Kulmissa työskentelyn jälkeen jatkettiin tuntia ja verkkailua. Otettiin laukkaa todella pitkään ja ajatuksena oli ylämäkilaukka lyhyillä sivuilla ja laittaa eteen pitkillä sivuilla. Pitkä laukkatyöskentely tuotti tulosta, kun löysin Dexteristä ensimmäistä kertaa ikinä pyöreyttä myös siinä askellajissa :D. Poni kun usein vain kipittää menemään korvat tötteröllä, niin nyt se sitten keskittyi oikeasti. Sain meidän laukkapätkästämme pienen videon, jonka laitan tähän.

Laukkapätkästä video tässä

<3

Kun olimme ottaneet pitkät laukkatyöskentelyt molempiin suuntiin, hengähdettiin käynnissä hetki jonka jälkeen oli aika tehdä rataharjoitus. Muut pääsivät lepäämään ja me lähdettiin Dexterin kanssa radalle. Ponin kanssa ensimmäinen pysähdys oli todella levoton. Dexter lähti ottamaan sivuaskeleita ja steppaili paikoillaan. Siitä sitten jatkettiin reippaan ponin kanssa ja puolirataleikkaat sekä voltit sujuivat kivasti. Väistössä olisin voinut valmistella ponia paremmin, mutta Dexter väisti tosi kivasti muuten. Rata jatkui ihan mukavasti, kunnes mulle tuli täysi blackout.

Unohdin kokonaan tulla pysähdyksen ja peruutuksen, jonka takia siis väärinratsastuksesta olisi tullut 2 virhepistettä. Jotenkin tuo aikuismerkin rata oli sillä tavalla petollinen, että sitä oli vaikea muistaa. Kuulin, kuinka muillakin oli ollut ongelmia radan muistamisessa. Noh, siitä sitten jatkettiin nopsaan rata loppuun. Ei mennyt ihan niin hyvin, mutta tulipahan vedettyä läpi. Huh, radan jälkeen poni ja ratsastaja hengähtivät hetken jonka jälkeen ravattiin tyytyväisenä loppuravit eteen-alas. Tunnista jäi loppujenlopuksi kumminkin onnistunut tunne ja erityisen tyytyväinen olin meidän laukkaan.

Onnenkyyneleet

Dexterin kanssa treenit jatkuivat kisaa edeltävillä viikolla vielä kolmeen otteeseen, kahtena tiistaina ja yhtenä perjantaina kun olin varannut viimeisen hetken kenraaliharjoituksen. Voin jo nyt sanoa, että aiemmassa tiistain tunnissa oli sitä jotain. Mieletön onnistumisen tunne ja jollain tapaa palkitseva tunti nimittäin oli kyseessä, mikä sai onnenkyyneleet silmiini tunnin jälkeen. Niinpä tiistain tunnista haluan ehkä enemmänkin kertoa fiilisteni pohjalta, kuin että selittäisin tarkasti erilaiset harjoitukset vaihe vaiheelta. Pakko myöntää, etten edes muista niitä niin hyvin, vaan se tunne jäi päällimmäisenä mieleen hyvinkin vahvasti.

Tästä ihanasta tunnista minulla ei ole valitettavasti kuvia, mutta laitan sitä seuraavalta tiistailta otettuja kuvia :). Ajattelinkin kertoa molemmista tiistain tunneista tässä samassa postauksessa. Aiempana tiistaina en lähtenyt tunnille voittajafiiliksellä, jotenkin se päivä oli ollut hieman huonompi ja kun en saanut kuvaajaakaan, olin vähän allapäin. Ehkä sekin, ettei minulla ollut suuria odotuksia tunnista, sai aikaan vielä palkitsevamman ja tunteikkaamman fiiliksen tunnin jälkeen kun olikin mennyt niin hyvin.

kuvat (c) Iiris

Jo alkutunti alkoi kivasti ja poni tuntui melko yhteistyöhaluiselta. Dexter oli jo mennyt yhden lämmittelytunnin ennen minun tuntiani, joten se oli varmasti jo siitäkin hyvin vertynyt. Käytin samaa taktiikkaa kuin viime kerralla laittamalla reippaan ponini ravaamaan eteenpäin heti alussa. Alkutunnin jälkeen alkoikin sitten sellainen flow, että en voinut olla hymyilemättä selässä.

Kun poni alkoi kulkemaan oikeinpäin, kaikki yhtäkkiä tuntui helpolta ja olin niin onnellisena siellä selässä. Tuntui, että me vain leijailimme tehtävien parissa ja minullekin tuli tunnin aikana oivalluksia. Huomasin, kuinka poni tukeutui tasaisesti käteeni heti, kun itse olin tasainen sen kanssa. Silloin Dexter uskalsi jäädä vaakasti sinne pyöreämmälle kaulalle ja löysimme sopusoinnun. Koin ihania hetkiä Dexterin satulassa, kun pystyin oikeasti rentoutumaan ja luottamaan siihen että poni kulki allani tasaisesti. Siinä hetkessä, olin vain niin onnellinen. Ennen tuntia ollut huonompi fiilis katosi ratsastuksen lomassa kuin itsessään ja tunnin jälkeen pystyin vain huokaisemaan onnesta. Siinä ihan liikuttui itsekin tunnin jälkeen :D. Onnistumiset ovat kyllä joskus niin ihanan palkitsevia, kun huomaa päässeen eteenpäin ja löytäneen jotain nappuloita kohdilleen.

iloista naamaa saisi nähdä useamminkin kuvissa :D

Seuraavan viikon tiistaina minulla oli uusi koulutunti yllätysyllätys Dexterillä taas. Tällä tunnilla nimenomaan harjoiteltiin radan osat läpi. Pohkeenväistöt sujuivat vaihtelevasti, välillä poni oli vähän mutkalla, mutta väisti kumminkin jaloistaan ihan hyvin. Kaula vain piti saada suoraksi. Tulimme puolirataleikkaita tähdäten oikeisiin pisteisiin. Teimme peruutuksen tiistaina ihan pari kertaa ja Dexter vähän mutkitteli siinä. Peruutus jäikin kaivelemaan mieltä, se on se meille haasteellinen kohta.

Tänä tiistaina Dexter oli taas tosi kiva, muttei ihan yhtä hyvä kuin edeltävällä viikolla. Kuvat ovat siis jälkimmäiseltä tunnilta ja niistä näkyy että ihan hyvin tosiaan kumminkin meni. Olin tyytyväinen poniin, mutta lopputunnista en enää ehtinyt tulla rataharjoitusta läpi. Niinpä jäi vähän kaivelemaan jotkut osat radasta ja tämän takia varasin perjantaille vielä viimeisen treenin Dexterin kanssa.

askeleenpidennys :)

Dextertreenit starttaa

Nyt näiden muutaman erikoispostauksen tultua on tunneista kertoilu hieman jäljessä. Toivon mukaan tässä joululomalla ehtiikin vähän kuroa ratsastuksia kiinni. Tämän vuoden puolella viimeiset koulukisat olivat lähestymässä, ja sitä varten lähdettiinkin sitten vimmatusti harjoittelemaan Dexterin kanssa, jolla meninkin melkein joka tunti ennen kisoja. Tässä postauksessa kerronkin meidän ekasta treenistä ponin kanssa, hetkeen en ollutkaan sillä taas mennyt.

Olin katsomassa ja kuvailemassa ennen tätä tuntia jossain vaiheessa kaverini valmennusta erään ulkomaalaisen ratsastajan pitämänä. Minulle tarttuikin siitä myös itselleni hyvin mieleen, mikä pääajatus valmentajalla oli. Alkutunnista melkein kokoajan kuului "laita sitä enemmän eteen". Kun ponit olivat aktiivisena, lähdettiin sitten vasta kunnolla työstämään. Tunnista sain todella hyvin irti ideaa ja päätinkin kokeilla oivallustani Dexterin kanssa tiistaina ainakin jossain määrin.

Alkutunnista taisimme tulla muutamia kertoja keskelle pysäyttäen ponit ja jatkaen ravissa. Alkutunnista tavoitteenani oli nyt saada se oikeasti aktiivisesti. Dexter kun helposti huijaa jääden sipsuttamaan paikoilleen. Teinkin sitä, että pitkillä sivuilla varsinkin laitoin ponia eteen ja lyhyellä sivulla otin kiinni ravissa. Vaikka alussa poni tuntuikin tahmealta, enkä olisi jaksanut vain laittaa sitä eteen - sain kiittää lopputunnista.

Kun oltiin ravailtu alkuravit, otettiin vielä laukkaa. Laukassa tein samaa, että laitoin ponia oikeasti eteen säilyttäen kumminkin tuntuman. Laukan jälkeen aloitettiin ravissa väistättämään pitkillä sivuilla takaosaa ulospäin. Dexterillä aluksi väistätys oli vähän sellaista mutkalla väkerrystä. Sain ohjeeksi ottaa raipan ulkokäteen, jotta voisin huomauttaa takajaloista. Porsas kumminkin keksi pelästyä raipan ääntä, kun se osui seinään. Siitä hypättiinkin keskelle pörheänä ja poni sai tekosyyn pöllöillä. Loppuväistöjen ajan Dexter ainakin oli hereillä ja ne onnistuivat ihan hyvin.

Kun oltiin tehty sulkutaivutuksen tapaista - joka meillä kyllä ei ollut sitä nähnytkään - käveltiin välikäynnit. Välikäyntien jälkeen lopputunnin ajan Dexter tuntui superkivalta ja jopa liiankin aktiiviselta. Poni hieman juoksi alta pois ja oli energisenä, mutta olin iloinen että se liikkui ja takajalat olivat alla. Dexter pitikin vain saada alussa heräämään, jonka jälkeen ponilta alkoi löytyä oma moottori.

Tuona tiistaina oli poni myös vähän villinä. Kun jakauduimme kahdelle pääty-ympyrälle tekemään laukannostoja käynnistä, arvatkaa vain kuinka tuo yksi herra innostui. Dexterin mielestä käynnistä nostot piti tehdä tyylillä ja sinkaista liikkeelle kuin pommi. Dexter olikin laukassa vähän vahvana ja reippaana. Muuten nostot onnistuivat tosi kivasti, mutta poni tosiaan käytti energiaa pöllöilyyn, eikä ollut täysin minun avuillani koko aikaa. Sen takia jouduin laukannostoissa reagoida tosi nopeasti taaksepäin, kun pidäte ei mennyt läpi.

pieni könötysongelma on alkanut vaivaamaan..

kaunista :D

Lopputunnista ravailtiinkin sitten ja poni tuntui aika kivalta. Tunnista jäi ihan hyvä fiilis, oli taas mennyt hetki totutella tuohon ihanaan poniin tauon jälkeen. Koulukisoihin tosiaan tuli osallistuttua tällä kertaa vähän uuteen rataan, nimittäin Aikuismerkkiin. Syynä tähän oli ehkä eniten juurikin se, että C merkkien radat alkaa jo olla koluttu läpi aika monta kertaa ja halusin kokeilla jotain uutta ja haastaa itseni. Aikuismerkkiin kuuluu niin pohkeenväistöjä, pitkinohjin käyntiosuus kuin myös se laukannosto käynnistä. Sekä tietenkin se meidän pieni vihollisemme, nimittäin peruutus. Näitä lähdettiinkin sitten seuraavalla kerralla treenaamaan. Mutta sellainen tunti, josta olikin hyvä aloittaa tämä treenaaminen.

Kestän kyllä, periks en tuu antamaan

Mä luovutan. Lopetan yrittämisen. Musta ei ole tähän, mä en osaa. En ole tarpeeksi taitava, enkä ikinä tule kehittymään sille tasolle. Kuinka monta kertaa ihmiset ovat pyöritelleet näitä katkeria, surullisia lauseita päässään, kun tuntuu että kaikki romahtaa päälle. Joillekkin nämä ajatukset voi laukaista vain yksi huonosti mennyt kerta tai esimerkiksi suoritus kisoissa. Varsinkin pitkään jatkunut huono putki saa ihmisen epävarmaksi, onko musta sittenkään tähän? Itse rakennetuista pilvilinnoista putoaminen kovaa ja korkealta kirpaisee. Se palauttaa takaisin todellisuuteen ja yhtäkkiä huomaa, että ei ole enää varma mitä haluaa. Pitää rakentaa uudelleen, nousta pohjalta takaisin ja ryhtyä hommiin kahta kovemmin. Miten sitten löytää motivaatiota jatkaa eteenpäin lannistumatta epäonnistumisista?

Jos mikään ei riitä, millä saamme tämän jatkumaan? Suvi Teräsniskan biisin yhdestä kohtaa tämäkin lause on niin totta. Välillä pitää vain oppia se, että itseltä on turha vaatia aina sitä parasta suoritusta. On hyvä asettaa tavoitteita, joo. Mutta jossain kumminkin menee se raja onko enää oikein olla sallimatta itsensä tehdä virheitä. Alamäkiä tulee, pettymykset seuraavat toisiaan, ei siltä aina voi välttyä. Välillä takapakki voi olla pitkäkin ajanjakso. Tällöin on myös hyvä miettiä, vaatiiko itseltään liikaa. Riittääkö mikään, onko asettanut liian kovat vaatimukset itselleen ja ottaako tällöin huomioon sen, että kehitykselle on annettava aikaa ja sen eteen on tehtävä töitä. Virheet kasvattavat, opettavat ja antavat lisää sitkeyttä ihmiselle. Virheistä voi oppia tulevaa koitosta varten paljonkin. Jos tosiaan mikään ei riitä ja vaatii aina täydellistä suoritusta, voiko päästä eteenpäin? Miten voi jatkaa töitä tavoitteiden eteen, jos joka kerta masentuu kun kohdalle sattuu takapakkia. Voisin sanoa, että yksi epäonnistuminen on tärkeämpi kuin kymmenen onnistumista.

Kuulin noin viikko sitten yhdeltä koiraleirin vetäjältä erään jutun, johon niin voin samaistua. Asiat nimittäin kannattaa kääntää päälaelleen. Koirakisojen epäonnistumiset pätevät samalla tavoin myös ratsastukseen. Epäonnistumisen jälkeen ihmiset käpertyvät liikaa pohtimaan niitä negatiivisia ja huonoja asioita suorituksessaan. He kasaavat kaiken sen mieleensä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin: kuinka tuo ja tuo osuus epäonnistui. Sen sijaan, voisi pysähtyä miettimään suorituksen positiivisia asioita. Että ei vitsi, toihan juttu meillä onnistui ihan sika mageesti! Kasvattamalla vain pahaa oloa entisestään ja paisuttamalla huonosti menneitä asioita, on vaikea asennoitua tuleviin koitoksiin uudella tarmolla. Siksi pitäisi jokaisesta pieleen menneestä asiasta etsiä se valoisa puoli.

Tätä kirjoittaessani olen juuri menossa huomenna kisoihin. En ehkä ratsastuskisoihin, mutta sama ajatus yhdistää. Koira-agility on iloista ja rentoa, ihmiset ovat hyvällä tuulella ja puheensorina kuuluu kisahallilla ympäriinsä. Joskus kumminkin nurkkaan eksyy murjottava tyttö, joka voivottelee hylättyä rataa. Se olen minä. Itselläni ehkä suurin "ongelma" on se, että jään turhaan murehtimaan epäonnistumista, vaikka rata olisikin voinut olla superhyvä. Jään tuijottamaan videolta sitä yhtä ratkaisevaa kropan suuntausta, joka laittaa koiran hyppäämään esteen väärältä puolelta. Jään jossittelemaan, miten tilanne olisi voinut mennä sen sijaan että jatkan eteenpäin. Voin siis tunnustaa, että minusta löytyy paljon piirteitä näissä kisatilanteissa, joita pitäisi lähteä korjaamaan.

Elastinen - eteen ja ylös biisi on asia, joka saa minut piristymään. Kun menee huonosti, eikä tiedä miten jatkaa eteenpäin - biisin kuunteleminen antaa uutta tahtoa kehittää itseään paremmaksi ja voimaa jatkaa. Jokainen lause osuu suoraan sydämeen ja biisin sanoma välittyy rohkaisevana kuuntelijan mieleen. Laulun kuunteleminen saa kylmiä väreitä kulkemaan selkää pitkin ja antaa itselleni roiman annoksen päättäväisyyttä jatkaa eteenpäin. Siinä on vain sitä jotain, joka koskettaa.

Miten ihminen sitten pystyy käsittelemään epäonnistumiset ja jatkamaan? Asenne. Tuo keskikokoinen sana on aika suuri avain kaikkeen. Kaikkialla aina sanotaankin, että asenne ratkaisee. Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että asenne todella voi ratkaista moniakin asioita: sillä voi olla pienet tai suuretkin seuraukset. Fakta on vain se, että positiivisuus kannattaa. Vastoinkäyminen menee ohi ja sitten onkin taas aika kohottaa katse kohti tulevaisuutta ja odottaa, mitä sillä on tarjottavana. Kaikesta selvitään, kun vain mukana on hyvä asenne. 

Tästä aasinsiltana haluaisinkin pohtia asennetta talleilla. Usein ratsastuspiireissä asenne on melko kilpailutahtoinen. Kun vastoinkäyminen sattuu kohdalle, lähdetään syytä etsimään mistä vain muualta kuin itsestään. Tuon piirteen tunnistan itsessänikin, epäonnistumisen jälkeen on helppo keksiä pitkä lista selityksiä miksi meni niinkuin meni. Poninhan viaksi se yleensä pistetään sen sijaan, että pohtisi mitä itse olisi voinut tehdä toisin. Monesti onkin vain pitänyt "niellä ylpeytensä" ja myöntää omat virheet. Se onkin ensimmäinen askel kohti hyvän lopputuloksen saavuttamista. Kun on valmis etsimään virheet itsestään, voi niitä lähteä korjaamaan. Siitä onkin sitten hyvä jatkaa eteenpäin, ehkä seuraavalla kerralla onnistaakin ja tulee ihana uusi kokemus :).

Jouluista ilmettä blogiin

Moikka! Tässä viikonlopun aikana tuli väkerrettyä blogiin jouluinen banneri. Tälläinen tietoteknillinen taitokin on ihan hyödyllinen ja sitä on kiva opetella. Omaan blogiin on silloin tällöin tosi hauska tehdä banneria kun ehtii. Vuoden vanhoja ihania lumisia kuvia löytyi koneen uumenista ja oli hauska katsoa noita jouluviikkojen otoksiakin. Toivotaan, että saadaan lunta jouluksi niin pääsisi ottamaan yhtä ihania kuvia tänäkin vuonna!

Meidän tallikin on virittäytynyt joulutunnelmaan. Satulahuoneeseen on ilmestynyt koristeita, mikä tuo ihanaa tunnelmaa. Suunniteilla olisi leipoa Cinnamonin nimellä varustettu suloinen pipari myös. Jouluaattoaamuratsastuksen ilmoittautuminen on saapunut ja minun ratsutoiveenani onkin ihana hoitoponini. Meillä oli viime vuonna niin hauskaa jouluviikolla, jolloin leikimme viestiä innokkaiden ponien kanssa. Cinnamonin ja minun joulutunnin postaukseen pääsee tästä.

Mutta nyt on blogi vähän jouluisimmissa merkeissä mukana. Kertokaa mitä pidätte uudesta bannerista ja sen kuvista :).

Omituinen Epsu

Sori pieni kirjoitustauko, kouluhommat painaa päälle. Mutta mennään vain suoraan postaukseen. Muutama viikko sitten pääsin kokeilemaan pitkän tauon jälkeen Epsua. Poni tupsahti mieleeni ja niinpä menin sitä sitten ehdottamaan ja pääsinkin sitten testaamaan. Ennakkokuvitelmani olivat hiukan vääriä, sillä ajattelin Epsun olevan helppo ratsu mitä sitä nyt olin nähnyt tunneilla. Mutta olettamus osoittautui vääräksi, sillä poni olikin hyvinkin haastava omalla tavallaan ja en oikein koko tunnin aikana löytänyt sellaista harmoniaa ponin kanssa.

Heti tunnin alussa sain kokea miten erilainen Epsu olikaan. Aivan eri tuntuma, kädet tuntuivat jäävän todella korkealle ponin harjan sekaan hassusti. Ja ravi heitti minut melkein satulan etukaaren yli. Nojasin sitten aika paljon eteenpäin ja kuvista sen näkeekin näin jälkeenpäin selvästi. Tuntui todella haastavalta asettua Epsun selkään oikein, tunne oli vain todella omituinen :D.

kuvista kiitos taas Amalialle! :D

Epsu oli jo alusta alkaen melko reipas. Tulimme uran sisäpuolelle neliönmuotoisella uralle, jossa jokaisen kulman sai ratsastaa tarkasti. Pakko tunnustaa etten muista alkutunnin tehtävistä paljoa mitään, minulle ehkä se aika kului totutteluun ja jonkinmoiseen säätöön Epsun selässä. En oikein osannut sanoa oliko poni kiva vai ei, se vain tuntui omituiselta ja niin erilaiselta mitä olin ajatellut. Välikäyntien aikana yritinkin sitten ryhdistäytyä ja saada ponista jotain irti vaikken sitä kauheasti osannutkaan ratsastaa.

Epsu vei aika paljon ohjaa ja kulki pitkässä letkeässä muodossa, ei niinkään lyhyemmällä kaulalla. Ehkä tuokin sai minut etukumaraan päästämään ponille ohjaa ilman kunnon tuntumaa. Epsun harjoitusravi on aina ollut siinä maineessa, että se on aika isoa ja "kovaa". Tällä kerralla kumminkin en erityisemmin huomannut, ettei siinä olisi pystynyt istumaan. Kaikista haastavin ehkä olikin harjoitus, mitä alettiin tehdä puolenvälin jälkeen.

muuten ihana kuva jos ratsastaja olisi vähän suoremmassa..

välikäynnit :)

Epsun kanssa laukannostoissa saattaa olla välillä hieman haasteita. Seuraavassa harjotuksessa saikin olla ponin kanssa tosi tarkkana. Harjoituksen ideana oli tehdä etuosakäännös jonka jälkeen suoraan käynnistä laukannosto. Etuosakäännös sujui ponin kanssa tosi hyvin ja ponin etuosa pysyi hyvin paikoillaan. Laukannostoissa Epsu heitti aika paljon takapäätä protestiksi ja ponin suurikokoinen ja matkaavoittava laukka oli haastava ylläpitää. Ravirikkoja tulikin tosi paljon laukan yhteydessä ja meillä ei tuntunut olevan tarpeeksi tilaa. Yllätyin kuitenkin miten kivasti laukannostot sujuivat, vaikka ne vaikeita olivatkin. Harjoituksessa oli paljon asioita, mihin piti kiinnittää huomiota.

Etuosakäännöksiä tehtiin molempiin suuntiin jonka jälkeen jatkettiin laukassa uraa pitkin. Laukassa Epsun kanssa oli tärkeintä vain saada se pyörimään kunnolla. Kun olimme laukanneet hetken aikaa, siirryttiin ravailemaan. Ravissa poni alkoi tuntumaan kivan vertyneeltä, mutta itse olin taaskin aika etukenossa.

Loppuraveissa fiilikset tunnista olivat aika ristiriitaisia. Oletukset ponista eivät pitäneetkään kokonaan paikkaansa, mutta toisaalta oli tosi kiva että poni tarjosi enemmän haasteita. Sain lopputunnista kommenttia, että meni tosi hyvin ajatellen kumminkin sitä, kuinka pitkään aikaan en ollut ponilla mennyt. Itseni mielestä tunti ei ehkä mennyt niin hyvin ja mietinkin, että pieni alamäki oli nyt päällä. Kolme viime tuntia oli mennyt vähän huonommin ja päätinkin, että jos seuraava tunti ei mene hyvin, niin sitten on joku vialla :D. Mutta oli ihan kiva kokeilla taas Epsua pitkästä aikaa.

Höpöttelyvideota

Kuvailin yhtenä päivänä koeviikon keskellä videota, jonka nyt ajattelin laittaa tänne blogiin piristykseksi. Video on kuvattu 24.11. jolloin tosiaan joulukuu ei ollut vielä alkanut eikä jouluun ollut niin vähän aikaa mitä nyt. Tässä lähiaikoina voisi tosiaan alkaa ostella jotain jouluista härpäkettä ja luomaan enemmän jo joulutunnelmaa, pian on jo nimittäin kiire tämän kaiken hässäkän keskellä. Kertokaa oletteko te vielä tehneet jouluisia asioita tai esimerkiksi koristellut huoneenne jouluiseen tunnelmaan? Mutta eipä muuta, videota en jostain syystä taaskaan saanut tähän suoraan, vinkkejä otetaan vastaan. Alla siis pelkkä linkki :).

Tästä videoon