Chaccolla esteitä + vilaus maankamaraa

Ensimmäisen kokeilun jälkeen alkoikin sitten jokapäiväinen treenailu, jolloin tosiaan ratsastin viikonloppuna lauantaina koulua ja sunnuntaina pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan Chaccolla esteitä. Päätin koota nyt viikonlopun ratsastelut yhteen postaukseen, koska lauantailta on materiaalina vain yksi video ympyrällä pyörimisestä ja muuten sitten enemmän videota sunnuntain estehyppelöistä. Yksäritallilta ei niin vain bongattu kuvaajia, joten olin todella iloinen ja kiitollinen pätkistä, joista näin vähän omaa menoa ja korjattavia asioita.

Tällä kertaa screenshotteja videoista

Lauantaina olinkin edellisen päivän videon katsonut jo läpi ja kiinnittänyt siinä kehitysmielessä huomiota ohjieni pituuteen. Tietysti ekalla kerralla pidin tuntumaa hevoseen varovaisemmin, mutta sain kuitenkin kuulla ohjien pituudesta, vaikka sitä ei itse selässä huomannut. Onneksi sainkin videota myös lauantain ratsasteluista, sillä ohjien lyhentämisen jälkeen tuli huomattavasti myös ongelmia istuntaani. Hevosen selässä oli vähän hakemista miten päin siellä oikein istuttaisiin ja myös liikkeissä en vielä täysin päässyt syvälle satulaan, varsinkaan Chaccon isossa laukassa.

Hevonen kuitenkin yleisesti ottaen liikkui paremmin, huomattavasti ryhdikkäämpänä jo. Ei se mitään täydellistä menoa ollut minun hytkymiseni kanssa, mutta oikeaan suuntaan oltiin jo menossa. Tosiaan sillä kerralla tein melko paljon ympyröitä ja niiden kautta suunnanvaihtoja, missä pääsi hyvin asettelemaan hevosta ja työskentelemään. Chacco tuntui melko kivalta ja jo hetki hetkeltä tutustuin siihen paremmin. En tehnyt mitään ihmeellistä, kunhan vain koitin yleisesti ratsastaa tuota uutta hevosta paremmin. Testasin myös loppupuoliskosta hevosen kanssa avoja, joihin se lähti yllättävän hyvin, pienillä avuilla. Edellisenä päivänä olin ehkä ratsastuskouluhevosista tottuneena käyttämässä paljon suurempia apuja jolloin hevonen hämmentyi ja lähti poikittamaan liikaa. Nyt tajusin jo, että Chaccon kanssa riitti todella kevyt sisäpohje ja ulkoapujen tasainen tuki.

Niin sitä päästiin tekemään jo vähän niitä avoja ja ratsastelun lopussa päätti opettaja asettaa pitkän sivun loppupäähän yhden ristikon, jota hän halusi, että kokeeksi tulisin Chaccon kanssa. Opettaja sanoi vain ennen hyppäämistä, että se joko hyppäisi tai sitten ei ollenkaan. Tultiin ensimmäiseksi ravissa ja opettajan sanoista tarkkaavaisena pidin pohkeen kiinni loppuun asti. Esteille ei tullut ongelmaa ja päästiin pian ravilähestymisen jälkeen tulemaan laukassa. Taputin Chaccoa aina esteen jälkeen ja se hyppäsi kyllä todella kivasti. Meidän ristikkohyppelöiden jälkeen totesi opettaja tyytyväisenä, että voisimme kokeilla ihan kunnon esteitä sunnuntaina.

No, niin se sunnuntai sitten koitti, jolloin Chaccon vakiovarusteisiin laitettiin vielä martingaalit ja ennen tuntia kannettiin kiitettävä määrä esteitä maneesiin. Nyt niitä esteitä siis tosiaan tuli parin okserin ja yhden sarjan verran yksittäisiä ristikkoja unohtamatta. Yhteensä taisi esteitä olla 6. Meidän hyppytuokio alkoi sillä, että ensin tietysti alkuverkattiin ihan normaalisti. Chaccon kanssa kävinkin reippaasti kaikki askellajit läpi ja pian opettaja halusikin jo, että tulisin ristikon alkuun pariin kertaan. Ensimmäiset hypyt sujuivat hyvin ja melko rauhallisesti.

Sitten tultiinkin jo ekaa kertaa pysty-pysty sarja, johon väliin mahtui kolme laukka-askelta. Tällä sarjalla tietysti tuli olla tarkkana, sillä esteet olivat jo pystyjä ja Chacco tosiaan oli kuulemma vaikea esteillä ja saattaisi kieltää helposti. Noh, tultiin sitten pienen laukkakierroksen jälkeen sarjalle ja ensimmäisen esteen jälkeen laskeutui hevonen niin oikeaan laitaan, että olisi ollut epäreilua mutkitella sen kanssa tokan esteen luo. Mentiin siis ohi ja tultiin uudestaan. Tokalla kerralla esteet menivät hyvin ja Chacco hyppäsi ne pyöreästi. Olisin saanut esteiden välissä ehkä olla lähempänä satulaa, mutta sarja meni ihan hyvin. Tämän jälkeen jo opettaja kertoikin minulle pienen radan.

Radalla oli kuusi estettä ja pian lähdettiinkin jo liikkeelle. Ensimmäinen sarja meni hyvin, tosin hevonen tuli sisään puolikkaalla askeleella. Tämän jälkeen pikkuristikko suunnanvaihdolla meni ok ja lähestyttiin sitten noin 70cm okseria. Tuotatuota, hevonen alkoi selkeästi hidastamaan ja oli stoppaamaisillaan. Vaikka Chacco oli jo sanomassa ei, päätin viime hetkellä antaa pohjetta että kylläpäs hypätään. Noh, hevonen ponnisti ylös ja jostain syystä olin laskeutumisessa irti satulassa hevosen tullessa takajalat korkealla. Omat jalkani menivät taakse ja kannusten takia kiihdytti Chacco heti laskeutumisen jälkeen pelästyneenä, jolloin lensin vasemmalta laidalta maahan pyörien siinä pari kierrosta. Siispä tippuminen pitkästä aikaa! Onneksi ei sattunut mitään, sen verran iso hevonen kuitenkin Chacco on. Hiekkaa pudistellen kivuttiin sitten uusiksi selkään ja silitin Chaccoa, minun mokanihan se oli täysin ollut.

Tultiin sitten okseri uudestaan niin, että takapuomi oli ensin poissa ja heti perään sitten sama este uudestaan, mikä meni tällä kertaa oikein hyvin kun oli hyvä tempo. Okserin selvittämisen jälkeen tulin vielä koko radan uudestaan. Tällä kertaa kuitenkin paremmin päästen maaliin asti ja hevoselle taputukset. Tippumisesta huolimatta oltiin tyytyväisiä tuntiin. Hevonen ei ollut kieltänyt kunnolla kertaakaan ja se hyppäsi tosi hyviä hyppyjä. Minun vähäiset hyppykerrat hevosilla myös varmasti näkyivät, kun en ollut siinä kaarevammassa hypyssä niin hyvin tasapainossa. Mutta harjoitus tekee mestarin ja ehdittiinkin jo sopia monia lisäkertoja seuraavalle viikolle Chaccon kanssa.

linkki videoon

Niin erilaiset, yhdessä ollaan

Tästä päivästä se lähti, yksi tapahtumien vyöry ja ratsastuskerrat, mitkä tekivät minun 3kk vaihdosta entistä mielettömämmän. Kaikki lähti siitä, kun sain kuulla että täällä Saksassa järjestettäisiin kyseisellä tallilla "turnajaiset" eli ratsastuskisat. Sain ideaksi lähteä kysymään, onko mahdollista osallistua mukaan ja lopulta mutkien kautta päädyin eräänä perjantaina yhden ratsastuksenopettajan ratsuttaman hevosen selkään. Niin, sen hevosen (nimenomaan suurikokoisen hevosen) kanssa minun olisi mahdollista osallistua koulukisoihin.

Hevosen selkään meni ensin sen vakituinen ratsastaja ja menoa katsoessani tuli aluksi pieni pelko, etten olisi tarpeeksi hyvä ratsastamaan noin upeaa hevosta. Selkään kuitenkin kivuttiin ja pidettiin sormet ristissä, että meidän kesken synkkaisi. Ja ai että kun hevonen tuntuikin kivalta. Olin miettinyt myös sitä, että se voisi tuntua hyvinkin isolta minulle mutta huomasin pystyväni ratsastamaan hevosta hyvin. Tämä ratsuni oli siis kutsumanimeltään Chacco.

Niin sitä sitten ratsastettiin tuolla hevosella ekaa kertaa totutellen ja tutustuen pikkuhiljaa. Chacco tosiaan asusti yksityistallilla, jossa oli oma maneesi. Ratsastimme siellä sitten itsenäisesti opettajan antaessa ohjeita hevosen kanssa. Chacco tuntui kivan eteenpäinpyrkivältä ja pehmeältä edestä. Meidän ensimmäinen kerta olikin todella paljon sitä, että kokeilin miten hevonen toimii missäkin tilanteessa. Ja kun hevonen tuntui kivan pyöreältä, pääsi se helposti vajoamaan melko alas. Sainkin jatkuvasti kehotuksia lyhentää ohjia, vaikka selkään se tuntui oikein mukavalta. Sitten taas maasta katsottuna esimerkiksi ekasta kerrasta otetuista videopätkistä huomasi kyllä, että ohjat olivat liian pitkät. 

Pian olikin aika ottaa laukkaa. Olin etukäteen kysellyt, onko hevosen laukassa vaikea istua. Jotenkin tuntui, että tuollaisten isojen hevosten laukka oli varsinkin tällaiselle poniratsastajalle hyvin haastava.  Chaccolla taas oli melko normaali laukka, josta olin iloinen. Kaikenkaikkiaan ratsastus jätti todella positiivisen fiiliksen ja vaikka näin aluksi oli vielä vähän seilailua ja kokeilua, sain jo muutamia superpätkiä joiden myötä kyllä ihastuin tuohon hevoseen siltä seisomalta.

Ehkä tulevan kisakumppanini tutustumisen jälkeen oli vielä eräs varaamani extratunti ratsastuskoululla. Ratsukseni oli valikoitunut Toffi, mistä olin ihan positiivisin mielin menossa tunnille. Hieman kiireessä tuli hevonen varustettua tunnille, mutta pian sinne sitten lähdettiin kamera tietenkin heiluen mukana. Pakko tähän väliin sanoa, että olen saanut upean paljon kuvia ratsasteluistani ja samalla ne ovat synnyttäneet ihania muistoja joita haluan kantaa mukanani vielä pitkään. 

Mutta siis, tunnilla sain kokea pienen muutoksen. Siinä missä Chacco oli ollut herkkä pohkeelle ja muutenkin tarjonnut paljon paremmin liikettä omasta takaa oli Toffi sillä kerralla jotain ihan muuta. Vaikka minulla oli kannukset, ei hevosesta irronnut riittävää ravia sitten millään. Ennen työstämistä nimittäin hevonen oikeasti olisi ensin saatava liikkeelle ja sitä sain todella hikisesti työstää Toffin kanssa. Päätin melko pian ottaa laukkaa, jotta hevonen olisi sen jälkeen ehkä jo paremmin lämmennyt. Laukkaan päästiin ja sitä myös sitten ratsastin ponnekkaasti hevosen tuntuessa tahmealta.

Kun laukat oli otettu alkoi tosiaan pikkuhiljaa löytymään jo nappuloita Toffin kanssa. Opettaja oli ihanan topakkana opastamassa ja kiinnitti huomiota siihen, etten itse jäisi kädellä ikäänkuin liian passiiviseksi vain lukitsemaan sitä paikalleen, vaan minun piti niin sanotusti olla "flexibel" eli joustava. Eron huomasi tietysti hevosessa heti ja Toffi rentoutui paljon paremmin. Jäin hetkeksi pyörimään ympyrälle, missä ratsastin niin ravissa kuin laukassakin koittaen parhaani mukaan saada hevoseen sellaista hyvää ponnekkuutta. Opettaja sanoi, että Toffi näytti hyvältä ja olin todella iloinen, sillä alkutunnista se tuntui kaikkea muuta kuin hyvältä.

Niin vain tunnissa saattaa tunne vaihdella ääripäiden välillä. Toisaalta onnistumiseen vaikuttaa niin moni asia, mitä on tunnin aikana tehnyt oikein tai väärin. Meidän viimeiset tehtävät olivat pohkeenväistöt, joissa hevonen jäi välillä turhan paikalleen. Niissä meillä olikin paljon haasteita, mutta hyviäkin pätkiä tuli kunhan vain jätin Toffille tarpeeksi tilaa edetä väistön aikana. Näiden hevosten väliset erot olivat isot, mikä tietenkin johtuu monesta tekijästä. Mutta erilaisuuksista huolimatta ne molemmat opettivat sillä kerralla jo paljon ja olen onnellinen että on mahdollisuus ratsastaa erilaisia hevosia. Siinä kehittyy kyllä ajan kuluessa paljon!

linkki videoon

Vähän hukassa Tobyn kanssa

Torstaina olikin taas normaalin koulutunnin aika, jolloin sain kauhukseni kuulla meneväni Tobylla. Ponista oli jäänyt mielikuvat, kuinka vaikea sitä on ratsastaa ja hassu hypähteleminen ravissa toi viimeksi myös oman haasteensa ratsastamiseen. Toisaalta tiesin, että ponin kanssa oppisin myös paljon uutta, ihan vain kuinka ratsastaa tuollaista ratsua. Toby olikin jo valmiina tunnilla ja sain kuulla, että loppukausi ratsastaisimme hieman pienemmässä maneesissa joka oli aivan vieressä. Maneesiin tullessani se kuitenkin tuntui ihan tarpeeksi isolta, isompi kuitenkin kuin Tapiolan maneesi. Silti jollain tapaa tunnilla tilan puutetta kyllä tunsi.

Ensimmäiseksi otin Tobylta apuohjat pois. Niiden avulla hevonen toki pysyisi oma-aloitteisesti alhaalla pyöreämpänä, mutta se ei varmaan opettaisi minulle kuitenkaan pidemmän päälle ratsastusta. Pian hypättiin sitten selkään ja aloiteltiin hevosten kanssa. Aika itsenäisesti me ratsastimmekin sitten, niin kuin täällä enemmän on tapana ratsastuskoulutunneilla. Minulle se kävi hyvin, sillä en olisi keskittymiseltäni varmaan sisäistänyt opettajan kommentteja niin nopeasti. Täysi työ oli nimittäin ensin laittaa poni kulkemaan uraa pitkin ja siirtymään raviin. Täällä huomaa kyllä, että hevoset lähtevät hyvin nihkeästi liikkeelle ennenkuin sitten ratsastajat käyttävät kunnon ponipohkeita. 

Toby aloittikin ravissa taas heti hupsun tahdittamisensa ja oli epätasainen. Hetken kesti tottua ponin kummalliseen raviin ja teki mieli jo lopettaa ensiyritysten jälkeen saada Toby edes ravaamaan rehellisesti eteen. Niin vain jotenkin kummallisesti löysin energiaa ratsastaa ponia ja etenin ympyröitä vaihdellen välillä suuntaa, ihan vain etsien jotain yhteisymmärrystä hupsun Tobyn kanssa. 

Melko pian päätin ottaa laukkaa siinä ajatuksessa, että poni lämpenisi paremmin ja olisi helpompi lähteä sen jälkeen jatkamaan ravityöskentelyä. Laukassahan poni oli jo viime kerran muistista reipas ja eteni mieluusti eteen. Tuntui, että löysin taas kerran laukassa paljon nopeammin poniin hyvän tuntuman ja sitä oli helppo lähteä työstämään. Laukat otinkin sitten molempiin suuntiin ja innostuinkin ratsastamaan siinä vähän pidempään. Mutta kyllä oli taas tuimaa ratsastajaa, poni oli niin haastava että ei siitä onnesta hymyilty ravissa taas jatkettaessa. Sisäpohkeesta se ei ollut ikinä tainnut kuullakkaan ja itse en vain saanut ravissa niin hyvää otetta ratsuun. 

Toby oli onneksi laukan jälkeen superpaljon reippaampi ja helpompi ratsastaa eteen. Päätin ottaa pariin otteeseen siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Käynti ja laukka sujuivat kivasti ja tunnin edetessä alkoi raviin löytyä pikkuhiljaa parempaa otetta vaikka ratsastaja tunsi olonsa melko avuttomaksi. Oli niin paljon asioita, mitä olisi pitänyt saada ratsastettua läpi. Kuolaintuntuma, sisäpohje, ravin tahti ja tiet. Poni nimittäin pakeni näiltä kaikilta aika ajoin. 

Lopussa tunsin oloni voimattomaksi, olin todella koittanut suurimman osan tunnista ratsastaa kunnolla, mutta se vain tuntui niin vaikealta. Opettajan kommentit olivat kuitenkin positiivisia ja hän toivoi, että pakkaisin ponin matkalaukkuun mukaan ja ratsastaisin sitä aina, "pääsi taas kunnolla töihin" sanoi hän vaikka omat tuntemukset olivat melko kriittiset. Ei se meno tyylipuhdasta kyllä ollut, ei läheskään. Silti piti itse muistaa kaivaa sieltä ne onnistuneet pätkät esiin ja iloita esimerkiksi, että olin saanut laukassa kokea aika miellyttävän osan Tobysta. Vaikea ratsastus tuon ponin kanssa oli siltä erää ohi ja salaa huokaisin helpotuksesta :D.

aika art...

Kaarevia, hyviä hyppyjä

Tiistaina oli sitten ensimmäinen tuntini esteryhmässä ja tulinkin tallille innoissani tutustumaan tuntilaisiin ja kuulemaan ratsuni. Iloiseksi yllätykseksi hyppäsinkin Toffilla, vaikka alkuun minulle oli Schimmiä lupailtu. Itselleni kuitenkin Toffin ratsastus näiden ferrareiden jälkeen oli ihan positiivinen vaihtoehto. Toffi nimittäin on hitaampi, mutta sen saa kuitenkin hyvin liikkeelle. Minua oli pyydetty tuomaan sille viikolle kannukset mukaan ja nyt ne tulivatkin myös käyttöön. Toffista olin etukäteen jo kuullut, että se hyppää todella hyvin. Odotin siis tuntia positiivisin mielin, vieläpä kun meitä oli vain kolme ratsastajaa.

(c) Emily :)

Esteiden kanto kesti pitkään. Rakensimme maneesiin suuren ratakokonaisuuden, johon kuului esimerkiksi muurinpalikat sekä sininen lankkueste. Tallin esteiden joukosta löytyi mitä hienompia erikoisesteitä, esimerkiksi majakkatolpat. Meillä oli myös numerot käytössä, jotta rata olisi helpompi muistaa. Toffin varustettuani olikin aika lähteä maneesille ja laittaa jalustimiin kieputukset. Muutenkin olen täällä Saksassa joutunut paljon enemmän kieputtamaan jalustimia, kun olen mennyt niin suurilla hevosilla. Mutta eipä siinä mitään, Toffilla varsinkin hyppäsin mieluusti. 

Kun selässä oltiin, lähdettiin sitten verkkailemaan piakkoin. Opettaja halusi, että laitoin hevosta reilusti eteenpäin. Voin kyllä myöntää, että minun heikkoutenani on jäädä välillä liikaa ratsastamaan taakse. Vaikka tempo tuntui ison hevosen kanssa hyvältä selkään, ei se kuitenkaan ravannut maasta käsin riittävästi. Niinpä alkuherättelyn jälkeen ravasi Toffi jo hyvin ja pääsin ottamaan laukkaa mukaan. Laukassa hevonen tuntui tosi kivalta ratsastaa ja tuntui, että pääsin viime viikon Lascanan jälkeen Toffin kanssa paljon paremmin kontaktiin. 

Aivan ensimmäiseksi tultiin kukin vuorollamme toiseen päätyyn pääty-ympyrälle, jossa tultiin jokaisella kierroksella pienen kavaletin yli. Hevonen pääsi yllättämään minut ensimmäisellä kerralla, kun se karkasi ulkoavuilta ohi. Sen jälkeen tajusinkin pitää paremmin hevosen ohjan ja pohkeen välissä ja Toffi hyppäsi pikkukavaletin yli ihan kunnolla. Pääty-ympyrähypyt otettiin molempiin suuntiin, mitkä menivät lopulta ihan hyvin. Tämän jälkeen siirryttiin hyppäämään aluksi yksittäisiä esteitä ristikkona. 

Toffi hyppäsi hyvin. Meillä taisi tulla yksi kielto yhdelle ristikolle, kun en tarpeeksi ollut selässä päättäväisenä menossa. Pian tultiin pysty- okseri linja, johon mahtui meillä ekalla kerralla neljä laukka-askelta. Toffi ponnisti kivan korkealle ja hyppäsi muutenkin vauhdilla ja ilmavasti. Toisella kerralla oli tarkoitus mahduttaa viisi laukka-askelta, mutta hevosen isolla ja eteenpäinpyrkivällä laukalla tultiin uudestaan neljään. Opettaja sanoi, että väli oli niin meille ihan ok. Siispä siirryttiin muihin esteisiin. Erään vihreän porttiesteen kohdalla tunsin, kuinka Toffi kiemurteli lähestymisessä mutta reagoin ajoissa ja hevonen hyppäsi hyvin yli. 

Esteitä hypätessä tunsin, kuinka kivan pyöreästi hevonen hypäsi. Yksi hyppy lähti todella kaukaa mutta Toffi hyppäsi energisesti ja hyvin yli. Sainkin kuulla, että se oli melko nuori ja tarvitsee tukea ratsastajalta. Esteiden jälkeen pitikin minun paljon kiittää hevosta ja näyttää että se oli tehnyt oikein. Toffista minulle tuli mieleen Dexter, joka myös nuorena ponina teki todella paljon "pupuhyppyjä" ja poni myös kieltelee jos ei ratsastaja ole sitä tarpeeksi tukemassa. 

Punainen muurieste osottautui meille aika jännäksi ja ekalla kerralla mentiin aika vauhdilla ohi ja sain pysäyttää seinään nopeasti. Tokalla kerralla osasin varautua ja yli mentiin ilmavaralla. Jännää oli myös opettajan vinkit, jotka tunnistin nopeaksi saksalaiselle ratsastustyylille ominaiseksi. Pystyssä istuminen ja kädet hyvin alhaalla. Käsien alhaallapitämisestä opettaja saikin minulle moneen kertaan muistuttaa. Kun olimme hypänneet jo paljon alle hyppyjä siinä 70-80cm tuntumassa, oli jokaisen aika ottaa pidempi rata.

kielto muurilla

Rataan kuului oikeastaan kaikki esteet kertaalleen, mitä maneesiin oli rakennettu. Olin toisena vuorossa ja pian nostinkin jo laukan ja lähdin matkaan. Ensimmäinen este oli vähän pienempi ja siitä lähtikin sitten rata hyvin käyntiin. Linjalle tuli tosi hyvältä tuntuvat pyöreät hypyt ja oikeastaan radan kaikki hypyt sujuivat todella hyvin. Ehkä eniten minulle oli vaikeaa istua hevosen laukassa kunnolla pystyssä. Viimeiselle muurille varmistelin kunnolla ja yli päästiin. Taputukset hevoselle ja kuulemaan kommentit. Opettajan mukaan muuten rata oli oikein hyvä, mutta esteiden jälkeen minun tulisi antaa Toffille ikään kuin enemmän tilaa ja ratsastaa se alas pyöreämmälle kaulalle. 

Tulinkin vielä kaksi estettä ja ne menivät ongelmitta. Tunnin jälkeen fiilis oli oikein hyvä, siitä oli hyvä aloittaa hyppelöt uudessa esteryhmässä ja ehdottomasti menisin mielelläni Toffilla vielä uudestaan. Hevosen kanssa olin tuntenut pystyväni vaikuttamaan siihen ihan hyvin. Sain myös kuulla harmiksi, että estetunti hyppää vain joka toinen viikko, siispä estehyppelöt tulisivat jatkumaan vähän myöhemmin. Tähän tuntiin sain kuitenkin olla enemmän kuin tyytyväinen, edellisen tunnin luoma epävarmuus omasta tekemisestä oli nyt taas poissa.

Voikun ois ollu ihana kuva..

Hurjan haastava Lascana

Hyppelöt jatkuivat vielä kolmatta viikkoa putkeen ja sillä kertaa se olikin tärkeämpi kerta. Tunnin jälkeen nimittäin selviäisi, pääsisinkö vakituisesti tiistain tunnille hyppäämään. Minulle oli tällä kertaa jaettu jo aiemmin sopimamme suurikokoinen Lascana- niminen musta hevonen. Hevonen vaikutti karsinassa ja harjatessa oikein sympaattiselta ja tamma katseli hyvin kiinnostuneena ympäristöään. Hevosesta oli vain pakko todeta, että se kyllä näytti todella isolta. Harjaamista riitti ja aika pian saikin kiireellä sen varustaa, kun vielä rakensimme maneesiin tarvittavat esteet sitä kertaa varten.

Tunnille kuitenkin ehdittiin ja pian olinkin hevosen selässä. Ensituntumasta jo huomasin, että hevonen oli sellainen joka tuntui itselleni aivan liian isolta. Vähänniinkuin kesäleirillä ratsastamani Thindra, oli Lascanallakin pitkä kaula ja se oli muutenkin jollain tapaa ison tuntuinen. Pian oli kuitenkin jo siirryttävä raviin, jossa tunsin itseni jollain tapaa avuttomaksi. Hevoseen oli kovin vaikea saada sellaista hyvää ratsastustuntumaa, vaikka se melko kivasti ravasikin. Tammalla oli suuret raviaskeleet, jolloin keventäminenkin tuntui jollain tapaa hassulta. Taas piti minun huolehtia, että hevonen liikkui eteen tarpeeksi ja ravissa sainkin paljon hakea hyvää tuntumaa hevoseen.

Sitä tuntumaa en vain tuntunut löytävän ja oikeastaan laukkaverryttelyn koittaessa en ollut yhtään varma, halusinko edes nostaa tuon jollain tapaa niin oudolta tuntuvan hevosen kanssa laukkaa. Yllätys olikin hyvin suuri, kun hevosella olikin yllättävän tasainen ja pehmeä laukka. Ehdin jo heittää ilmaan pienen toivonkipinän, että ehkä se menisikin ihan hyvin, hyppääminen nimittäin... Sain kuitenkin kokea sen osalta suuren epäonnistumisen.

Lascana nimittäin oli aivan supervaikea, kun esteille lähdettiin. Meillä oli aluksi neljän esteen rata, jossa oli pari lyhyempää kaarretta ja sitten yksi pidempi reitti. Ensimmäiseksi ristikolle tullessamme kielsi hevonen sivuun yllättäen ja itse sain siellä olla tarkkana. Tultiin uudestaan ja päästiin yli, mutta huh kun tamma kiihdyttikin aivan hulluun vauhtiin pari askelta estettä ennen ja suorastaan liisi sen yli. Tunne oli kamala, en saanut suureen hevoseen oikein hyvää vuorovaikutusta ja kolmannen esteen jälkeen hevonen suorastaan lähti käsistä ja minulta lähti molemmat jalustimet. Lascana myös vaihtoi esteen jälkeen hämmentyneenä joka toisella askeleella laukkaa – koska ratsastaja ei saanut vauhdissa viestittyä suuntaa – mikä ponnahduksen kanssa sai minut todella horjumaan suuren hevosen selässä ilman jalustimia.

Tajusinkin pian kaksi asiaa: Ensinnäkin en millään päässyt hevosen ympärille ja istumaan sinne selkään vaikuttamaan. Toiseksi jalustimet lähtivät jalasta osittain myös pituutensa takia. Ensimmäisen radan jälkeen oli pakko suorastaan huudahtaa että ei tule mitään. En vain yksinkertaisesti osannut ratsastaa Lascanaa, johon en saanut mitenkään hyvää tunnetta. Seisahdin keskelle huohottaen ja hyvin pettyneenä mutta samalla ehkä salaisesti pelästyneenä, miten totaalisen epävakaa olo minulla siellä esteillä tällä kertaa oli.

Opettaja ehti jo sanoa, että voisin mennä lopputunnin koulua mutta päätin kuitenkin yrittäväni vielä uudelleen. Lyhensimme jalustimiani ja sovimme että tulisin yksinkertaisesti ravissa esteelle ja sen jälkeen ottaisin mahdollisimman nopeasti väleissä raviin. Lascana tarvitsi kontrollia esteiden välissä ja nyt uudella toimintasuunnitelmalla aloin myös jollain tapaa saamaan juonesta kiinni hevosen kanssa. Esteen jälkeen sain hyvin vahvastikin pidättää, koska hevosta oli todella vaikea pidellä sen suuren menohalun vuoksi. Nyt kuitenkin meno oli jo kontrolloidumpaa ja lyhyet kaarteet etenin myös laukassa minun tullessa esteitä monta kertaa. Pienimuotoisen radan jälkeen olo oli jo parempi, mutta olin totaalisen pettynyt ja ihmeissäni, miten perusalkeisiin jouduin tuon uuden hevosen kanssa omassa ratsastuksessani palaamaan.

Lopussa hyppäsin vielä vähän suuremman ristikon ravilähestymisellä, mikä meni hyvin. Siihen sitten lopetettiin hieman kummallisin fiiliksin. Sain kuulla, että hevonen oli ostettu tallille ratsastuksenopettajan tyttärelle edellisen omistajan kummallisen ratsastuksen jälkeen, kuulemma hevosta oli ratsastettu voimakkaasti vain eteen ja se oli oppinut juoksemaan todella kovaa esteen jälkeen. Mutta kaikenkaikkiaan meillä ei tuon suuren hevosen kanssa niin sanotusti "synkannut", mitä opettajat pitivät ihan ok asiana, vaikka itse toki olin pettynyt ratsastukseeni. Tiistaintunnille kuitenkin päästiin, mistä olin todella iloinen, ja sille oli luvassa joku muu kuin Lascana.

linkki videoon

Vauhti tuo haastetta

Torstai tuli taas pian vastaan ja pääsin uudestaan hyppäämään, vieläpä samalla ratsulla kuin viimeksi. Schimmi- niminen yksisilmäinen hevonen oli osoittautunut todella kivaksi esteillä ja odotinkin tätä tuntia innolla. Oltiin sovittu, että kannetaan ennen tuntia ajoissa esteet jotta päästään hyppäämään enemmän. Viime tuntihan oli tosiaan pieni esteiden aloittelutunti, sillä se oli ensimmäinen kerta kun muut tuntilaiset kokeilivat hyppäämistä. Nyt kuitenkin rakennettiin maneesiin yhteensä neljä estettä josta yksi oli okseri. Varustin jo tutun ratsun nopeasti ja päästiin käppäilemään maneesille melko hyvin aikataulussa.

Elikkäs, alussa oli ihan itsenäinen verkka jossa taas sain tunnin alkuun oikein kunnolla tuupata hevosen raviin. Viime tunnilta hyväksi kokemani siirtymiset pääsivät myös tämän alkuverkan pääsisällöksi, sillä tein heti alussa nopeita siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Myös itse ravissa sain kuulla opettajalta kehotuksia eteenpäin ratsastamisesta. Sitä niin helposti jäi jollain tapaa hölkkäilemään mukavuusalueelleen ja yhtäkkiä huomasi että ei se hevonen yhtään niin hyvin vastannut pohkeeseen. Myös laukkaa otin pian vähän mukaan ja nostossa sain taas tuntea takapäänheittoa. Kuitenkin eteepäin päästiin ja pian alkuverkkailut olivat ohi.

Seuraavaksi käytiinkin opettajan kanssa läpi rata, joka saatiin lopulta aika pitkäksi suunniteltua. Eli seitsemän esteen rata jota lähdettiin alussa hyppelemään ristikkona. Schimmin kanssa tällä kertaa jotenkin oli paljon haastavampaa. Ehkä se johtui kunnon radasta, jonka aikana vauhti pääsi vähän turhankin paljon kiihtymään. Ristikoilla kuitenkin sain enemmän ylläpitää laukkaa ja jollain tavalla siinä oli vaikea istua ja laukka tuntui todella kovalta. Niinpä ensimmäisellä radalla oli jotenkin vaikea päästä rytmiin mukaan ja saada Schimmin laukka pyörimään. Ristikot kuitenkin ylittyivät hyvin ja mentiin radan jälkeen hetken paussille.

radan kertailua :D

Meidän huilattuamme ja muiden tehden pienimuotoista rataa myös, nosti opettaja minulle esteitä ja lähdettiin tulemaan samaa rataa lisäten kuitenkin vielä rataan pari estettä enemmän. Esteiden ollessa isompia, tulikin laukan pyörimisen sijaan ongelmaksi hevosen kova imeminen esteille. Vauhti nimittäin pääsi kasvamaan ja sen myötä hevonen meinasi karata estettä kohdin käsistä, niin innoissaan se oli hyppäämässä. Tunnin aikana muutenkin kun jotenkin laukassa oli vaikea istua, en päässyt oikeasti olemaan painavana satulassa vaan olin ehkä liikaa hevosen mukana menossa hyvin kevyesti siellä satulassa. Myös ohjat olisivat saaneet olla vielä paremmin kädessä, ehkä näin poniratsastajana jotenkin ei osannut hahmottaa sopivaa pituutta.

Ja tuo vauhti tosiaan toi sitten isommilla esteillä haasteita, sillä paikkaa oli vaikeampi saada osumaan kun hevonen ryntäsi päätä pahkaa estettä kohti. Itse en parilla esteellä siis saanutkaan sitä puolipidätettä läpi, jolloin hevonen hyppäsi kaukaa ja puomit kolisivat maahan. Taidettiin sillä radalla pudottaa jopa kolme estettä ja itse vain voivottelin huonoja hyppyjä. Haastetta siis riitti paljon enemmän ja jotenkin tuntui, etten vain saanut hevoseen yhtä hyvää otetta kuin viime kerralla.

Niinpä pyysin vielä lopussa voivani tulla jokusen esteen, jotta voisin jättää hyvään fiilikseen, edellisen radan pudotukset oli jättänyt tosi epävarman olon ja halusin vielä saada loppuun pari rauhallista hyppyä aikaan. Opettaja sanoikin, että tulisin neljän esteen pikkuradan vielä ja niin sitä lähdettiin liikkeelle. Ohjeeksi sain koittaa kunnolla istua siellä ja pitää hevosta esteitä kohti. Neljä estettä viiletettiin kyllä taas melko reippaasti mutta sain tuotua hevosen ihan hyvin esteille, vaikka niistä osa nyt olikin jo ristikoita kun pudotusten jälkeen niitä ei nostettu enää.

Niin se tunti sitten loppui ja kävelin Schimmin kanssa vielä hetken aikaa, se nimittäin jatkoi vielä illan estetunnille. Seuraavaa tuntia koskien puhuttiin, että saisin tietää pääsisinkö tiistain estetunnille mukaan tuntilaiseksi, mikäli siis tasoltani siihen sopisin. Seuraavan viikon ratsu oli selvillä ja selvästikin kyseessä oli pieni testi. Ensi viikkoa siis odotin hyvin jännityksellä, mutta myös suurella innolla.

linkki videoon