lauantai 8. lokakuuta 2016

Hurjan haastava Lascana

Hyppelöt jatkuivat vielä kolmatta viikkoa putkeen ja sillä kertaa se olikin tärkeämpi kerta. Tunnin jälkeen nimittäin selviäisi, pääsisinkö vakituisesti tiistain tunnille hyppäämään. Minulle oli tällä kertaa jaettu jo aiemmin sopimamme suurikokoinen Lascana- niminen musta hevonen. Hevonen vaikutti karsinassa ja harjatessa oikein sympaattiselta ja tamma katseli hyvin kiinnostuneena ympäristöään. Hevosesta oli vain pakko todeta, että se kyllä näytti todella isolta. Harjaamista riitti ja aika pian saikin kiireellä sen varustaa, kun vielä rakensimme maneesiin tarvittavat esteet sitä kertaa varten.


Tunnille kuitenkin ehdittiin ja pian olinkin hevosen selässä. Ensituntumasta jo huomasin, että hevonen oli sellainen joka tuntui itselleni aivan liian isolta. Vähänniinkuin kesäleirillä ratsastamani Thindra, oli Lascanallakin pitkä kaula ja se oli muutenkin jollain tapaa ison tuntuinen. Pian oli kuitenkin jo siirryttävä raviin, jossa tunsin itseni jollain tapaa avuttomaksi. Hevoseen oli kovin vaikea saada sellaista hyvää ratsastustuntumaa, vaikka se melko kivasti ravasikin. Tammalla oli suuret raviaskeleet, jolloin keventäminenkin tuntui jollain tapaa hassulta. Taas piti minun huolehtia, että hevonen liikkui eteen tarpeeksi ja ravissa sainkin paljon hakea hyvää tuntumaa hevoseen.

Sitä tuntumaa en vain tuntunut löytävän ja oikeastaan laukkaverryttelyn koittaessa en ollut yhtään varma, halusinko edes nostaa tuon jollain tapaa niin oudolta tuntuvan hevosen kanssa laukkaa. Yllätys olikin hyvin suuri, kun hevosella olikin yllättävän tasainen ja pehmeä laukka. Ehdin jo heittää ilmaan pienen toivonkipinän, että ehkä se menisikin ihan hyvin, hyppääminen nimittäin... Sain kuitenkin kokea sen osalta suuren epäonnistumisen.



Lascana nimittäin oli aivan supervaikea, kun esteille lähdettiin. Meillä oli aluksi neljän esteen rata, jossa oli pari lyhyempää kaarretta ja sitten yksi pidempi reitti. Ensimmäiseksi ristikolle tullessamme kielsi hevonen sivuun yllättäen ja itse sain siellä olla tarkkana. Tultiin uudestaan ja päästiin yli, mutta huh kun tamma kiihdyttikin aivan hulluun vauhtiin pari askelta estettä ennen ja suorastaan liisi sen yli. Tunne oli kamala, en saanut suureen hevoseen oikein hyvää vuorovaikutusta ja kolmannen esteen jälkeen hevonen suorastaan lähti käsistä ja minulta lähti molemmat jalustimet. Lascana myös vaihtoi esteen jälkeen hämmentyneenä joka toisella askeleella laukkaa – koska ratsastaja ei saanut vauhdissa viestittyä suuntaa – mikä ponnahduksen kanssa sai minut todella horjumaan suuren hevosen selässä ilman jalustimia.

Tajusinkin pian kaksi asiaa: Ensinnäkin en millään päässyt hevosen ympärille ja istumaan sinne selkään vaikuttamaan. Toiseksi jalustimet lähtivät jalasta osittain myös pituutensa takia. Ensimmäisen radan jälkeen oli pakko suorastaan huudahtaa että ei tule mitään. En vain yksinkertaisesti osannut ratsastaa Lascanaa, johon en saanut mitenkään hyvää tunnetta. Seisahdin keskelle huohottaen ja hyvin pettyneenä mutta samalla ehkä salaisesti pelästyneenä, miten totaalisen epävakaa olo minulla siellä esteillä tällä kertaa oli.




Opettaja ehti jo sanoa, että voisin mennä lopputunnin koulua mutta päätin kuitenkin yrittäväni vielä uudelleen. Lyhensimme jalustimiani ja sovimme että tulisin yksinkertaisesti ravissa esteelle ja sen jälkeen ottaisin mahdollisimman nopeasti väleissä raviin. Lascana tarvitsi kontrollia esteiden välissä ja nyt uudella toimintasuunnitelmalla aloin myös jollain tapaa saamaan juonesta kiinni hevosen kanssa. Esteen jälkeen sain hyvin vahvastikin pidättää, koska hevosta oli todella vaikea pidellä sen suuren menohalun vuoksi. Nyt kuitenkin meno oli jo kontrolloidumpaa ja lyhyet kaarteet etenin myös laukassa minun tullessa esteitä monta kertaa. Pienimuotoisen radan jälkeen olo oli jo parempi, mutta olin totaalisen pettynyt ja ihmeissäni, miten perusalkeisiin jouduin tuon uuden hevosen kanssa omassa ratsastuksessani palaamaan.

Lopussa hyppäsin vielä vähän suuremman ristikon ravilähestymisellä, mikä meni hyvin. Siihen sitten lopetettiin hieman kummallisin fiiliksin. Sain kuulla, että hevonen oli ostettu tallille ratsastuksenopettajan tyttärelle edellisen omistajan kummallisen ratsastuksen jälkeen, kuulemma hevosta oli ratsastettu voimakkaasti vain eteen ja se oli oppinut juoksemaan todella kovaa esteen jälkeen. Mutta kaikenkaikkiaan meillä ei tuon suuren hevosen kanssa niin sanotusti "synkannut", mitä opettajat pitivät ihan ok asiana, vaikka itse toki olin pettynyt ratsastukseeni. Tiistaintunnille kuitenkin päästiin, mistä olin todella iloinen, ja sille oli luvassa joku muu kuin Lascana.

linkki videoon



2 kommenttia:

  1. Hyppäsiksä koulusatulalla? :D Johan on kummallien talli... muutenkin aika hassua, jos alkeisryhmäläisetkin hyppäävät :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo itsekin vähän kummastelin sitä. Hevoselle löytyy myös estesatula mutta en tiedä missä se sinä päivänä sitten luurasi, muutenkin varusteet ovat vähän useammin tuntsareilla hukassa...Alkeisryhmäläiset joo tosiaan "hyppäsivät" eli ravasivat ristikoiden yli ponien kanssa ja pääsivät juurikin kokeilemaan miltä se tuntuu :D.

      Poista