perjantai 29. huhtikuuta 2016

Kinkkinen Kukka

Palailin melko pian takaisin ratsastelemaan mökin lähellä olevalle tallille ja tällä kertaa edessä oli ihan uusi tuttavuus, joka oli muuttanut talliin melko äskettäin. Viime tunnilla olinkin nähnyt vilaukselta tämänkertaisen ratsuni, mutten kauheasti tiennyt, millainen kyseinen poni olisi. Ponin nimi oli Kukka ja se oli aika suloisen näköinen pieni kimo. Aluksi tallustelinkin viileään talvisäähän hakemaan Kukkaa pois tarhasta ja otin siltä loimen pois. Sitten vain harjailemaan ja pikkuhiljaa kaikki kamppeet päälle.

Jo aivan alkuraveista lähtien minulle nousi mieleen selkeästi meidän tallin Bella Kukalla mennessäni. Näissä kahdessa ponitammassa oli jotain samaa. Molemmat kipittivät lyhyttä askelta eteenpäin ja pitivät pään melko ylhäällä sekä jäivät helposti tyhjäksi edestä. Kukkakin tuntui niin kevyeltä, että piti välillä ihan havahtua oliko siellä ohjien päässä ponia ollenkaan. Alkufiiliksista osasin jo sanoa, että luvassa olisi haastava tunti ja haastava poni.




Meidän tämänkertainen tuntimme eteni vähän samalla kaavalla, mitä myös Amon kanssa oli tehty. Eli yli puolet tunnista pysyttiin ravityöskentelyssä jonka jälkeen jatkettiin laukkatehtävillä. Laukkaamisen jälkeen yleensä sitten ravattiinkin jo loppuravit. Alkutunnista todella oli aivan vierasta mennä tuolla ponilla ja sain ohjeeksi vain pitää käden hyvin matalana Kukan kanssa. Silleen myös se kuulemma rentoutuisi paremmin.

Alussa tosiaan verkkailtiin melko vapaasti mutta tultiin jossain välissä aina uran sisäpuolelle, josta väistätettiin muutama askel takaisin uralle. Pientä pohkeenväistöjumppaa poneille heti alkajaisiksi. Kun tein muutamia voltteja sinne tänne, huomasin ponin varsinkin niillä tulevan paremmaksi. Selvästi se tarvitsi taivuttelua puolelta toiselle. Jatkettiin tehden aina pitkän sivun keskivaiheilla voltti ja jos se ei tuntunut hyvältä, tuli voltille jäädä niin kauan kunnes poni oikeasti hyväksyisi asetuksen. Kukka varsinkin oli sellainen, että se jäi vastustelemaan asetusta eikä oikein meinannut ottaa ohjaa mitä sille tarjosin.



Tähän asetuksen vastahakoisuuteen sain apuna olla sisäohjalla ikäänkuin kuminauhamainen. Sisäohja liikutteli kuolainta, mutta pehmeästi ja houkutellen tukeutumaan siihen. Heti kun poni siihen tukeutui tuli myödätä.  Teimme tosiaan voltteja aika paljon ja vaikka ne tuntuivat toivottomalta säheltämiseltä, oli se kuitenkin hyvää jumppaa Kukalle. Ravissa jatkettuamme työskentelyä oli piakkoin sitten välikäyntien aika. Alkutunnista ei ollut vielä yhtään tullut hyvää fiilistä ja olin hieman ihmeissäni mitä oikein tuon ponin kanssa voisin tehdä.

Välikäyntien jälkeen jatkettiin sitten laukkatehtävällä, mikä oli yksinkertaisesti vain yksitellen pääty-ympyrä molemmissä päädyissä. Opettajan päätyyn jokainen tuli vuorollaan ja tällöin myös jokaiseen keskityttiin vuorollaan. Toisessa päädyssä taas sai työskennellä itsenäisesti. Pääty-ympyrällä oli tarkoitus viipyä muutaman kierroksen ajan, missä alussa asetettiin sisällepäin ja tämän jälkeen asetus vaihdettiin ulos. Ensimmäinen kerta oli ehkä hieman huolimaton minun osaltani ja varsinkin ulospäin asetuksessa ilmeni enemmän ongelmia ponin ollessa taas vastahakoinen ottamaan ohjaa vastaan. Itse en myöskään säilyttänyt tarpeeksi hyvää ulko-ohjan tukea.



Kuitenkin laukka osoittautui tällä ratsastuskerralla parhaaksi askellajiksi ja eräällä kerralla huomattiinkin selkeä ero siinä, kun minun oma käteni rentoutui ja tuli joustavammaksi. Silloin myös poni hakeutui hetki hetkeltä pyöreämmäksi. Kukka varsinkin tarvitsi melko pehmeän ja joustavan käden ja tämän ymmärtäessäni pystyin ottamaan oman ajan ponin kanssa ratsastaen sitä rauhallisin, pienin avuin. Toisessa päässä olikin hyvää aikaa juurikin ratsastaa laukkaa paremmaksi. Kukalla nimittäin oli kivan aktiivinen laukka.

Ulospäin asetus sujui loppua kohden sitten paremmin, eipä sen kauhean suuri tarvinnut olla. Huomasin kuitenkin Kukan jännittyvän asetuksen vaihtuessa melko nopeasti ja kesti saada se takaisin rennoksi. Loppuravit sitten ravattiin jo vähän pidemmällä ohjalla ja nyt alkoi Kukka jo kulkea paremmin. Silti oli tuntunut todella haastavalta ja jäykältä ponilta, joka mielellään katsoi yläkautta silmiin. Tykkäsin kuitenkin sen aktiivisuudesta ja varsinkin laukassa tuntui, että sain vaikutettua poniin paremmin. Sellainen ratsastus sillä kertaa.

linkki videoon

poni kaatuu :D


sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Pääsiäisen aloitus Amolla

Napattiin maaliskuussa pari päivää koulusta vapaata ja lähdettiin viikoksi pohjoiseen mökille viettämään pääsiäistä.  Eipä kuitenkaan jäänyt viikko ilman ratsastusta, vaan vierailin Vuokatin tallilla kolmeen otteeseen. Nämä kaikki kolme ratsastuskertaa olivat koulutunteja, joten tuli ihan kunnolla tuuppailtua. Varasin ensimmäisen tunnin jo keskiviikoksi. Tälle tunnille sain Amo- hevosen, joka olikin viime kesästä tuttu. Oli hauskaa kokeilla, miten se olisi muuttunut puolessa vuodessa. Amo tosiaan on aika raskasrakenteinen ja melko iso, ainakin tällaiselle poniratsastajalle. Alussa tuntuikin, etten mitenkään osaisi ratsastaa isoa hevosta ja jalat eivät olisi menneet ympärille ollenkaan.



Lähdettiin alussa tulemaan pientä taka- ja etuosan väistättämistehtävää aina pitkillä sivuilla. Lyhyt sivu oikaistiin ympyränmuotoisella uralla missä tärkeää oli asetus. Käynnissä hevosta sai todella tuupata eteenpäin ja se oli aika hidas reagoimaan pohkeeseen. Siirryttiin melko pian sitten ravailemaan hetken aikaa ihan suoraa uraa pitkin tutustuen ratsuihimme. Amo tuntui todella kankealta ja raskaalta ratsastaa, mutta alkoi tunnin aikana paranemaan, kun sen oma moottori käynnistyi. Tultiin muutamia lävistäjiä ja tehtiin vähän pääty-ympyröitä sinne tänne. Pikkuhiljaa alkoi Amo jo tuntumaan aktiivisemmalta.

Pian aloitettiinkin sitten tehtävien tekeminen ja minä sain ohjeeksi Amon kanssa lähteä ravissa avotaivutukseen aina pitkillä sivulla. Ennen avoon lähtöä tuli tehdä suhteellisen pieni voltti. Amon kanssa oli ensimmäiset pätkät varsinkin melkoista tappelemista ja tuntui, että poni halusi huijata vain kääntämällä päätään. Toisaalta piti myös huolehtia, ettei poikitusta tulisi liikaa. Meillä menikin jonkin aikaa etsiä sellaista sopivaa välimuotoa.



Ravitehtävien jälkeen käveltiin hetki pitkin ohjin, minkä jälkeen jatkettiin laukan parissa. Lähdettiin tulemaan melko yksinkertaista harjoitusta, mutta tarkoitus olikin vain saada hevoset kunnolla reagoimaan apuihin. Eli pitkän sivun keskelle tehtiin aina voltti, josta uralle tullessa nostettiin laukka suoraan. Laukassa tehtiin suhteellisen iso pääty-ympyrä jonka jälkeen jatkettiin vielä hetki uraa pitkin. Amon kanssa meillä onnistui erityisen hyvin laukannostot pisteessä. Kun teimme harjoitusta toiseen suuntaan, hevonen alkoi jo odottamaan ja ennakoimaan sitä.

Amon kanssa minun piti erityisesti kiinnittää huomiota kulmiin ratsastukseen. Hevonen yritti luistaa hommista oikomalla. Toiseen suuntaan muutettiin harjoitusta hieman niin, että kulmiin tehtiin laukkavoltit yhden pääty-ympyrän sijaan. Laukkavoltista tuli ekalla kerralla hieman liian pienet. Amo oli laukassa kuitenkin todella miellyttävä ratsastaa ja sillä oli kivan pyöreä ja aktiivinen laukka.



Laukkatyöskentelyn jälkeen olikin jo aika ravata loppuravit, missä Amo tuntui todella kivalta. Vaikka haastetta todella oli riittänyt, palkitsi Amo kuitenkin. Yleensä Amo menee aika paljon helppoja tunteja pienemmillä ratsastajilla, ja sainkin opettajalta paljon positiivista palautetta. Hevosella menee hetken aikaa lämmetä ja loppujen lopuksi se on kuitenkin todella osaava. Oli myös ihana huomata, että kehitystä oli myös tapahtunut puolen vuoden sisään minussa ja osasin nyt paremmin toimia myös Amon kanssa :). Videossa vielä sekalaisia pätkiä sieltä täältä tunnin seasta.

linkki videoon



keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Aapoon tutustuminen

Moikka, estekisat menivät ja sen jälkeisenä tiistaina sainkin synttäreideni kunniaksi olla talliin tulleen uuden Aapo- ponin ensimmäinen ratsastaja normitunnin seassa. Aapo tosiaan tuli Hugon entiseen karsinaan ja olikin estekisoissa miniluokassa tutustumassa heti tallin toimintaan. Ponista en ollut etukäteen kauheasti kuullut muuta, kuin että se olisi hyvä hyppäämään ja melko samanlainen kuin Aku. Ponit muistuttivatkin rakenteellisesti todella paljon toisiaan. Elikkäs nyt tosiaan oli vuorossa aivan uuteen poniin tutustuminen vailla mitään ennakkoluuloja.

Kun menimme laittamaan Aapoa kuntoon, pitikin karkulaiseksi osoittautunut poni laittaa kiinni varustamisen ajaksi. Se nimittäin oli edellisinä päivinä tepastellut ulos karsinasta, joten nyt oltiin extratarkkana, ettei sama toistuisi uudestaan. Kuntoonlaitto sujuikin sitten ihan mukavasti ja pian päästiin hieman jännityksensekaisin ajatuksin lähtemään maneesille päin. Odotukset eivät olleet mitenkään superkorkealla, pääasia oli vain jotenkin tutustua poniin.

Kuvat (c) Amalia


Aapo olikin kaarrosta jo aivan menossa, eikä olisi malttanut pysyä paikoillaan. Jalustimet tuli säädettyä pikavauhdilla ja pian poni pääsi tyytyväisenä, reippaana kävelemään pitkin uraa. Tunsin, kuinka Aapo ihmetteli ympäristöään käännellen päätään puolelta toiselle korvat tötterönä. Ponilla oli myös hauskasti klipattu kroppa niin, että pää ja jalat olivat tummemman karvan peitossa. Kun alkukäynnit oli kävelty, nappasin ohjat sitten käteeni ja ponin korvat tuntuivatkin tulevan melko lähelle käsiäni. Aapolla oli melko lyhyt kaula ja oli hauska, miten paljon se kuikuili ympäristöään.

Opettaja halusi aluksi nähdä, miten Aapo toimisi perusasioissa, kuten pohkeenväistössä. Niinpä lähdettiin tulemaan sitä keskihalkaisijalta uralle ensin ihan käynnissä. Poni väistätti käynnissä tosi kivasti ja huomasin varsinkin oikeaan sujuvan paremmin. Käynnissä Aapo tosiaan oli aika vastaanottavainen, mutta kun lähdettiin raviin tuntui poni todella jännältä.



Tosiaan ravissa oli aluksi aika paljon hakemista, sillä Aapo otti lyhyitä askeleita todella nopeasti vähän kuin olisi ollut pikajuoksija. Poni jäi vähän tyhjäksi edestä, mutta rauhoittui siitä kun itse hidastin kevennystä ja tein rauhallisia puolipidätteitä. Ei Aapo ollut karkaamassa alta, mutta jotenkin oudon kipittävältä se tuntui sieltä selästä käsin. Kun ravi oli melko rauhallista, istuttiin alas harjoitusraviin ja jatkettiin pohkeenväistöjä nyt myös ravissa samalla tavalla pituushalkaisijalta uralle tulemalla.

Nyt olikin meillä huomattavasti enemmän haasteita, sillä Aapo ei kauheasti kuunnellut väistättävää pohjetta ja oli hidas reagoimaan pidätteeseen. Ponia sai ihan punkea ja vängertää väistättämään, varsinkin siihen vasempaan suuntaan. Oikeaan sujui vähän paremmin, mutta haasteita todella riitti noinkin yksinkertaisessa harjoituksessa. Meidän pohkeenväistöt ei tosiaan sujuneet ja kun niitä oltiin tultu tarpeeksi, jatkettiinkin hetken aikaa uraa pitkin ihan vain ravaillen. Ja minun tapauksessani etsiessä yhteisiä pelisääntöjä ponin kanssa.



Aapo oli todella jännä tapaus. Mutta jännemmäksi se muuttui vielä, kun mukaan tuli laukka. Otettiin ihan suoraa uraa pitkin laukkaa ja noston jälkeen se oli menoa sitten. Aapolla nimittäin oli todella reipas esteponin laukka ja pian olimmekin jonkun hännässä kiinni. Niinpä tuli tehtäväkseni kääntää pääty-ympyröille ja vähän rauhoitella vilkasta ponia. Kerran tein kuitenkin suuremman virheen, kun käänsin aivan Cinnamonin vierestä pääty-ympyrälle. Cinnamon taisi heittää takapäätään, mistä Aapo otti kipinää ja hetken päästä alkoi ihmeellisesti kiskomaan päätään alas ja kaahottamaan.

Eli eipä niin hyvin sujunut tämä ensimmäinen laukkapätkä. Tilanteesta tuli kyllä syyt ihan minun niskoille, olisi pitänyt olla tarkempi. Onneksi pahempaa ei tapahtunut ja nyt päädyimmekin jakautumaan kahdelle pääty-ympyrälle ottamaan laukan toiseen suuntaan. Tällä kertaa meno oli jo alusta alkaen paljon rauhallisempaa, kun muistin paremmin ratsastaa Aapoa hitaampaan laukkaan. Laukkasimme melko pitkään ympyrällä, missä pääsin tutustumaan sitten Aapoon vähän enemmän.



Tunti hujahti melko nopeasti ja pian oli aika ottaa loppuraveja. Aapo oli aika jäykkä melkeinpä koko tunnin ja tunsin epäonnistuvani ponin kanssa. Mutta piti kyllä muistuttaa sitten itselleen, että tämä oli ensimmäinen tutustuminen uuteen poniin. Ei kaikki voi mennä täydellisesti. Loppuraveissa koitin kovasti saada ponia rennommaksi ja kyllä se sieltä pätkittäin rentoutuikin.

Aapo taisi kokonaisuudessaan viipyä tallilla vähän päälle viikon, ennen kuin se lähti parempaan kotiin. Ehkä syynä oli sitten se, ettei se ihan sopeutunut kuitenkaan ratsastuskouluun muiden ponien sekaan tunneille. Mutta oikeastaan en kauheasti jäänyt tuota ponia kaipaamaan, toki siinä olisi riittänyt haastetta kerrakseen, mutta Aapo ei vain yhtään napannut minun kohdallani. Sen pituinen se :D.



sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Startin aika

13.3. sunnuntaina koitti sitten minun kolmas kasikympin tasolla ratsastetut kisat. Pohjustaakseni tilannetta olivat siis kenraaliharjoitukset menneet lauantaina huonosti ja nyt lähdettiinkin tarkoituksena muistaa lauantain mokat ja tietää miten niitä ratkaista. Sunnuntaina tulin tallille todella aikaisin, melkeinpä ketään muuta ei vielä ollut tallityöntekijän lisäksi paikalla. Niinpä sain kaikessa rauhassa valmistella Domin ottamista käytävälle ja sen harjausta, kerrankin ei-niin-kiireellä. Harjauksen jälkeen ehtikin hieman puunata saappaita veden ja saippuan kera. Aamuvalmistelut sujuivat kerrankin tosiaan rauhassa, jonka jälkeen lähdettiin jo radanrakennukseen maneesiin.

Tällä kertaa rataan oli mahdutettu vain viisi estettä, joita kuitenkin tultiin moneen kertaan radan aikana. Rata koostui yhdestä pitkän sivun suuntaisesta suorasta linjasta, yhdestä kaarevasta linjasta ja lävistäjänsuuntaisesta okserista. Rata oli 8 esteen pituinen ja uusinnassa oli 5 estettä. Kauaa ei ehditty kierrellä rataan tutustumassa kun jo viiletettiin varustamaan. Ehtipä Domin kaulaan tulla jo greenline- tahra, mutta sen häivytettyäni ehdin ihan hyvässä aikataulussa liikkeelle kohti maneesia.

Kuvat (c) Heidi


Verkassa taisin olla vähän unessa. Kävin kaikki askellajit läpi tehden siirtymisiä, mutten kauheasti keksinyt mitään ihmeellistä. Aika paljon se oli sellaista varmistamista, että poni kuunteli apuja ja että saataisiin mukava fiilis. Pari pitkää sivua taisin laukkailla enemmän eteen kevyessä istunnassa ja sitten ottaa taas kiinni. Pääty-ympyrät testasivat ponin kääntyvyyttä ja Domi ei pahemmin punkenut ulospäin, mikä oli hyvä asia. Ennen verkkahyppyjä sitten kävelin hetken pitkin ohjin.

Verkkahyppyjä lähdettiin tulemaan ensin pikkupystyllä johon tultiin kiva hyppy. Tämän jälkeen se nostettiin vielä normikorkeuteen ja tultiin uudestaan. Domi sujui ihan kivasti eteenpäin ja hypyt olivat hyviä. Käytiin läpi myös katsomoa kohti hypättävä este, jonka päällä tuli jo ajatella suunnanvaihtoa. Domi vaihtoi hienosti laukan esteen päällä, joten ei tarvinnut sitä jäädä säätämään. Meidän verkkahypyt olivat siihen mennessä sujuneet ihan hyvin, kunnes otettiin kielto okserille. Olin hieman yllättynyt, mutta pian huomasin, että olin tosiaan jättänyt Domin vähän yksin siinä lähestyessä ja laukka ei muutenkaan ollut terävimmillään.




Tulin uudestaan ja tuli vähän lähelle, mutta yli mentiin. Se jäi meidän verkkamme ainoaksi kielloksi, mutta lopussa halusin vielä tulla okserin yhden kerran onnistuneesti, kun siihen oli mahdollisuus. Ja nyt saatiinkin hyvä, reipas hyppy. Tämän jälkeen oli hyvä hetki huilata, tyhjentää mieli turhista ajatuksista ja kerrata rata vielä kerran uudestaan. Yllätyksenä tulikin, kun Domi pääsi aloittamaan karkelot. Niinpä keräsin ohjat ja lähdin ravailemaan. Sinänsä olin tyytyväinen, että se olisi sitten nopeasti ohi ja ponin ei tarvitsisi seistä ja hyytyä radalle.

Lähtövihellyksestä nostin sitten laukan ja aloitin radan. Lipun heilahtaessa alas poni otti vähän kipinää ja tuli ensimmäisen linjan aika reippaasti, viidellä laukka-askeleella! Välissä pitikin vähän äänellä koittaa rauhoitella ponia ja jäätiinkin ehkä kaarteeseen vähän paikoilleen. Kun lähestyimme okseria, huomasin että poni voisi hypätä joko kauempaa tai ottaa todella lähelle askeleen. Tunsin, kuinka Domi oli jo pysähtymässä esteen eteen ja ottamassa kieltoa, kun ehdin viimeisen pohkeen antaa. Poni hyppäsi melkeinpä paikaltaan ylöspäin ja yli selvittiin. Neloseste tuli hitusen lähelle, mutta ihan hyvin kuitenkin.




Nelosen jälkeen minulla löi kuitenkin hetken aikaa aivan tyhjää enkä muistanut ollenkaan minne seuraavaksi mennä. Niinpä videolla näkyvä kiskaisu onkin viime hetken käännös, ja mutkitellen päästiin vitosesteen yli. Okseri lähestyi, joten päätin varmistaa jalalla eteen, siihen tulikin sitten aika iso loikka. Viimeiselle linjalle oli aikaa maneesin kierron verran, joten nyt viimeistään sain tilanteen oikeasti rauhoitettua ja ponin kiinni. Alkurata oli nimittäin ollut vähän epätasaista kiitoa. Kun ohjaajallakin oli paljon rauhallisempi meno, tuli esteet aikanaan ja linja meni sujuvasti, tosin vieläkin viidellä askeleella.

Sitten oli uusinta, ravatessani vaihtamaan suuntaa oli todella sekavat ajatukset, perusrata oli tuntunut järkyttävältä ja vauhdikkaalta. Nyt taas sitten tulisi ratsastaa juurikin sitä aikaa ja siihen olisin voinut vielä asennoitua paremmin. Uusinta sinänsä oli ihan siisti, saatiin puhtaasti hypättyä kaikki esteet ja mentiin suhteellisen reippaasti. Neloselle tuli melko iso hyppy, jonka jälkeen oli vähän kiire kääntää suunnitellulle oikaisureitille, ehdin kuitenkin saada ponin kaartamaan oikeasta välistä ja vika este ylittyi puhtaasti. Jes, 0-0 radat ja ponille paljon taputuksia!

linkki videoon




Seuraavaksi sitten sainkin vain jännittää ja katsella muiden menoa. Loppujen lopuksi putosin kolmannelle sijalle kakkosesta, mutta eipä se todella haitannut, Domi oli ollut super! Olin niin tyytyväinen siihen, että päästiin puhtaasti – pelottavasta okserista huolimatta – kaikki esteet läpi. Ja muistin ratkaista eteen ja pitää yllä ainakin reippaan ratatemmon jos ei muuta :D. Saatiinpa ihana valkoinen ruusuke ja ratsastussormikkaat, jee! Siihen oli hyvä jättää sen kertaiset kisat ja miettiä tulevia vieläkin nopeampia uusintoja.



lauantai 16. huhtikuuta 2016

Kamalat kenraalihypyt

Lauantaina oli kenraaliharjoitus ennen sunnuntain estekisoja. Domin kanssa oli tiistaina mennyt tosi kivasti, mutta nyt oli vuorossa hieman huonompi tunti ja epäonnistuminen siihen väliin. Meillä oli rakennettu viimeisen treenin takia pieni rata ja tarkoitus oli tulla esteet lopussa sitten kisanomaisesti ratana.

Jo alussa treenattiin verkkaaminen kisanomaisesti niin, että meillä oli ensimmäiset 15 minuuttia itsenäistä verkkaamista sileällä, jonka jälkeen jatkettiin sitten verkkahyppyjen parissa. Itsenäisen alkuverkan tarkoituksena oli ajatella, minkälainen verryttely sopisi juuri sille omalle ratsulle. Domin kanssa päädyin tekemään paljon siirtymisiä, koska sillä on tapana olla vähän unessa alussa. Siirtymiset auttoivatkin hyvin saamaan ponia aktiiviseksi ja reagoimaan apuihin nopeasti. Samoja siirtymisiä piti kuitenkin myös reippaan Fireboyn tehdä, jotta se saataisiin odottamaan ja kuuntelemaan pidätteitä.

kuvista kiitos Amalia!


Kun olimme verkanneet itsenäisesti ravissa ja käynnissä, jatkettiin vielä laukassa. Tässäkin työskenneltiin melko itsenäisesti ja tein pääty-ympyröitä joihinkin väleihin. Domi heräsi aika kivasti laukassa ja tuntui kivan reippaalta alla. Laukka on muutenkin ehkä paras askellaji verkata tuota ponia. Laukat otettuamme sitten alettiin käymään läpi rataa verkkahyppyjen kanssa, aivan niin kuin kisoissakin tultaisiin tekemään.

Rata oli rakennettu tällä kertaa viidestä esteestä, joista kaksi oli molempien lävistäjien suuntaisesti. Sitten oli yksi kaareva linja toisen pitkän sivun suuntaisesti ja toisella pitkällä sivulla oli yksittäinen pysty. Lävistäjillä olevista esteistä toisessa käytettiin sokeripaloja päällekkäin, vähän vaihtelua ja nopeaa esteiden kasaamista, mikä oli ihan positiivinen juttu. Eli ensiksi siispä hypättiin pienemmillä korkeuksilla verrytellen.


tällä kertaa kuvat vasta lopputunnista :D
Käytiin läpi kaareva linja, joka tällä kertaa onnistui ihan sujuvasti. Sokeripalat kavalettina eivät vakuuttaneet Domia ja poni otti melko minimaalisen, laiskanpulskean hypyn. Tultiin muutenkin esteille melko rauhallisessa temmossa, vähän ehkä liiankin laiskasti. Kun verryttelyhypyt oli hypätty, jatkettiin sitten isompaan kokonaisuuteen radan merkeissä. Eli tultiin pieni rata verkkakorkeudella. Domin kanssa tämä sujui ihan kivasti, tultiin aika tasaisessa temmossa koko rata läpi.

Ennätettiin vielä tulla kunnon rata yksitellen ja minä sekä Domi saatiin mennä nurkkaan häpeämään ja odottamaan vuoroamme, joka oli viimeisenä. Viimeisenä tosiaan siksi, että esteet nostettiin siihen kisakorkeuteen, eli noin kasikympin paikkeille. Ja siinä odottelussa ehkä olikin meidän kompastuskivemme, sillä pitkän seisoskelun jälkeen en muistanut laittaa ponia reippaasti eteen. Ei kauaa kun aloitin radan aivan järkyttävästi tullen liian lähelle ja rysäyttäen esteen alas. Aloitin alusta ja siitä alkoi meidän totaalisen karmaiseva rata.



Karmaiseva rata se todella olikin, sillä meillä ei ollut ollenkaan hyvää ratatempoa. Esteet ylittyivät kirjaimellisesti kömpien yli ja ajauduttiin tosi huonoihin paikkoihin minun istuessani liian pitkään passiivisena siellä satulassa. Olisi pitänyt tehdä jotain, eikä vain seilata päämäärättömästi esteiden yli. Kun ne kuitenkin olivat jo esteitä Domille, tulisi minun tukea ja auttaa sitä. Ensimmäisen radan jälkeen saatiinkin pieni muistutus ratatemmon tärkeydestä. Opettaja käski aloittaa koko homman alusta ja tällä kertaa olla lähtemättä radalle ilman kunnon eteenpäinpyrkivyyttä ja asennetta.

Nielin pettymykseni ja päätin asennoitua paremmin seuraavalle radalle. Laukkasin kunnolla maneesin ympäri herätellen Domia mukaan hommaan paremmin. Ja siitä sitten lähdin uudestaan radalle. Vieläkin taisi pari hyppyä tulla vähän huonoon paikkaan, mutta nyt meno oli ihan erinäköistä ja poni eteni esteiden välissä asiaankuuluvalla tavalla. Tyytyväinen en silti ratsastukseeni ollut. Selittelin ja pistin väsymyksen piikkiin mutta tiesin, että kyllä huomista kisaa varten pitäisi jotain muuttaa siinä omassa tekemisessä.




Ja niin se kenraaliharjoitus oli siinä. Mutta eikös se juttu kuulu niin, että jos kenraaliharjoituksissa sujuu huonosti, niin kisoissa menee hyvin? Yritin olla antautumatta masennukselle ja vedin syvään henkeä. Ainakin opin tunnin aikana jotain, jos en muuta. Nyt vain oli sitten nokka kohti sunnuntain estekisailuja eväinä aimo annos työkaluja.


keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Tiistain Domikarkelot

Tiistaina oli aika aloittaa harjoittelut viikonloppuna pidettäviä kisoja varten, joihin olin toivonut ratsukseni Domia. Niinpä olikin Dextervalmennuksen jälkeen aika treenata sillä kisaratsulla. Ja tätä varten siispä rakensimme ihan kunnolla esteitä maneesiin, joista muodostui sitten kiva rata. Tällä kertaa tuli myös pieni sokeripaloista kasattu kavaletti mukaan ennen lävistäjällä olevaa pystyä, jolloin pääsi kivasti yhden askeleen välillä sopivaan ponnistuspaikkaan pystylle. Oksereita ei tällä kertaa ollut mukana, eli treenattiin ihan pystyillä vain.

kuvat (c) Amalia ja Aino


Elikkäs, ensin alkuverkkaamaan. Domi tuntui jo alussa melko normaalilta. Se oli hieman hidas syttymään, mutta alkoi lämmetä siitä pikkuhiljaa laukkojenkin tullessa mukaan. Huomaan Domin tosiaan muuttuvan ratsastaessa aktiivisemmaksi, kun on vähän ravailtu ja laukattu siihen pohjalle. Alkuverkassa sainkin sitä kannustettua eteen laukassa kunnolla, mitä kautta ponikin vähän heräsi. Aika pian olikin aika ottaa jo ensimmäiset hypyt superpienelle pystylle. Sitä tullessamme poni todella melkeen laukkasi vain yli ja itselleni tuli todella hassu tunne. Ehkä vähän liioittelin kevyessä istunnassa ja siitä se outo fiilis tuli, kun poni ei sillä tavalla hypännyt.

No, käytiin samanlaisilla pikkupystyillä läpi myös muita esteitä, mitä maneesiin olimme latoneet. Lävistäjällä oleva pikkusarja sujui meiltä alusta alkaen tosi kivasti, sokeripalat selkeästi auttoivat hahmottamaan hyvän paikan pystylle. Domi oli esteille aika kivasti menossa, mutta ei kuitenkaan kaasutellut turhia. Kun pikkupystyt olivat käyty läpi, ja niillä sujui hyvin, jatkettiin sitten eteenpäin jo radan merkeissä.


joku vähän ylihyppää (minä)..:D


Rataa tosiaan lähdettiin tulemaan tarkoituksena edetä tasaisessa temmossa ja saada esteille kokonaisuudessaan ihan vaan hyviä hyppyjä. Lähdettiinkin sitten radalle Domin kanssa hetken seisoskelun jälkeen. Seisoskelun ja odottelun todella huomasi ponista, joka alussa oli melko tahmea. Sen takia laukkasin ensin uraa pitkin hetken aikaa ihan vain hakien aktiivisuutta ja moottoria. Kun se oli löydetty, oli hyvä lähteä tekemään pikku rataa.

Itse asiassa tällä kertaa taisi mennä aika nappiin. Domi hyppäsi hyvin ja paikatkin taisivat löytyä esteille. Vähän piti vahtia, ettei Domi punkisi lävistäjälle kääntäessä ulospäin, vaan ehtisin suoristaa sen ennen esteitä. Tärkeää oli myös antaa ponille rauha ja olla puskematta sitä liikaa esteille. Ajaminen on ehkä jäänyt vähän Dexterin kanssa päälle, mikä myös heijastui omaan tekemiseeni Domin kanssa, jota ei olisi tarvinnut varmistella pohkeilla niin paljon. Piti vain muistuttaa itseä olemaan selässä ihan rauhassa ja antaa esteiden tulla.



Tämän keskikokoisen radan jälkeen päästiin rata vielä uusiksi isommilla korkeuksilla. Olin kyllä tosi tyytyväinen meidän menoon ja päällimmäinen fiilis oli radan jälkeen positiivinen. Kiinnitettiin kuitenkin huomiota niihin laukanvaihtoihin. Domin kanssa kun täytyisi niissä olla todella nopea ja kun poni jää kaasu päälle, en saa sitä tarpeeksi ajoissa vaihtamaan ravin kautta laukkaa. Poni nimittäin ei vielä kauheasti vaihtele lennosta laukkoja. Niinpä jouduin todella istumaan satulaan eivätkä pidätteet oikein menneet läpi.

 Jos esteet olisivat tulleet vielä nopeammin vastaan, en olisi hitailla reflekseilläni tosiaan kerennyt vaihtaa laukkaa nopeasti. Esteen jälkeen olin ehkä turhan pitkään toimimatta ja sitäkin kautta menetin nopean vaihdon mahdollisuuden. Siispä neuvoksi tuli nopeaa vaihtoa ilman, että jäisimme ponin kanssa vetokilpailuun. Siltä se nimittäin välillä tuntui, että jouduin kiskomalla kiskomaan Domin raviin.

Lopussa saatiin valita vielä este jonka tulisimme kunkin ponin kanssa. Minulta tuli heti vastaukseksi lävistäjä-sarja. Syynä ehkä oli se, että halusin saada onnistuneen loppuhypyn niin, että paikkakin sopisi hyvin esteelle. Sokeripalat toivat sen sujuvasti oikeaan kohtaan, jotes miksikäs ei. Pysty nostettiin innokkaan asenteeni takia melkein ysikymppiin ja energiaa pulputen tultiin este iloisesti ponin kanssa yli. Siihen oli hyvä lopettaa ja ravata tyytyväisenä loppuravit ponin pärkiessä korvat lurpallaan. On se hyppääminen vaan kivaa!