Aapoon tutustuminen

Moikka, estekisat menivät ja sen jälkeisenä tiistaina sainkin synttäreideni kunniaksi olla talliin tulleen uuden Aapo- ponin ensimmäinen ratsastaja normitunnin seassa. Aapo tosiaan tuli Hugon entiseen karsinaan ja olikin estekisoissa miniluokassa tutustumassa heti tallin toimintaan. Ponista en ollut etukäteen kauheasti kuullut muuta, kuin että se olisi hyvä hyppäämään ja melko samanlainen kuin Aku. Ponit muistuttivatkin rakenteellisesti todella paljon toisiaan. Elikkäs nyt tosiaan oli vuorossa aivan uuteen poniin tutustuminen vailla mitään ennakkoluuloja.

Kun menimme laittamaan Aapoa kuntoon, pitikin karkulaiseksi osoittautunut poni laittaa kiinni varustamisen ajaksi. Se nimittäin oli edellisinä päivinä tepastellut ulos karsinasta, joten nyt oltiin extratarkkana, ettei sama toistuisi uudestaan. Kuntoonlaitto sujuikin sitten ihan mukavasti ja pian päästiin hieman jännityksensekaisin ajatuksin lähtemään maneesille päin. Odotukset eivät olleet mitenkään superkorkealla, pääasia oli vain jotenkin tutustua poniin.

Kuvat (c) Amalia

Aapo olikin kaarrosta jo aivan menossa, eikä olisi malttanut pysyä paikoillaan. Jalustimet tuli säädettyä pikavauhdilla ja pian poni pääsi tyytyväisenä, reippaana kävelemään pitkin uraa. Tunsin, kuinka Aapo ihmetteli ympäristöään käännellen päätään puolelta toiselle korvat tötterönä. Ponilla oli myös hauskasti klipattu kroppa niin, että pää ja jalat olivat tummemman karvan peitossa. Kun alkukäynnit oli kävelty, nappasin ohjat sitten käteeni ja ponin korvat tuntuivatkin tulevan melko lähelle käsiäni. Aapolla oli melko lyhyt kaula ja oli hauska, miten paljon se kuikuili ympäristöään.

Opettaja halusi aluksi nähdä, miten Aapo toimisi perusasioissa, kuten pohkeenväistössä. Niinpä lähdettiin tulemaan sitä keskihalkaisijalta uralle ensin ihan käynnissä. Poni väistätti käynnissä tosi kivasti ja huomasin varsinkin oikeaan sujuvan paremmin. Käynnissä Aapo tosiaan oli aika vastaanottavainen, mutta kun lähdettiin raviin tuntui poni todella jännältä.

Tosiaan ravissa oli aluksi aika paljon hakemista, sillä Aapo otti lyhyitä askeleita todella nopeasti vähän kuin olisi ollut pikajuoksija. Poni jäi vähän tyhjäksi edestä, mutta rauhoittui siitä kun itse hidastin kevennystä ja tein rauhallisia puolipidätteitä. Ei Aapo ollut karkaamassa alta, mutta jotenkin oudon kipittävältä se tuntui sieltä selästä käsin. Kun ravi oli melko rauhallista, istuttiin alas harjoitusraviin ja jatkettiin pohkeenväistöjä nyt myös ravissa samalla tavalla pituushalkaisijalta uralle tulemalla.

Nyt olikin meillä huomattavasti enemmän haasteita, sillä Aapo ei kauheasti kuunnellut väistättävää pohjetta ja oli hidas reagoimaan pidätteeseen. Ponia sai ihan punkea ja vängertää väistättämään, varsinkin siihen vasempaan suuntaan. Oikeaan sujui vähän paremmin, mutta haasteita todella riitti noinkin yksinkertaisessa harjoituksessa. Meidän pohkeenväistöt ei tosiaan sujuneet ja kun niitä oltiin tultu tarpeeksi, jatkettiinkin hetken aikaa uraa pitkin ihan vain ravaillen. Ja minun tapauksessani etsiessä yhteisiä pelisääntöjä ponin kanssa.

Aapo oli todella jännä tapaus. Mutta jännemmäksi se muuttui vielä, kun mukaan tuli laukka. Otettiin ihan suoraa uraa pitkin laukkaa ja noston jälkeen se oli menoa sitten. Aapolla nimittäin oli todella reipas esteponin laukka ja pian olimmekin jonkun hännässä kiinni. Niinpä tuli tehtäväkseni kääntää pääty-ympyröille ja vähän rauhoitella vilkasta ponia. Kerran tein kuitenkin suuremman virheen, kun käänsin aivan Cinnamonin vierestä pääty-ympyrälle. Cinnamon taisi heittää takapäätään, mistä Aapo otti kipinää ja hetken päästä alkoi ihmeellisesti kiskomaan päätään alas ja kaahottamaan.

Eli eipä niin hyvin sujunut tämä ensimmäinen laukkapätkä. Tilanteesta tuli kyllä syyt ihan minun niskoille, olisi pitänyt olla tarkempi. Onneksi pahempaa ei tapahtunut ja nyt päädyimmekin jakautumaan kahdelle pääty-ympyrälle ottamaan laukan toiseen suuntaan. Tällä kertaa meno oli jo alusta alkaen paljon rauhallisempaa, kun muistin paremmin ratsastaa Aapoa hitaampaan laukkaan. Laukkasimme melko pitkään ympyrällä, missä pääsin tutustumaan sitten Aapoon vähän enemmän.

Tunti hujahti melko nopeasti ja pian oli aika ottaa loppuraveja. Aapo oli aika jäykkä melkeinpä koko tunnin ja tunsin epäonnistuvani ponin kanssa. Mutta piti kyllä muistuttaa sitten itselleen, että tämä oli ensimmäinen tutustuminen uuteen poniin. Ei kaikki voi mennä täydellisesti. Loppuraveissa koitin kovasti saada ponia rennommaksi ja kyllä se sieltä pätkittäin rentoutuikin.

Aapo taisi kokonaisuudessaan viipyä tallilla vähän päälle viikon, ennen kuin se lähti parempaan kotiin. Ehkä syynä oli sitten se, ettei se ihan sopeutunut kuitenkaan ratsastuskouluun muiden ponien sekaan tunneille. Mutta oikeastaan en kauheasti jäänyt tuota ponia kaipaamaan, toki siinä olisi riittänyt haastetta kerrakseen, mutta Aapo ei vain yhtään napannut minun kohdallani. Sen pituinen se :D.