Tiistain Domikarkelot

Tiistaina oli aika aloittaa harjoittelut viikonloppuna pidettäviä kisoja varten, joihin olin toivonut ratsukseni Domia. Niinpä olikin Dextervalmennuksen jälkeen aika treenata sillä kisaratsulla. Ja tätä varten siispä rakensimme ihan kunnolla esteitä maneesiin, joista muodostui sitten kiva rata. Tällä kertaa tuli myös pieni sokeripaloista kasattu kavaletti mukaan ennen lävistäjällä olevaa pystyä, jolloin pääsi kivasti yhden askeleen välillä sopivaan ponnistuspaikkaan pystylle. Oksereita ei tällä kertaa ollut mukana, eli treenattiin ihan pystyillä vain.

kuvat (c) Amalia ja Aino

Elikkäs, ensin alkuverkkaamaan. Domi tuntui jo alussa melko normaalilta. Se oli hieman hidas syttymään, mutta alkoi lämmetä siitä pikkuhiljaa laukkojenkin tullessa mukaan. Huomaan Domin tosiaan muuttuvan ratsastaessa aktiivisemmaksi, kun on vähän ravailtu ja laukattu siihen pohjalle. Alkuverkassa sainkin sitä kannustettua eteen laukassa kunnolla, mitä kautta ponikin vähän heräsi. Aika pian olikin aika ottaa jo ensimmäiset hypyt superpienelle pystylle. Sitä tullessamme poni todella melkeen laukkasi vain yli ja itselleni tuli todella hassu tunne. Ehkä vähän liioittelin kevyessä istunnassa ja siitä se outo fiilis tuli, kun poni ei sillä tavalla hypännyt.

No, käytiin samanlaisilla pikkupystyillä läpi myös muita esteitä, mitä maneesiin olimme latoneet. Lävistäjällä oleva pikkusarja sujui meiltä alusta alkaen tosi kivasti, sokeripalat selkeästi auttoivat hahmottamaan hyvän paikan pystylle. Domi oli esteille aika kivasti menossa, mutta ei kuitenkaan kaasutellut turhia. Kun pikkupystyt olivat käyty läpi, ja niillä sujui hyvin, jatkettiin sitten eteenpäin jo radan merkeissä.

joku vähän ylihyppää (minä)..:D

Rataa tosiaan lähdettiin tulemaan tarkoituksena edetä tasaisessa temmossa ja saada esteille kokonaisuudessaan ihan vaan hyviä hyppyjä. Lähdettiinkin sitten radalle Domin kanssa hetken seisoskelun jälkeen. Seisoskelun ja odottelun todella huomasi ponista, joka alussa oli melko tahmea. Sen takia laukkasin ensin uraa pitkin hetken aikaa ihan vain hakien aktiivisuutta ja moottoria. Kun se oli löydetty, oli hyvä lähteä tekemään pikku rataa.

Itse asiassa tällä kertaa taisi mennä aika nappiin. Domi hyppäsi hyvin ja paikatkin taisivat löytyä esteille. Vähän piti vahtia, ettei Domi punkisi lävistäjälle kääntäessä ulospäin, vaan ehtisin suoristaa sen ennen esteitä. Tärkeää oli myös antaa ponille rauha ja olla puskematta sitä liikaa esteille. Ajaminen on ehkä jäänyt vähän Dexterin kanssa päälle, mikä myös heijastui omaan tekemiseeni Domin kanssa, jota ei olisi tarvinnut varmistella pohkeilla niin paljon. Piti vain muistuttaa itseä olemaan selässä ihan rauhassa ja antaa esteiden tulla.

Tämän keskikokoisen radan jälkeen päästiin rata vielä uusiksi isommilla korkeuksilla. Olin kyllä tosi tyytyväinen meidän menoon ja päällimmäinen fiilis oli radan jälkeen positiivinen. Kiinnitettiin kuitenkin huomiota niihin laukanvaihtoihin. Domin kanssa kun täytyisi niissä olla todella nopea ja kun poni jää kaasu päälle, en saa sitä tarpeeksi ajoissa vaihtamaan ravin kautta laukkaa. Poni nimittäin ei vielä kauheasti vaihtele lennosta laukkoja. Niinpä jouduin todella istumaan satulaan eivätkä pidätteet oikein menneet läpi.

 Jos esteet olisivat tulleet vielä nopeammin vastaan, en olisi hitailla reflekseilläni tosiaan kerennyt vaihtaa laukkaa nopeasti. Esteen jälkeen olin ehkä turhan pitkään toimimatta ja sitäkin kautta menetin nopean vaihdon mahdollisuuden. Siispä neuvoksi tuli nopeaa vaihtoa ilman, että jäisimme ponin kanssa vetokilpailuun. Siltä se nimittäin välillä tuntui, että jouduin kiskomalla kiskomaan Domin raviin.

Lopussa saatiin valita vielä este jonka tulisimme kunkin ponin kanssa. Minulta tuli heti vastaukseksi lävistäjä-sarja. Syynä ehkä oli se, että halusin saada onnistuneen loppuhypyn niin, että paikkakin sopisi hyvin esteelle. Sokeripalat toivat sen sujuvasti oikeaan kohtaan, jotes miksikäs ei. Pysty nostettiin innokkaan asenteeni takia melkein ysikymppiin ja energiaa pulputen tultiin este iloisesti ponin kanssa yli. Siihen oli hyvä lopettaa ja ravata tyytyväisenä loppuravit ponin pärkiessä korvat lurpallaan. On se hyppääminen vaan kivaa!