Into kuvaamiseen

Se tunne, kun onnistuu vangitsemaan sekunninmurto-osassa ohi kiitävän hetken. Hetken, joka saa sinut tuntemaan jotain, kuva, josta välittyy tunnetta katsojalleen. Jotta tämä lyhyt hetki tulee vangittua, on oltava nopea, valpas sekä tarkkaavainen. Koko ajan valmiina käsi laukaisimella. Kun oikea hetki tulee, ei saa jäädä odottamaan vaan on vain antauduttava tunteeseen ja napattava kuva, ennenkuin on liian myöhäistä. Kuvia katsellessa kotisohvalla, tulee onnistumisen tunne ja hymyilyttää. On saanut luotua muiston hetkestä.

Itselleni kuvaaminen on jotenkin supervapauttavaa. Jokainen kuva on omanlaisensa taideteos. Parhaimmillaan saa sellaisia otoksia, joita joku haluaa käyttää tai tuoda esille. Tykkään eniten kuvata liikkuvia ja eläviä kohteita, vaikka jotkut kauniit luonnonilmiötkin voivat olla upean näköisiä. Liikkuvissa kohteissa on haastetta, mutta se teekeekin kuvaamisesta hauskaa. Yhtenä aamuna olin noin yhdeksän aikoihin käväisemässä tallilla, jolloin päätin mennä kuvaamaan tarhassa olevia poneja. Sainkin hauskoja kuvia aikaan, kun olin tarkkaillut poneja jonkin aikaa.

Elämä on täynnä kuvia ympärillä. Varsinkin blogin kirjoittajalle kuvat ovat todella suuressa osassa, niiden avulla saa tukea tekstilleen ja kuva tosiaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Päivittäin tulee ikuistettua hetkiä kuvien muodossa. Ottaakseen hienoja kuvia ei tarvitse olla mikään ammattikuvaaja mukanaan raskaat kalustot. Jopa hyvälaatuisella kännykän kameralla voi saada mielettömiä kuvia. Nyt kun miettii, on tuo oma järkkäri kyllä todella kovassa käytössä ja hyödyllinen. Tuntuu että todella monelta löytyy tuo kapistus kotoa.

Kuvaamisen pitäisi olla ennenkaikkea hauskaa. Kuvien ottajana kannattaa olla uteliaisuutta mukana. Mitä tapahtuu, jos vähän säädänkin näin? Mitä jos kokeilisinkin aivan eri kuvakulmasta ottaa tämän kuvan? Kuvattavaa kohdetta pitää tarkkailla. Milloin on juuri se otollinen hetki napsaista ainutlaatuinen hetki muistiin. Tylsistäkin tilanteista voi tehdä hauskoja, jos on tarpeeksi tekemisen meininkiä mukana. Nyt kun kirjoitan tätä, tulee suuri into päästä kuvaamaan jotain. Lähteä kokeilemaan uusia ulottuvuuksia ja kuvakulmia. Mitä hetkiä tuolla syysilmassa voisikaan taltioida?

Kävelyttämässä Hugoa, kun poni saikkuili (osa kuvista (c) Nanna)

Blogipostaus kuvien kanssa, jotka täsmentävät tekstiä vai blogipostaus kuvatta? Kuvat ovat suuressa osassa ja ehkä hieman perfektionistinä haluan jokaisesta ratsastuksesta uutta materiaalia. Aina tietenkään se ei toteudu, mutta vitsi miten hauska niitä on sitten jälkeenpäin katsella. Varsinkin tapahtumantäyteiset täynnä "todistusaineistoa" olevat postaukset ovat myös hauskaa luettavaa. Kuvaajalla on iso vaikutus myös blogiin, kuinka hyvää materiaalia tulee ja mitkä kuvat kertovat tunnin tehtävistä ja tapahtumista.

Sellaisia ajatuksia kuvaamisesta. Toivottavasti tämä sytytytti myös joissakin muissa kuvaamisen innon. Kuvaaminen on ainakin minulle tapa rentoutua ja pitää hauskaa, oli kohde mikä hyvänsä. Kertokaa mitkä kuvat olivat lemppareitanne, mitkä saivat jotain reaktiota aikaan?

Uuden ponin koeajo

Ääk postaustahti luisuu käsistä...Elämääni kuuluu tällä hetkellä vaan niin paljon (koiran kanssa treenit ja kisat, ratsastus sekä kaverit). Myös koeviikko on startannut käyntiin, että koitan nyt tässä saada jotain aikaiseksi viikonlopun hengähdystauon aikana.

Sain kokea yllätyksen, kun eräänä lauantaina saapuivat pari uutta ponia ja yksi hevonen. Heti tiistaina olikin minun vuoro kokeilla toista ponia, Santtua. Santtu on kimo ja itse siitä tulee vähän mieleen Herbella minikoossa. Toinen poni, nimeltään Cosmo ei kumminkaan jäänyt tallille pysyvästi, vaikka ehti muutamia tunteja käydä. Siihen en päässyt sitten tarkemmin tutustumaan, mutta Santun kanssa lähdin sitten maneesiin. Kuulin, että poni oli tosi reipas ja hieno. Jännityksellä kumminkin odotin miten meidän tunti sujuisi.

Jo alkukaarrossa poni olisi halunnut lähteä heti kävelemään, joten sai olla tarkkana. Kun jalustimet tuli säädettyä, lähdettiin kävelemään. Poni vaikutti alkukäynneissä juurikin melko reippaalta ja innokkaalta ja katseli kaikkea uteliaana. Kuvissa muutes poskestani löytyy sellainen valkoinen sydän (koulun liikuntapäivän jäljiltä), mutta älkää välittäkö siitä :D

Kuvista kiitoksia Iirikselle! 

Aloitettiin tunti taas alkuverkkaamalla poneja takajalkojen väistätyksen uralta pois avulla. Pitkillä sivuilla siis käynnissä aloitettiin sitä tekemään. Santtu on tosiaan vasta 6- vuotias ja siten myös melko kokematon vielä. Välillä se pysähteli ja viskoi päätään protestiksi, mutta kun poni tajusi idean, saatiin tosi kivojakin pätkiä aikaan. Silti haastetta riitti, sillä Santtu luisui sisälle ja muutenkin oli melko epätasainen.

Kun siirryttiin ensin raviin, yllätyin ponin jotenkin lennokkaista askeleista. Eteenpäinpyrkivä Santtu oli herkkä, mutta sitä sai silti ratsastaa ihan napakasti. Jo alussa sain kuulla, että Santtua piti kääntää kulmissa, sillä se ei ihan tajunnut vielä kulmien tarkoitusta. Tuntui, että enemmänkin minä jouduin opettamaan ponia kuin että se olisi opettanut minua. Santtu kumminkin tarjosi myös haasteita. Se oli kova mutkittelemaan ja välillä vähän tukeutui seiniin. Vaikka poni kulkikin meilkein automaattisesti oikeinpäin, oli se silti epätasainen ja heitteli välillä päätään.

Ravissa verkkailtiin sitten ympyröiden avulla. Huomasin, että Santtu ei ollut mikään helpoin käännettävä. Poni punki ulospäin ja ulko-ohja oli todella tärkeässä asemassa sen ponin kanssa. Pikkuhiljaa pääsin paremmin sisään poniin, aluksi sen lennokas ravi oli tuntunut niin vieraalta. Tehtiin voltit molempiin päätyihin harjoitusravissa. Ponin ravissa oli ihan istumista, sillä ei ollut yhtä tasaiset askeleet kuin esimerkiksi Hugolla. Santtu oli koko ratsastuksen ajan todella hieno ja melko automaatti, mutta silti jotenkin kokematon kakara.

Kun otettiin laukkaa, huomasin nostoissa olevan ongelmia. Poni teki sen pienen kiitoravipätkän kautta ja kun laukka nousi, se oli vauhdikasta ja isoa. Hetkessä oltiin viiletetty edessäolevan peppuun kiinni ja poni joutui rikkomaan raville. Vaihdon paikkaa ja sama toistui. Tilaa tuon isoaskeleisen ponin kanssa ei vain tuntunut olevan. Kääntelin pääty-ympyrille, mutta siinä huomasin seuraavan ongelman. Santtu lähti suorastaan porsasmaisesti ryöstämään ympyrältä ulospäin ja vaikka kuinka pidin ulko-ohjaa, poni vain poikitti. Todella vaikea tapaus laukkaympyrällä!

Laukan jälkeen hetki kesti rauhoittaa innostunut nuori poni, jonka jälkeen sitten jatkettiin ravaillen. En kauheasti muista tunnin päätehtäviä, mutta ehkä itselleni koko tunti menikin vain tutustuessa uuteen poniin. Jotenkin loppujen lopuksi Santtu jätti vähän ärtyneen fiiliksen. Se oli jotenkin niin ärsyttävän kakaramainen, vaikka monet ihailivat kuinka hienosti poni kulki peräänannossa, löytyi siitä kumminkin niin paljon sählääjän piirteitä, ettei Santtu noussut minun lempparikseni. Noh, ehkä se muuttuu tasapainoisemmaksi ajan kanssa.

tässä punkemista 

Vansku ei petä koskaan

Niin kuin otsikosta voikin huomata, minun ratsuni oli eräänä tiistaina tuo tällä hetkellä tallin vanhin, Vanilja. Ja tunti meni tuon osaavan mamman kanssa superhyvin! Oli todella positiivinen yllätys huomata nimen kohdalla vaihteeksi Vanilja. Kunnon koulutuntia tuolla opetusmestarilla olinkin kaivannut. Meidän tunnillemme sattui todella kiva sää, joten päästiin ratsastelemaan kentälle suurimmaksi osaksi ajasta. Lähdettiinkin heti maneesista kentälle ja Vansku oli ekana. Pari kertaa tuli sellaista tahtojen taistelua, kun ponin mielestä kaikki oli niin pelottavaa ja se jäi steppailemaan yhteen paikkaan korvat hörössä ja kroppa jännittyneenä. Vansku kumminkin pääsi yli noista möröistä ja selvittiin kentälle asti :D.

Ulkokuvat otti Amalia ja sisäkuvat Iiris :) kiitos

Kentällä siirryttiin suoraan suurelle ympyrälle ja viivyttiinkin seuraavan tehtävän parissa melkein koko aika. Aloitettiin ensin käynnissä asettamaan sisälle ja siitä sitten pikkuhiljaa pienentämään ympyrää. Vaniljalla kesti melko pitkäänkin vertyä, mutta se alkoi koko ajan muutua kivemmaksi kun päästiin ravailemaan. Kun olimme käynnissä pienentäneet ympyrää, väistätettiin takaosaa ulospäin suurentaen ympyrää. Vaniljan kanssa väistätys sujui vaihtelevasti, poni ei ollut ihan kunnolla kuulolla sisäpohjeelle.

Kun olimme suurentaneet ympyrän, siirryttiin raviin ja ravailtiin hetken aikaa isommalla ympyrällä. Kenttä ei pöllynnyt kauheasti ja tuli kivoja ja valoisia kuvia ulkoa. Kesti hetki totutella tuohon poniin taas uusiksi. Jatkettiin harjoitusta myös ravissa istuen satulaan. Katse oli tärkeässä asemassa ja välillä opettaja huomauttikin että siellä keskustassa olisi "lumiukko joka on tosi mielenkiintoinen", Vaniljakin kääntyi katsomaan keskustaan päin kuin olisi ajatellut samaa :D.

Kun olimme tehneet ravissa suurentamista ja pienentämistä, takaosan väistätystä sun muita jatkettiin seuraavaksi laukannostoihin. Eli tehtiin aina opettajan kohdalla laukannosto, laukattiin puoli kierrosta ja siirryttiin raviin kauhean kiitovaiheen kautta hallitusti. Meillä nämä laukkahommat menivät ehkä enemmänkin vähän sähläykseksi. Vaniljan nostot eivät tulleet terävästi pisteessä, vaan ne venyivät ja väliin mahtui sellainen sähläysravipätkä. Olisi pitänyt valmistella paremmin ja huomauttaa vaikka raipalla sitten jos laukka ei noussut. Laukasta raviin sai todella jännittää vatsalihaksia ja istua ponin ravissa, joka oli sekavan laukan jäljiltä vähän nopeatahtisempi.

Nostot eivät siis olleet ihan meidän juttu, muuten tuo osaava poni oli kyllä tosi ihana. Varsinkin laukan jälkeen Vanilja käytti paremmin myös takapäätään eikä jäänyt hipsuttelemaan. Laukka nosti vähän pölyä ilmaan ja jo 40 minuuttia mentyämme kentällä päätimme jatkaa maneesissa vielä vähän pidempää laukkatyöskentelyä, jossa oli myös tilaa enemmän. Siirryttiin siis maneesiin ja jatkettiin laukassa uraa pitkin. Teimme ympyröitä ja melko vapaasti laukassa mitä haluttiin. Vanilja oli yhtäkkiä todella hidas laukassa ja tunsin oikein miten se laahasi takajalkojaan. Huomautin kerran raipalla ja laukka alkoi pyörimään paremmin ja Vanilja reipastui.

Sitten vain ravailtiin maneesissa vielä loppuravit ja poni sai venyttää pidemmälle kaulalle. Taas tuli yksi muistutus miten positiivisesti tuo poni aina yllättää. Vanilja ei jotenkin vain ikinä petä, voi aina luottaa, että saa hyvän ja antoisan tunnin tuon tamman selässä. Katsotaan menenkö tällä ponilla tuleviin koulukisoihin, nimittäin niihinkin pitäisi pikkuhiljaa ruveta valmistautumaan.

Huugelipuugelilla

Moikka, tämä viikko suhahti olo aivan mielettömän nopeasti, ja nyt vasta ehdin tässä illalla istahtaa blogin ääreen takaisin. Ollaan vähän postauksista jäljessä, mutta haluan kumminkin kertoa kaikista tunneista, kun niistä kumminkin on kivoja kuvia. Tallille tultuani kolmatta viikkoa yllätyin iloisesti huomatessani listassa jonkun muun ponin nimen kuin Fireboyn. Listasta löytyi nimittäin Hugo. Olin jo mennyt kumminkin Fireboylla pari kertaa, joten oli ihan kiva vaihtaa välillä ratsua. Hugolla en ollutkaan mennyt sitten viime kevään. Hugo on melko haastava ratsu, sen kanssa täytyy olla herkkä mutta myös päättäväinen. Ei mikään helppo kouluponina, esteitähän se hyppää tosi kivasti.

Kun menimme maneesiin, lähdettiinkin kävelemään heti alkajaisiksi alkukäynnit kentälle. Kenttää ei oltu kasteltu, joten emme jääneet sinne kauhean pitkäksi aikaa. Hiekka pöllysi sen verran, että sopivien alkukäyntien jälkeen palailtiin takaisin. Ulkoolta sai kumminkin kivan valoisia kuvia, kun aurinko paistoi mukavasti. Maneesiin palattuamme päästiinkin kätevästi suoraan tositoimiin, kun oltiin jo kävelty tarpeeksi.

Otettuamme ohjat alettiin tehdä toisella pitkällä sivulla takaosan väistättämistä uran sisäpuolelle. Toiselle pitkälle sivulle sitten teimme loivaa kiemurauraa. Hugolla on jotenkin kaikenmoiset väistöt olleet vähän vaikeampia, sillä on tapana juosta pohjetta pakoon. Alussa väistätykset menivätkin vähän vetokilpailuksi ja Hugo helposti valui uran sisäpuolelle. Siinä sai todella olla tarkkana, kun ei saanut jäädä vetämään ja pohkeet eivät saaneet painostaa liikaa. Saatiin kumminkin kehuja, kun aste asteelta parani. Hugo alkoi kuunnella, vaikka välillä ei meinannut kestää pohjetta vaan olisi halunnut luistaa tilanteesta ulos.

Kun olimme hetken tehneet väistöjä, siirryttiin raviin ja tehtiin loivaa kiemurauraa ravissa. Hugo oli ravissa oma reipas itsensä ja melko jännittynyt. Kestikin totutella tuohon herkkään ja eteenpäinpyrkivään poniin taas uusiksi. Nostimme heti alkuraveissa jalustimet kaulalle, Hugolla olikin tosi mukavat ja tasaiset askeleet istua.

eksyttiin uralta ja hyh tuo notko, siitä lisää asiaa myöhemmin ;)

Loiva kiemuraura oli sillä kertaa meidän ns. pääharjoitus. Perehdyimme tarkemmin oikeisiin asetuksiin ja kunnon suoristukseen loivan kiemurauran keskikohdassa. Hugon kanssa aikaa meni hidastelemiseen, poni oli jotenkin todella energisellä tuulella. Se kumminkin taipui ihan kivasti kiemurauralla, mutta ehkä liikaakin painui ulospäin sisäpohkeesta. Hugon kanssa tulikin tärkeäksi tekijäksi myös ne ulkoavut.

Loivan kiemurauran jälkeen tehtiin voltti, joka toimi Hugon kanssa kivasti. Poni tosin kulki suurimman osan tunnista melko jännittyneenä ja huomasin, että se puri kiinni oikeaan kuolaimeen. Kädessä se tuntui kuin puulta, enkä saanut kunnon otetta poniin. Yllättävän haastava siis omalla tavallaan. Kun ravasimme kiemurauraaa ja volttia, otettiin tehtävään vähän ajan päästä laukannosto mukaan.

Laukannosto tehtiin C kirjaimessa melko pian voltin jälkeen. Ensimmäiset nostot onnistuivat todella hyvin ja napakasti Hugon kanssa, mutta pikkuhiljaa se alkoi innostua. Jo loivan kiemurauran toisella kaarteella poni alkoi kiihdytellä vauhtia ja voltilla ei olisi malttanut odottaa. Laukannostoista tulikin melko räjähtäviä, mutta ilman jalustimia oli kumminkin helppo pysyä mukana pehmeissä liikkeissä. Pari kertaa poni nosti liian aikaisin laukan ja jouduin jarruttelemaan sitä, Hugo kun oli aivan innoissaan. Tuo on kyllä jotenkin vain niin esteponi henkeen ja vereen :D.

Meidän laukkatehtävämme jälkeen sitten tunti alkoikin piakkoin loppua. Jotenkin Hugo ei ollut sillä kertaa kauhean kiva. Vaikka se aika-ajoin pyöristyikin ja kulki rennosti, oli poni liikaa juoksemassa alta pois ja ärsyttävästi puremassa kuolaimeen. Siinä piti löytää sellainen tasapainoinen hetki, jolloin ei ollut liian vahva pohje ja pehmeä käsi, mutta silti piti olla napakkana vaatimassa.

Hurjan hikinen Hugo tunnin jälkeen! 

Uudestaan vauhdikas F

Kauden toiselle tunnille sainkin uudestaan Fireboyn, mitä olinkin jo osannut odottaa. Päätin lähteä tunnille positiivisin mielin tarkoituksena ratsastaa paremmin kuin viime kerralla. Meillä olikin sillä kertaa sijainen joten oli ihan kiva saada kuulla mielipidettä ja uutta näkemystä. Jo alkukäynneissä Fireboy tuntui jotenkin energisemmältä kuin viime kerralla. Se asteli tarmokkaasti eteenpäin ja suorastaan odotti pääsevänsä töihin. Aloitimme tunnin melkein heti siirtymällä isolle keskiympyrälle. Ympyrällä lähdettiin ensin pitkään työskentelemään käynnissä.

Käynnissä teimme ympyrällä takaosan väistätystä ulospäin tarkoituksena saada poneja aktivoitumaan. Fireboy oli vähän nihkeä, mutta saatiin ihan hyviäkin pätkiä. Välillä poni pysähtyi, kun ei ymmärtänyt, mitä sen kuului tehdä. Väistöjä tehtyämme poni alkoi kuuntelemaan hyvin ja työnsi koko ajan paremmin takapäätään.

Jatkettiin samaa tehtävää niin, että hetken takaosan väistön jälkeen siirryttiin raviin, muutaman askeleen ravin jälkeen käyntiin ja uudestaan väistöä. Fireboy suorastaan ampaisi raviin innoissaan ja alkoikin pian vähän ennakoida. Se ei olisi millään malttanut väistättää takaosaansa, vaan olisi halunnut energisenä kiihdyttää raviin ennen aikojaan. Pian jatkettiin ravailemalla. Ravissa tein muutamia voltteja ja muutenkin vähän rauhoittelin innokasta ponia. Teimme hieman temmonmuutoksia ja pian otimme laukkaa.

Laukassa keskiympyrällä mulle ja Fireboylle ei vaan riittänyt tilaa. Poni olisi halunnut mennä reippaasti ja kuroi välimatkoja kiinni todella nopeasti. Laukka oli muutenkin vähän turhan reipasta ja energistä. Tarkoituksena oli säädellä laukan tempoa hidastamalla ja ratsastamalla eteen. En kyllä ollenkaan ehtinyt tehdä sitä kun piti keskittyä siihen, ettei oltu koko ajan jonkun hännässä. Kun jatkettiin suoraa uraa pitkin, päätin jatkaa pääty-ympyrällä. En halunnut antaa ponille tilaisuutta kiihdytellä pitkillä sivuilla vaan aloin työstämään sitä ympyrällä hitaammaksi ja paremmin kuulolle. Fireboy selvästi rauhoittui paremmaksi, vaikka välillä vieläkin olisi halunnut mennä reippaampaa.

Energinen poni kumminkin tuli ihan hyvin takaisin avuille ja kun oli aika siirtyä raviin, sain hyvin hidastettua laukkaa ja siirtymisestä tuli hallittu. Hassua miten se ottaa välillä kipinää ja sitten kumminkin sieltä pikkuhiljaa rentoutuu ja malttaa kuunnella. Seuraavaksi siirryimmekin pääty-ympyrälle ja alettiin pienentää ja suurentaa sitä. Pienentämisessä ideana oli vähän avotaivutusmaisesti pienentää ja suurentaa sitten taas väistämällä ulospäin takaosaa. Fireboy rentoutui tosi hyvin tässä ympyräharjoituksessa ravissa ja menikin tosi letkeästi ja kivantuntuisesti.

Kun olimme päässeet suurelle ympyrälle, piti lisätä tempoa keventäen. Sitten taas koota harjoitusravissa ja lähteä taas pienentämään. Meillä sujui ihan kivasti eikä mitään ihmeellistä tapahtunut. Tunnin loppupuoliskolla sitten vain ravailtiinkin rennosti.

Kaikenkaikkiaan tunti ei sujunut yhtä hyvin kuin viimeksi. Poni oli turhan energinen ja ärsyttävästi sai hidastella joka välissä. Itse tunnin harjoitukset sen sijaan olivat todella hyviä ja muutenkin oli oikea tehotunti. Oli kiva päästä sijaisen valvovan silmän alle ja kuulla kaikenlaisia uusiakin neuvoja. Fireboykiintiö tosin alkoi olla jo täynnä ja toivoinkin seuraavalle kerralle jotain muuta.

Kysymyspostauksen kakkososa

Sitten olisi vielä vuorossa loppuihin kysymyksiin vastaukset. Oli muutes todella kivaa taas jutella kameralle, en muistanutkaan miten hauskaa se on. Jotenkin haluan palauttaa taas lisää sitä videobloggaaja- minää, joten teen kyllä nyt mielelläni videota aina kun ehdin. Tässä kumminkin nyt tämä kakkososa :)

linkki videoon