Extratunti Tulipojalla

Vuoden 2015 viimeinen tunti ei jäänytkään Cinnamonilla menoon, sillä menin keskiviikkona Akulla itsenäisesti ja torstain tunnilla olikin sitten Fireboyn ratsastaja poissa. Koska torstai oli uudenvuodenaatto, tunnit oli siirretty aikaisemmaksi. Tämän takia olikin sitten valoisampaa lähteä tunnille, kun kiireessä sain kuulla meneväni ponilla. Niinpä kamat vain kasaan ja nopsaan tunnille. Torstain viiden tunti tosiaan on esteryhmä, joten pääsin hyppäämään Fireboylla toista kertaa. Fiilikset olivat ihan hyvät, olinhan jo aiemmin mennyt ponilla.

Meitä tunnilla oli tällä kertaa vain neljä. Rata olikin hauska, nimittäin molempien lävistäjien suuntaisesti oli sarjat. Ne muodostivat yhdessä neliön. Lisäksi pääty-ympyrän suuntaisesti oli yksi ristikko valmiina. Oltiin Ainon kanssa katsomassa edellisen estetunnin hyppäämistä joten yhden esteen alle oltiin innostuksessa laitettu tötteröitä, kerrankin jotain erikoisesteen tapaista :D. Mutta siis, siitä vain sitten tunnille Fireboyn kanssa.

Kuvaajana Aino :)

Meillä olikin sillä kertaa perusteellinen vähän pidempi verkka joka sopi minulle mainiosti. Halusinkin keskittyä ponin kanssa ensin ihan perusjuttuihin. Tultiin aluksi ravissa puomeja vaihdellen  suuntaa lävistäjien avulla, tehden siis kahdeksikkoa. Poni meni puomit kivan rauhassa nostaen kumminkin jalkojaan tarpeeksi. Tultiin puomeja alkuverkaksi ihan pitkän aikaa. Fireboy liikkui ravissa kyllä tosi mukavasti, eikä hoppuillut. Kun jatkettiin uraa pitkin, nostettiin sitten seuraavaksi laukka ja laukattiin melko itsenäisesti tehden välillä pääty-ympyröitä.

Firre oli tuolla kertaa laukassa melko energinen ja olisi halunnut kaahotella reippaasti pitkin maita ja mantuja. Sen takia teinkin paljon pääty-ympyröitä toiseen päähän, missä estettä ei ollut. Lähdimme suoraan laukassa tulemaan aina silloin, kun tilaa riitti niin toisessa päässä olevaa ristikkoa pääty-ympyrällä. Fireboyn kanssa ensimmäiset hypyt olivat huonoja, kun paikka ei oikein osunut ja poni lähti kovin läheltä estettä. Poni tietenkin myös kiihtyi, kun pääsi hyppäämään esteitä aina välillä laukatessaan.

Pikkuhiljaa löydettiin ristikolle paremmin paikkaa ja muistin pitää ulko-ohjan tuen paremmin. Ehkä yksi ongelma oli ollut huono tie, piti ratsastaa tarpeeksi suuri ja pyöreä kaarre esteen keskelle. Paikat alkoivat löytymään ja hyppy oli sujuvampi. Se sai riittää ja jatkettiinkin sitten eteenpäin lävistäjillä olevien sarjojen luo. Eli tultiin ensin ihan ristikkokorkeudella yhden kerran molemmat lävistäjät. Tärkeää oli vaihtaa laukka lävistäjän jälkeen, mutta minun ei tarvinnut tosiaan huolehtia siitä tuon ponin kanssa joka sen lennosta vaihtoi.

Kokonaisuudessaan alkutunnin hypyt olivat ponin kanssa taas melkoista hakemista. Meillä ei tuntunut löytyvän sellaista yhteistä säveltä ja vauhtia. Poni pääsi esteen jälkeen kaahottamaan ja sitä olikin haastava saada kiinni ennen seuraavaa lävistäjää. Pari kertaa teinkin pääty-ympyrän toiseen päätyyn. Kun olimme tulleet lävistäjät kerran, lähdettiinkin sitten hyppäämään rataa pikkupystyillä.

Pikkupystyillä teimme niin, että ensin tultiin pääty-ympyrällä oleva ristikko, jonka jälkeen jatkettiin lävistäjät. Lävistäjät tultiin kaksi kertaa yhteensä. Fireboy lähti matkaan rauhassa ja saatiin ristikolle ihan hyvä hyppy. Ensimmäisen lävistäjän jälkeen sain kerrankin rauhoitettua ponin kanssa tilanteen ja tulimme hyvää laukkaa sitten toiselle lävistäjälle. Meno alkoi sitten tuntuakkin paremmalta, kun löysin vähän ponin kanssa sitä sopivaa vauhtia. Kun kaikki olivat tulleet tämän radan, laitettiin toisen lävistäjän B osalle tötteröt esteen alle ja puomi sellaiseen 55cm korkeuteen. Fireboyn kanssa tosiaan pidettiin esteet ihan pieninä.

Ponit eivät olleet edellisellä tunnilla katsoneet yhtään tötteröitä ja uskoin ettei myöskään Fireboy niitä kauheasti tuijottaisi. Ja oikeaan osuin, sillä mehän ihan liidettiin sen esteen yli tosi kivasti. Viimeinen rata olikin meillä ehkä se paras ja siihen oli hyvä jättää hypyt sillä kertaa. Esteet ylittyivät tosi kivasti tällä tunnilla, vaikkei kokonaisuudessaan ollutkaan mennyt niin hyvin. Liian paljon oli sellaista epätasaista menoa ja poni pääsi vähän kaahottamaan esteiden välissä. Mutta siitä oli sitten hyvä jatkaa loppuraveihin ja talliin, tyytyväisenä vikaan rataan.

Energiapommi

Uusivuosi alkoi lähestymään ja vuorossa oli viimeinen tiistaintunti 2015. Ja minun mielestäni oli hauska päättää se Cinnamon- ponin selässä. Oma hoitoponi on aina varma valinta! Meillä oli kaikenkaikkiaan todella tehokas tunti ja päästiin tekemään paljon erilaisia hyviä harjoituksia. Cinnamon on aika haastava poni, mutta jaksoin tällä kertaa työskennellä ihan tehokkaasti, jolloin sain myös lopputunnista sitten palkinnoksi rennon ja hyvin liikkuvan ponin.

Aloitettiin tunti aluksi nostamalla jalustimet kaulalle. Siirryttiin keskiympyrälle, jossa olimmekin suurimman osan tunnista. Keskiympyrällä taivuteltiin poneja aluksi käynnissä ja keskityttiin siihen, että ilman jalustimia jalat olisivat pitkänä ja rennosti ponin ympärillä. Kun olimme kävelleet hetken, siirryttiin raviin. Ravissa haettiin jo alussa taas aktiivisuutta. Hetken päästä lähdettiin taivuttelemaan poneja tehtävän avulla, jossa C ja L kirjainten kohdalla tehtiin keskiympyrältä voltti ulospäin. Tarkoituksena oli ennen voltille lähtöä suoristaa selvästi, jonka jälkeen vaihtaa asetus ja saada sisäpohje voltilla ympäri.

Huomasin Cinnamonilla olevan sinä päivänä todella paljon jo valmiiksi virtaa. Ponia ei tarvinnut kauheasti patistaa eteenpäin, kun se jo valmiiksi ravasi todella aktiivisesti. Otettiin jalustimet jalkaan ja tehtävään lisättiin mukaan myös temmonvaihtelut niin, että voltilla hidastetiin tarkoituksena vähän "koota" ponia ja puolikas ympyrä sitten laitettiin eteen. Cinnamonin kanssa tästä temmonmuutoksesta oli  hyötyä, poni tuli paremmin kuulolle ja varsinkin voltilla huomasin, että minun oikeasti piti ratsastaa aktiivisesti. Cinnamonin kanssa helposti vain heittää ohjat pitkäksi kun poni ei muuten meinaa rentoutua. Mutta kun vain tartuin työhön napakoilla ohjilla, alkoi se myös menemään vaihe vaiheelta paremmin.

Kun olimme tehneet jonkin aikaa harjoitusta, oli aika ottaa mukaan laukka. Laukassa teimme niin, että voltin jälkeen suoristettiin ja nostettiin ympyrän suuntainen laukka. Nostossa tärkeää oli laukata hetken aikaa suoraan jonka jälkeen lähteä kaaren suuntaisesti liikkeelle puoli kierrosta. Tämän jälkeen siirryttiin taas raviin ja tehtiin uusi voltti. Cinnamon nosti innokkaasti laukan, mutta laukkasi puoli kaarretta melko hidasta mummolaukkaa. Taidettiin loppujenlopuksi vielä tehdä niin, että aina suoristuskohdassa otettiin raviin ja nostettiin uusi laukka. Eli mentiin koko tehtävä laukassa.

Laukkaamisen jälkeen oli välikäyntien vuoro. Otettuamme ohjat uudestaan jatkettiinkin sitten ihan uraa pitkin käynnissä. Käynnistä lähdettiin tulemaan pituushalkaisijalle ja siitä väistätettiin uralle. Varsinkin alussa pohkeenväistöissä oli vähän hakemista Cinnamonin kanssa. Poni jäi vähän paikoilleen, kun olisi saanut sujua eteenpäin paremmin. Cinnamonin selässä tärkeää oli katsoa, että kaula pysyi suorana. Pohkeenväistöjen jälkeen otettiin taas mukaan laukka.

Pohkeenväistöistä tultuamme uralle nostettiin siitä suoraan laukka ja tehtiin S kirjaimeen laukkavoltti. Ja arvatkaa vaan kenen poni hyppi seinille innostuksesta? Jep, minun. Ensimmäisellä kerralla poni nosti laukan kivasti ja aika nopsaan pohkeesta energisesti. Mutta kun lähdettiin tekemään toistoja, alkoi Cinnamon odottamaan nostoa eikä olisi malttanut tehdä pohkeenväistöjä. Varsinkin kun kaverit ampaisivat matkaan, alkoi tamma esitellä jotain ihme kevätjuhlaliikkeitä. Kun oli sen vuoro nostaa laukka niin herranjestas, miten rakettina poni ampaisikin matkaan. Ei voinut kuin nauraa Cinnamonin innostuneisuudelle. Selvästi talven ekat kylmemmät säät olivat ponille kuin energiaruiske.

Laukannostot siis tosiaan olivat teräviä meidän osaltamme kun poni suorastaan pomppasi ilmaan. Tästä tunnista löytyi vähän vauhtia ponin kannalta ainakin. Itse ainakin tykkään Cinnamonin energisemmästä puolesta. Tamma ei paljoa tällä tunnilla näyttänyt porsasmoodiaan, jolloin se haluaisi vain mennä keskelle eikä nostaa laukkaa. Energinen Cinnamon saattaa olla vähän pörheänä kaikesta, mutta ainakin takajalat löytyy sieltä alta!

Tallipäivä kuvina + itsenäistä menoa

Heipådej taas kaikille. Koitan nyt tässä julkaista näitä postauksia melko tiiviisti, jotta päästään taas nykyhetkeen kiinni. Viikon lomamatka tosiaan jätti postauksia jälkeen. Mutta nyt kerronkin minun tallipäivästäni (28.12.), joka alkoi jo ihan aamulla, koska olin menossa tekemään aamutallia. Vasta bussimatkalla sain ideaksi tämän kuvapostauksen, vaikken aluksi ollut ajatellut kuvata ollenkaan. Samalla voin vähän kertoa mitä kaikkea tehtiin aamutallissa. Minun apulaisena olo alkoi kahdeksalta aamulla, jolloin aivan ensimmäseksi vietiin newforest- kaverukset ulos: Dexter, Epsu ja Fireboy.

aamu alkoi aikaisella herätyksellä minulle 

Tallilla oli menossa kengitys, joten puuhailin siinä siivoten vähän satulahuonetta ja harjasin Oton pintelit. Sellaista pientä tärkeää hommaa, mikä on hyvä saada hoidetuksi. Huhhuh kun satulahuoneen ovimattokin oli kerännyt likaa mukanaan. Pian olikin jo aika viedä seuraavat ponit ulos. Seuraavaksi tarhaan oli menossa vauhtinelikko: Hugo, Aku, Domi ja Santtu. Näistä poneista minulle talutettavaksi osui Aku, jolla on ainoana ketjunaru. Poni nimittäin osaa olla välillä vähän vahva. Ja päivään tulikin pieni käännekohta, kun talutimme poneja tarhaan..Ainakaan vauhtia ja vaaroja ei puuttunut.

Nimittäin, yksi kengittäjistä oli mennyt hitsaamaan ulos autonsa luokse, eikä huomannut poneja, joiden kanssa olimme menossa tarhaan. Siinä tilanteessa Aku pelästyi hitsaajaa ja lähti jyräämään aika moista vauhtia ohi. Riimunnaru pääsi pitkäksi ja en tajunnut ajoissa päästää irti, kun tilanteessa ei ollut enää mitään mitä tehdä. Niinpä raahauduin maassa ponin perässä, kunnes päästin irti ja Aku laukkasi tyytyväisenä tarhaan. Ponilla ei ollut siis hätää, mutta siinä rytäkässä minulta meni polvi auki. Noh, eipä tuossa tilanteessa olisi voinut mitään tehdä, säikähtänyttä hevosta kun ei ihan siitä vaan pidellä. Ikävän näköinen polvi paikattiin laastareilla ja onneksi ei käynyt pahemmin. Pystyin jatkamaan tallipäivää, vaikka pieni järkytys oli tuosta tilanteesta tullut.

Seuraavaksi olikin aika pitää pieni ruokatauko, jonka jälkeen menin itsenäisesti ratsastamaan Hugolla. Hugolla en ollutkaan vakkaritunneilla pitkään aikaan mennyt, joten oli ihan kiva kivuta sen selkään kokeilemaan ponia. Tosiaan syötyäni siis tallustin ponin kanssa maneesiin ja kipusin siellä hiljaisuudessa selkään. Päivä oli melko kylmä, joten huomasin pian käynnissä tulevan kylmä ja koitin aloittaa melko pian lämmittelemään ravissa. Ravissa tein parit pääty-ympyrät ja ihan vain verkkailin vaihdellen suuntaa ponin kanssa. Laitoin myös sports trackerin päälle ihan vain huvikseen, näkisi paljon sitten olisi mennyt kilometrejä rikki.

Hugon kanssa yllättävän paljon jaksoin oikeasti työskennellä ja tulinpahan myös pari lävistäjää tarkoituksena hieman yrittää laukanvaihtoa. Hugo kun on melko näppärä esteponi, se tykkää vaihtaa itse laukan. Jäin laukassa molempiin päätyihin vuorotellen aina pääty-ympyrälle. Pääty-ympyrällä kokeilin alussa vähän väistätellä takajalkoja ulospäin, mutta poni jäi helposti kättä vasten vetokilpailuun. Lisäksi tein pohkeenväistöjä. Väistöt ovat Hugolle vähän haastavia ja tälläkin kertaa se hieman vastusteli nostaen päänsä kattoon.

silloin maanantaina oli tosi ihana keli

Keksinkin lopputunnista kivan perus kontrolliharjoituksen, joka toimi Hugon kanssa hyvin. Eli jäin pääty-ympyrälle ja otin siinä aina puoli kierrosta laukkaa ja puoli kierrosta ravia. Ponin nostot ovat yleensä todella hyviä ja teräviä. Se reagoi pohkeeseen nopsaan, mutta sitten taas ravisiirtyminen ei ehkä ole niin hallittu. Tietenkin pidemmän päälle poni sitten alkoi innostumaan ja viipotti toisen puolen kauheaa vauhtia ravissa. Päätinkin sitten ravata enkä päästää sitä enää laukkaan ennakoimisella.

Tunti oli tosi kiva ja innostuinpa lopulta sitten tulemaan hyvänmielen radan. Eli meillä oli tosiaan ollut se Aikuismerkin kouluohjelma, jonka halusin nyt jälkeenpäin vielä mennä kertaalleen keskittyen  teihin. Hugon kanssa rata meni aika tasaisesti läpi, tosin peruutuksessa poni aika paljon vastusteli. Kaikki muu meni kumminkin ihan ok, vähän ehkä huolimattomasti huidellen mutta ihan hyvin. Ja sitten olikin aika lopettaa siltä erää, tsekata sports trackerin lukemat: 5,7km, ja palata talliin. Oli siinä kumminkin mokomasti ehtinyt tulla kylmä, mutta talliin tullessa vain lämmintä päälle ja viimeiset ponit tarhaan. Sainkin pukea Cinnamonille sen ihanan loimen ja Vanskukin sai omansa päälle. Neidit tykkäsivät selvästi kun pääsivät ulkoilemaan ja nuuhkivatkin heti tarhan lumipeitettä iloisesti.

videolta kuvakaappaus

Itsenäisesti mennessäni jätin myös kameran kuvaamaan meidän menoamme, ja laitankin vähän pätkiä meidän menosta tähän. Linkki videoon tässä

Vuokrailua pitkästä aikaa

Sunnuntaina 27.12. heti joulun jälkeen oli tallilla vuokraukset ja itse tietenkin menin osallistumaan. Kaikki mahdollisuudet harjoitella myös itsenäistä treenaamista haluan käyttää, kun siihen tulee tilaisuus. Itsenäisestikin meno on hyödyllistä, oppii oma-aloitteisuutta ja vastuullisuutta. Niinpä siis ilmottauduin mukaan ja päätin vuokrata Dexteriä. Pitäähän tuon projektiponin kanssa päästä myös itsenäisesti touhuamaan ;). Dexterin valinta olikin ihan hyvä, ponilla riitti virtaa ja oli hyvä että se pääsi purkamaan sitä. Ennen vuokrausta en ollut kauheasti ehtinyt miettiä vielä harjoituksia, mutta siinä tuli sitten päätettyä lennosta muutamia juttuja mitä halusin ponin kanssa tehdä.

Kuvista kiitos Erikalle!

Meitä oli vuokraustunnilla yhteensä neljä ratsastajaa, silleen siis ei ollut niin itsenäisesti maneesissa menoa, mutta kyllä sitä tilaa kumminkin riitti. Ponit olivat olleet edellisen päivän vapaalla ja sen kyllä huomasi heti alkuverkassa. Dexter ainakin oli melko haastava ja sai pitkään verrytellä ennenkuin poni alkoi siitä lämmetä. Alkuun tein ihan vain temmonmuutoksia ravin sisällä ja varsinkin eteenpäin koitin ponia saada aktiivisemmaksi. Olin kerännyt mieleeni kasan erilaisia pikkuharjoituksia, joista osa jäi toteuttamatta ja osaa tein vähän pidempään.

Alkuverkan jälkeen siirryin hetkeksi keskelle maneesia ja otin pisteekseni I kirjaimen, jonka molemmille puolille tein voltit. Tarkoitus oli saada ponia vähän taipumaan ja asettumaan volteilla. I:ssä tietenkin suoristus ennen uudelle voltille lähtöä. Ideani ei ehkä päässyt aivan loistamaan, kun en ratsastanut kunnolla. Jos olisin oikeasti työskennellyt ja laittanut sen sisäpohkeen paremmin läpi, olisi ponikin varmasti alkanut pikkuhiljaa taipumaan paremmin. Nyt vain ajelehdin voltit puolihuolimattomasti ja suoristin. Lopetin harjoituksen sitten hetken päästä ja siirryin takaisin uralle.

Uralle siirryttyäni oli aika ottaa laukkaharjoitusta, johon innostuinkin jäämään suureksi osaksi tunnista. Halusin nimittäin oikeasti ponin läpi siinä askellajissa, mitä nyt olimme aiemmin perjantaina ensimmäistä kertaa koettu myös laukassa onnistumisia. Ei se Dexter ollutkaan tänä vuokrauskertana yhtä helppo. Jotenkin sitä sai uurastaa pitkän aikaa, jonka takia jäinkin laukkatyöskentelyyn. Laukkatyöskentelyn ideana oli minulla se, että laitoin ponia eteen pitkillä sivuilla ja otin kiinni lyhyillä. Lyhyillä myös saatoin tehdä pari pääty-ympyrää, jolloin sain lyhennettyä laukkaa paremmin.

Dexter laukkaa kyllä tosi kivasti eteen pyynnöstä. Nytkin tuo pikkuponi laittoi takajalkojaan liikkeelle kovasti pitkien sivujen aikana ja lyhyillä sivuilla sitten oli varaa vähän lyhentää jo valmiiksi pyörivää laukkaa. Poni oli kumminkin todella haastava, se olisi vain halunnut viipottaa pitkin maneesia kirahvina. Yhteen suuntaan todella vain laukkasin ja laukkasin, hain sitä yhteistä säveltä ja kun se hetken aikaa alkoi löytymään, päätin lopettaa laukat siihen.

Pari kertaa yritin vastalaukkaharjoitusta vielä lopputunnista, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Päätin, että vastalaukkoja on parempi Dexterin kanssa treenata sitten valvovan silmän alla. Ravissa poni alkoi lopputunnista tuntumaan jo kivemmalta. Dexter olikin laukkaamisen ja muun aktiivisen toiminnan jälkeen tosi vilkkaana menemässä eteen. Se on jännä miten poni muuttuu, että sitä saa ihan pidätellä. Mutta itse ajattelen sen ihan positiivisena juttuna, että Dexterillä on menohalua ;).

Vuokrauskerta ei ollut tälläkertaa niin hyvä meidän osaltamme. Jotenkin poni tuntui haastavalta, ehkä myös tuo välipäivä ja päivän ainoa ratsastus vaikuttivat asiaan. Huomasin myös, että tuossa itsenäisessä menossa ne ajatukset pääsevät harhailemaan muualle ja pian huomaa ajan kuluneen sellaiseen uraa pitkin hortoilemiseen. Nyt aion kyllä asettaa itselleni tavoitteen, että seuraavalla kerralla itsenäisesti mennessäni koitan keskittyä täysiä omaan tekemiseen. Mutta sellaista sillä kertaa.

Täyttä rakkautta

Jouluaattoaamu koitti melko lumettomana, mutta silti yhtä ainutlaatuisena kuin aina. Listassa luki ihana Dexter, joka sai aloittaa aattoaamun kanssani. Ja yksi jouluintoinenhan oli tähän päivään myös valmistautunut huolella. Mukana keikkuivat punaisia rusetteja kahdessa eri koossa ja pakolliset tonttulakit. Tallille piti kiiruhtaa jo aamutuimasta, että varmasti ehtisi puunata kakaralle punaista päälle. Sennujen aloitettua ratsastus, oli aika napata Dexter käytävälle ja aloittaa huolellinen harjaus. Ponin harja sai punaisia rusetteja koristeeksi ja häntäänkin tuli letti punaisella rusetilla. Satulaan keksin kiinnittää kaksi hieman isompaa rusettia melko eteen ja sitten olikin aika laittaa tonttulakit päähän ja kiiruhtaa (myöhässä niinkuin yleensä) maneesiin.

Maneesissa joululaulut olivat viritetty jo valmiiksi ja tunti alkoi satulalla menolla, niin kuin tiistainakin. Meidän perinteiseen jouluaattoaamun ratsastukseen kuuluu katrilli. Siispä tänäkin vuonna järjestäydyttiin parijonoon ja minä olin Amalian ja Fireboyn parina - onhan ponit tarhakavereitakin. Katrilli alkoi tosiaan ihan verkkaamalla niin, että tultiin vähän suunnanmuutoksia. Kun Dexter ja minä olimme ulkokaarella, saatiin todella pistää vauhtia. Poni jäi välillä vähän jälkeen kun sipsutti niin lyhyin askelin menemään. Katrillimuodostelma oli itseasiassa hyvä muistutus laittaa ponia eteen. Jos jäi liikaa ratsastamaan taaksepäin, oma puoli jonosta kärsi ja jäätiin jälkeen. Piti ajatella eteen, eteen ja eteen.

Pian otettiin laukat niin, että jakauduttiin eri pääty-ympyröille ja laukattiin siellä. Dexter laukkasi melko kivasti ja myöhemmin huomasi katsomo huvittavan jutun. Ponin ja mun tonttulakit heiluivat nimittäin samassa tahdissa laukassa. Opettaja vitsailikin, että taisin olla hyvin mukana laukan rytmissä ;).

Seuraavaksi tultiin pohkeenväistöt ravissa, joissa poni kyllä pääsi huijaamaan vähän, mutta ei se näin jouluna haitannut. Pääasia vain, että oli hauskaa hölkötellä Dexterin kanssa pitkin maneesia. Ja kun satula heivattiin pois, siitä se vasta ihana joulufiilis alkoikin kun alettiin puuskutellen taas laulamaan joulubiisejä. Ei vitsi kun olikin hauskaa vain laukata, laukata maailman ääriin Dexterin pyöreässä laukassa ja sen niin mukavantuntuisessa selässä. Yhdessä vaiheessa oli vain pakko hihkaista omat tuntemukset ilmaan "Tää on niin ihanaa!" :D.

Lopputunti sitten olikin vain sitä laukkaamista ja ravailua maneesia ympäri vailla mitään suuntaa. Ja tietenkin kuvien hullua räpsintää, pitihän saada ikuistettua rullalle meidän ihana tunti niin hyvin kuin vain onnistuisi. Oli hauskaa välillä vain nauttia ja sallia itsensä matkustellakkin kyydissä, aina ei tarvitse olla niin nuttura kireällä tuuppaamista, varsinkaan jouluaattona. Ja juuri siinä hetkessä, ponin lämpimässä selässä nauraessani, olen onnellinen.

arvatkaa kuka siellä keikkuu xD

Vauhdin ja joulun hurmaa

Jouluviikolla pidettiin perinteinen joulutunti, johon sisältyi ilman satulaa menoa, koulutuuppausta, esteiden hyppäämistä ja leikkimistä. Aluksi olin suunnitellut pienimuotoista korkeushyppykisaa, mutta suunnitelman hieman vaihtuivat huomatessani meneväni Cinnamonilla. Olihan se ihana mennä hoitoponilla jouluratsastus, mutta tosiaan tämä tamma estekammoisena ei kyllä mitään korkeushyppyä lähtisi vetämään, hyvä jos ylipäätänsä hyppäisi. Kun tunti alkoi lähestyä, innostuin todenteolla jouluteemasta ja lainasin Amalialta jouluisia jalkasuojia ponille. Lisäksi meillä molemmilla oli asiaan kuuluvat tonttulakit ja nappasinpas tallin punaisen raipan vielä kruunaamaan asun, johon punaiset ratsastushousut sopivat mitä mainiommin.

kuvat tälläkertaa Amalian kameralla :)

Alkutunnista olimme saaneet sellaisen ohjeen, että mentäisiin eka satulalla. Ponit olivat sen verran intopinkeänä kylmästä säästä johtuen, että ensin purettiin vähän niiden energiaa laukkaamalla pitkään. Laukkaaminen tekikin ihan hyvää ponille ja oli hauska olla pitkästä aikaa taas jouluvetimissä. Laukkaamisen jälkeen ravailtiin hetken aikaa ja päätettiin ottaa ristikolle hyppyjä ihan satulan kanssa. Päätin yrittää Cinnamonin kanssa, josko vaikka jonkun perässä. Mutta myös muilla poneilla oli pientä porsastelua mielessä, joten Cinnamon ei saanutkaan vetoapua edellä menevistä.

Ensimmäiset lähestymiset epäonnistuivat, poni laukkasi reippaasti esteiden ohi, mutta se oli ihan ok. Pari hieman hurjempaakin kaahailua ja viime hetken käännöstä nähtiin. Tässä tunnissa tosiaankin oli mukana myös ripaus vauhtia ja vaaroja. Jotenkin nimittäin tilanne oli sekava enkä rauhassa päässyt keskittymään minuun ja poniin. Piti sulkea kaikki muu pois, keskittyä rohkaisemaan tammaa ja laukkaamaan kohti estettä paineistamatta kumminkaan liikaa. Ja yhtäkkiä tunsin Cinnamonin päättäneen uskaltautua ylittämään hirmuista ristikkoa. Riemu täytti minut, kun tunsin ponin hurjaa vauhtia imevän estettä kohti ja hyppäävän sen yli. Sieltä tuli sitten taputuksia kiitokseksi. "Kiitos että luotit minuun."

hurjistunut poni :D

Pääsimme pelottavan ristikon yli kaksi kertaa ja yrityksiä oli moninkertaisesti enemmän. Silti olin tyytyväinen että poni kumminkin hyppäsi, varsinkin kun meillä ei ollut mitään omaa vuoroa vaan estettä mentiin liukuhihnaefektinä. Esteiden hyppääminen sai jäädä siihen kun jatkoimme tutulla "talli palaa"- leikillä. Poni oli energisenä hyppäämisen jälkeen ja suorastaan vinkaisi innostuksesta välillä kun oli aika vaihtaa tötteröä. Laukka ainakin nousi hyvin kun poni oli sen verran rakettina. Ei taidettu kertaakaan jäädä leikissä keskelle ja pian oli aika ottaa satulat pois ja mennä vapaasti miten mieli teki.

Meidän tapauksessa ilman satulaa hölköttely olikin rentoa pientä koulutuuppausta. Loppujen lopuksi en kumminkaan jaksanut yrittää ja päädyin laukkailemaan pitkään ja hartaasti hoitoponin kyydissä tonttulakit heiluen. Stereioista soivat joululaulut ja pian maneesin täyttivät raikuvat ja hieman hengästyneet lauluäänet, jotka toitottivat joulusanomaa minkä ehtivät, minä mukaanlukien. Laulaminen itseasiassa teki myös omasta istunnasta rennomman ja samalla treenautuivat syvät vatsalihakset, kun pitihän siinä selässä mukautua liikkeisiin vaikka lauloikin.

Laukassa jotkut tulivat vielä ilman satulaa estettä, mutta en olisi varmaan pysynyt rehellisesti sanoen tuon hurjimuksen kyydissä jos olisimme jotenkin kiitäneet estettä kohti ja poni olisi viilettänyt sivusta ohi. Vaikka mieli teki, päätin kumminkin olla riskeeraamatta mitään ja laukkailin tyytyväisenä uraa pitkin. Ja niin joulutunti sitten päättyi. Selästä laskeuduttuani oli aika vielä viimeisille poseerauksille ihanan jouluponin kanssa, ikuistaen meidän joulutunnin jälkeisen fiiliksen. On se Cinnamon vaan omalla tavallaan niin rakas. Vaikkei ratsastaessa välillä samat kemiat kohtaisikaan, jaksaa poni piristää minua vain olemalla siinä, Cinnamonina. Ja koska omalla tunnilla tuli nyt mentyä tällä kimotammalla, päätin jouluaattona toivoa Dexteriä.