Vauhdin ja joulun hurmaa

Jouluviikolla pidettiin perinteinen joulutunti, johon sisältyi ilman satulaa menoa, koulutuuppausta, esteiden hyppäämistä ja leikkimistä. Aluksi olin suunnitellut pienimuotoista korkeushyppykisaa, mutta suunnitelman hieman vaihtuivat huomatessani meneväni Cinnamonilla. Olihan se ihana mennä hoitoponilla jouluratsastus, mutta tosiaan tämä tamma estekammoisena ei kyllä mitään korkeushyppyä lähtisi vetämään, hyvä jos ylipäätänsä hyppäisi. Kun tunti alkoi lähestyä, innostuin todenteolla jouluteemasta ja lainasin Amalialta jouluisia jalkasuojia ponille. Lisäksi meillä molemmilla oli asiaan kuuluvat tonttulakit ja nappasinpas tallin punaisen raipan vielä kruunaamaan asun, johon punaiset ratsastushousut sopivat mitä mainiommin.

kuvat tälläkertaa Amalian kameralla :)

Alkutunnista olimme saaneet sellaisen ohjeen, että mentäisiin eka satulalla. Ponit olivat sen verran intopinkeänä kylmästä säästä johtuen, että ensin purettiin vähän niiden energiaa laukkaamalla pitkään. Laukkaaminen tekikin ihan hyvää ponille ja oli hauska olla pitkästä aikaa taas jouluvetimissä. Laukkaamisen jälkeen ravailtiin hetken aikaa ja päätettiin ottaa ristikolle hyppyjä ihan satulan kanssa. Päätin yrittää Cinnamonin kanssa, josko vaikka jonkun perässä. Mutta myös muilla poneilla oli pientä porsastelua mielessä, joten Cinnamon ei saanutkaan vetoapua edellä menevistä.

Ensimmäiset lähestymiset epäonnistuivat, poni laukkasi reippaasti esteiden ohi, mutta se oli ihan ok. Pari hieman hurjempaakin kaahailua ja viime hetken käännöstä nähtiin. Tässä tunnissa tosiaankin oli mukana myös ripaus vauhtia ja vaaroja. Jotenkin nimittäin tilanne oli sekava enkä rauhassa päässyt keskittymään minuun ja poniin. Piti sulkea kaikki muu pois, keskittyä rohkaisemaan tammaa ja laukkaamaan kohti estettä paineistamatta kumminkaan liikaa. Ja yhtäkkiä tunsin Cinnamonin päättäneen uskaltautua ylittämään hirmuista ristikkoa. Riemu täytti minut, kun tunsin ponin hurjaa vauhtia imevän estettä kohti ja hyppäävän sen yli. Sieltä tuli sitten taputuksia kiitokseksi. "Kiitos että luotit minuun."

hurjistunut poni :D

Pääsimme pelottavan ristikon yli kaksi kertaa ja yrityksiä oli moninkertaisesti enemmän. Silti olin tyytyväinen että poni kumminkin hyppäsi, varsinkin kun meillä ei ollut mitään omaa vuoroa vaan estettä mentiin liukuhihnaefektinä. Esteiden hyppääminen sai jäädä siihen kun jatkoimme tutulla "talli palaa"- leikillä. Poni oli energisenä hyppäämisen jälkeen ja suorastaan vinkaisi innostuksesta välillä kun oli aika vaihtaa tötteröä. Laukka ainakin nousi hyvin kun poni oli sen verran rakettina. Ei taidettu kertaakaan jäädä leikissä keskelle ja pian oli aika ottaa satulat pois ja mennä vapaasti miten mieli teki.

Meidän tapauksessa ilman satulaa hölköttely olikin rentoa pientä koulutuuppausta. Loppujen lopuksi en kumminkaan jaksanut yrittää ja päädyin laukkailemaan pitkään ja hartaasti hoitoponin kyydissä tonttulakit heiluen. Stereioista soivat joululaulut ja pian maneesin täyttivät raikuvat ja hieman hengästyneet lauluäänet, jotka toitottivat joulusanomaa minkä ehtivät, minä mukaanlukien. Laulaminen itseasiassa teki myös omasta istunnasta rennomman ja samalla treenautuivat syvät vatsalihakset, kun pitihän siinä selässä mukautua liikkeisiin vaikka lauloikin.

Laukassa jotkut tulivat vielä ilman satulaa estettä, mutta en olisi varmaan pysynyt rehellisesti sanoen tuon hurjimuksen kyydissä jos olisimme jotenkin kiitäneet estettä kohti ja poni olisi viilettänyt sivusta ohi. Vaikka mieli teki, päätin kumminkin olla riskeeraamatta mitään ja laukkailin tyytyväisenä uraa pitkin. Ja niin joulutunti sitten päättyi. Selästä laskeuduttuani oli aika vielä viimeisille poseerauksille ihanan jouluponin kanssa, ikuistaen meidän joulutunnin jälkeisen fiiliksen. On se Cinnamon vaan omalla tavallaan niin rakas. Vaikkei ratsastaessa välillä samat kemiat kohtaisikaan, jaksaa poni piristää minua vain olemalla siinä, Cinnamonina. Ja koska omalla tunnilla tuli nyt mentyä tällä kimotammalla, päätin jouluaattona toivoa Dexteriä.