#2015

Heippa! *täällä tällähetkellä palmupuiden varjossa netti pätkii kovasti, joten en ole päässyt bloggeriin päivittelemään. Nyt kumminkin saan julkaistuksi tämän erikoispostauksen :). Uudenvuoden kunniaksi on nähty monia erikoispostauksia ja päivittelyjä. Myös minä ajattelin vähän kerätä viime vuoden hetkiä ja ajatuksia niistä tähän ylös. Mitään erillisiä uudenvuodenlupauksia en ole kauheasti ehtinyt vielä ajatella, mutta muutamia tavoitteita on pyörinyt mielessä. Ehkä teen sitten kesän lähestyessä taas uuden summer bucket listin.

2016 on varmasti täynnä uusia jännittäviä kokemuksia ja haasteita. Odotan innolla, mitä tämä vuosi tuo tullessaan varsinkin ratsastuksen osalta. Muutoksen tuulia on nimittäin jo havaittavissa pienessä määrin, sillä nyt kevätkauden käyn joka toinen viikko estetunneilla. En voi sanoakkaan, miten iloinen olen tästä mahdollisuudesta, kun lisäksi mukaan mahtuu vielä kerran kuukaudessa oleva valmennus. Ratsastuksen osalta siis aktiivinen vuosi käynnistymässä :). Mutta nyt kurkataan vielä viime vuoteen takaisin ja katsellaan 2015 vuoden kohokohtia ja ikimuistoisia hetkiä.





Vuoden ehdottomasti yksi käännekohta oli, kun aiemmin inhoamastani ponista tulikin yksi ehdoton suosikki. "Mitäh, mutta enkös minä inhoa sitä ponia? Tottahan se on, että lempiponeihini ei Dexter ole ikinä kuulunut, mutta tämän tunnin jälkeen vähän mieli muuttui." Näin kirjoitin tammikuun puolessavälissä, kun löysin Dexteristä ensimmäistä kertaa jotain, mikä sai minut kiinnostumaan ponista enemmän. Kiinnostuksen syy voi myös johtua siitä, että ratsastustaidot olivat kehittyneet syksystä paremmiksi ja osasin jo jotenkin ratsastaa ponia paremmin.

Dexter oli mukana muutenkin vuoden aikana hyvin vahvasti ratsastuksessani. Menin suurimman osan talven valmennuksista ponilla, aika alkuvuodesta meninkin sillä jo ensimmäiset koulukisani. En osannut kuvitellakkaan, miten tärkeäksi tuo kakara tulikaan tämän vuoden aikana minulle. Dexter antoi ja opetti vuonna 2015 minulle paljon. Ja varmasti nyt tulevana vuonna tulee jatkettua ponin kanssa työskentelyä kohti vielä sujuvampaa menoa.

2015 vuoden loppupuolella edistysaskel oli myös uusilla estekorkeuksilla treenaaminen ja kisoissa 70cm luokassa starttaaminen. Loppujenlopuksi nämähän ovat vielä aika pieniä korkeuksia, mutta minulle merkkaa eniten juurikin se, että saan hypätä ja saan nostaa tasoa. Tosiaan tämä on vielä aika tuore juttu, mutta uskon että estetuntien ja valmennusten myötä vuodessa 2016 tulee olemaan paljon kehitystä ja iloa hyppäämisen kanssa.

Vuoden aikana ehti myös tapahtua alamäkeä, kun istunnassani havaittiin salakavala notkoselkä. Väärä asento saatiin kumminkin kitkettyä pois ja siitä täytyykin kiittää opettajan erikoisistuinta, jolla koin ahaa- elämyksen, miten saada notko pois korjattua vain pienellä lantion liikkeellä. Notkoa ei sen koommin esiintynyt kauheasti, mutta pitää olla tarkkana ettei se pääse yllättämään uudestaan. Nyt ainakin minulla on tieto, miten korjata asia.

Vuoden 2015 aikana pääsin myös enemmän mukaan tallin toimintaan ja muutenkin siihen talliarkeen kiinni. Kesällä oli ponien laitumillevienti- keikka ja loppusyksystä liityin junioritoimikuntaan, joka siis järjestää tallilaisille junnuille erilaisia aktiviitettejä, kuten vaikka ponileikkejä. Junioritoimikunnassa ehdittiinkin järjestää pienet pikkujoulut, joiden yhteydessä leikittiin hauskoja viestejä ponien kanssa.

Pääsin myös vuoden lopussa tekemään aamutallia, josta sain paljon hyvää kokemusta. Päätin jo alusta asti asennoitua sillä tavalla, että haluan oppia mahdollisimman paljon uutta ja olla positiivisella asenteella matkassa. Vaikkei minulla ollutkaan vielä paljoa kokemusta, oli hyvä ottaa uusi asia vastaan reippaasti. Kaikkeen kannattaa lähteä mukaan, jos tarjoutuu tilaisuus :).

Kaiken kaikkiaan vuosi 2015 antoi minulle hevostelun osalta paljon uusia kokemuksia ja hauskoja hetkiä. Olen onnellinen minulle tarjoutuineista tilaisuuksista ja siitä, että vuoden aikana kehityin taas ratsastajana paljon. En ottaisi mitään ratsastuskertaa pois, ilman niitä tunteja satulassa en olisi tässä samalla kokemuksella kuin nyt. Jokainen tunti on opettanut jotain, vaikkei nyt mitään maailman mullistavaa, niin ihan vain sitä ratsastusta.

Ainiin ja tietenkin pitää vielä kiittää viime vuoden kaikkia ihania kuvaajia, jotka ovat jaksaneet ikuistaa ratsastustani kuviksi. Ilman teitä en olisi saanut niin paljon irti ratsastuksesta ja blogin kirjoittamisesta. Siispä suuren suuri kiitos <3. Mutta siinä oli muutamia vuoden 2015 kohokohtia ja muisteluita. Nyt on aika kääntää uusi lehti auki ja lähteä avoimin mielin vuoteen 2016. Katsotaan mitä tarttuu mukaan, itse ainakaan en malta odottaa!