Täyttä rakkautta

Jouluaattoaamu koitti melko lumettomana, mutta silti yhtä ainutlaatuisena kuin aina. Listassa luki ihana Dexter, joka sai aloittaa aattoaamun kanssani. Ja yksi jouluintoinenhan oli tähän päivään myös valmistautunut huolella. Mukana keikkuivat punaisia rusetteja kahdessa eri koossa ja pakolliset tonttulakit. Tallille piti kiiruhtaa jo aamutuimasta, että varmasti ehtisi puunata kakaralle punaista päälle. Sennujen aloitettua ratsastus, oli aika napata Dexter käytävälle ja aloittaa huolellinen harjaus. Ponin harja sai punaisia rusetteja koristeeksi ja häntäänkin tuli letti punaisella rusetilla. Satulaan keksin kiinnittää kaksi hieman isompaa rusettia melko eteen ja sitten olikin aika laittaa tonttulakit päähän ja kiiruhtaa (myöhässä niinkuin yleensä) maneesiin.

Maneesissa joululaulut olivat viritetty jo valmiiksi ja tunti alkoi satulalla menolla, niin kuin tiistainakin. Meidän perinteiseen jouluaattoaamun ratsastukseen kuuluu katrilli. Siispä tänäkin vuonna järjestäydyttiin parijonoon ja minä olin Amalian ja Fireboyn parina - onhan ponit tarhakavereitakin. Katrilli alkoi tosiaan ihan verkkaamalla niin, että tultiin vähän suunnanmuutoksia. Kun Dexter ja minä olimme ulkokaarella, saatiin todella pistää vauhtia. Poni jäi välillä vähän jälkeen kun sipsutti niin lyhyin askelin menemään. Katrillimuodostelma oli itseasiassa hyvä muistutus laittaa ponia eteen. Jos jäi liikaa ratsastamaan taaksepäin, oma puoli jonosta kärsi ja jäätiin jälkeen. Piti ajatella eteen, eteen ja eteen.

Pian otettiin laukat niin, että jakauduttiin eri pääty-ympyröille ja laukattiin siellä. Dexter laukkasi melko kivasti ja myöhemmin huomasi katsomo huvittavan jutun. Ponin ja mun tonttulakit heiluivat nimittäin samassa tahdissa laukassa. Opettaja vitsailikin, että taisin olla hyvin mukana laukan rytmissä ;).

Seuraavaksi tultiin pohkeenväistöt ravissa, joissa poni kyllä pääsi huijaamaan vähän, mutta ei se näin jouluna haitannut. Pääasia vain, että oli hauskaa hölkötellä Dexterin kanssa pitkin maneesia. Ja kun satula heivattiin pois, siitä se vasta ihana joulufiilis alkoikin kun alettiin puuskutellen taas laulamaan joulubiisejä. Ei vitsi kun olikin hauskaa vain laukata, laukata maailman ääriin Dexterin pyöreässä laukassa ja sen niin mukavantuntuisessa selässä. Yhdessä vaiheessa oli vain pakko hihkaista omat tuntemukset ilmaan "Tää on niin ihanaa!" :D.

Lopputunti sitten olikin vain sitä laukkaamista ja ravailua maneesia ympäri vailla mitään suuntaa. Ja tietenkin kuvien hullua räpsintää, pitihän saada ikuistettua rullalle meidän ihana tunti niin hyvin kuin vain onnistuisi. Oli hauskaa välillä vain nauttia ja sallia itsensä matkustellakkin kyydissä, aina ei tarvitse olla niin nuttura kireällä tuuppaamista, varsinkaan jouluaattona. Ja juuri siinä hetkessä, ponin lämpimässä selässä nauraessani, olen onnellinen.

arvatkaa kuka siellä keikkuu xD