Toka koulutuntini oli seuraavana päivänä ja tällä tunnilla pääsin pääsiäisenä viimeksi menemälläni Kukka- nimisellä ponilla. Kukasta muistikuvani oli, että poni oli ollut todella haastava. Se oli silloin tuntunut tosi tyhjältä edestä ja kipittänyt vain tuntumaa vasten pois alta. Odotukseni olivatkin, että tunnista tulisi todella haastava ja työntäytteinen. Satuin Kukkaa varustaessani tapaamaan sen nuoren omistajan, joka näyttikin tarkalleen mitä kaikkea ponille tulisi. Hän myös lupautui nappaamaan pari kuvaa tunnista, mistä olin todella iloinen. Ja muutes Kukalla oli jopa kukkakuvioinen kaviokoukku!
Aloitettiin tunti taas melko rauhassa ravaillen ja tutustuen ratsuihimme. Kulmissa oli taas idea johtavasta ohjasotteesta ja tehtiin ravissa vähän siirtymisiä pitkillä sivuilla. Kukka tuntui alussa vaikeasti lähestyttävältä, mutta sain sen melko pian rentoutumaan. Poni kyllä tuntui siinä alussa myös aika samanlaiselta kuin pääsiäisenä, sellaiselta jännittyneeltä pikajuoksijalta. Tuota jännittyneisyyttä lähdin purkamaan itseasiassa vähän väärällä tavalla houkuttelemalla sen pitkäksi alhaalle.
Alussa sain paljon kommenttia siitä puuttuvasta moottorista. Kokoajan tuli kommenttia, että Kukka eteen. Laitoin ponia eteen, mutta silti se ulospäin mateli. Tämä tuli itselleni vähän yllätyksenä, kun jossain vaiheessa opettaja sitten pureutui ongelman ytimeen. Kukan kanssa piti oikeasti saada se takapää toimimaan ennenkuin pystyi lähteä työstämään. Niinkin yksinkertainen asia saattaa joskus vain olla todella ratkaiseva tekijä siinä hommassa. Olihan se alkutunnista mennyt rentona, mikä omalla tavallaa oli hyvä, muttei lopulta johtanut kuin takajalat tallissa kulkevaan poniin. Tykkäsinkin tunnissa juuri siitä, että opettaja perusteli ohjeensa hyvin ja tämän kautta koin itsekin tunnin aikana pienen ahaa-elämyksen ponin kanssa.
Hauska Suomi-satulahuopa
Nimittäin perusteluiden jälkeen alkoi viimein ratsastajankin puolelta tapahtua. Jäin pääty-ympyrälle oikeasti laittamaan ponia niin kauan eteen, kunnes opettaja sanoi että se kulkisi riittävää ravia. Huomasin tämän prosessin aikana, että Kukka todella oli hidas reagoimaan pohkeeseen ja muutenkin tahmaisen tuntuinen. Piti pari kertaa huomauttaa raipalla ja poni heräsi sitten ihan hyvin. Kun meillä oli riittävä ravi, pystyin sitten alkaa työstämään päästämättä kuitenkaan ravin tahtia kärsimään.
Aloin huomata melkein heti ponissa muutoksen, kun se alkoi paremmin hakeutua kuolaimeen, eikä ollut enää niin tyhjä edestä. Kukka liikkui nyt reippaasti ja samalla oli todella pehmeä edestä, eikä se missään vaiheessa oikeastaan vahvaksi tullut. En ollut edes tiennyt tuosta puolesta ponia, koska en ollut osannut vaatia siltä oikeita asioita. Kukka tosiaan oli jollain tavalla vastaanottavaisempi, eikä enää ollut ihan muurahaiskarhun näköinen, kärsä maassa ja jalat kaukana toisistaan.
Pian oli laukkatehtävien vuoro, jossa tällä kertaa oli toisessa päädyssä itsenäistä ratsastelua ja toisessa päädyssä käytiin vuorotellen opettajan valvovan silmän alla saaden sitten ohjeita omaan tekemiseen. Meidän vuoro oli melko alussa ja laukassa meni hetken aikaa, ennenkuin pääsin siihen kiinni. Kukalla oli aika peruslaukka, jossa oli helppo istua. Muistin viime kerrasta, että se ehdottomasti oli ponin paras askellaji, sillä viime vuonna oli Kukka mennyt siinä parhaiten. Niin myös tällä kertaa tuntui laukka vaivattomalta ja löysimme siinä tosi hyvän yhteistyön ponin kanssa. Jatkoinkin vielä toisessa päädyssä sitten itsenäisesti lisää ja välillä kävelin kiittäen ponia.
Tunti oli ollut kyllä todella antoisa ja opettavainen minulle. Kukan kanssa oli sujunut hyvin ja olin kyllä yhtä hymyä. Ennakkoluulot olivat taas osoittautuneet vääriksi, niin kuin usein niillä on tapana. Oli kyllä todella kiva poni, kun vain osasin itse sitä ratsastaa oikealla tavalla. Haastetta kyllä löytyi, mutta poni myös palkitsi kun sitä ratsasti periksiantamattomasti. Jes, se koulutunti jätti kyllä hyvät fiilikset.
Viikkoa ennen juhannusta lähdettiin kauan odotetulle mökkilomalle, jota kovasti olinkin jo etukäteen fiilistellyt. Tiedättekö sen tunteen, kun mökillä pääsee vaan rentoutumaan ja nauttimaan. Ahh, varsinkin meidän mökillä viihdyn todella hyvin, kun sinne kerran vuodessa pääsee (välimatka on sen verran kaukainen). Niinpä tuli vietettyä todella rentouttavaa lomaa samalla, kun myös salakavalasti varailin ratsastustunteja läheiseltä, tutulta Vuokatin tallilta. Eihän sitä nyt voi olla pitämättä liian pitkää ratsastustaukoa...
Niinpä ensimmäiselle tunnille pääsinkin jo melko pian, ja tämä tunti oli ihan koulutunti. Minun ratsukseni valikoitui Tanssi- niminen poni, joka itseasiassa olikin jo tuttu viime vuodesta. Siitä kuitenkin oli tosiaan niin kauan aikaa, kun viimeksi olin mennyt tuolla ponilla, että odotin innolla miten se olisi muuttunut – ja miten minä olisin myös muuttunut. Tanssille tosiaan tuli pelhamit, joilla olin kerran aiemmin ratsastanut samaisella ponilla. Muuten varusteet olivat melko normit ja päästiinkin sitten piakkoin matkaamaan maneesiin.
Pari kuvaa Tanssista ja muuta mökkifiilistelyä
Elikkäs Tanssi. Aluksi tuli taas tutustuttua siihen ihan vain ravaillessamme uraa pitkin ja opettajan painottaessa perusratsastusta niin kulmiin kuin muutenkin. Asetuksen kanssa myös tuli todella selvä painotus johtavaan ohjasotteeseen, ilman että siitä sisäohjasta jäätiin vetämään. Hetken kesti tajuta, mitä opettaja halusi, mutta idea oli hyvä. Johtavalla ohjasotteella saatiin ponit kuolaintuntumalle joka helpotti myöhemmin ratsastusta varsinkin asetusten ja hevosten taivuttelun kannalta.
Oikeastaan huomasin tunnin aikana, että päätehtävä oli löytää ponien kanssa sellainen sujuva meno. Emme niinkään harjoitelleet mitään haastavaa, ratsastimme läpi aika perusjuttuja, kuten tietyissä pisteissä tapahtuvia siirtymisiä ja laukannostoja. Tanssi tuntui yllättävän haastavalta pienine jalkoineen. Se helposti kipitti menemään hieman huijaten asetusten kanssa, kun ratsastaja ei ollut hereillä.
Laukassa meillä oli tehtävänä tulla vuorotellen suoraa uraa pitkin niin, että aina yhdellä pitkällä sivulla asetettiin sisäänpäin kahden kirjainvälin välein. Tanssi lähti alussa vähän uralta pois, kun en tarpeeksi selkeästi sille kertonut ideaa. Toisella kerralla meillä tuli jo sitten parempia pätkiä, joskin minun ei olisi tarvinnut asettaa niin paljoa. Tanssin laukka oli tosi kivan tuntuista ja sitä oli melko helppo työstää. Silti piti katsoa, että moottori pysyi toiminnassa ja poni olisi reipas.
Laukan parissa jatkettiin tulemalla pareittain hyvillä etäisyyksillä volttitehtävää. Eli laukassa lähdettiin ensimmäisellä pitkällä sivulla suorittamaan kahta volttia, joiden tuli olla 15m suuruisia. Kun voltit oltiin tehty molempiin kirjaimiin, jatkettiin laukassa toiselle pitkälle sivulle, jossa vastakkaisten kirjainten kohdalla tehtiinkin sitten 10m voltit. 10m voltilla tulikin huolehtia, ettei voltti päässyt luisumaan liian suureksi ja sen takia ulkoavut olivat tärkeät.
Maurin noutotreenejä
Meillä Tanssin kanssa tuo volttitehtävä sujui ihan hyvin. Tärkeää oli olla ponin kanssa mukana voltilla eikä ennakoida liikaa seuraavaan tehtävään. Tanssin kanssa 10m voltti oli hilkulla suurentua, mutta pysyttiin ihan hyvin siinä keskihalkaisijan tuntumassa kuitenkin. Volttitehtävillä poni olisi myös voinut laukata energisemmin, mutta muuten tiet ratsastin ihan hyvin. Noilla laukkavolteilla saa kyllä kiinnittää moneen juttuun huomiota. Näiden laukkatehtävien jälkeen sitten olikin aika ravailla loppuravit.
En ehkä missään vaiheessa päässyt kunnolla Tanssiin kiinni. Vähän meni tunti tutustuessa tuohon poniin ja se tuntui jollain tapaa kovin kapealta ja pieneltä. Ehkä vuodessa minäkin olin ehtinyt jo kasvaa tuolle ponille vähän isoksi ja sen takiakin oli vaikeampi siihen vaikuttaa. Mutta ihan mukava tunti kuitenkin ja poni oli oikein kiva ja taitava.
Kaksi viimeistä viikkoa sujahtivat todella nopeasti ohi. Vaikken leiriavustamaan kesälukion takia päässytkään kuin kerran, koitti viimeinen tunti ennen ponien lomaa todella nopeasti. Tokavikalla tunnilla olin päässyt vielä hyppäämään ja hulluttelemaan Zandrolla mutta nyt oli erään toisen tärkeän ponin ratsastus. Kauden viimeiselle tunnille olikin jo tarkat suunnitelmat. Esteitä, ilman satulaa menoa ja koulutuuppausta. Kaikkea mahdollista sisällytettynä tuohon tuntiin.
Tunnille ratsuksi toivoin ketäpä muutakaan kuin Dexteriä ja sen kanssa myös mentiin. Olimme laittaneet keskelle toista pitkää sivua yhden esteen ja muuten saikin sitten heitellä ideoita. Ilman satulaa päätimme aluksi tehdä puomitehtävää, jossa saataisiin ponien jalat nousemaan ja muutenkin päästäisiin vähän koulutuuppausmakuun.
kuvista kiitos Ainolle!
Elikkä, tulimme harjoitusravissa puomit aluksi ihan vain suoraan, jonka jälkeen jatkettiin tekemällä voltti heti puomien jälkeen sisälle ja tultiin puomit uudestaan. Alussa Dexter kyttäsi vähän ja nostelikin jalkojaan oikein liioitellusti ylös. Voltilla poni taipui ihan hyvin ja päästiin puomeille tokan kerran melko sujuvasti. Tätä harjoitusta teimme melko pitkään, joten mukaan mahtui pari hyytymistäkin ja sitten taas oli niitä hyvin lennokkaita versioita. Dexterin selässä on kyllä tosi mukava istua ja varsinkin ponin laukka on ihanan pehmeä. Poni tuntui jo alun ravailussa todella mukavalta ja yhteistyöhaluiselta.
Ja puomien parissa jatkettiin myös laukassa. Ensin tultiin ravipuomit, jonka jälkeen tuli nostaa kierroksen mukainen laukka. Dexter oli vähän hidas reagoimaan pohkeeseen ja tulikin vähän heiluttua siellä selässä ilman satulaa. Piakkoin puomit laitettiin laukkaväleihin, jonka jälkeen sitten vain tultiin ne laukassa sujuen. Porsasta piti ekan kerran vähän topakasti kannustaa eteen, jonka jälkeen se laukkasi puomit hyvinkin innokkaasti pomppien kuin vieteripupu. Ponilla selvästi riitti näin tunnin alussa virtaa liioitella ja hullutella puomeilla.
Meidän alkuhumputtelu koostuikin pääosin puomityöskentelystä. Tämän jälkeen este laitettiin pystyksi ja tultiin sitä ilman satulaa. Tai noh, muut tulivat ja me stopattiin jo kauan ennen estettä. Näin kevään tullen Dexterillä todella on ollut huonoja estetunteja, jolloin se ei vaan lähde hyppäämään. Ilman satulaa oli vielä vaikeampi jatkaa ponin kannustamista eteen ja loppujen lopuksi tehtiin kahdesta puomista pienet johteet esteen molemmille puolille. Kannustettiin poni esteen eteen ja siitähän lähti sitten loikka kovaa ja korkealta. Onneksi olin noihin pupuloikkiin varautunut ja kun vauhti oli löytynyt, tultiin samanlailla kolme kertaa putkeen.
Dexterin hypyt sai siihen riittää ja olin vähän harmissani kun poni pisti niin kovasti liinat kiinni. Hyvä kuitenkin että oltiin muutama kerta saatu onnistuneet hypyt. Muut pääsivät hyppäämään korotettuna ja minä estenälkäisenä sain loistoidean ratsunvaihdosta. Loppujen lopuksi Fireboyn ratsastaja ojensi minulle ponin ohjia ja hieman jännityksellä otin tarjouksen vastaan. En tiennyt oliko hullua lähteä tuon ponin kyytiin, kun sillä viimeksi mentyäni oli tullut pikkupystylle Fireboyn nimikkokielto ja ratsastaja oli lentänyt kaulan yli kepeästi. Nyt edessä oli 80cm pysty, joka vähän arvelutti. Toisaalta oma innokkuus vei voiton ja lähdin matkaan.
Fireboyn selässä tiesin mitä kuuluisi tehdä. Ei pidä näyttää omaa epävarmuuttaan, vaan pitää jalat kiinni ja antaa ponin sujua reippaassa laukassa luottamatta siihen kuitenkaan liikaa. Ekalla hypyllä varmistelinkin kieli keskellä suuta hyppyä ja poni lisäsi estettä ennen vauhtia. Yli liidettiin ja muuta vaihtoehtoa en olisi halunnutkaan kokea, sen verran lujaa tultiin esteille. Myös seuraavat kaksi kertaa putkeen menivät hyvin, ponin vauhti tosin oli aika kova. Olin kuitenkin tyytyväinen, että ylitin itseni tuon ponin suhteen. Fireboy kun ei maailman varmin ratsu ole ja se osaa olla tosi haastava esteillä, minkä olen päässyt aiemminkin kokemaan. Niin, ratsuvaihdoskin sisältyi tähän hullunkuriseen tuntiin ja seuraavaksi päätettiin lampsia ulos. Laitettiin kuitenkin satulat selkään siinä välissä.
Ulkona lopputunti olikin sitten vain fiilistelyä. Vika tunti Tapiolassa hetkeen ja täyttä rakkautta Dexterin kanssa, sen ponin joka on minulle vain niiiin tärkeä. Unohtamatta Cinnamonia, johon toisaalta hoitaessa on näiden neljän ja puolen vuoden aikana ehtinyt syntyä vahva side. Mutta niin, ulkona käveltiin ja ravailtiin loppuraveja. Poni tuntui omalta ihanalta itseltään: reippaalta, pehmeältä ja vastaanottavaiselta. Tuli mentyä pikeepaidassa auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Kesä, vihdoin täällä ja kesäkuisen tunnin jälkeen vasta aluillaan!
Vielä ehti olla myös yksi lauantaitunti ennen viimeistä tuntia, joten pääsin ihan kunnolla hyppäämään. Tai no kunnolla ja kunnolla, sillä tunti oli hieman masentava. Meillä oli tällä kertaa rakennettu jotain vähän erilaista. Pituushalkaisijalle oli laitettu linja, jonka jälkimmäinen este oli okseri. Lisäksi meillä oli molempien lävistäjien suuntaan kaksi estettä. Menin Dexterillä ja olin varautunut että se voisi olla possu, mutta että niin porsas...huhhuh tekee mieli jättää tämä tekstikenttä tyhjäksi eikä vuodattaa sitä pahaa oloa minkä tuon tunnin muisteleminen saa aikaan. Esteiden rakentamisen jälkeen itseasiassa opettaja kysyi, haluaisinko vaihtaa johonkin muuhun, Dexter kun voi olla aika porsas. Tiesinhän minä sen, mutta päätin ottaa kuitenkin haasteen vastaan ja pitää alkuperäisen ratsuvaihtoehtoni.
Siinä sitä sitten mentiin. Meillä oli esteiden lomassa melko itsenäistä verkkaa siinä alussa ihan ilman mitään puomityöskentelyä. Poni vaikutti melko mukavalta, ehkä vähän hitaalta pohkeelle. Tein pääty-ympyröitä ja hain taas tuntumaa tuohon poniin koulukisojen jälkeen. Nykyään löydän jo paremmin oikeat nappulat Dexterin kanssa, olen sillä kuitenkin niin pitkään jo kisannut ja ratsastellut. On ihana huomata, että edistyy jonkun tietyn ponin kanssa, vaikka sitä ei nyt tähän tuntiin voi yhdistää. Mutta koulupuolella palasia on loksahdellut kyllä yhteen.
Mutta niin me sitten aloitettiin hyppääminen. Laukan lomassa tultiin lävistäjällä oleva ristikko jonka jälkeen aika pian tultiin myös toinen lävistäjä kertaalleen. Jumpattiin vähän lävistäjien kanssa tarkoituksena saada laukat vaihtumaan esteiden päällä ja myös hyvät tiet tuli tietenkin ratsastaa. Nämä sujuivat vielä ihan kivasti ja poni hyppäsi hyvällä vauhdilla. Käytiin myös pituushalkaisijan linja läpi, jonka ensimmäiselle esteelle oli vaikea, tiukka tie kulmasta. Kaarteessa laukka hyytyi helposti ja pitikin alussa todella kannustaa ponia että päästiin ekasta esteestä yli.
Tultiin piakkoin pieni rata, jossa oikeasta kierroksesta aloitettiin pituushalkaisijalla, käännyttiin päässä oikealle olettaen että ratsastaja ja hevonen menivät samaan suuntaan...ja oikealta kaarteesta tuli aika nopeasti olla valmiina hyppäämään lävistäjäpysty. Tämän jälkeen tultiin vielä toinen lävistäjä perään. Ehkä haastavinta oli linjan okserin jälkeen saada oikean kierroksen laukka ja muutenkin kertoa ponille minne oltiin menossa. Dexter otti todella ison hypyn okserille, jonka takia tuli myös aika kiire kääntää ja ohjata ponia. Onneksi meillä oli hyvä ratatempo, joten päästiin vaivatta yli myös pystystä, vaikka se tulikin aika nopeasti vastaan.
Taidettiin seuraavaksi tulla nyt vastavuoroisesti vasemmasta kierroksesta pituushalkaisijalle. En tiedä johtuiko se, että olin esimerkiksi toispuoleinen, mutta en saanut ratsastettua ponia ekalle esteelle kunnolla. Meillä oli ihan hyvä vauhti, mutta poni hiipui ja alkoi väsyä. Siitä se kierre sitten alkoi, kun Dexter heitti hanskat tiskiin ja totesi että tee ihan keskenäsi.
Tulimme uudestaan ja uudestaan esteelle ja lopulta päästiin sitten yli. Itseäni kuitenkin turhautti kovasti ja kun poni stoppasi jo kaukaa esteelle, ei se siitä enää lähtenyt esteelle laukkaamaan, mitä nyt vähän kiemurteli. En halunnut luovuttaa. Koitin tulla lävistäjäpystyn pitkällä lähestymisellä pitäen todella reippaan temmon, mutta ei. Oikein tunsin sen jo kaukaa, kuinka Dexter hiipui, hiipui ja lopulta stoppasi. Itse alkoi turhauttaa, koitin toisesta suunnasta. Ei onnistunut. Ehkä vedin ohjista huomaamattani, tai paineistin liikaa. Joka tapauksessa mitä ikinä teinkään – suostuttelin, olin päättäväinen, annoin pitkää ohjaa – Dexterin vastaus oli jyrkkä ei.
Lopulta jo ratsastin huonosti, olin niin pettynyt itseeni ja turhautunut. Raivosin niin itselleni kuin ponille. Huono ratsastus vain pahensi oloani, oli pakko taputtaa ponia ja rutistaa jälkeenpäin oikein lujaa. Ei se ollut sen vika, jos sillä oli vain kerta kaikkiaan lopussa puhti pois. Typerä ihminen, ihminen joka turhautui ja masentui niin nopeasti, kun kahden elävän olennon yhteistyö ei pelittänyt. Loppujen lopuksihan päästiin yli – ravissa. Lopetettiin onneksi onnistumiseen, mutta voin sanoa että olin itse henkisesti rikki. Minulla on kyllä vähän turhan tapana ottaa kovin raskaasti epäonnistumiset, niinkuin tälläkin kertaa. Mutta onneksi on blogi, jonne voi jäsennellä omia ajatuksiaan ja purkaa niitä tuntemuksiaan. Sen pituinen se.
Ulkopuolisten jälkeisellä viikolla talli laskeutui taas normiarkeen ja hetken aikaa tuntui ratsastuksen osalta "tyhjältä". Ei ollut mitään, mitä odottaa ja mihin treenata, nyt kun kauan puhutut Kynnarin kisat olivat ja menivät. Paluu tiistain tunnille ei kuitenkaan ollut yhtään tylsä, nimittäin toisiksi viimeinen tiistaitunti oli täynnä hulluttelua ja hauskanpitoa. Aluksi minulle tosin oli jaettu Fireboy, josta masennuin, koska olin toivonut esteitä. Meidän viime estetunti ei ollut mennyt hyvin (krhm tippuminen), joten en mieluusti ponin selkään sillä saralla olisi kiivennyt. Niinpä sain keploteltua itselleni tallin kuuluisan merimakkaran, Zandron! Tästä olin enemmän kuin innoissani, sillä vaikka poni ei olekaan kovin suosittu liikkumattomuutensa vuoksi, tunsin että tunnista tulisi aivan tajunnan räjäyttävä.
kuvat (c) Aino
Ja tuotatuota, homma taisi myös vähän karata minun osaltani käsistä. Oikeastaan en voinut ottaa sitä ratsastusta tosissani vaan meinasin ratketa energiasta ja iloisuudesta, en tiedä mistä se kumpusi mutta loppujen lopuksi maneesissa raikasi innokkaan ratsastajan kommentit ja selostukset...anna mun kaikki kestää :D. Siispä, tunti lähti ihan liikkeelle normaalien puomien ylityksestä. Paitsi että me matelimme ne Zandron kanssa, kirjaimellisesti siis matelimme. Mutta tokaisin vain että tämähän on täydellinen vauhti meille, ei yhtään kovempaa vaikka muiden ponien ratsastajat ärtyneenä joutuivat vaihtamaan paikkaa. Hups.
Ja homma jatkui sitten sillä, että leikittiin lentokonetta. Ponien ohjat sidottiin solmuksi kaulalle ja ratsastajat säätivät puomeilla silmät kiinni. Kerran taisi poni ajelehtia linjan toisten puomien ohi mutta se ei menoa haitannut, päinvastoin! Tuli ratsastettua itseasiassa melkein kokoajan ilman ohjia kädessä ja jumpattua mitä juoksijaa milloinkin imitoidessa. Ai että oli hauskaa ja tunti oli vasta aluillaan.
siellä se hiihtää
Sitten ne esteet nostettiin ristikoksi ja pikkuokseriksi. Ne tultiin ilman käsiä ja silmät kiinni. Askeleet menivät muuten linjaan todella hyvin Zandron kanssa, paitsi kerran taisi poni ottaa loikan kauempaa ja ratsastaja kummastui missä me oikein liidettiinkään jo. Kun pari kertaa oltiin hypitty ohjat solmussa, jatkettiin pikkurata jossa lähtikin sitten kunnon urheiluselostus samalla kun ratsastin – omasta suusta tietenkin. Ihmeellisiä ääniefektejä sieltä tulikin, ainakin meillä pärisi kovaa Zandron kanssa :D.
Joo-o, sitten oli vuorossa se osuus kun ratsastaja vaati esteiden korotusta. Mutta puolustukseksi pakko sanoa, että Zandrolla oli superhyvä päivä, se nimittäin liikkui! Esteiden korotus siis kävi ja taas sitä mentiin. Taisi olla jotain 70cm päälle pari, en nyt yhtään osaa arvioida. Meillä kuitenkin meni hyvin, puskettiin laukassa läpi radan, vaikka vastatuuli taisi olla Zandron mielestä välillä ihan liian suuri. Mutta ettei tämä postaus karkaisi kilometrin mittaiseksi, pompataan siihen kohtaan kun otettiin satulat pois. Koittakaa kestää sekava poukkoiluni asiasta toiseen...
Ratsastaja pahaa aavistamattomana silmät kiinni :D
Eli kyllä, sitten oli ilman satulaa- osuus. Ja esteitä of course. Eli pitkän sivun suuntaisesti oli sopivasti yksittäinen pikkueste, jota päästiin sitten muutamaan otteeseen hyppäämään. Zandron kanssa yllättävän hyvin myös käynnistyi moottori, ei tarvinnut ilman satulaa kokea jalanheilautuksia puoleen tai toiseen. Poni oli kyllä aivan ihana! Ja pysty ylittyi oikein mukavasti ne kolme kertaa mitä nyt ehdimme tulla. Eipä siinä mitään muuta sitten, tunti alkoi pikkuhiljaa loppua ja ei voinut kuin rapsutella tuota hapsukorvaa. On se vaan ihana poni! Tämä tunti kyllä jätti hyvät muistot Zandrosta mieleen, kun sehän tosiaan nyt myytiin tallilta yksityiseen käyttöön.
Suuri odotus, jännitys ja innostus kasvattaa siipiään, kun hevosrekka kurvaa tallin pihasta kohti Kynnarin tallia. Kohti elämäni ensimmäisiä ulkopuolisia kisoja. Kuusi hevosta matkaa mukana ja minä olen yksi niiden ratsastajista, jotka todella odottavat mitä tuleva päivä tuo tullessaan. Ei ehkä palkintoja, mutta sitäkin enemmän kokemusta ja päivästä nauttimista. Koko edellinen päivä on hevosten varusteita puunattu just eikä melkein kiiltäväksi ja omat saappaatkin hohtavat puhtauttaan. Myös hevosten kesäinen pesu on suoritettu tallin pihassa ja showshine tuo oman lisäyksensä Akunkin muuten niin siistiin karvaan. Kun edellisenä päivänä kaikki tarpeellinen on jo otettu valmiiksi, jää aamulla vain tehtäväksi pakata kaikki kyytiin ja hoitaa omat tavarat mukaan. Kannukset, kypärä, valkoiset housut sekä seuran pikeepaita kuuluvat ainakin tärkeänä osana omaan varustelistaan. Ja niin matka voi alkaa.
Niin, se sunnuntai todella jäi mieleen. Saavuttuamme kisapaikalle jäivät kisahoitajat taluttelemaan hevosia pihaan ja ratsastajat saivat kipinkapin lähteä rataantutustumiseen hieman veden tihutellessa yllä olevista harmaista pilvistä. Meidän Tapiolan porukka oli yllättävän suuri ja kävelimme yhdessä tallinomistajan kanssa radan läpi, jossa myös samaan putkeen alkoi uusinta. Rataan kuului aika paljon pitkiä lähestymisiä ja kaarteita. Kun olimme sen kävelleet, meinasi iskeä pieni paniikki, kun en aluksi meinannut saada painettua rataa mieleeni. Loppujen lopuksi sitä toistettuani monta kertaa oli pakko mennä jo kiireellä hevosten luo ja nousta selkään.
(c) Anu
(c) Anu
(c) Sanna
Verryttelyyn ei ollutkaan jäänyt nyt niin paljoa aikaa, joten hevosten alkuverryttely hoidettiin aika ripeästi. Otettiin verkassa melkein heti ravia ja Aku oli aivan totaalisen menossa. Itse se tuli ehkä hieman järkytyksenä, sillä poni jyräsi ihan kunnolla ja verkka tuntui muutenkin aivan hirveältä. Jouduin vähän tekemään voltteja rauhoittaakseni menoa ja tuntui, ettei minulla ollut niin hyvää hallittavuutta poniin mitä oman tallin maneesissa oli normitunnilla ollut. Aku siis tuntui todella vahvalta edestä ja sain todella tehdä töitä, jotta poni pysyisi avuilla. Verkassa otimme aika pian myös laukkaa mukaan, missä Aku paineli reippaana menemään. Laukassa jäin ehkä liikaa roikkumaan jalustimille kun poni tuntui niin vahvalta edestä.
Kun tultiin verkkahyppyjä, alkoi meno pikkuhiljaa rauhoittumaan ja saatiin hyppyihin ihan hyvä draivi aikaiseksi. Tulimme kaksi hyppyä ristikolle, jolle Aku tuli ongelmitta ja ehkä vielä turhan reippaassa temmossa. Myös pystylle löytyi hyvät paikat molemmista suunnista ja hypyt sujuivat ihan hyvin. Silti minulta jäi verkasta todella huono maku suuhun ja olin vähän neuvoton ponin jyrämäisyyden kanssa. Päätin kuitenkin nollata tilanteen ja sainkin itseni rauhoittumaan kävelymatkalla kentän suuntaan. Omaa vuoroa odotellessa tuli otettua fleece pois ja lähdin radalle T-paidassa. Edellisen ratsukon suorittaessa rataa koitin parhaani mukaan rauhoittaa ponin turhan hätäistä käyntiä.
Meidän radallaoleskelun aikana edellinen ratsastaja sattui tippumaan, mistä itse tietenkin tuli vähän järkytyttyä. Onneksi hevonen saatiin heti kiinni, joten pysäytettyäni Akun pääsin ihan rauhassa valmistautumaan omaan rataani nostaen pian laukan. Tervehdin tuomaria, jonka jälkeen lähdin pillin vihellyksestä suorittamaan 60cm luokkaa. Aku tuntui radalle lähtiessä melko vahvalta mutta pysyi kuitenkin ihan hyvin hanskassa. Ensimmäisen esteen jälkeen poni koitti punkea sisäänpäin, mutta reagoin onneksi itse nopeasti ja saatiin hyvä lähestyminen kakkosesteelle. Kolmoselle oli kaareva linja, jonka poni laukkasi todella reippaasti. En kauheasti ottanut kiinni, jolloin otettiin hyppy vähän kauempaa, minkä Aku selvitti hyvin.
verkkailua (c) Anu
(c) Kirsi Helenius
(c) Kirsi Helenius
Kolmosen jälkeen tajusin sitten ottaa ponia jo paremmin kiinni hieman hallitumpaan laukkaan. Nelosesteelle katsoin tien tarkasti, sillä se tuli kaarteesta. Esteessä ei ollut ongelmaa ja jatkettiin rataa hyvässä temmossa. Viimeiselle esteelle jouduin vähän maiskuttamaan, sillä poni meinasi jäädä vähän jummaamaan. Saatiinkin hyvä paikka ja päästiin suoraan jatkamaan toiseen vaiheeseen. Toisessa vaiheessa muistin oikaista parin esteen välistä jonka jälkeen jatkettiinkin sitten ihan sujuvasti eteenpäin. Kannustusjoukkojenkin tukemana muistin ratsastaa nyt enemmän uusintamaisesti ja tulimme ihan kovan ajan maaliin. Yhden esteen tulimme todella reunasta, jolloin jopa tolppa vähän heilahti. Mutta niin vain sieltä tuli puhdas rata, ja vieläpä nopealla ajalla! Ja Aku muutes pääsi kunniakierrokselle, nimittäin sijoituttiin toiseksi tuon estetykin kanssa. Kyllä siinä hymyilytti ratsastajaa ponin päästessä laukkaamaan ruusuke suitsissaan kentällä auringonkin pilkistäessä pilvien välistä.
Olin odottanut kisapäivältä vain hyvää fiilistä, mutta meidän sijoittuminen oli kyllä yksi iloinen yllätys. Toiselle radalle lähdettiinkin sitten meidän porukasta viimeisenä, joten sain odotella tovin aikaa vuoroani. 80cm luokan verkka oli sujunut ihan hyvin ja oikeastaan emme hypänneet nyt kuin pari kertaa hieman korotetun verkkaesteen. Ponit kuitenkin olivat hyvin vertyneet 60cm aikana joten pian lompsimme takaisin kentän tuntumaan. Minun vuoroni alkaessa sitten tapahtuikin pieni episodi. Portti nimittäin oli auki koska edellinen ratsukko, joka oli meidän tallin edustaja, meni takaisin muiden luo. Olin juuri tervehtinyt ja nostamassa laukkaa voltilla kun Aku lähti ryöstämään ihan kunnon jyräämällä ulos kentältä kavereiden perään. Tilanne tuli niin äkkiä etten ehtinyt siinä tehdä oikeastaan mitään.
(c) Kirsi Helenius
(c) Kirsi Helenius
(c) Kirsi Helenius
Palasimme kuitenkin kentälle ja saimme lähteä radalle uudestaan. Fiilis oli vähän järkyttynyt ja kun nostin laukan, lähdettiinkin sitten aika vauhtia kohti ekaa estettä. Poni ei selvästi kuunnellut pidätteitä ja meno näytti enemmänkin uusinnalta, jossa aika paljon vain roikuin kyydissä. Esteille tultiin siis kovaa, mutta poni myös hyppäsi tosi hyvin niillä. Oikeastaan tuolla menolla oltaisiin hyvinkin voitu sijoittua mutta itse selkään tilanne tuntui hallitsemattomalta. Viidennen esteen jälkeen poni lähti puskemaan kohti nurkan porttia, mutta tällä kertaa pidin sen tiukasti ulkoavuilla. Yllättävässä poikituksessa jalustin kuitenkin oli irronnut jalasta ja olisi ollut melkein vaarallista jatkaa eteenpäin, kun en pystynyt täysillä vaikuttamaan ratatempoon. Niinpä tein voltin, mikä oli siinä tilanteessa ihan järkevä ratkaisu. Jälkeenpäin on tullut vähän manattua sitä, mutta toisaalta tuossa tilanteessa se oma tunne siellä selässä ratkaisi.
Voltin jälkeen sainkin tilanteen ihan hyvin rauhoitettua ja tultiin hyvä hyppy kutoselle. Siitä jatkettiin sitten reippaasti maaliin ja vikan sarjan B-osalle poni tuli puolikkaaseen askeleeseen, kun päästin sen vähän liian pitkäksi. Sitten tultiin puhisten radalta pois ja noh, selvittiin sentään rata loppuun asti. Meidän osuutemme oli siinä ja ponilta otettiin kamat pois. Pihalla poseerattiin sinisen ruusukkeen kanssa, mistä olin enemmän kuin iloinen. Tavoitteena kun oli ollut vain puhdas rata.
(c) Kirsi Helenius
(c) Kirsi Helenius
(c) Aino
Niin oli yhdet unohtumattomat kisat takanapäin. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen meidän ratoihin, varsinkin ekaan. Aku on kyllä tosi hyvä estetykki, mutta tuo oman ponimaisuutensa kyllä mukaan menoon. Molempien starttieni ajan paistoi aurinko, joten pikeepaidalle oli käyttöä ja kuvistakin tuli ihanan värikkäitä. Hyvä kisaporukka, loistavat puitteet ja kosmetiikkatuotteita kotiinviemisinä, voisiko parempaa kisapäivää ollakaan ;).
