Onnistumisia Kukan kanssa

Toka koulutuntini oli seuraavana päivänä ja tällä tunnilla pääsin pääsiäisenä viimeksi menemälläni Kukka- nimisellä ponilla. Kukasta muistikuvani oli, että poni oli ollut todella haastava. Se oli silloin tuntunut tosi tyhjältä edestä ja kipittänyt vain tuntumaa vasten pois alta. Odotukseni olivatkin, että tunnista tulisi todella haastava ja työntäytteinen. Satuin Kukkaa varustaessani tapaamaan sen nuoren omistajan, joka näyttikin tarkalleen mitä kaikkea ponille tulisi. Hän myös lupautui nappaamaan pari kuvaa tunnista, mistä olin todella iloinen. Ja muutes Kukalla oli jopa kukkakuvioinen kaviokoukku!

Aloitettiin tunti taas melko rauhassa ravaillen ja tutustuen ratsuihimme. Kulmissa oli taas idea johtavasta ohjasotteesta ja tehtiin ravissa vähän siirtymisiä pitkillä sivuilla. Kukka tuntui alussa vaikeasti lähestyttävältä, mutta sain sen melko pian rentoutumaan. Poni kyllä tuntui siinä alussa myös aika samanlaiselta kuin pääsiäisenä, sellaiselta jännittyneeltä pikajuoksijalta. Tuota jännittyneisyyttä lähdin purkamaan itseasiassa vähän väärällä tavalla houkuttelemalla sen pitkäksi alhaalle.

Alussa sain paljon kommenttia siitä puuttuvasta moottorista. Kokoajan tuli kommenttia, että Kukka eteen. Laitoin ponia eteen, mutta silti se ulospäin mateli. Tämä tuli itselleni vähän yllätyksenä, kun jossain vaiheessa opettaja sitten pureutui ongelman ytimeen. Kukan kanssa piti oikeasti saada se takapää toimimaan ennenkuin pystyi lähteä työstämään. Niinkin yksinkertainen asia saattaa joskus vain olla todella ratkaiseva tekijä siinä hommassa. Olihan se alkutunnista mennyt rentona, mikä omalla tavallaa oli hyvä, muttei lopulta johtanut kuin takajalat tallissa kulkevaan poniin. Tykkäsinkin tunnissa juuri siitä, että opettaja perusteli ohjeensa hyvin ja tämän kautta koin itsekin tunnin aikana pienen ahaa-elämyksen ponin kanssa.

Hauska Suomi-satulahuopa

Nimittäin perusteluiden jälkeen alkoi viimein ratsastajankin puolelta tapahtua. Jäin pääty-ympyrälle oikeasti laittamaan ponia niin kauan eteen, kunnes opettaja sanoi että se kulkisi riittävää ravia. Huomasin tämän prosessin aikana, että Kukka todella oli hidas reagoimaan pohkeeseen ja muutenkin tahmaisen tuntuinen. Piti pari kertaa huomauttaa raipalla ja poni heräsi sitten ihan hyvin. Kun meillä oli riittävä ravi, pystyin sitten alkaa työstämään päästämättä kuitenkaan ravin tahtia kärsimään.

Aloin huomata melkein heti ponissa muutoksen, kun se alkoi paremmin hakeutua kuolaimeen, eikä ollut enää niin tyhjä edestä. Kukka liikkui nyt reippaasti ja samalla oli todella pehmeä edestä, eikä se missään vaiheessa oikeastaan vahvaksi tullut. En ollut edes tiennyt tuosta puolesta ponia, koska en ollut osannut vaatia siltä oikeita asioita. Kukka tosiaan oli jollain tavalla vastaanottavaisempi, eikä enää ollut ihan muurahaiskarhun näköinen, kärsä maassa ja jalat kaukana toisistaan.

Pian oli laukkatehtävien vuoro, jossa tällä kertaa oli toisessa päädyssä itsenäistä ratsastelua ja toisessa päädyssä käytiin vuorotellen opettajan valvovan silmän alla saaden sitten ohjeita omaan tekemiseen. Meidän vuoro oli melko alussa ja laukassa meni hetken aikaa, ennenkuin pääsin siihen kiinni. Kukalla oli aika peruslaukka, jossa oli helppo istua. Muistin viime kerrasta, että se ehdottomasti oli ponin paras askellaji, sillä viime vuonna oli Kukka mennyt siinä parhaiten. Niin myös tällä kertaa tuntui laukka vaivattomalta ja löysimme siinä tosi hyvän yhteistyön ponin kanssa. Jatkoinkin vielä toisessa päädyssä sitten itsenäisesti lisää ja välillä kävelin kiittäen ponia.

Tunti oli ollut kyllä todella antoisa ja opettavainen minulle. Kukan kanssa oli sujunut hyvin ja olin kyllä yhtä hymyä. Ennakkoluulot olivat taas osoittautuneet vääriksi, niin kuin usein niillä on tapana. Oli kyllä todella kiva poni, kun vain osasin itse sitä ratsastaa oikealla tavalla. Haastetta kyllä löytyi, mutta poni myös palkitsi kun sitä ratsasti periksiantamattomasti. Jes, se koulutunti jätti kyllä hyvät fiilikset.