Vauhtia ja Vaaroja: Akulla Kynnarin estekisoihin

Suuri odotus, jännitys ja innostus kasvattaa siipiään, kun hevosrekka kurvaa tallin pihasta kohti Kynnarin tallia. Kohti elämäni ensimmäisiä ulkopuolisia kisoja. Kuusi hevosta matkaa mukana ja minä olen yksi niiden ratsastajista, jotka todella odottavat mitä tuleva päivä tuo tullessaan. Ei ehkä palkintoja, mutta sitäkin enemmän kokemusta ja päivästä nauttimista. Koko edellinen päivä on hevosten varusteita puunattu just eikä melkein kiiltäväksi ja omat saappaatkin hohtavat puhtauttaan. Myös hevosten kesäinen pesu on suoritettu tallin pihassa ja showshine tuo oman lisäyksensä Akunkin muuten niin siistiin karvaan. Kun edellisenä päivänä kaikki tarpeellinen on jo otettu valmiiksi, jää aamulla vain tehtäväksi pakata kaikki kyytiin ja hoitaa omat tavarat mukaan. Kannukset, kypärä, valkoiset housut sekä seuran pikeepaita kuuluvat ainakin tärkeänä osana omaan varustelistaan. Ja niin matka voi alkaa.

Niin, se sunnuntai todella jäi mieleen. Saavuttuamme kisapaikalle jäivät kisahoitajat taluttelemaan hevosia pihaan ja ratsastajat saivat kipinkapin lähteä rataantutustumiseen hieman veden tihutellessa yllä olevista harmaista pilvistä. Meidän Tapiolan porukka oli yllättävän suuri ja kävelimme yhdessä tallinomistajan kanssa radan läpi, jossa myös samaan putkeen alkoi uusinta. Rataan kuului aika paljon pitkiä lähestymisiä ja kaarteita. Kun olimme sen kävelleet, meinasi iskeä pieni paniikki, kun en aluksi meinannut saada painettua rataa mieleeni. Loppujen lopuksi sitä toistettuani monta kertaa oli pakko mennä jo kiireellä hevosten luo ja nousta selkään.

Verryttelyyn ei ollutkaan jäänyt nyt niin paljoa aikaa, joten hevosten alkuverryttely hoidettiin aika ripeästi. Otettiin verkassa melkein heti ravia ja Aku oli aivan totaalisen menossa. Itse se tuli ehkä hieman järkytyksenä, sillä poni jyräsi ihan kunnolla ja verkka tuntui muutenkin aivan hirveältä. Jouduin vähän tekemään voltteja rauhoittaakseni menoa ja tuntui, ettei minulla ollut niin hyvää hallittavuutta poniin mitä oman tallin maneesissa oli normitunnilla ollut. Aku siis tuntui todella vahvalta edestä ja sain todella tehdä töitä, jotta poni pysyisi avuilla. Verkassa otimme aika pian myös laukkaa mukaan, missä Aku paineli reippaana menemään. Laukassa jäin ehkä liikaa roikkumaan jalustimille kun poni tuntui niin vahvalta edestä.

Kun tultiin verkkahyppyjä, alkoi meno pikkuhiljaa rauhoittumaan ja saatiin hyppyihin ihan hyvä draivi aikaiseksi. Tulimme kaksi hyppyä ristikolle, jolle Aku tuli ongelmitta ja ehkä vielä turhan reippaassa temmossa. Myös pystylle löytyi hyvät paikat molemmista suunnista ja hypyt sujuivat ihan hyvin. Silti minulta jäi verkasta todella huono maku suuhun ja olin vähän neuvoton ponin jyrämäisyyden kanssa. Päätin kuitenkin nollata tilanteen ja sainkin itseni rauhoittumaan kävelymatkalla kentän suuntaan. Omaa vuoroa odotellessa tuli otettua fleece pois ja lähdin radalle T-paidassa. Edellisen ratsukon suorittaessa rataa koitin parhaani mukaan rauhoittaa ponin turhan hätäistä käyntiä.

Meidän radallaoleskelun aikana edellinen ratsastaja sattui tippumaan, mistä itse tietenkin tuli vähän järkytyttyä. Onneksi hevonen saatiin heti kiinni, joten pysäytettyäni Akun pääsin ihan rauhassa valmistautumaan omaan rataani nostaen pian laukan. Tervehdin tuomaria, jonka jälkeen lähdin pillin vihellyksestä suorittamaan 60cm luokkaa. Aku tuntui radalle lähtiessä melko vahvalta mutta pysyi kuitenkin ihan hyvin hanskassa. Ensimmäisen esteen jälkeen poni koitti punkea sisäänpäin, mutta reagoin onneksi itse nopeasti ja saatiin hyvä lähestyminen kakkosesteelle. Kolmoselle oli kaareva linja, jonka poni laukkasi todella reippaasti. En kauheasti ottanut kiinni, jolloin otettiin hyppy vähän kauempaa, minkä Aku selvitti hyvin.

verkkailua (c) Anu

Kolmosen jälkeen tajusin sitten ottaa ponia jo paremmin kiinni hieman hallitumpaan laukkaan. Nelosesteelle katsoin tien tarkasti, sillä se tuli kaarteesta. Esteessä ei ollut ongelmaa ja jatkettiin rataa hyvässä temmossa. Viimeiselle esteelle jouduin vähän maiskuttamaan, sillä poni meinasi jäädä vähän jummaamaan. Saatiinkin hyvä paikka ja päästiin suoraan jatkamaan toiseen vaiheeseen. Toisessa vaiheessa muistin oikaista parin esteen välistä jonka jälkeen jatkettiinkin sitten ihan sujuvasti eteenpäin. Kannustusjoukkojenkin tukemana muistin ratsastaa nyt enemmän uusintamaisesti ja tulimme ihan kovan ajan maaliin. Yhden esteen tulimme todella reunasta, jolloin jopa tolppa vähän heilahti. Mutta niin vain sieltä tuli puhdas rata, ja vieläpä nopealla ajalla! Ja Aku muutes pääsi kunniakierrokselle, nimittäin sijoituttiin toiseksi tuon estetykin kanssa. Kyllä siinä hymyilytti ratsastajaa ponin päästessä laukkaamaan ruusuke suitsissaan kentällä auringonkin pilkistäessä pilvien välistä.

Olin odottanut kisapäivältä vain hyvää fiilistä, mutta meidän sijoittuminen oli kyllä yksi iloinen yllätys. Toiselle radalle lähdettiinkin sitten meidän porukasta viimeisenä, joten sain odotella tovin aikaa vuoroani. 80cm luokan verkka oli sujunut ihan hyvin ja oikeastaan emme hypänneet nyt kuin pari kertaa hieman korotetun verkkaesteen. Ponit kuitenkin olivat hyvin vertyneet 60cm aikana joten pian lompsimme takaisin kentän tuntumaan. Minun vuoroni alkaessa sitten tapahtuikin pieni episodi. Portti nimittäin oli auki koska edellinen ratsukko, joka oli meidän tallin edustaja, meni takaisin muiden luo. Olin juuri tervehtinyt ja nostamassa laukkaa voltilla kun Aku lähti ryöstämään ihan kunnon jyräämällä ulos kentältä kavereiden perään. Tilanne tuli niin äkkiä etten ehtinyt siinä tehdä oikeastaan mitään.

Palasimme kuitenkin kentälle ja saimme lähteä radalle uudestaan. Fiilis oli vähän järkyttynyt ja kun nostin laukan, lähdettiinkin sitten aika vauhtia kohti ekaa estettä. Poni ei selvästi kuunnellut pidätteitä ja meno näytti enemmänkin uusinnalta, jossa aika paljon vain roikuin kyydissä. Esteille tultiin siis kovaa, mutta poni myös hyppäsi tosi hyvin niillä. Oikeastaan tuolla menolla oltaisiin hyvinkin voitu sijoittua mutta itse selkään tilanne tuntui hallitsemattomalta. Viidennen esteen jälkeen poni lähti puskemaan kohti nurkan porttia, mutta tällä kertaa pidin sen tiukasti ulkoavuilla. Yllättävässä poikituksessa jalustin kuitenkin oli irronnut jalasta ja olisi ollut melkein vaarallista jatkaa eteenpäin, kun en pystynyt täysillä vaikuttamaan ratatempoon. Niinpä tein voltin, mikä oli siinä tilanteessa ihan järkevä ratkaisu. Jälkeenpäin on tullut vähän manattua sitä, mutta toisaalta tuossa tilanteessa se oma tunne siellä selässä ratkaisi.

Voltin jälkeen sainkin tilanteen ihan hyvin rauhoitettua ja tultiin hyvä hyppy kutoselle. Siitä jatkettiin sitten reippaasti maaliin ja vikan sarjan B-osalle poni tuli puolikkaaseen askeleeseen, kun päästin sen vähän liian pitkäksi. Sitten tultiin puhisten radalta pois ja noh, selvittiin sentään rata loppuun asti. Meidän osuutemme oli siinä ja ponilta otettiin kamat pois. Pihalla poseerattiin sinisen ruusukkeen kanssa, mistä olin enemmän kuin iloinen. Tavoitteena kun oli ollut vain puhdas rata.

Niin oli yhdet unohtumattomat kisat takanapäin. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen meidän ratoihin, varsinkin ekaan. Aku on kyllä tosi hyvä estetykki, mutta tuo oman ponimaisuutensa kyllä mukaan menoon. Molempien starttieni ajan paistoi aurinko, joten pikeepaidalle oli käyttöä ja kuvistakin tuli ihanan värikkäitä. Hyvä kisaporukka, loistavat puitteet ja kosmetiikkatuotteita kotiinviemisinä, voisiko parempaa kisapäivää ollakaan ;).

linkki videoon (c) Sonja

Sivut

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Akulla Kynnarin estekisoihin

2 kommenttia: