Kauden vika tunti

Kaksi viimeistä viikkoa sujahtivat todella nopeasti ohi. Vaikken leiriavustamaan kesälukion takia päässytkään kuin kerran, koitti viimeinen tunti ennen ponien lomaa todella nopeasti. Tokavikalla tunnilla olin päässyt vielä hyppäämään ja hulluttelemaan Zandrolla mutta nyt oli erään toisen tärkeän ponin ratsastus. Kauden viimeiselle tunnille olikin jo tarkat suunnitelmat. Esteitä, ilman satulaa menoa ja koulutuuppausta. Kaikkea mahdollista sisällytettynä tuohon tuntiin.

Tunnille ratsuksi toivoin ketäpä muutakaan kuin Dexteriä ja sen kanssa myös mentiin. Olimme laittaneet keskelle toista pitkää sivua yhden esteen ja muuten saikin sitten heitellä ideoita. Ilman satulaa päätimme aluksi tehdä puomitehtävää, jossa saataisiin ponien jalat nousemaan ja muutenkin päästäisiin vähän koulutuuppausmakuun.

kuvista kiitos Ainolle!

Elikkä, tulimme harjoitusravissa puomit aluksi ihan vain suoraan, jonka jälkeen jatkettiin tekemällä voltti heti puomien jälkeen sisälle ja tultiin puomit uudestaan. Alussa Dexter kyttäsi vähän ja nostelikin jalkojaan oikein liioitellusti ylös. Voltilla poni taipui ihan hyvin ja päästiin puomeille tokan kerran melko sujuvasti. Tätä harjoitusta teimme melko pitkään, joten mukaan mahtui pari hyytymistäkin ja sitten taas oli niitä hyvin lennokkaita versioita. Dexterin selässä on kyllä tosi mukava istua ja varsinkin ponin laukka on ihanan pehmeä. Poni tuntui jo alun ravailussa todella mukavalta ja yhteistyöhaluiselta.

Ja puomien parissa jatkettiin myös laukassa. Ensin tultiin ravipuomit, jonka jälkeen tuli nostaa kierroksen mukainen laukka. Dexter oli vähän hidas reagoimaan pohkeeseen ja tulikin vähän heiluttua siellä selässä ilman satulaa. Piakkoin puomit laitettiin laukkaväleihin, jonka jälkeen sitten vain tultiin ne laukassa sujuen. Porsasta piti ekan kerran vähän topakasti kannustaa eteen, jonka jälkeen se laukkasi puomit hyvinkin innokkaasti pomppien kuin vieteripupu. Ponilla selvästi riitti näin tunnin alussa virtaa liioitella ja hullutella puomeilla.

Meidän alkuhumputtelu koostuikin pääosin puomityöskentelystä. Tämän jälkeen este laitettiin pystyksi ja tultiin sitä ilman satulaa. Tai noh, muut tulivat ja me stopattiin jo kauan ennen estettä. Näin kevään tullen Dexterillä todella on ollut huonoja estetunteja, jolloin se ei vaan lähde hyppäämään. Ilman satulaa oli vielä vaikeampi jatkaa ponin kannustamista eteen ja loppujen lopuksi tehtiin kahdesta puomista pienet johteet esteen molemmille puolille. Kannustettiin poni esteen eteen ja siitähän lähti sitten loikka kovaa ja korkealta. Onneksi olin noihin pupuloikkiin varautunut ja kun vauhti oli löytynyt, tultiin samanlailla kolme kertaa putkeen.

Dexterin hypyt sai siihen riittää ja olin vähän harmissani kun poni pisti niin kovasti liinat kiinni. Hyvä kuitenkin että oltiin muutama kerta saatu onnistuneet hypyt. Muut pääsivät hyppäämään korotettuna ja minä estenälkäisenä sain loistoidean ratsunvaihdosta. Loppujen lopuksi Fireboyn ratsastaja ojensi minulle ponin ohjia ja hieman jännityksellä otin tarjouksen vastaan. En tiennyt oliko hullua lähteä tuon ponin kyytiin, kun sillä viimeksi mentyäni oli tullut pikkupystylle Fireboyn nimikkokielto ja ratsastaja oli lentänyt kaulan yli kepeästi. Nyt edessä oli 80cm pysty, joka vähän arvelutti. Toisaalta oma innokkuus vei voiton ja lähdin matkaan.

Fireboyn selässä tiesin mitä kuuluisi tehdä. Ei pidä näyttää omaa epävarmuuttaan, vaan pitää jalat kiinni ja antaa ponin sujua reippaassa laukassa luottamatta siihen kuitenkaan liikaa. Ekalla hypyllä varmistelinkin kieli keskellä suuta hyppyä ja poni lisäsi estettä ennen vauhtia. Yli liidettiin ja muuta vaihtoehtoa en olisi halunnutkaan kokea, sen verran lujaa tultiin esteille. Myös seuraavat kaksi kertaa putkeen menivät hyvin, ponin vauhti tosin oli aika kova. Olin kuitenkin tyytyväinen, että ylitin itseni tuon ponin suhteen. Fireboy kun ei maailman varmin ratsu ole ja se osaa olla tosi haastava esteillä, minkä olen päässyt aiemminkin kokemaan. Niin, ratsuvaihdoskin sisältyi tähän hullunkuriseen tuntiin ja seuraavaksi päätettiin lampsia ulos. Laitettiin kuitenkin satulat selkään siinä välissä.

Ulkona lopputunti olikin sitten vain fiilistelyä. Vika tunti Tapiolassa hetkeen ja täyttä rakkautta Dexterin kanssa, sen ponin joka on minulle vain niiiin tärkeä. Unohtamatta Cinnamonia, johon toisaalta hoitaessa on näiden neljän ja puolen vuoden aikana ehtinyt syntyä vahva side. Mutta niin, ulkona käveltiin ja ravailtiin loppuraveja. Poni tuntui omalta ihanalta itseltään: reippaalta, pehmeältä ja vastaanottavaiselta. Tuli mentyä pikeepaidassa auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Kesä, vihdoin täällä ja kesäkuisen tunnin jälkeen vasta aluillaan!