Hulluttelua ja hihhulointia

Ulkopuolisten jälkeisellä viikolla talli laskeutui taas normiarkeen ja hetken aikaa tuntui ratsastuksen osalta "tyhjältä". Ei ollut mitään, mitä odottaa ja mihin treenata, nyt kun kauan puhutut Kynnarin kisat olivat ja menivät. Paluu tiistain tunnille ei kuitenkaan ollut yhtään tylsä, nimittäin toisiksi viimeinen tiistaitunti oli täynnä hulluttelua ja hauskanpitoa. Aluksi minulle tosin oli jaettu Fireboy, josta masennuin, koska olin toivonut esteitä. Meidän viime estetunti ei ollut mennyt hyvin (krhm tippuminen), joten en mieluusti ponin selkään sillä saralla olisi kiivennyt. Niinpä sain keploteltua itselleni tallin kuuluisan merimakkaran, Zandron! Tästä olin enemmän kuin innoissani, sillä vaikka poni ei olekaan kovin suosittu liikkumattomuutensa vuoksi, tunsin että tunnista tulisi aivan tajunnan räjäyttävä.

kuvat (c) Aino

Ja tuotatuota, homma taisi myös vähän karata minun osaltani käsistä. Oikeastaan en voinut ottaa sitä ratsastusta tosissani vaan meinasin ratketa energiasta ja iloisuudesta, en tiedä mistä se kumpusi mutta loppujen lopuksi maneesissa raikasi innokkaan ratsastajan kommentit ja selostukset...anna mun kaikki kestää :D. Siispä, tunti lähti ihan liikkeelle normaalien puomien ylityksestä. Paitsi että me matelimme ne Zandron kanssa, kirjaimellisesti siis matelimme. Mutta tokaisin vain että tämähän on täydellinen vauhti meille, ei yhtään kovempaa vaikka muiden ponien ratsastajat ärtyneenä joutuivat vaihtamaan paikkaa. Hups.

Ja homma jatkui sitten sillä, että leikittiin lentokonetta. Ponien ohjat sidottiin solmuksi kaulalle ja ratsastajat säätivät puomeilla silmät kiinni. Kerran taisi poni ajelehtia linjan toisten puomien ohi mutta se ei menoa haitannut, päinvastoin! Tuli ratsastettua itseasiassa melkein kokoajan ilman ohjia kädessä ja jumpattua mitä juoksijaa milloinkin imitoidessa. Ai että oli hauskaa ja tunti oli vasta aluillaan.

siellä se hiihtää

Sitten ne esteet nostettiin ristikoksi ja pikkuokseriksi. Ne tultiin ilman käsiä ja silmät kiinni. Askeleet menivät muuten linjaan todella hyvin Zandron kanssa, paitsi kerran taisi poni ottaa loikan kauempaa ja ratsastaja kummastui missä me oikein liidettiinkään jo. Kun pari kertaa oltiin hypitty ohjat solmussa, jatkettiin pikkurata jossa lähtikin sitten kunnon urheiluselostus samalla kun ratsastin – omasta suusta tietenkin. Ihmeellisiä ääniefektejä sieltä tulikin, ainakin meillä pärisi kovaa Zandron kanssa :D.

Joo-o, sitten oli vuorossa se osuus kun ratsastaja vaati esteiden korotusta. Mutta puolustukseksi pakko sanoa, että Zandrolla oli superhyvä päivä, se nimittäin liikkui! Esteiden korotus siis kävi ja taas sitä mentiin. Taisi olla jotain 70cm päälle pari, en nyt yhtään osaa arvioida. Meillä kuitenkin meni hyvin, puskettiin laukassa läpi radan, vaikka vastatuuli taisi olla Zandron mielestä välillä ihan liian suuri. Mutta ettei tämä postaus karkaisi kilometrin mittaiseksi, pompataan siihen kohtaan kun otettiin satulat pois. Koittakaa kestää sekava poukkoiluni asiasta toiseen...

Ratsastaja pahaa aavistamattomana silmät kiinni :D

Eli kyllä, sitten oli ilman satulaa- osuus. Ja esteitä of course. Eli pitkän sivun suuntaisesti oli sopivasti yksittäinen pikkueste, jota päästiin sitten muutamaan otteeseen hyppäämään. Zandron kanssa yllättävän hyvin myös käynnistyi moottori, ei tarvinnut ilman satulaa kokea jalanheilautuksia puoleen tai toiseen. Poni oli kyllä aivan ihana! Ja pysty ylittyi oikein mukavasti ne kolme kertaa mitä nyt ehdimme tulla. Eipä siinä mitään muuta sitten, tunti alkoi pikkuhiljaa loppua ja ei voinut kuin rapsutella tuota hapsukorvaa. On se vaan ihana poni! Tämä tunti kyllä jätti hyvät muistot Zandrosta mieleen, kun sehän tosiaan nyt myytiin tallilta yksityiseen käyttöön.