Sopivasti haastetta

Nyt kun syysloma alkoi, on jo kauheasti menoa tullut kasattua. Huomenna koittaa lähtö Maurin kanssa valmennusviikonloppuun ja hotelliin. Niimpä päätin kirjoittaa nyt etukäteen muutaman postauksen, joita pääsette sitten viikonlopunkin aikana lukemaan. Mutta juu, tässä postauksessa kerron tiistain ratsastustunnista (kerrankin edes jotenkin ajoissa!). Ratsastuksen osalta tuntuu nyt, että ollaan palattu siihen niin sanottuun "arkeen" takaisin, eli rauhallisia jumputtelukoulutunteja, kun ei ole tällä hetkellä kisojakaan tähtäimessä. Kun huomasin nimeni kohdalla tiistaina Cinnamonin, olin arvatenkin iloinen! Varsinkin Rufuksen jälkeen oli kiva saada rakas hoitoponi ratsuksi tunnille. Alunperin tunnilla oltaisiin tultu kavaletteja, mutta suunnitelmat hieman muuttuivatkin, kun tunnille tuli Cinnamonin lisäksi Fireboy, joka ei puomeja osaa mennä. Sinänsä olin jo hieman odottanut, että pääsisin pitkästä aikaa kokeilemaan taas Cinnamonilla sokeripaloja, joten pienoinen pettymys se oli. No, pääasia kumminkin oli, että pääsisin Cinnamonilla menemään koulutunnin!

Kuvat (c) Cia

Otettuamme ohjat laitettiin ponit kävelemään reippaasti, ja tehtiin pysähdykset ja peruutukset aina poikkisuuntaaleikkaan keskellä. Lisäksi myös uralla tehtiin samoja asioita. Cinnamon peruutti ihan superhyvin, ja kuunteli apuja. Ensimmäisten kertojen jälkeen sainkin palautetta, että Cinnamon alkoi peruuttamaan oikealla tavalla, eli peruuttamalla takajaloilla oikein, jolloin selkä saatiin toimimaan hyvin liikkeessä. Peruutukset siis sujuivat tosi hyvin, eikä mitenkään suuria apuja tarvinnut käyttää Cinnamonilla. Hetken aikaa onnistumisien jälkeen alettiin ravaamaan ja opettaja painoitti, että liikkeen tulisi lähteä takajaloista. Ponit piti oikeasti laittaa liikkumaan eteenpäin, eikä jäädä sipsuttelemaan. Otin neuvoista vaarin ja laitoin Cinnamonin liikkumaan.

Ravissa tehtiin C ja L kirjaimeen voltit, ja siinä sai olla tarkkana, että poni taipuisi voltilla. Sen huomasi, että heti jos jäin sekunniksikaan tekemättä mitään, luisti Cinnamon tehtävistä oikaisten voltilla. Voltilla pitikin siis keskittyä paljon, ja heti kun päättäväisesti asetin ja käytin sisäpohjetta, antoi Cinnamon periksi. Yritin mahdollisimman reippaana säilyttää myös temmon, mikä oli todella hyvä juttu, sillä se auttoi paljon siinä, että poni oikeasti kulkisi oikeinpäin. Volttien kanssa jatkettiin kahdeksikkoa, jossa keskellä piti vaihtaa asetus. Vasempaan oli selvästi vaikeampi saada Cinnamonia taipumaan, kun taas peilipäädyssä meillä tuli enemmän niitä onnistumisia.

Sisäpohjetta sai käyttää melko voimakkaasti, kun Cinnamon olisi niin mieluusti halunnut oikaista...

Mahtavaa oli se, että ymmärsin oikeasti sen tärkeän merkityksen, että liikkeen tulee lähteä takajaloista. Cinnamonkin tuntui ihan erilaiselta, kun ravin tahti oli reipasta. Poniakin oli silloin paljon helpompi työstää. Kahdeksikon keskikohdan jälkeen varsinkin toiseen suuntaan Cinnamon meinasi moneen otteeseen kaartua sisäänpäin, vaikka olisi pitänyt jatkaa hetken aikaa suoraan. Silloin sisäpohje ei välillä edes meinannut mennä läpi ja sai taistella, että kumpi nyt määrää oikein sen suunnan. Jo valmiiksi reippaasta Cinnamonista tulikin vielä reippaampi, kun lähdettiin tulemaan samaa harjoitusta laukassa.

Laukannosto piti tehdä heti voltin jälkeen ja keskellä kahdeksikkoa tehtiin suoristus, nopea raviin siirtyminen ja vaihdettiin laukka. Tärkeää oli, että keskelle tultaisiin suoralla ponilla ja laukanvaihdon jälkeen piti jatkaa muutama askel suoraan, eikä antaa ponin kaatua sisäänpäin. Aluksi poni oli niin reippaalla päällä, että pidätteet keskellä tulivat liian myöhään. Silloin en myöskään ehtinyt laukanvaihdon jälkeen pitää ponia suorana, vaan se oikaisi heti pitkälle sivulle. Kun tajusin ottaa Cinnamonia kiinni hyvissä ajoin ennen tötteröitä, saatiin superhyvät laukanvaihdot niiden keskellä ja Cinnamon vaihtoi nopeasti ja siististi laukan. Saatiinkin paljon positiivisia kommentteja laukanvaihdoista. Volteilla meillä tulikin sitten paljon enemmän ongelmia, kun kiihtyneen ponin kanssa ei pyöreät ja hillityt voltit oikeen sujuneet. Cinnamon vain odotti, että pääsisi uudestaan laukkaamaan ja en ehtinyt jäädä voltilla yhtään taivuttelemaan, kun jo lähdettiin taas tukka putkella eteenpäin.

Harjoitus oli Cinnamonin kanssa haastava, mutta saatiin paljon hyvääkin aikaan. Onneksi hieman villistä harjoituksesta siirryttiinkin sitten käyntipääty-ympyröille työstämään poneja. Tämä oli oikeasti todella hyödyllistä minulle, koska Cinnamon ei antanut mitään ilmaiseksi. Opettaja tuli kiertämään jokaisen luona, ja taas oivalsin  kunnon tuntumankin tärkeyden. Ennen sitä olin vain antanut ponille paljon tilaa ohjilla hakeutua sinne alas, sen kummemmin vaatimatta mitään. Sitten kun oikeasti keräsin ne ohjat käteen ja vaadinkin jotain, tuli paljon "rehellisempi" muoto esiin. Poni myös tuntui paljon paremmalta, kuin että se olisi ollut pitkässä muodossa siellä kaukana ohjien päässä.

Taivuteltiin niin kauan poneja, kunnes kaikki liikkuisivat oikeinpäin. Käynnissä oli hyvä, kun pääsi oikeasti paneutumaan asiaan, ja mahtavaa oli, että Cinnamon todella liikkui oikeinpäin vasta, kun ratsastaja osasi siltä sitä vaatia oikein. Vaihdettiin välillä ympyröitä ja tehtiin sama juttu toiseenkin suuntaan. Hetken työskenneltyämme siirryttiin ravaamaan. Nyt oli tarkoitus yrittää säilyttää se pakka samalla tavalla. Cinnamonin kanssa se ei ihan onnistunut, eikä se jaksanut keskittyä ihan täysiä ravissa, niin kuin en tainnut minäkään. Kun ympyrällä otettiin laukkaa, oli meidän aika loistaa. Cinnamon pyöristyi todella rennoksi ja laukkasi reippaasti eteen alas.

Laukavaihtoharjoituksen voltti. Harmi, ettei lopputunnista saatu kuvia, kun silloin Cinnamon oli niin hienona!

Laukan jälkeen oli fiilis kyllä tyytyväinen, olin saanut Cinnamonin liikkumaan rehellisesti takajaloista ja lopputunti olikin onnistunut. Sitten olikin aika vain ravata loppuravit, jossa vielä tarkoituksena oli antaa pidempää ohjaa, jotta ponit pääsisivät venyttämään pidempään muotoon. Cinnamonin kanssa se onnistui, vaikka sen vauhti hieman kiihtyikin ohjaa saatuaan. Tunnista jäi melko hyvä fiilis siis, ja se oli hyödyllinen ja opettavainen. Tunti oli jotenkin ihan hyvin suunniteltukin, kun siinä tuli sopivasti haastetta. On se Cinnamon vaan opettavainen poni!

~ Josku