Ratsukko radalla!

Noniin, tätä olettekin varmaan jo odottaneet vähän aikaa jännityksellä, nimittäin olisi aika kertoa, miten kilpailut menivät. Nyt se on ohi, voi huokaista jännittyneen viikon jälkeen. Tosiaan osallistuin estekisoihin Vaniljalla ja suoritin myös samalla C- merkin esteosuutta näissä sunnuntain kisoissa. Kisa-aamuna ehkä ensimmäistä kertaa ikinä en tuntenut paniikinomaista jännittämistä, ehkä se johtui siitä, että perjantain harjoitukset olivat menneet sen verran hyvin. Koitin olla ottamatta kisoista turhaan ylimääräistä stressiä vaan ajattelin vain, että nyt ollaan menossa tekemään samanlainen rata niin kuin harjoituksissakin tehtiin. Luukun ottamatta viimeisiä minuutteja ennen lähtömerkkiä, ei minua siis jännittänyt yhtään niin paljoa kuin yleensä.

Radanrakennuksen jälkeen tajusinkin, että minun luokkani olisi ensimmäisenä. Koskaan aiemmin en ole ollut ensimmäisessä ryhmässä, joten tulikin kiire laittaa omat ratsastuskamppeet päälle. Meillä oli alunperin ollut suunnitelmana laittaa Vaniljalle häntään joku hauska letti kisoja varten, mutta suunnitelmat pyyhkiytyivät pois heti kun huomasin, että poni oli vielä harjaamatta, ja oli kymmenen minuuttia aikaa lähtöön. Ratkaisuna otin Vaniljan käytävälle, suoritin pikaharjauksen ja laitoin käytävällä ponille varusteet päälle. Siinä vaiheessa oli kyllä hermot tiukalla, kun kädet täristen kiirehti aikaa vastaan. Ajoissa kumminkin kerettiin lähteä maneesiin alkuverkkaamaan.

Kuvista kiitos Ellenille

Suhtauduin kisoihin ja verkkaan, niin kuin olisin ollut ihan tavallisella tunnilla. Monta kertaahan oltiin tehty juurikin tuollaisia itsenäisiä verkkoja, joten ne olivat tuttu juttu. Puolen tunnin verryttelyssä käytiin kaikki askellajit läpi ja vaihdettiin pariin otteeseen suuntaa. Kokeilin muutamaan kertaan jarruja tekemällä pysähdykset L ja S kirjaimeen. Muuten pidin huolen siitä, että Vanilja olisi kuuliainen pohkeelle ja menisi hyvin eteen. Nimittäin toista radalle hyytymistä en halunnut koulukisojen jälkeen kokea! Otettiin piakkoin laukkaa mukaan ja nosto tuli hieman hitaasti. Poni kumminkin laukkasi kivan aktiivisesti eteenpäin ja molempiin suuntiin laukattuamme alettiinkin tulla verkkahyppyjä.

Tultiin suunnilleen kaikki esteet läpi. Hypyt menivät todella varmasti meillä, eikä kauheasti mokailuja tullut. Lähestymisetkin onnistuivat suhthyvin ja keskityin verkkahypyissä siihen, että tultaisiin esteelle rauhallisessa, mutta aktiivisessa temmossa. Este kyllä tuli sieltä aikanaan, ja yli mentiin varmasti ja sujuvasti. Kaikki esteet käytiin siis läpi ja verryttely sujui todella hyvin, kun itse pidin vain pään kylmänä ja muistin ohjata ponin päättäväisesti esteelle.

vanhaa kuvaa :)

Tosiaan kuvia ei tullut tällä kertaa niin paljoa niin tässä on napattu kuva videolta :D

Verryttely sujui siis hyvin ja olin todella tyytyväinen Vaniljaan. Hetki käveltiin pitkin ohjin ja tajusinkin, että olisin ensimmäinen lähtijä koko kisassa. Heti alkoi jännittää kauheasti, kun odotteli lähtölupaa. Toisaalta hyvä puoli ensimmäisenä lähtijänä oli se, että se olisi sitten pian ohi, eikä tarvinnut jännittää enää muiden suoritusta katsellessa. Niimpä kun lähtömerkki sitten kajahti ilmoille, lähdin minä suorittamaan hyvillä mielin rataa. Ensimmäisessä vaiheessa ei ollut ajalla väliä, vaan viitosesteelle asti suoritettiin C- merkin esteosuutta. Esteiden välissä oli tärkeää katsoa oikeat laukat, sekä hyvät tiet. Vanilja on kyllä siitä mahtava, että kisaradalla se vaihtaa itse oikean laukan. Itse en liioin edes muistanut katsoa joka esteen välissä oikeaa laukkaa, joten Vanilja pelasti kyllä sen osuuden. Ensimmäisen vaiheen olin päättänyt ratsastaa rauhallisesti ja huolellisesti, enkä päästänyt ponia kaahottamaan esteiden välissä. Toiselle esteelle saatiin hyvä tie, ja askeleetkin sopivat esteelle.

Tämännäköinen oli siis meidän kisaratamme

Kakkosesteen jälkeen tultiin sitten linjan ensimmäiselle esteelle. Perjantaina lähestymiset tokalle esteelle olivat tulleet aivan kauhean lähelle estettä, eikä oltu kertaakaan saatu askeleita sopimaan. Sen takia radankävelyssä laskin etäisyyksiä ja paljonko laukka-askelia voisin linjan väliin ottaa. Suunnilleen taidettiin päätyä siihen lopputulokseen, että jotain 5-6 askelta siihen mahtuisi. Päätin yrittää laskea oikein askeleet linjalle. Noh, kuinkas sitten kävikään. Tietenkin siinä ratsastaessa sitten ne suunnitelmat olivat unohtuneet kokonaan ja en muistanut laskea askeleita. Sen verran kumminkin sitten katsoin ja pidätin, että saatiin onnistunut ponnistuspaikka aikaan, jes! Tosi kiva, että linja onnistui nyt tällä kertaa sitten paremmin kuin perjantaina. Sitten olikin vielä viitosesteen vuoro, joka oli viimeinen este C- merkistä. Yli mentiin ja jatkettiin hyvin mielin rata loppuun. Viimeiselle esteelle otin varman päälle ja otettiin hillitty hyppy siihen.

Noniin, oli aika mennä toiseen vaiheeseen! Suunnanvaihdon kautta lähdin uudestaan heti matkaan hengästyneenä. Uusinnassa tultiin muuten sama rata, mutta nelosen jälkeen tultiin suoraan seiskalle. Nyt siis aika ratkaisi! Ennen ekalle esteelle tuloa jotenkin tuntui, etten millään jaksa ratsastaa toista  rataa vielä. Onneksi sitten skarppasin enkä jättänyt Vaniljaa yksin vaan ensimmäinen este otettiin sitten yli hieman kaukaa ponnistaen. Ensimmäisen esteen jälkeen Vanilja todella innostui ja lähti kirimään tahtia. Olin aiemmin ajatellut, että oikaisisin nelosen ja vitosen välistä kakkoselle, ja Vaniljan kanssa se olisikin onnistunut ihan hyvin. En kumminkaan ehtinyt tehdä mitään, kun jo huomasin, että lähestyttiin kovaa vauhtia punaista okseria.

Voisi suorastaan sanoa, että annoin Vaniljalle kaikki valtuudet kiidättää meitä eteenpäin. Poni oli saanut ihan uuden vaihteen päälle, ja se selvästi halusi voittaa. Keskityin vain siihen, että pysyin menossa mukana. Punaisen okserin jälkeen kiidettiin melko lyhyellä tiellä kolmosesteelle, jonka Vanilja hyppäsi innokkaasti. Nyt ei ainakaan enää kyttäilty mitään esteitä, vaan hanat auki ja yli mahdollisimman nopeasti. Linjan kakkoseste, eli sininen okseri mentiin myös yli, Vanilja jätti yhden askeleen välistä, joten ponnisti vähän kauempaa. Viimeiselle esteelle tultiin hiukan rauhallisemmin, mutta sinnekkin melko kaukaa löytyi ponnistuskohta. Kirjaimellisesti radan aikana pääni oli lyönyt ihan tyhjää kun Vanilja innostui, ja hoiti homman kotiin.

Radan jälkeen sitten tultiin aidan taakse katsomaan muiden suorituksia alla kaksi nollarataa, ja hyvällä ajalla toisen vaiheen radasta. Sitten vain jännittämään, kuka ryhtyisi haastamaan tätä superkisaponia! Muutama muisti käyttää oikaisureittiä, jolloin he saivat vielä paremman ajan. Esteet nostettiin 80cm korkeudelle tasotusesteiksi, ja meitä vastaan kilpaili myös Fireboy. Se olikin kova vastus, ja kun vielä teki oikaisun, ei ykkössija enää ollut kauhean varma. Noh, olin aivan mielettömän iloinen, miten hyvin meidän rata kumminkin meni, ei voisi parempaa kisaratsua löytää! Tuntuu, että Vanilja on kyllä esteillä minulle "se oikea".

kuva (c) Anna

 

linkki videoon 

Loppujen lopuksi ylsimme kolmannelle sijalle Vaniljan kanssa, ja saatiin valkoinen ruusuke! Lisäksi meille jaettiin myös C- merkin suorituksesta tulospaperi, ja nyt on sitten se suoritettu. Viikko oli päättynyt onnistumiseen, ja voisin sanoa, että perjantain tunti oli melkeempä se ratkaiseva tunti meidän kannalta, kun sain varmuuden ja esteinnon takaisin. Estekilpailut Vaniljalla on se meidän juttu ehkä enemmän kuin koulukilpailut. Kisaviikonloppu oli ollut tapahtumia täynnä, ja olikin jo aika hieman huilata kiireisen viikon jälkeen.

~ Josku