Hyppelyä kisoja ennen

Tiistaina omalla tunnillani mentiinkin esteitä, koska kisat lähestyivät. Saavuttuani tallille sain kuulla, että minulle oli laitettu porsasponi Dexter. Olin vähän ihmeissäni, sillä kisoihin olin kumminkin toivonut Vaniljaa ja sillä olin ajatellut harjoittelevani. Pian kumminkin selvisi, että opettaja oli vain unohtanut kisatoiveeni, joten vaihoin sitten Vaniljaan. Melkein kaikilla vaihtui muutenkin ratsu, joten mentiin sitten tunnille kukin omalla kivalla ponillaan. Varustin Vaniljan nopeasti ja voi että taas piti hyökätä kuin mikäkin monsteri sieltä karsinasta suoraan kohti hampaat louskuen. Vaniljalla onkin juuri nyt kiima, joten se on entistä äksympi itsensä. Pikaisen varustamisen jälkeen sitten käytiin vielä kasaamassa esteet maneesiin, joita tulikin ihan hyvä määrä. Toiselle pitkälle sivulle oli linjalle laitettu kolmen esteen sarja, ja saatiin esteistä ihan kiva rataharjoitus aikaan.

Heti kun aloitettiin ravailemaan, tultiin toisella pitkällä sivulla olevia ravipuomeja. Jotenkin minulle oli jäänyt mieleen Dexterin porsastelu, joten en luottanut puomeillakaan täysin sataprosentisti poniin vaan pidin pohkeet kiinni ja olin valmiina laittamaan ponia eteen, jos se epäröisi. Vanskuhan meni puomit todella kivasti ja rennosti, joten turhaan murehdin sellaista. Jatkettiin puomien parissa vielä hetken aikaa ravissa verkkaillen ja pian otettiin laukkaa. Laukassa pysyttiin kevyesti irti satulasta kun alettiin tulemaan laukkapuomeja. Vaniljan kanssa halusin jo alussa aktiivisen laukan, eikä sellaista mummolaukkaa. Poni saikin venyttää laukkapuomeihin askeliaan, jotta ne sopivat. Rento laukka löytyi ja saatiin kivasti työskenneltyä puomeilla ennenkuin lähdettiin sitten hyppäämään.

Tultiin ensiksi ihan yksinkertaisesti ristikkona oleva kolmen esteen sarja, joista viimeinen este oli tasaokseri. Kun aluksi tultiin ristikoita, tunsin ponin epäröivän sekunninmurto-osan jokaisella esteellä. Onneksi päättäväisyyttä on tullut harjoiteltua porsasponin kanssa, joten muistin antaa Vaniljalle tuen pohkeilla. Hypättiinkin siis ihan hyvin ne ristikot jonka jälkeen sitten tulikin pientä odottelua. Nimittäin Dexter teki totaalistoppeja esteille, ja ensi kerralle on kakkua luvassa... Ei ehditty paljoa hypätä, mutta ehdin tulla ratana pari kertaa 60cm korkeudella. Olen taas kerran menossa siihen 50-60cm luokkaan kisoissa, joten pääsin ainakin kisakorkeutena rataa. Olisi kiva, jos kisoissa olisi esimerkiksi 60-70cm luokka joskus, mutta ihan hyvä vielä mennä tutulla ja turvallisella pienemmällä esteellä kisoihin.

Meillä oli Vanskun kanssa ihan hyvä vauhti päällä, kun suoritettiin esteitä. Olin ajatellut, että löytyisiköhän tästä hieman vanhemmasta neidistä vielä entisaikojen kisavauhtia, ja kylläjän tuo poni lähti kivan energisesti eteen. Kaksi kertaa siis tulin radan niinä pystyinä. Molemmilla kerroilla sujui rutiininomaisesti, mutta viimeinen kerta oli ehkä hitusen vielä parempi. Sain katsottua meille hyvän ponnistuspaikan esteille ja laukatkin vaihtoi poni kivasti itse. Vaikka esteitä ei ehditty tulemaankin kovin paljoa, oli minulla silti hyvä fiilis tunnista. Toisaalta vasta päästiin esteiden makuun, mutta ehkä se oli hyvä lopettaa onnistumisiin. Koko ryhmällä taisi jäädä esteinnostus päälle, joten päätettiin jatkaa esteiden parissa myös ensiviikolla. Jes! Minullehan se sopi oikein mainiosti.

Ratsastuksentäytteinen hiihtoloma

Ajattelin kirjoittaa tällä kertaa kaikista hiihtolomani ratsastuksista samassa postauksessa. Ihmisiä ei ollut paljoa tallilla, joten kuviakaan en saanut joka tunnille. Yhteensä pääsin hiihtoloman aikana oman tuntini lisäksi ratsastelemaan neljä kertaa ja jokainen kerta eri ponilla. Siinä pääsikin käymään niin, että käväisin tallilla viitenä päivänä seitsemästä. Pääsinkin sitten menemään keskiviikkona Bellalla, joka on nyt ihan normaalisti taas tunneilla saikkuilun jälkeen. Energiaahan sillä silti riittää vielä ja saikin taas tehdä paljon puolipidätteitä. Jatkettiin keskiviikkona samalla teemalla ja harjoituksella, mitä olinkin jo tullut tiistaina.

Eli heti tunnin alussa käveltiin uran sisäpuolella neliömäisesti ja kulmissa kierrettiin tötteröt käyttäen ulkopohjetta. Bellan kanssa harjoitus sujui ihan kivasti ja taipuisa pikku poni tuntui mukavalta ratsastaa, vaikka ravissa sitä eteenpäinpyrkivyyttä löytyi. Työstettiin poneja samalla harjoituksella ja otettiin myös laukkaa uralla. Siinähän sitten pikkuponi taas innostui ja laukattiin tukka putkella maneesissa. Minun pitäisi itse muistaa reagoida Bellan sinkoamiseen nopeammin ja ottaa poni heti kiinni, eikä vasta hetken päästä. Mitään ihmeellistä ei kumminkaan tapahtunut, kunhan poni vain vähän päästeli virtojaan. Bella rentoutui kivasti tunnin loppupuolella ja ravasi kerrankin rennosti eteen-alas, eikä pää kohti kattoa jännittyneenä. Herkkä Bella kumminkin opettaa omalla tavallaan niiden puolipidätteiden käytön. Jos jää yhtään liikaa vetämään, nostaa poni pään kohti kattoa.

Bellan ihana uusi satulahuopa

Tunnin jälkeen pääsinkin yllätykseksi vielä liikuttamaan Desperadon, jonka ratsastaja ei voinutkaan ratsastaa hevosella. Pienen ponin jälkeen tuntuikin tuo tahmainen hevonen niin paljon isommalta ja kaulakin oli kilometrin mittainen. Desperadon kanssa pääsinkin oikein tehotunnille, koska hevonen osaa olla hyvin hidas ja kankea. Päättäväisyyttä siis tarvittiin, ja välillä meinasi kunto loppua kesken, kun pieni ratsastaja siellä naama punaisena yritti saada jalkansa ison hevosen ympärille. Mutta liikkuihan se sitten kumminkin ihan reippaasti verrattuna normaaliin vielä laiskempaan Desperadoon.  Teimme taas samaa harjoitusta, mutta niin, että pitkän sivun keskelle tehtiin voltti ja toisella pitkällä sivulla laukattiin pyrkien saamaan hevosen mahdollisimman suoraksi. Desperado meinasi välillä luisua lavasta seinää kohti laukassa, mutta sain kumminkin niitä suoriakin pätkiä. Kun laukasta löytyi jotain tahtiakin, liikkui hevonen aika mukavasti alla. Lopputunnin sainkin nauttia rennosta hevosesta, mutta välillä meinasi hevonen painua liiankin alas hieman etupainoiseksi. Niimpä piti välillä koota Desperadoa ylemmäs. Tuon hevosen kanssa kyllä riitti tekemistä!

Torstaina sitten menin taas ratsastamaan, tällä kertaa kumminkin estetunnille. Ratsunani oli Domi, jolla en ollutkaan hypännyt pitkään aikaan ennen tätä kertaa. Olimme rakentaneet esteet lävistäjien suuntaisiksi sarjoiksi, jotka olivat vinosti neliönmuotoisesti. Tunnilla emme paljoakaan ehtineet hypätä, sillä Bella ei meinannut millään hypätä ja sen kanssa oli ongelmia. Ne muutamat kerrat, kun tuota sarjaa menin, oli Domilla kivan energinen laukka ja sitä sai ihan hillitä. Hypyt sujuivat hyvin, mutta esteen jälkeen tuli todella kiire ottaa poni kiinni laukanvaihtoa varten. Poni ei meinannut kuunnella vauhdissaan pidätteitä, mutta sain sitten lyhyen sivun keskellä viimeistään laukan vaihdettua, ennen kuin tulin toisen lävistäjän. Tunti meni enemmän seisoskeluun, mutta muutamia hyvänmielenhyppyjä päästiin ottamaan.

Desperado ja minä jouluaattoaamuna <3

Perjantaina olisin mennyt ratsastamaan, jos olisi tarvittu. Silloin kävin kumminkin vain kuvailemassa esteryhmää ja pyörin muuten vain tallilla. Sunnuntaina minulla oli aamulla kymmeneltä vuokraus, ja olin vuokrannut tunniksi Vaniljaa. Tulinkin noin yhdeksän maissa tallille harjailemaan ponia ja samalla harjasin nopeasti Cinnamonin. Minulla olikin vuokraus hevosten kanssa samassa ainoana ponina, mutta se ei haitannut. Maneesissa aloitin verkkaamisen tehden loivia kiemurauria pitkillä sivuilla. Tuuli sai aikaan maneesissa kaikenlaisia hieman jänniä ääniä, ja muutaman kerran Vanilja teki sivuhyppyjä ja lähti laukkaamaan. Päästiin kumminkin siitä pelottavan oven edestä eteenpäin ja kun vain keskityin työskentelyyn, rentoutui Vaniljakin pikkuhiljaa. Loivien kiemuraurien lisäksi tein C ja L kirjaimessa voltit molemmissa suunnissa.

Hetken ravailtuamme oli aika ottaa laukkaa, itse jäin keksiympyrälle aluksi hetkeksi ravailemaan, jonka jälkeen nostin laukan. Vanilja oli hieman hitaammanpuoleinen, mutta kummasti se vauhti muuttui pelottavan oven kohdalla. Laukkailtuamme vähän aikaa päätin jatkaa yhdellä tunnilla tehdyn harjoituksen parissa. Jäin keskiympyrälle työstämään ponia ravissa, ja tein aina voltit ulospäin C ja L kirjaimia kohti. Vaniljan kanssa olin tosiaan aiemminkin sitä tehnyt ja poni kulki todella kivasti ja asettui hyvin. Vuokrauksessa aikaa tuntui riittävän todella paljon, ja ehdin myös ottaa muutaman kerran keskiympyrällä laukkaa ja voltit ravissa.

Keskiympyrällä oltuani kävelin hetken aikaa pitkin ohjin välikäyntejä. Sen jälkeen ehdotin muille, jos tulisimme kolmikaarista kiemurauraa tehden suoristuskohdissa käyntisiirtymiset. Ravista käyntiin siirtymiset olivat ihan hyviä, mutta raviinsiirtyminen olisi voinut olla napakampi. Vanilja jäi ehkä hieman hitaaksi raviinsiirtymisissä, mutta se muuttui paremmaksi vaihe vaiheelta. Kolmikaarinen sujui kivasti ja poni asettui hyvin kaarteiden läpi. Päätin kokeilla samaa harjoitusta laukassa. Olen joskus kauan aikaa sitten tehnyt kolmikaarista Hugon kanssa ilman satulaa niin, että suoristuskohdissa vaihdan laukan. Niimpä tällä kertaa päätin kokeilla samaa Vaniljan kanssa ja tehdä vaihdon nopean raviinsiirtymisen kautta. Ehkä ne vaihdot eivät olleet niin hallittuja, kun hieman temmottomasti laukkaava poni ei niin napakasti nosta seuraavaa laukkaa. Uuden laukan nostoon tarvittiin paljon pohkeita, mutta sain vaihdettua kumminkin laukan kaarteisiin. Työlästä se kumminkin oli :D. Eräs aikuisratsastaja kuvasi minusta lyhyen videopätkän, jonka päätin nyt laittaa tähän.

Linkki videoon (en jostain syystä saanut lisättyä videota tähän suoraan)

Välillä itsenäinen ratsastus todella tekee hyvää. On kiva keksiä itse omia harjoituksia ja ratsastaa kaikessa rauhassa omien suunnitelmien mukaan. Itse en usein ratsasta itsenäisesti, kun kumminkin viikoittain on vakiotunti valvovan silmän alla. Tämänkertainen vuokraus oli kumminkin todella kiva ja Vanilja tuntui niin ihanalta taas ratsastaa. Hieno osaava vanha poni <3. Sellainen ratsastuksentäytteinen hiihtoloma oli minulla tällä kertaa. Oli kyllä hauska päästä niin paljon ratsastelemaan ja muutenkin olemaan tallilla.

Mut sit mä törmäsin enkeliin...

Kun hiihtoloma alkoi ystävänpäivänä perjantaina, olin jo suunnitellut meneväni paljon tallille. Me emme tällä kertaa lähteneet minnekkään, joten hiihtolomani kulutin aika paljon ratsastellen tallilla poneja. Kun monet reissaavat jonnekkin, ei ratsastajia sitten olekaan paljoa tallilla, mistä syystä pääsin poneja liikuttelemaan. Tiistaina kumminkin oli ihan vakiotuntini, joka tosin oli yhdistetty neljän tuntiin. Meitä oli yllättävän paljon kumminkin, kun neljän tuntilaisia saapui ihan kohtalainen määrä. Oman tuntini pääsin ratsastelemaan Dexterillä, ja oli kyllä hyvä fiilis lähteä tunnille. Jännää, että noin kolme kuukautta sitten olisin suurinpiirtein itkenyt siitä, että joutuisin mennä tällä ponilla, mutta nyt olen oikeasti alkanut tykkäämään yhä enemmän ja enemmän Dexteristä.

Tunnilla otin tavoitteeksi saada Dexterin jo alussa kuulolle. Tultiin käynnissä heti aluksi uran sisäpuolelle kävelemään neliömäisesti. Meillä oli kulmissa tötteröt, jotka piti kiertää. Opettaja halusi meidän käyttävän ulkopohjetta, jotta ponit astuisivat sisällepäin tötteröä kierrettäessä. Dexterin kanssa mentiin kaarteista kivan reippaasti ja poni kuunteli hyvin aktiivisesti pohjetta. Jatkettiin samaa harjoitusta ravissa ja tärkeää oli pysyä uran sisäpuolella. Avainsanana meillä Dexterin kanssa oli tahti. Yritin saada ponilta takajalat käyttöön, ettei se jäisi sipsuttelemaan, niin kuin sillä on joskus tapana. Mentiinkin kivan reippaasti sitten harjoitusta ja kierrettiin tötteröt sukkelasti.

Kuvituksena tällä kertaa tuulisesta valmennuksesta otetut taiteelliset kuvat!

Ravissa hetken aikaa jatkettuamme alkoi poni jo kulkemaan vähitellen oikeinpäin ja tuntui pieneltä enkeliltä. Tehtiin pitkien sivujen keskellä edelleen uran sisäpuolella voltit ja meillä oli tunnilla kaksi opettajaa, koska Fiona oli apuopettajana :D. Piti muistaa kantaa kädet ja asettaa huolellisesti voltilla. Yleensä jäänkin käsillä helposti lähelle harjaa tekemään puolipidätteitä, mikä toimii hyvin Bellalla. Dexterin kanssa kumminkin voisin rohkeasti olla ryhdikkäämpänä ja kantaa ne kädet. Seuraavalla kerralla koitankin muistaa sen koulutunnilla. Voltit sujuivat kivasti ja poni tuntui pieneltä enkeliltä alla. Se kulki kuin ajatus ja itse olin niin iloinen.

Vaihdettiin harjoitusta ja tultiin tällä kertaa avotaivutusta pitkillä sivuilla ja päädyissä voltit. Dexter lähti hyvin etenemään, mutta opin todella sen ulko-ohjan tuen tärkeyden. Eron huomasi heti kun muistin pitää ulko-ohjan. Siinä tuli sellainen ahaa elämys, kun alkupätkän jälkeen avotaivutus muuttui paremmaksi. Välillä tuli hieman säädettyä, kun poni ymmärsi avut väärin ja lähti poikittamaan toiseen suuntaan. Suoristuksen kautta vain uusiksi. Nyt on opettaja alkanut kiinnittää huomiota myös siihen, että mun polvet jäävät välillä puristamaan jolloin jalka jännittyy. Niimpä muistinkin aina huomautuksesta rentouttaa sen jalan alas ja olla puristamatta liikaa. Pitäisi hakea sitä rentoutta, sillä jään itse välillä koko kropasta kovin jäykäksi kuin rautakanki. Vaikka ryhdikkäänä on hyvä olla, menee se välillä hieman liiankin jäykäksi. Avotaivutukset kumminkin sujuivat hyvin, voi vitsi kun olisi ollut joku kuvaamassa tuota ihanaa tuntia!

Jatkettiin melko pitkään avotaivutuksia ja sitten otettiin laukkaa uraa pitkin. Laukassa aluksi jäin hieman nauttimaan Dexterin miellyttävästä laukasta, mutta muistin sitten myös vähän työstää sitä. Minun piti koko ajan väistää takaa tulevia vauhtihirmuja, joten en oikein päässyt keskittymään kunnolla vain minuun ja ratsuuni. Tein monia pääty-ympyröitä etten olisi liikaa tiellä. Laukka pyöri ainakin ihan kivasti ja piakkoin sitten siirryttiin raviin. Loppuraveissa poni kulkikin rennosti ja reippaasti eteen ja annoin sen ravata vähän pidempänä.

Tehtiin lopputunti pitkille sivuille loivat kiemuraurat ja päätyihin taas voltit. Dexter oikein liisi kiemuraurien läpi ja itse jäin tuijottelemaan liikaa alas. Aijaijai, nyt se pää ylös sitten sieltä seuraavilla kerroilla! Sitä ei huomaakkaan millainen tapa siitä jää itselle, mutta koitan nyt muistaa parantaa sitä seikkaa. Mutta todella kiva pieni poni, jolla oikeasti riittää sitä osaamista. Olen ihan tykästynyt tuohon pikku porsaaseen, joka esteilläkin on niin hyvä hyppäämään! Siitä on hyvää vauhtia tulossa yksi suosikkiratsuistani. Toivotaan että meidän koulutuuppauksia pääsisi joku kuvailemaan kunnolla joskus, vink vink :D! Kertokaa muutes mitä piditte siitä, että laitoin pitkästä aikaa tuon musiikin tuohon alkuun?

Tehokasta tuuppailutreeniä!

Tiistaina koittikin iloinen yllätys, kun pääsin pitkästä aikaa menemään Vaniljalla. Sijaisopettajana tunnin meille pitikin Kartsu, joten emme hypänneet suunnitelmien mukaan sillä kertaa. Koulutunti ei kumminkaan haitannut niin paljoa, vaikka mieluusti olisinkin hypännyt. Tiesin, että meillä tulisi kumminkin olemaan perusteellinen koulutuuppaus luvassa ja töitä saisi tehdä kunnolla! Mamman varustettua olikin aika lähteä tunnille ja verkkasimme hetken aikaa uralla. Tultiin päätyihin voltit ja Vanilja oli ensin hieman kankean oloinen. Siitä kumminkin vertyessään oli poni paremmin kuulolla ja asettui kivasti. Heti alkuravien jälkeen siirryttiin ystävällemme keskiympyrällä, jolla vietimmekin koko tunnin. Opettaja oli keksinyt meille kivan harjoituksen, jossa todella pääsisivät niin ratsastajat kuin ponitkin hommiin.

Etenimme keskiympyrällä vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa työstimme pitkään poneja asettamalla niitä keskelle käynnissä. Hetken päästä jatkoimme samaa ravissa. Vanilja tuntui asettuvan todella kivasti ja liikkui hyvin. Keskiympyrällä kumminkin saatiin ponit lämpenemään vasta laukan jälkeen kunnolla. Ravailun jälkeen siis laukattiin ympyrällä ja jatkoimme asettelua. Ympyrältä siirryttiin koko uralle ja uralta taas ympyrälle. Vanilja tuntui todella rennolta laukassa, mutta sitä sai patistella aika paljon eteenpäin pohkeilla, kun meinasi vauhti hiipua. Vaniljan laukassa oli työlästä istua, mutta sain kumminkin ihan tehokkaasti ratsastettua kun siirryimme takaisin keskiympyrälle.
Laukkojen jälkeen ravailtiin ponien kanssa taas hetken. Aste asteelta sitten siirryttiin takaisin käyntiin ja aloitettiin niin sanottu "toinen vaihe"

laukan jälkeen reippaana

Toisessa vaiheessa aloitettiin käynnissä keskiympyrän molempien kaarien keskelle voltit, jotka tehtiin ulospäin. Kun olimme oikeassa kierroksessa keskiympyrällä, tehtiin voltti siis vasemmalle molemmilla puolilla. Harjoituksessa tärkeää oli, että ponin suoristi kunnolla, ennenkuin lähti asettamaan voltille. Eli asetukset vaihtuivat ja välissä tehtiin kunnon suoristus. Vanilja tuntui niin miellyttävältä mammalta ja asettui todella kivasti. On se vaan niin ihana ja osaava poni! Käynnissä ei tullut mitään ongelmia suoristusten ja asetusten kanssa, mutta kun jatkettiin ravissa, täytyi itse olla nopeampi. Muutaman kerran sain jopa pidätellä ponia ja voltin alku meinasi hiukan lähteä luisumaan lavastaan ulospäin. Niimpä ulko-ohjan tuki oli ravissa tärkeää, ja kun sen muistin pitää, sujuivat voltitkin paremmin. Vanilja ravasi kivan rennosti, mutta suurella keskiympyrällä se ei joskus reagoinut sisäpohkeeseen tarpeeksi. Kolmannessa vaiheessa kumminkin nostettiin vielä lisää vähän haastavuutta.

Kolmannessa vaiheessa nimittäin jatkettiin niin, että keskiympyrällä laukattiin ja voltti tehtiin ravissa.  Poni oli hieman laiskantuntuinen keskiympyrällä, ja sain todella ylläpitää laukkaa jatkuvasti. Niimpä raviinsiirtymiset olivat jotkut hieman töksähtäviä, sain onneksi koottua nopeasti itseni ja ponin kasaan ja saatiin sitten kiva voltti. Haastetta silti riitti, kun nopeasta laukka- ravi siirtymisestä vielä vaihdettiin asetus ja hallistusti piti lähteä voltille. Voltin loppupuolella oli taas suoristuksen aika ja keskiympyrän suuntaisen laukannoston vuoro. Vaniljalla ei taidettu laukannostoja mokata kertaakaan,  mutta alussa voltille lähtö oli haastavampi. Jäätiin yhdessä vaiheessa jopa kolmelle voltille, kun opettaja halusi asetuksen kuntoon ja kunnon hallitun voltin aikaan. Sain ohjeeksi nostaa sisäkättä ja pikkuhiljaa voltteja tehtyäni hyväksyi opettaja viimeisen voltin ja jatkettiin laukassa. Tosin ihan pyöreää keskiympyrää ei välillä nähty, kun Vanilja kallistui sisälle....

Chapsit valuu...

Harjoituksessa oli paljon asioita, mitä sai harjoitella ja se oli todella hyödyllinen treeni. Saatiin onnistumisia, mutta paljon myös asioita mitä pitäisi jatkossa muistaa. Vanilja on kyllä tosi mukava kouluratsu, jonka kanssa kumminkin saa tehdä hommia. Kaikenkaikkiaan antoisa ja palkitseva tunti :)

Kiitävällä porsaalla myrskytuulessa!

Toisen valmennuskerran aikana nähtiin kyllä todella vauhdikasta ja jännittävää menoa. Sunnuntai nimittäin oli todella tuulinen päivä ja tuuli sai aikaan kaikenlaisia ääniä maneesiin. Minulla oli ratsunani taas Dexter, mistä olin todella iloinen. Dexter on vaan niin hauska tapaus esteillä, joka tuo vauhtia ja vaaroja. Tosin tuona sunnuntaina olisi vähän rauhallisempikin poni riittänyt, kuin tuo hyperaktiivinen säpsy Dexter. Valmennus nimittäin alkoi niin, että olin kävellyt ehkä puoli maneesia pitkin ohjin, kun poni pelästyi ovelta kuuluvaa ääntä ja seuraavassa hetkessä laukattiinkin jo maneesin toiseen päähän. Lopun ajan pitkin ohjin käynnissä pidinkin hiukan lyhyempää ohjaa valmiiksi, koska ponihan säpsähti jokaista räsähdystä ja teki ihmeellisiä sivuaskeleita korvat hörössä. Sain kumminkin ohjeeksi vain ratsastaa Dexteriä napakasti ja asettaa sitä kulmissa. Kun unohdin olla odottamatta koko ajan, että "Milloin se poni seuraavaksi säikähtää" sain verkattua ihan hyödyllisesti.

Säikkyilyä

Ihanista kuvista kiitos Iirikselle <3

Ravissa teimme voltit pitkien sivujen keskelle puomien ympärille molemmilla sivuilla. Ponilla tuntui olevan paljon energiaa ja se meni reipasta ravia eteenpäin. Otettiin verkassa vielä laukkaa jossa mentiin ihan hyvää ja reipasta tahtia. Tultiin suunnanmuutos ja vaihdettiin nopsaan ravin kautta laukka. Huolellisen alkuverryttelyn jälkeen oli hyvä keskittyä ensimmäiseen harjoitukseen, jossa tultiin aluksi ravissa puomit pitkällä sivulla. Dexter katsoi puomeja oikein taivuttaen kaulaa ja niissä ei sen ihmeempiä ongelmia ollut. Pari kertaa pitkillä sivuilla tultuamme mentiin ravissa puomeja, jotka olivat neliönmuotoisesti uran sisäpuolella. Pinkeille puomeille tuli yksi tyhmä ohittelu ja toisellakin kertaa tunsin ponin jännittyvän lähestymisessä mutta ratsastin raivoikkaasti eteen. Puomeillahan me ei porsasteltaisi yhtään enempää! Neliönmuodossa tultiin pariin otteeseen ja innokaan Dexterin kanssa sai väleissä ottaa puolipidätteitä. Poni suoritti puomeja vähän turhankin reippaasti, mutta saatiin ravissa kumminkin homma pysymään ihan hyvin kasassa.

Sipsuteltuamme puomit molempiin suuntiin kiltisti neliönmuotoisena oli aika ottaa ensimmäisiä hyppyjä. Tuulisen pakkassään vuoksi oli Dexter todella energisellä päällä, vaikka se keskittyikin säikkymisen siasta täysillä esteisiin. Pienenpienet esteet olivat nostettu vain toisesta päästä pitkillä sivuilla, mutta tämä pomppuponi pomppasi pikkuesteet kuin ne olisivat olleet hirmuisen kokoisia poninsyöjäpetoja. Kun muut ratsut laukkasivat esteen yli, otti Dexter hypyn ilmavaran kautta. Toisella pitkällä sivulla tuli yksi porsastelukielto, ja otin sitten napakasti uusiksi. Poni tuntui kaahottavan esteen jälkeen talla pohjassa kuin mikäkin pikajuna, mutta onneksi jarrut kumminkin löytyivät. Opin ainakin säätelemään meidän lähestymistämme esteelle, kun piti lyhentää laukkaa pienemmäksi eikä rysäyttää sata lasissa esteen eteen.

Kaasuttelua esteelle...

Hui kauhia mikä este!

Voin kyllä sanoa että vähän hurjapäistä menoa välillä xD. Poni oikeasti meni sen verran kovaa laukassa että hyvä kun ei vettä silmistä vuotanut. Alkuhyppyjen jälkeen tultiin neliönmuotoisena esteitä ristikkoina. Aluksi neliössä sain todella ottaa innokasta esteratsuani kiinni, mutta hypättiin esteet yllättävän hyvin ilman yhtään epäröintiä. Kaikki kerrat sujuivat neliöllä todella hyvin ja ponin sai käännettyä myös ihan kivasti seuraavalle esteelle. Dexter ei myöskään ehtinyt kasvattaa vauhtia hirveästi seuraavan esteen tullessa heti vastaan. Ristikot ylittyivät vähän maltillisemmin, eikä niin suurella ilmavaralla...

okei no onhan tässä vähän ilmavaraa...:D

Ristikoita tultiin kahteen kertaan molemmissa suunnissa ja harjoitus oli todella hyödyllinen. Lopputunnista hypättiin vielä liilan ristikon jälkeen pieni sininen pysty, joka tietenkin uudesta suunnasta oli porsaan mielestä pelottava...Voitte varmaan arvata kahdesti mitä siinä kävi. Kieltohan sieltä tuli ja kaikenlisäksi vielä aika nopean sivuaskeleen päätti se poni ottaa. Onneksi kyydissä silti pysyttiin ja jatkettiin sitten toisella kerralla päättäväisesti yli. Osaa se Dexter vaan olla niin porsas, ja käyttää joka tilaisuuden hyväkseen. Silti se vaan on niin hieno esteponi joka antaa kaikkensa ja jonka selässä on hauskaa (ja hieman huimapäistä?) hypätä. Mutta paras jänöjussi ja haastetta löytyy. Toivonkin pääseväni jatkamaan esteitä seuraavassa valmennuksessa tällä ponilla. Se vaan on sellainen poni, mikä minua innostaa ja opettaa.

Bellan liikutuskerrat

Moikka! Päätin nyt tehdä tälläisen kootun postauksen Bellan liikutuskerroista, jolloin olen sillä nyt lähiaikoina mennyt. Eli Bella tosiaan on nyt juuri palailemassa saikulta, jolla se on ollut jalkansa takia. Bellan liikuttaminen kumminkin alkoi minun osaltani kaksi viikkoa sitten perjantaina, kun ennen tuntiani opettaja pyysikin minut varustamaan ponin. Hetken päästä kiiruhdinkin sitten Bellan kanssa muiden jälkeen maneesiin ennätysnopeasti kamat vaihdettuani. On hyvä kun vanhat kunnon chapsit ovat aina valmiina saatavilla siellä ratsastuskassissa, eivätkä ne ole vielä menneet rikki tai mitään sellaista.

Hyppäsin siis Bellan selkään ja sain ohjeita. Olin tullut ponin kanssa estetunnin sekaan ratsastamaan, joten pyörin käynnissä lähinnä keskellä muutamilla ympyröillä, kun muut ponit tulivat puomiharjoituksia. Hetken käveltyäni menin sitten ravia uraa pitkin puomien ohitse hetken aikaa ja ponissa kyllä riitti energiaa ja eteenpäinpyrkivyyttä. Hetken ravailu riittikin sitten piakkoin Bellalle ja kävelin lopun aikaa. Viivyin ratsailla vain puoli tuntia, ja Bella pääsi sitten takaisin talliin, vaikka sillä varmasti olisikin ollut saikkuloman jälkeen vaikka kuinka paljon virtaa. Bellan hoidettuni pois jatkoinkin sitten suoraan seuraavalle tunnille.

Opettaja kysyi, jos haluaisin tulla myös lauantaiaamuna liikuttamaan Bellaa, ja se kävi hyvin. Niimpä tulin noin yhdeksän aikoihin tallille ja harjasin Bellan. Varustaessani sainkin ohjeen mennä maneesissa olevan Amareton kanssa liikuttelemaan. Tällä kertaa ratsastelin noin 45 minuuttia ponia ja alussa opettaja vähän tarkkaili miten Bella liikkui ravissa. Sain ohjeeksi ratsastella itsenäisesti pätkittäin ravia vaihdellen suuntia ja sitten taas käyntiä. Niimpä otin sitten ravia aina välillä. Tulin kokorataleikkaata ja muutamia pääty-ympyröitä. Bella oli siitä hassun tuntuinen, että varsinkin alussa se meinasi olla turhan reipas, mutta sitten kun ponin sai rauhallisempaan raviin, meinasi se jopa jäädä jummaamaan paikoilleen. Kun Amaretto lähti maneesista jäin vielä hetkeksi itsekseni liikuttelemaan, jonka jälkeen sitten olikin aika viedä poni talliin.

Sovittiin vielä, että tulisin kisojen jälkeen sunnuntaina Bellalla ratsastamaan ja silloinkin menin itsenäisesti rennosti vain ravia ja käyntiä. Bella meinaa myös ravissa todella herkästi nostaa päänsä kohti kattoa, jolloin tuntuma katoaa suusta. Sen takia yritin pitää kädet mahdollisimman alhaalla ja tehdä paljon pieniä puolipidätteitä. Jos jäi liikaa vetämään, nosti poni heti päänsä ylös. Sunnuntain liikutus oli melko samanlainen kuin lauantainakin, ja jopa meinasi siinä kevyen liikutuksen aikana tulla kylmäkin.

Sonja innostui tekemään hienon letin Bellalle ennen kuin lähdin maneesiin :D

Sunnuntain jälkeen ajattelin jo Bellan liikutuksen olevan ohi, koska se käväisi tiistaina jo kevyellä alkeiskurssilla. Alkeiskurssilla ponilla kyllä oli virtaa ja pienillä ravipätkillä oli taluttajalla pidättämistä. Perjantaina meni Bella ensimmäiselle kunnon tunnille ja Sonja meni sillä. Ihmettelin vähän sitä, oliko sillä jo menty laukkaa, mutta tajusin pian että nyt perjantaina sillä mentäisiinkin ensimmäistä kertaa. Bella oli oma reipas itsensä ja meni ihan kivasti ravissa ja käynnissä. Olin katsomassa mielenkiinnosta tuntia ja muutenkin auttelemassa. Kun harjoitusravista oli vuoro nostaa laukka, lähtikin Bella kuin tykin suusta innoissaan.

Kun tuntia oli viisitoista minuuttia jäljellä, opettaja käski minut koekaniiniksi ottamaan Bellalla laukat molempiin suuntiin. Kauniissa talvisaappaissa, farkuissa ja Sonjan kypärällä kipusin sitten suoraan selkään ja menin uralle. Ravasin hetken aikaa jonka jälkeen opettaja käski minun nostaa laukan. Pienen vastahakoisuuden jälkeen menivät laukkapohkeet viimein läpi ja kyllähän se aika kovaa meni! Bella hyppeli iloisena päästessään laukkaan ja monen kierroksen jälkeen sain siirrettyä sitä rauhallisempaan laukkaan. Sai käyttää vähän ääniapuja ja siirsin sitten raviin takaisin. Poni oli selvästi aivan innoissaan kun pääsi viilettämään laukassa ja päästelemään. Toiseen suuntaan lähti se myös tuli hännän alla ja pomppi kuin mikäkin kaniini. Lopetettuani oli poni tyytyväinen itseensä ja ratsastajalla punaiset posket.

Voi vitsi kun ois saanut mun kauniista ratsastusasusta kuvan silloin perjantaina :D

Teknistä hyppelyä

Jes, vihdoin oli aika pitää estetunti! Meillä oli siis heti koulukisojen jälkeen tiistaina esteiden vuoro pitkästä aikaa ja menin toivomallani Hugolla. En ollutkaan mennyt Hugolla niin pitkään aikaan, että ajattelin vaihteeksi sitten toivoa sitä. Hugon kanssa on myös kiva päästä hyppäämään, kun poni on reipas ja hyppää hyvin. Kun siirryttiin maneesiin kantamaan esteitä, yllätykseksi esteet menivät täsmällisesti samoin päin vierekkäin. Ensimmäisenä hulluna ajatuksena tuli että tullaanko niitä jotenkin kolmikaarisen kiemurauran tapaisesti, mutta opettaja oli muotoillut vähän erilaisen harjoituksen. Kun otin ohjat käteen huomasinkin taas kuinka herkkä Hugo onkaan pohkeelle. Ravissa poni tuntui menevän vähän liiankin lujaa ja koko ajan oli sellainen tunne, että "kohta se poni lähtee lapasesta". Monella puolipidätteellä ja rauhallisuudella alkoi se tahti sitten kumminkin pikkuhiljaa tasoittua kun verkkailimme uralla.

Opettaja oli laittanut puomit pääty-ympyrän suuntaisesti maahan, ja tultiin ravissa paria puomia molemmissa päädyissä ympyröillä. Hugo tuli puomit aika reippaasti, ja sitä sai koko ajan pidätellä. Puomeilla painotettiin tällä kertaa katsetta, ja käännettiin ihan kunnolla katse ympyrän keskelle. Pääty-ympyröitä jatkettiin niin, että seuraavaksi puomien jälkeen heti nostettiin laukka. Hugolla ei laukannostossa ollut ongelmia, mutta se ei malttanut odottaa ravissa puomeille asti, vaan pariin kertaan tuli nostettua laukka ennen puomeja. Tälläiset vauhdinsäätelyharjoitukset tekivät ihan hyvää reippaalle Hugolle, jonka kanssa laukassa ei ole ongelmaa. Puomeja tultiin vielä vähän aikaa laukassa, jonka jälkeen aloitettiin esteiden hyppääminen.

Kuvista kiitos Amalialle

Hiukan reipas...ainakin hienot askeleenpidennykset xD

Esteet nostettiin ristikoiksi ja aloitettiin heti suoraan harjoituksella. Päädyssä tehtiin pääty-ympyrä, jonka jälkeen vaihdettiin suunta hypäten lävistäjän keskellä oleva ristikko, joka kumminkin oli poikkisuuntaanleikkaa suuntaisesti. Niimpä tie piti ratsastaa niin, että vasta reilusti pitkän sivun alun jälkeen käännettiin esteelle. Tätä en ensimmäisellä kerralla tajunnut, ja lähestyin estettä liian jyrkässä kulmassa. Kun tajusin, ettei niin vinosti sitä voisi hypätä, mentiin Hugon kanssa esteen ohi. Sen jälkeen otin sitten uuden lähestymisen, jonka jälkeen keskimmäinen este sujui ongelmitta. Laukka tuntui kivan tasaiselta, eikä Hugo ollut yhtään niin paljoa sinkoamassa eteenpäin kuin alkuverryttelyssä.

Tätä harjoitusta tultiin pariin otteeseen, Hugon kanssa oli kyllä kiva hoitaa harjoitukset ja kasvattaa rutiinia. Teknisesti rata oli keskittymistä vaativa ja sai arvioida omaa lähestymiskulmaa sekä olla valmiina kääntämään heti oikeaan suuntaan. Hypyt sujuivat hyvin jonka jälkeen esteet nostettiin pieniksi pystyiksi. Pystyt hypättiin ihan samalla tavalla pääty-ympyrän ja suunnanmuutoksen kautta. Hugo vaihtoi kivasti myös laukan itse, välillä olisi kumminkin itse hyvä harjoitella sitä nopeaa vaihtoa esteen jälkeen. Katsotaan jos sellainen poni tulisi vastaan, jonka kanssa sitten siihenkin pääsee keskittymään.

Vaikka meitä oli vain neljä, emme kumminkaan paljoa ehtineet hypätä. Harjoituksessa saattoi helposti tulla kieltoja, varsinkin kun oli myös ne haastavat ponit mukana. Niimpä viimeisellä kerralla vielä hypättiin pystyjä, mutta huomasin opettajan korottavan minulle vaivihkaa noin 65cm lopuksi. Tänään ei hypätty paljoa isompia, kun tosiaan oli enemmän tekniikasta kyse. Hugon kanssa esteet sujuivat hyvin, mutta kommenttia sain siitä, että ponin laukka olisi saanut olla vielä napakampi. Jotenkin Hugo tuntui ihan kivasti menevän eteen, että en edes huomannut, että laukka olisi ollut hitaampi. Viimeisiin hyppyihin oli kumminkin hyvä lopettaa. Sitten vain loppuravit ja käynnit. Hugo oli tuntunut ihan kivalta, mutta vähän vieraalta. Kesti totutella tuohon herkkään poniin, enkä heti löytänyt oikeita apuja ponin kanssa. Ihan kiva olisi päästä vielä myöhemminkin tutustumaan tähän esteponiin!

vikoista esteistä ei saatu kuvia..