Kun hiihtoloma alkoi ystävänpäivänä perjantaina, olin jo suunnitellut meneväni paljon tallille. Me emme tällä kertaa lähteneet minnekkään, joten hiihtolomani kulutin aika paljon ratsastellen tallilla poneja. Kun monet reissaavat jonnekkin, ei ratsastajia sitten olekaan paljoa tallilla, mistä syystä pääsin poneja liikuttelemaan. Tiistaina kumminkin oli ihan vakiotuntini, joka tosin oli yhdistetty neljän tuntiin. Meitä oli yllättävän paljon kumminkin, kun neljän tuntilaisia saapui ihan kohtalainen määrä. Oman tuntini pääsin ratsastelemaan Dexterillä, ja oli kyllä hyvä fiilis lähteä tunnille. Jännää, että noin kolme kuukautta sitten olisin suurinpiirtein itkenyt siitä, että joutuisin mennä tällä ponilla, mutta nyt olen oikeasti alkanut tykkäämään yhä enemmän ja enemmän Dexteristä.
Tunnilla otin tavoitteeksi saada Dexterin jo alussa kuulolle. Tultiin käynnissä heti aluksi uran sisäpuolelle kävelemään neliömäisesti. Meillä oli kulmissa tötteröt, jotka piti kiertää. Opettaja halusi meidän käyttävän ulkopohjetta, jotta ponit astuisivat sisällepäin tötteröä kierrettäessä. Dexterin kanssa mentiin kaarteista kivan reippaasti ja poni kuunteli hyvin aktiivisesti pohjetta. Jatkettiin samaa harjoitusta ravissa ja tärkeää oli pysyä uran sisäpuolella. Avainsanana meillä Dexterin kanssa oli tahti. Yritin saada ponilta takajalat käyttöön, ettei se jäisi sipsuttelemaan, niin kuin sillä on joskus tapana. Mentiinkin kivan reippaasti sitten harjoitusta ja kierrettiin tötteröt sukkelasti.
 |
| Kuvituksena tällä kertaa tuulisesta valmennuksesta otetut taiteelliset kuvat! |
Vaihdettiin harjoitusta ja tultiin tällä kertaa avotaivutusta pitkillä sivuilla ja päädyissä voltit. Dexter lähti hyvin etenemään, mutta opin todella sen ulko-ohjan tuen tärkeyden. Eron huomasi heti kun muistin pitää ulko-ohjan. Siinä tuli sellainen ahaa elämys, kun alkupätkän jälkeen avotaivutus muuttui paremmaksi. Välillä tuli hieman säädettyä, kun poni ymmärsi avut väärin ja lähti poikittamaan toiseen suuntaan. Suoristuksen kautta vain uusiksi. Nyt on opettaja alkanut kiinnittää huomiota myös siihen, että mun polvet jäävät välillä puristamaan jolloin jalka jännittyy. Niimpä muistinkin aina huomautuksesta rentouttaa sen jalan alas ja olla puristamatta liikaa. Pitäisi hakea sitä rentoutta, sillä jään itse välillä koko kropasta kovin jäykäksi kuin rautakanki. Vaikka ryhdikkäänä on hyvä olla, menee se välillä hieman liiankin jäykäksi. Avotaivutukset kumminkin sujuivat hyvin, voi vitsi kun olisi ollut joku kuvaamassa tuota ihanaa tuntia!
Jatkettiin melko pitkään avotaivutuksia ja sitten otettiin laukkaa uraa pitkin. Laukassa aluksi jäin hieman nauttimaan Dexterin miellyttävästä laukasta, mutta muistin sitten myös vähän työstää sitä. Minun piti koko ajan väistää takaa tulevia vauhtihirmuja, joten en oikein päässyt keskittymään kunnolla vain minuun ja ratsuuni. Tein monia pääty-ympyröitä etten olisi liikaa tiellä. Laukka pyöri ainakin ihan kivasti ja piakkoin sitten siirryttiin raviin. Loppuraveissa poni kulkikin rennosti ja reippaasti eteen ja annoin sen ravata vähän pidempänä.
Tehtiin lopputunti pitkille sivuille loivat kiemuraurat ja päätyihin taas voltit. Dexter oikein liisi kiemuraurien läpi ja itse jäin tuijottelemaan liikaa alas. Aijaijai, nyt se pää ylös sitten sieltä seuraavilla kerroilla! Sitä ei huomaakkaan millainen tapa siitä jää itselle, mutta koitan nyt muistaa parantaa sitä seikkaa. Mutta todella kiva pieni poni, jolla oikeasti riittää sitä osaamista. Olen ihan tykästynyt tuohon pikku porsaaseen, joka esteilläkin on niin hyvä hyppäämään! Siitä on hyvää vauhtia tulossa yksi suosikkiratsuistani. Toivotaan että meidän koulutuuppauksia pääsisi joku kuvailemaan kunnolla joskus, vink vink :D! Kertokaa muutes mitä piditte siitä, että laitoin pitkästä aikaa tuon musiikin tuohon alkuun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti