tiistai 27. lokakuuta 2015

Estetreenit #2

Omalla tunnilla viime tiistaina pääsin taas hyppäämään Domilla. Meillä oli aika mukava ja yksinkertainen rata, jossa kumminkin oli linja ja suunnanvaihtoja. Nyt jo Domilla muutamia kertoja menneenä löytyi poniin myös vähän enemmän tuntumaa esteilläkin ja alkuverkka oli tehokas. Domi oli oikein mukavan tuntuinen, piti vain muistaa ne ohjat pitää tarpeeksi lyhyenä.

Jo heti alkuverkan jälkeen lähdettiin sujuvasti ja tehokkaasti hyppäämään. Tultiin toisella pitkällä sivulla olevaa pystyä ensin ristikkokorkeudella pari kertaa, jonka jälkeen sitä sitten nostettiinkin jo vaihe vaiheelta. Domin kanssa hypyt menivät ihan kivasti, poni muutaman kerran kaarteen jälkeen ei ollut täysin suora ja jouduinkin aika paljon suoristamaan ulko-ohjalla ponia. Hypyt Domi otti myös melko kaukaa, joten siinä sai ihan ennakoida ponin hyppyjä.

kuvia oli tällä kertaa vain viimeisestä radasta, joten tämä kuva aiemmalta tunnilta. Vikan radan kuvista kiitos Amalialle!


Kun olimme hypänneet verkkaesteenä sitä pystyä, otettiin myös muita radanosia mukaan. Tultiin heti pieni rata, johon kuului linjaa ja suunnanmuutoksia. Domi oli sillä kerralla ihan super ja kulki kuin ajatus. Poni liikkui oma-aloitteisesti eteen, ja lähti hyppyihin mielummin kauempaa kuin olisi ottanut yhden lisäaskeleen lähelle. Näihin Domin omiin päätöksiin en ollut aivan joka tilanteessa varautunut, joten muutaman kerran olin jäljessä hypystä, jolloin automaattinen myötääminen vähän jäi. Oli hyvä tiedostaa virhe ja olla sitten hereillä seuraavissa hypyissä.

Tultiin rata vuorotellen noin 50-60cm korkeudella. Domin kanssa muuten meni hyvin, mutta poni oli niin innoissaan menossa ettei laukat meinanneet vaihtua. Itse oli myös vaikeuksia saada innokas poni raviin vaihtamaan nopeasti laukkaa. Muuten siis hypyt olivat ihan hyviä eikä tuossa radassa ollut sen kummempaa.



Ehdittiin vielä tulla rata sillä kisakorkeudella. Domin kanssa yksi paikka tuli vähän lähelle ja loppujen lopuksi rata oli hieman epätasainen mutta ei paha kuitenkaan. Esteet ylittyivät ja poni tykkäsi. Kun oltiin tultu rata, nosti opettaja vielä linjan taaimmaista estettä noin kasikymppiin. Harmi että Amalian piti lähteä, joten en saanut siitä hypystä kuvaa. Tultiin siis kolme estettä, joista viimeinen oli sitten se vähän korkeampi.

Ensimmäisellä kerralla oli oma virheeni, että hyppy lähti tosi läheltä. Ensimmäisen esteen jälkeen olisi pitänyt ratkaista eteen, jolloin poni olisi varmaan saanut paremman paikan lähteä hyppyyn. Toisella kerralla sitten korjasinkin virheeni ratsastamalla eteen ja este ylittyi reippaassa temmossa. Domissa tykkäsin siitä, että se rehellisesti hyppäsi ja oli kivan eteenpäinpyrkivä. Porsailua poni ei tehnyt ollenkaan, mikä oli tosi kiva juttu. Ehkä se sitten on kasvanut esteilläkin paremmaksi ratsuksi. Tunnista jäi tosi hyvä fiilis :).




sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Pari ylimääräistä tuntia

Viime viikolla syyslomalla olin itse ihan kotosalla, joten tallilla tuli käytyä vähän enemmän. Torstaina tuntini jälkeen tarjoutuikin tilaisuus tulla ratsastamaan Bellalla loppupuoliskon tunnista, kun Sonjan piti lähteä aiemmin. Eka olisin mennyt Zandrolla, mutta loppujen lopuksi sitten menin sillä Bellalla. Suurin osa esteistä jätettiin maneesiin illan estetuntia varten. Kun olin tullut Domin kanssa tunnilta, ehdin siis hetken hengähtää, auttaa hevosten ruokien jaossa ja sitten kiiruhtaa maneesiin. Menimme tosiaan maneesissa ihan itseksemme, kunhan ponit tuli liikutettua siltä päivältä.

säädin asetuksia vähän Bellan selästä ja pääsin talutusratsastukseen :D Muista kuvista kiitos Anna!

Poni olikin kivan reippaana ekan puoliskon jälkeen ja ravissa viipotti menemään. Tällä kertaa vähän ratsastin ilman ajatusta ja juttelin muiden kanssa. Ravailin muutamilla pääty-ympyröillä ja istuin Bellan tikittävässä ravissa. Poni oli ihan innoissaan menossa ja ei malttanut rentoutua kun ympärillä tapahtui. Mutta eipä se haitannut, tuo ratsastus oli melkoista puksuttelua. Niin kuin aika moni tietää, Bella ei ole lempiponini todellakaan, en jotenkin vain ole ikinä tykännyt tuosta ponista.

Tunnilla laukkasin myös aika paljon ja annoin Bellan mennä omaa tahtiaan. Poni olikin tosi reippaana! Istuin enimmäkseen kevyessä istunnassa. Eli Bellan ratsastus ei ollut mikään ihmeellinen, kunhan otin kaikki askellajit ja välillä kävelin. Poni ei tuollakaan kertaa noussut suosikikseni, se on ihan kiva jos haluaa puksutella reippaassa tahdissa eteenpäin. Bella on niin esteponi henkeen ja vereen, että on harmi kun se ei voi hypätä jalkansa takia.




Seuraavana päivänä eli perjantaina ratsastin Domilla. Menimme kuudelta kahdestaan Sonjan kanssa ja Fiona tuli pitämään meille tuntia :D. Alkutunnista verkkailtiin ponia ihan pitkin ohjin ravaillen ja kävellen. Domi olikin edellisestä tunnista jo vähän hikinen, joten ohjeena oli ratsastamatta kauhean rankkaa tuntia. Poni kävelikin alussa puoliunessa, mutta alkoi tsempata sitten, kun keräsin ohjat tuntumalle. Alkutunnista tein hieman pohkeenväistöä loivan kiemurauran tapaisesti ja muuten sitten taas hain Domiin tuntumaa.

Piakkoin aloitettiin sitten tehtävillä. Kun emme olleet ottaneet vielä laukkaa, mentiin omille pääty-ympyröille ottamaan laukat. Siinä pääsikin tosi hyvin keskittymään itseensä ja poniin. Domilla tärkeää oli pitää ulko-ohja ympyrällä, jottei se lähtenyt luisumaan liikaa ulospäin. Muuten ponin laukka pyöri ihan hyvin, laukassa Domi vain heilutti pariin otteeseen päätään.



Laukat otettuamme tehtiin loppupuoliskon kestävää tehtävää, joka olikin ihan kiva tehtävä. Eli tehtiin C ja L kirjaimissa voltit, joiden aikana oli tarkoitus koota ponia aktiiviseksi, sen jälkeen siirryttiin askeleenpidennykseen pitkällä sivulla. Valmistelulla oli suuri vaikutus, ponin piti olla ennen askeleenpidennystä aktiivinen takapäästään ja ajatella ylöspäin. Pari kertaa piti huomauttaa Domille raipalla, että otti takajalat mukaan voltilla. Askeleenpidennykset menivät vaihtelevasti. Aluksi ei poni lähtenyt tarpeeksi pidentämään, mutta en ollutkaan vielä kunnolla valmistellut sitä.

Pari kertaa myös nähtiin sitä, että alkuaskeleenpidennys oli super, mutta sitten poni rikkoi laukalle. Kun näiden kahden asian välimaastoon päästiin, väläytti Domi tosi hyviä askeleenpidennyksiä. En tiennytkään, että tuosta ponista lähti sellaistakin pidennystä. Lopputunnista Domi olikin superhyvä, kun sillä oikeasti oli takajalat alla ja ajatus oli eteen. Tunti meni tosi kivasti ja saatiin hyviä onnistumisia. Onnistumiseen olikin sitten hyvä lopettaa ja poni pääsi ansaitusti takaisin talliin, se oli tehnyt tosi hyvin töitä.


tässä super! 



torstai 22. lokakuuta 2015

Uusi esteratsuni?

Syyslomaviikolla en itse ollut menossa minnekkään, joten kävin tallilla ratsastelemassa. Olin varannut estetunnin torstaille, jolloin aloitin sitten samalla myös treenaamisen tulevia estekisoja varten. Oltiinkin jo sovittu, että menisin Domilla esteitä, koska yksi päivä vain muistin sen ponin, Domihan olisi oikein kiva esteponi. Siispä hyppäsin sillä ekaa kertaa tällä kaudella. Päästiin suunnittelemaan tunnin esterata, ja loppujen lopuksi päädyttiin melko yksinkertaiseen ja hyvään rataan. Kun esteet olivat paikoillaan, haettiin ponit ja kiivettiin selkään.

Aloitettiin verkkaamalla niin, että tultiin linjan puomit kevyessä ravissa. Domia sai laittaa vähän enemmän eteen, jonka jälkeen se sitten nostikin paremmin jalkojaan. Tultiin pari kertaa myös lävistäjällä olevat puomit, jonka jälkeen otettiin laukat. Laukassa kesti hetki hakea taas pitkästä aikaa kevyttä istuntaa, mutta pikkuhiljaa se sieltä löytyi.

Kuvista kiitos Sonja ja Daniela!


Verkkailun jälkeen aloitettiin hyppäämällä ihan ristikkokorkeudella radanosia. Minulla oli alussa varsinkin melko kouluratsastusmainen istunta, joten piti muistaa olla kevyemmin. Esteet itsessään meni ihan hyvin, tosin ohjia sai vähän kerätä lyhyemmäksi. Domi tuntui jo alusta asti aika kivalta esteillä, sillä oli oma eteenpäinpyrkivyys ja poni oli ihan innoissaan viipottamassa esteille.

Ristikkokorkeudella tultiin pientä rataa ja varsinkin toisen pitkän sivun suuntaisesti oleva kolmen esteen linja tuotti vähän ongelmia. Siinä oli kaksi ekaa estettä innari, jonka jälkeen kahden- kolmen laukan päässä vika este. Ensimmäinen este oli sokeripalojen varassa, joka oli vähän jännä varsinkin Dexterille. Domi kuitenkaan ei kauheasti katsonut linjaa vaan meni sen korvat hörössä läpi. Kun tulin rataa, poni varsinkin toisella linjalla kiihdytteli innoissaan.



Seuraavaksi esteet laitettiin sellaisiksi pikkupystyiksi ja tultiin aiemmin menty rata kaksi kertaa putkeen, jolloin esteitä oli muistaakseni yhteensä 17. Hyppyjä ainakin siis tuli alle ihan hyvin. Domi ei tehnyt päänvetämistä, joka on joskus ollut sen porsastelua. Muutenkin poni oli tosi kivan innoissaan menossa, muutama paikka tuli vähän lähelle, mutta muuten meni tosi kivasti. Piti vain itse muistaa kaikki laukanvaihdot sun muut.

Tosiaan olen nyt ajatellut meneväni siihen 70cm luokkaan estekisoissa. Sen takia tunnin lopussa esteitä vielä vähän korotettiin ja tultiin lyhyempi rata vielä kerran. Rata oli vähän epätasainen, poni oli niin innoissaan menossa, että laukanvaihdot venyivät. Domi ei oikein olisi halunnut tehdä vaihtoa ravin kautta ja sainkin todella pidättää jos halusin ponin raviin. Hypyt kumminkin olivat tosi hyviä, kunhan itse vain pysyin mukana.



kuvat tosiaan ovat vähän epätarkkoja, koska asetukset olivat huonot. 
Kun tulimme isompaa rataa, huomasi todella miten tuollaisessa moniosaisessa linjassa ensimmäinen hyppy vaikuttaa. Jos ensimmäinen tulee huonosti, se heti kostautuu vikalle. Minun olisi pitänyt ratkaista aina innarin jälkeen joko eteen tai vähän pidättää, koska nyt ajauduttiin turhan lähelle vikaa estettä ja poni joutui ponnistamaan ihan pohjasta ylöspäin. Taidettiin saada yksi vähän parempi hyppy, mutta melkeen joka kerta tuli vähän ahdasta ja Domi ponnisti läheltä. Noita onkin hyvä lähteä harjoittelemaan.

Sitten vain loppuravit ja mietintää tunnista päälle. Kokonaisuudessaan tunti siis sujui ihan hyvin, mutta ehkä itse olin vähän hukassa. Pienen hyppäämistauon jälkeen oli se vähän sellaista hakemista. Hypyissä olisi voinut olla vielä paremmin mukana, ehkä lähdin hyppyihin vähän liian aikaisin. Domi kumminkin oli mahtava ja sitten vain tarvitaan toistoja ja toistoja. Kyllä se rutiini siitä kasvaa mitä enemmän hyppykertoja tulee alle ennen kisoja.

tässä tosi lähelle ajautunut hyppy




sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Miten poni voi muuttua noin paljon?

Otsikon lause oli hämmästynyt kysymys, jonka heitin viime tiistain jälkeen Domilla mentyäni. Tosiaan ehdotin päähänpistona Domia, koska olen kuullut siitä vain pelkkää hyvää nyt tämän kauden aikana. Niinpä sitten mietin, että voisi olla kiva kokeilla tuota ponia taas pitkästä aikaa koulutunnilla. Se idea sitten toteutui ja löysin itseni minulle melko tuntemattoman ponin selästä. Yllätyin jo heti ohjien ottamisen tuntumalle jälkeen, kuinka kevyeltä ja tasaiselta Domi vaikutti. Sen kanssa tuntuma oli jotenkin erilaisen tuntuinen kuin muilla poneilla ja poni oli heti alusta alkaen tosi yhteistyöhaluinen.

kuvista kiitos Iiris! :D


Alku menikin tunnustellessa Domia, ihan kuin olisin ollut aivan eri ponin selässä. Mitä itse muistin, oli Domi viime vuonna vielä aikamoinen kakara, heilutti päätään ja saattoi ympyrällä punkea ulospäin. Nyt kun miettii, niin hiukan ehkä samaa epätasaisuutta kuin Santussa. Domi kumminkin oli todellinen kakara, enkä liiemmin siitä pitänyt. Nyt kumminkin yllätyin hurjasti miten kivasti ja tasapainoisesti Domi liikkui. Tuli vahingossa tokaistua katsomolle "Onpas tää helppo!", noh ehkä meidän menossa kumminkin oli vielä kehittämisen varaa xD.

Alkuravailun jälkeen siirryttiin ystävällemme pääty-ympyrälle, jossa on kiva lähteä keskittymään työstämään poneja. Haettiin sellaista hyvää tempoa ja tehtiin taas myös temmonmuutoksia ravin sisällä. Domi tosiaan oli aika kivana ja tosi reippaana menossa eteen. Kun otimme laukat keskiympyrällä, olisi poni halunnut laukata oikein kunnolla eteen, mutta en päästänyt sitä ihan hillittömään laukkaan kumminkaan. Laukassa olikin sitten enemmän tekemistä, Domin kanssa sai olla tarkkana ulko-ohjasta. Välillä poni myös heitti päätään ylös, josta jouduin sille pari kertaa huomauttamaan.



Jatkettiin laukassa uraa pitkin ja lähdettiin tulemaan vähän uudenlaista harjoitusta. Eli käännettiin aina laukassa pituushalkaisijalle mutta ei kumminkaan vaihdettu suuntaa. Tarkoituksena oli saada poni kulkemaan mahdollisimman suorana pohkeiden välissä. Domi oli aika intona ja välillä tulikin ravirikkoja, kun ajauduttiin liian lähelle toista ponia. Tuntui, ettei meillä ollut tilaa, kun poni oli niin innoissaan etenemässä. Vaihdettiin suunta nopealla vaihdolla ravin kautta ja se sujui kivan sutjakasti. Poni oli melko ketterä kääntymään, kun muisti vain sen tärkeän ulko-ohjan.

Pitkän laukkatreenin jälkeen olikin hyvä hetki kävellä välikäynnit ja antaa ponien hetki huilata. Kun otettiin ohjat takaisin käteen, siirryttiin uran sisäpuolelle kävelemään ja aloitettiin etuosakäännösten väkerrys. Eli tärkeää oli valmistella käännös ja saada se sitten rullaamaan. En ole varma miltä käännös näytti maasta käsin, mutta Domi vetäisi itsensä ympäri aivan paikoillaan. Eli ihan hyvin varmaan. Valmisteluissa pari kertaa poni pysähtyi ennen käännöstä kun pidätin kädellä liikaa. Muuten siis meni ihan kivasti!




Otettiin etuosakäännöksiä molempiin suuntiin, jonka jälkeen jatkettiin uraa pitkin ja tehtiin vielä lopputunnista avoja. Aloitettiin ensin käynnissä, jonka jälkeen jatkettiin ravissa. Domin kanssa avot olivat selvästi vähän haastavampi juttu. Poni pysähtyi pari kertaa kun ei ymmärtänyt mitä halusin. Kun käynnissä sitten saatiin tehtyä muutamia pätkiä, jatkettiin myös ravissa. Ravissa varsinkin se oli ehkä enemmänkin taistelua. Poni myös huijasi aika paljon kääntämällä vain päätään ja jalat jatkoivat uraa pitkin. Muutama pätkä kumminkin saatiin onnistumaan.

Avojen jälkeen sitten olikin loppuravien vuoro. Lopussa Domi alkoi kulkea ihan superisti käyttäen takajalkojaan. Oli ihan uskomatonta miten aivan eri ponilta se vaikutti. Ehkä tuo kakara todella on kasvanut! Domin oli tarkoitus jatkaa seuraavalle tunnille, mutta koska poni oli aivan hikinen ja tehnyt todella töitä, oli sen päivän liikutus sitten siinä.


tässä näkyy Domin huijaaminen avossa 




torstai 15. lokakuuta 2015

Ahaa- elämys Tulipojan kanssa

Kisojen jälkeisenä tiistaina menimme vielä koulua ja tälle tunnille sain Fireboyn. Menin ihan mielelläni ponilla, kun en ollut ratsastanut sillä nyt hetkeen. Ratsastaessa tuli muutes ensimmäistä kertaa tosi kylmä alkukäynneissä, mutta kun aloitettiin sitten ravailemaan tuli nopeasti lämmin. Alussa verkattiin melko itsenäisesti taas ja tein muutamia käyntisiirtymisiä. Fireboy oli jo alussa aika mukavan tuntuinen, minun piti itse vain muistaa pitää kädet tasaisena ponin kanssa. Kun olimme verkkailleet hetken aikaa, siirryttiin suurelle keskiympyrälle.

kuvia tunnista ei ole, mutta ulkokuvista ja vanhoista kuvista kiitos Iirikselle. 


Keskiympyrällä vietettiinkin suurin osa tunnista. Tehtiin ravissa temmonmuutoksia, ponin piti oikeasti lyhentää askeleita. Fireboyn kanssa aluksi vain istuin kyydissä, mutta pian uskalsin alkaa ratsastamaan ja vaatimaan siltä hitaampaakin ravia. Poni kuuntelikin tosi hyvin sitten kun itse uskalsin vaikuttaa ja tehdä töitä. Ravin parissa vietettiin melko kauan aikaa myös pienentäen ja suurentaen ympyrää harjoitusravissa. Se onkin ollut tosi kiva harjoitus Fireboyn kanssa ja nytkin sujui oikein rennosti.

Seuraavaksi otettiin keskiympyrällä laukkaa, Fireboyta ei tarvinnut ainakaan patistaa siinä askellajissa eteen. Otti se poni taas sen verran kipinää. Oli kumminkin ihan kiva, että Fireboy oli reippaana ja luonnostaan menossa eteen. Lähdettiin laukassa tulemaan harjoitusta, jossa vuorotellen käännettiin ympyrän sisälle voltti. Me ei kauhean monta kertaa päästy tulemaan, mutta voltti onnistui ihan kivasti ja poni ainakin piti laukan yllä hyvin.



Laukassa teimme myös temmonmuutoksia, tosin eteen ei tarvinnut ponia ratsastaa. Yllätyin kuinka hyvin Fireboy kumminkin siirtyi lyhyempään laukkaan. Pari kertaa jopa tuli ravirikko, kun itse en ollut tarpeeksi tarkkana pohkeen kanssa tukemassa. Nyt pääsimme kumminkin paljon paremmin yhteisymmärrykseen laukassa, joka ehkä aiemmilla kerroilla on ollut se vaikein. Keskiympyrältä jatkettiin sitten suoraa uraa pitkin ja voi miten kivalta poni alkoi tuntua.

Siirryttiin hetkeksi käyntiin ja tultiin välikäyntien jälkeen avoa pitkät sivut ensin käynnissä. En ollutkaan pitkään aikaan tehnyt Fireboyn kanssa avoja, mutta ne sujuivat kivasti. Kun käynnissä sujui, jatkettiin vielä avoja ravissa. Ravissa ponilla kääntyi aika paljon pää sisällepäin, mutta askeleet menivät hyvin. Yllätyin, miten hyvin Fireboy avot taisi. Siihen sitten olikin hyvä lopettaa tunti loppuravien parissa.



Tunnista jäi tosi hyvä fiilis ja itse koin jonkinmoisen "valaistuksen" Fireboyn ratsastuksen suhteen. Moni tunti oli mennyt niin, että olin itse jännittyneenä odottamassa että "milloin se lähtee käsistä?", sitten tunnin jälkeen olin helpottunut kun poni oli ollutkin ihan kiva. Tuona tiistaina ehkä ensimmäistä kertaa osasin rentoutua kunnolla. "Hei, ei tää lähdekään mun alta pois ja jos lähtee, niin saan sen kyllä takaisin." Ehkä minulle on tullut lisää luottamusta, kyllä mä pärjään. Tällä tunnilla nyt huomasin, miten saan ponin tyytyväiseksi ja miten siellä selässä minun kuuluisi istua, ihan rennosti vaan.



tiistai 13. lokakuuta 2015

Puunattu poni punaisten rusettien kera

4.10. se sitten koitti, kauden ensimmäiset koulukisat! Aamu olikin täynnä touhua ja kiirehtimistä. Itse olen todella usein viime tipassa valmiina ja niin kävi tälläkin kertaa. Kymmentävaille touhusin vielä viimeisiä sykeröitä ja sitten äkkiä kamat ponille. Olin päättänyt panostaa kisoihin tehden Dexterille sykeröt punaisten rusettien kera. Mielessä kävi jopa valkoinen huopa, mutta sitä ei siihen hätään tultu bongattua. Dexterin haastavaan lyhyeeseen, mutta paksuun harjaan oli vaikea tehdä sykeröt, eikä ne maailman kauneimmin onnistuneet. Mutta kyllä se silti näytti oikein kouluponilta ja panostus ei mennyt täysin hukkaan. Mielestäni on juuri hauska vähän laittautua, silloin kun kisoja kerran on. Mitäpä haittaakaa siitä on? (nyt meni kyllä runolliseksi :D)

Ratsastuskuvia ei ole, mutta muista kuvista sekä ratavideosta kiitos Amalia :)


Oma verkkani oli tokassa ryhmässä aikuisten kanssa. Dexter olikin ainoana ponina hevosten keskellä, mutta sutjakkaasti sulauduttiin joukkoon. Ratsastin melko samanlaisesti kuin normaalilla tunnillakin. Olin asettanut itselleni valmiit tavoitteet, mihin piti pyrkiä kisaverkassa. Aiemmissa kisoissa Dexterin kanssa ehkä suurin asia on se, että poni todella on vain sipsuttanut radan läpi, eikä liikkunut kunnolla takajaloistaan. Sitä lähdinkin verkassa heti hakemaan, että saisin Dexterin aktiiviseksi, mielummin jopa liian reippaaksi. Aloitinkin verkan hetken aikaa käynnissä tehden pysähdyksiä, jonka jälkeen ravissa käyntisiirtymisillä.

Dexterin kanssa olin myös päättänyt ottavani laukan mahdollisimman pian alkuun. Kun olin hetken verrytellyt ravissa molempiin suuntiin enemmänkin juuri lämmitellen ponia, nostin laukan. Dexter oli laukassa kivan reipas, mutta laitoin sitä silti vähän eteen lisää pitkillä sivuilla varsinkin. Laukassa tein pääty-ympyröitä ja muutaman lävistäjän. En kauheasti halunnut kumminkaan ottaa radan osia, muutamat pääasiat vain. Kisaverkassa Dexterin kanssa todella oli tekemistä, se vertyi hitaasti, mutta uskon nopean ja tehokkaan lämmittylyn auttaneen, että loppuverkasta poni sitten alkoikin olemaan tosi kiva.




Tein verkassa yhden kerran peruutuksen, joka menikin kivan suorasti ja hyvin. Dexter alkoi tulla todella innokkaaksi loppuverkassa ja ei meinannut suostua välillä siirtymään käyntiin. Pidin sitä vain hyvänä asiana, poni todella oli innoissaan liikkumassa eteen. Verkka onneksi riitti ihan hyvin, että ehdin ratsastaa Dexterin miten olin halunnutkin. Olimmekin ponin kanssa ensimmäiset lähtijät, joten päästiin heti tositoimiin. Olin jo lähdössä ravaamaan kohti radan aloitusta, kun muistin pitkän raipan kädessäni. Raippa tosiaan meinasi kokonaan unohtua käteen, onneksi viime hetkellä viskasin sen sitten pois. Olisi ollut tosi ikävä ottaa turhaan hylätty radalta!

Sitten päästiinkin aloittamaan rataa. Linja oli ihan suora, mutta pysähdyksessä oli ongelmia. Dexter ei olisi millään malttanut pysyä paikoillaan, jolloin se vähän astui sivulle vinoon. Korjasin kumminkin huonon alun lävistäjällä, jolle innokas Dexterhän suorastaan ampaisi. Askeleenpidennys meni tosi kivasti ja siitä tulikin 6,5 pistettä. En olisi uskonut että ponista lähti noinkin kiva pidennys. Kolmikaarisessa Dexter jäi vähän sipsuttelemaan, kun unohdin ratsastaa reippaammaksi ja jäin ehkä liikaa kädellä pitämään. Monta kertaa ennen kisoja itselleni jankuttama "käy uralla asti" kumminkin meni perille ja muistin ratsastaa hyvän tien kolmikaariselle. Pitkällä sivulla askeleenpidennys harjoitusravissa sujui ihan ok, olin ehkä vähän muissa maailmoissa, olisin voinut pyytää vähän lisää eteen.



Sitten tuli radan kompastuskivi, nimittäin peruutus. Meillä on ennenkin kisoissa ollut ongelmia sen kanssa, Dexter mokoma ei vain peruuta suoraan. Verkassa tosiaan oltiin saatu hyvä peruutus aikaan, mutta taas radalla kävi sitten toisin. Pysähdys oli hyvä, mutta peruutuksen vinouteen vaikutti ehkä se, että ponin kaula ei ollut täysin suorana, kun lähdin peruuttamaan. Dexter otti peruutusaskeleet ihan uran sisäpuolelle vinoon. Peruutuksen jälkeen olin ehkä itse vähän sekaisin ja en pyytänyt seuraavaa askeleenpidennystä tarpeeksi eteen taaskaan. Tämän jälkeen oli sitten laukannosto. Nosto sujui reippaasti ja hyvin. Dexter oli ainakin aktiivisena menossa, mikä oli tosi kiva juttu. Keskiympyrä laukassa oli ihan hyvä, mutta sisäpohje olisi saanut olla enemmän mukana.

Laukkaympyrän jälkeen tuli laukkalävistäjä, joka on ollut aina melko jännää, koska minulla on monesti käynyt niin, että poni on tipahtanut raviin liian aikasin. Nyt kumminkin saatiin laukka loppuun asti, jes! Tosin poni teki lopussa vähän ihme töksähdyksen, mutta rata jatkui. Toiseen suuntaan laukka oli muuten melko sama, ja asetukset jäivät kyllä jonnekkin unholaan keskiympyrällä. Siinä seuraava asia, mitä saa ruveta itselleen jankkaamaan! Toisella laukkalävistäjällä poni sitten rikkoi vähän liian aikaisin laukan ja teki ihme päänheilautuksen :D. Laukan jälkeen Dexter oli aivan intona ja meinasi karata uuteen laukkaan, mutta sain onneksi viime hetkellä vähän hillittyä sitä.

Tapiolan edustuslippu luomassa kisatunnelmaa!


Sitten vielä viimeinen voltti, johon olin päättänyt panostaa. Voltti olikin ihan hyvä eikä siitä kauheasti enempää, viimeinen keskihalkaisija oli sitten vähän vailla ajatusta. Poni kiemurteli ja loppupysähdys oli vähän huolimaton. Siinä taas tulevaisuuteen kiinnitettävää, ne hyvät pituushalkaisijat ja kunnon pysähdykset. Radan jälkeen oli ihan helpottunut fiilis, selvittiin loppuun asti, vaikka kuskia vähän jännitti taas kerran. Fiilikset radan kulusta oli se, että rata oli mennyt ihan ok mutta ei ehkä parhaiten. Olin varmaan vähän liian kriittinen itselleni, koska jälkeenpäin katsottuna ihan siisti rata tuo oli. Yllätys olikin suuri, kun päästiin palkinnoille.

Tosiaan tällä kertaa palkinnot jaettiin poikkeuksellisesti niin, että junnut ja sennut arvosteltiin samassa ryhmässä. Meitä oli yhteensä kymmenen osallistujaa. En voinut uskoa korviani, kun pääsin hakemaan sinivalkoisen ruusukkeen kotiin. Me voitettiin Dexterin kanssa 119,5 pisteellä, prosentein 59,75%. Oi vitsi, nyt ei oltu kaukana siitä maagisesta kuudenkymmenen rajasta :D.



Ei voi muuta sanoa, kuin että Dexter on mahti poni! Ehkä meistä tulee ihan kelpo kouluratsukko. Näistä hetkistä osaa kyllä iloita ja se palkitsee tässä vaiheessa ihan suunnattomasti. Muistan vielä epäonnistuneiden kisojen jälkeen kuinka sanoin lopettavani kouluratsastuskisaamisen kokonaan, mutta jollain ilveellä päätin kumminkin osallistua uudestaan vielä sen jälkeen kisoihin. Pitää vain muistaa, että luovuttaminen ei ole ratkaisu. Onnistumisten eteen saa tehdä paljon töitä ja jyrkistä pudotuksista on nousu vain ylöspäin. Ajattelin nyt kisata Dexterillä vielä tulevatkin koulukisat, mutta siihen asti sitten vain paljon harjoittelua ja ratsastustunteja alle.

linkki videoon