Duracellpupun kyydissä

Voi vitsi miten hauska tiistai se olikaan. Miten täynnä positiivista energiaa ja iloisuutta. Jotenkin kaikki vain oli täydellistä. Tiedätte varmaan jonkun sellaisen päivän, jolloin teillä itsellänne on ollut vain koko päivä yhtä hymyä ja energiaa. Vastaavasti on myös niitä päiviä, jolloin kaikki epäonnistuu ja masentaa. Silloin pitää vain lähteä uuteen päivään seuraavana aamuna ja uuteen nousuun.

Kun sitten reippailin tallille iloisena, tuli aika tehokkaasti sovittua yhtä sun toista. Opettaja kysyi haluaisinko mennä Cinnamonilla ilman satulaa, koska sillä ei silloin voinut vielä mennä satulalla. Syy löytyi kainaloiden kohdalta, johon satulavyö yleensä tulisi. Molemmilla puolilla ponilla oli haavat ja niiden piti vain antaa parantua rauhassa. Noh, minulle kävi enemmän kuin hyvin köpötellä ilman satulaa normaalilla koulutunnilla. Lisäksi tuli sovittua perjantaille nopea tuokio selkäni notkon korjaamiseksi (siitä ehkä lisää seuraavassa postauksessa). Mutta siis, sinä tiistaina ei Cinnamonilla mennytkään muita ratsastajia, koska poni kuulemma oli ollut nyt vapaan johdosta vähän villinä! Ilman satulaa apinointi jätettiin siis minulle :D.

Mahtavista kuvista kiitos Iirikselle ja pari otti Amalia! :)

Tosiaan tunti oli ihan normaali koulutunti, paitsi minä hääräsin ainoana siellä ilman satulaa. Aloitettiin verkkaamaan ravissa niin, että käännyttiin aina pitkältä sivulta radan poikki. Keskellä teimme nopean käyntisiirtymisen ja sitten taas jatkettiin ravissa. Cinnamonin kanssa siirtymät onnistuivat hyvin, mutta raviin siirtymisessä poni oli vähän tahmea. Pari kertaa myös se testasi ja possuili, mutta muuten saatiin ihan hyvin verkattua.

Kun olimme tehneet käyntisiirtymisiä, jatkettiin sitten pysähdyksellä. Pysähdyksen piti olla sujuva jännittäen vatsalihaksia. Cinnamon oli näissä todella hyvä ja saatiin hyviä pysähdyksiä aikaan. Pysähdyksien jälkeen vielä tehtiin peruutus. Pari ekaa kertaa Cinnamon peruutti hieman vinoon mutkitellen. Piti muistaa vain pitää ohjat tasapainoissa ja saatiin suoria peruutuksia. Alkuverkka sujui näiden parissa ihan mukavasti. Pari kertaa kun poni pysähtyi possuilemaan, annoin napakasti pohkeita, koska en viittinyt näpäyttää raippaa - lopputuloksena olisi ollut pukitteleva poni ja ratsastaja merihädässä ilman satulaa selässä.

Pian jatkettiin suoraan ja jäätiin peilipäätyyn pääty-ympyrälle. Aloitettiin tunnin pääharjoitus. Eli tultiin oikeassa kierroksessa R kirjaimen kohdalle ja tehtiin siihen voltti. Voltin jälkeen tehtiin vielä puolikas voltti, josta jatkettiin täyskaarron tapaisesti kohti M kirjainta. Vähän ennen M kirjainta piti suoran hevosen kanssa nostaa vasen laukka ja laukata sitten pitkä sivu. Tiesin, että Cinnamonilla saattaisi olla energiaa nostoissa, mutta seuraavat parikymmentä minuuttia oli itselleni aika hurjaa aikaa.

Ensimmäisen kerran nosto sujui ihan ok, poni teki hyvän ja reippaan noston heti pohkeesta. Mutta kun tulin toisen kerran Epsun perässä (tulimme muutama poni kerrallaan) niin herranjestas Cinnamon sai sätkyn Epsun pienestä takajalkojen heitosta. Se nosti todella räjähtävästi laukan ja laukkasi ihmeellisesti pomppien etujaloillaan eteenpäin. Kyydissä pysyttiin, mutta poni suorastaan kihisi energiaa alla.

Seuraavan kerran en osannutkaan odottaa, mitä tapahtui. Olimme juuri lähdössä puolikkaalta voltilta täyskaarron suoralle osuudelle, kun Cinnamon säikähti taas Epsua ja teki äkkikäännöksen. Yhtäkkiä huomasin roikkuvani ponin oikealla kyljellä niin, että vain vasen jalka oli ponin selän päällä. "Nyt kyllä muutes saan maistaa maneesin hiekkaa" oli ensimmäinen ajatukseni, mutta päätinkin tarttua poniin ja ninjailla itseni takaisin selkään. Mutta läheltä piti! Sain hauskaa todistusaineistoakin :D.

Toisella kerralla uudestaan tullessamme olin jo varautunut siihen, että Cinnamon saattaisi yrittää temppua uudestaan. Niin se karkasikin sivulle taas kerran mutta nyt liimauduin poniin kiinni ja pysäytin sen. Uudestaan vaan. Pysyttelin kauempana Epsusta ja viimein kun pääsimme nostamaan laukkaa, oli nosto taas kerran melko energinen. Ainakin poni kulki eteen hyvin pohkeesta!

Kun jätettiin harjoitus, pyysin vielä että voisimme laukata hetken uraa pitkin. Cinnamon nimittäin otti kipinää juurikin niistä tietyssä pisteessä nostoista ja meni ihan tänttärääksi. Uraa pitkin laukatessa poni oli vieläkin aika reippaana menossa eteen, eikä malttanut rentoutua. Noh, tuonkertainen ratsastus oli ehkä muutenkin minun osaltani vähän köpöttelyä, enkä niinkään ratsastanut tarpeeksi tomerasti Cinnamonin kanssa. Mutta hauskaa oli, vaikka poni ei mitenkään superkouluratsumaisesti kulkenutkaan vaan vähän hupsutteli ja kulutti ylimääräistä energiaansa. Itseäni kyllä enimmäkseen vain nauratti ponin ylienerginen touhu. On se vaan höpsö poni :D.