Puunattu poni punaisten rusettien kera

4.10. se sitten koitti, kauden ensimmäiset koulukisat! Aamu olikin täynnä touhua ja kiirehtimistä. Itse olen todella usein viime tipassa valmiina ja niin kävi tälläkin kertaa. Kymmentävaille touhusin vielä viimeisiä sykeröitä ja sitten äkkiä kamat ponille. Olin päättänyt panostaa kisoihin tehden Dexterille sykeröt punaisten rusettien kera. Mielessä kävi jopa valkoinen huopa, mutta sitä ei siihen hätään tultu bongattua. Dexterin haastavaan lyhyeeseen, mutta paksuun harjaan oli vaikea tehdä sykeröt, eikä ne maailman kauneimmin onnistuneet. Mutta kyllä se silti näytti oikein kouluponilta ja panostus ei mennyt täysin hukkaan. Mielestäni on juuri hauska vähän laittautua, silloin kun kisoja kerran on. Mitäpä haittaakaa siitä on? (nyt meni kyllä runolliseksi :D)

Ratsastuskuvia ei ole, mutta muista kuvista sekä ratavideosta kiitos Amalia :)

Oma verkkani oli tokassa ryhmässä aikuisten kanssa. Dexter olikin ainoana ponina hevosten keskellä, mutta sutjakkaasti sulauduttiin joukkoon. Ratsastin melko samanlaisesti kuin normaalilla tunnillakin. Olin asettanut itselleni valmiit tavoitteet, mihin piti pyrkiä kisaverkassa. Aiemmissa kisoissa Dexterin kanssa ehkä suurin asia on se, että poni todella on vain sipsuttanut radan läpi, eikä liikkunut kunnolla takajaloistaan. Sitä lähdinkin verkassa heti hakemaan, että saisin Dexterin aktiiviseksi, mielummin jopa liian reippaaksi. Aloitinkin verkan hetken aikaa käynnissä tehden pysähdyksiä, jonka jälkeen ravissa käyntisiirtymisillä.

Dexterin kanssa olin myös päättänyt ottavani laukan mahdollisimman pian alkuun. Kun olin hetken verrytellyt ravissa molempiin suuntiin enemmänkin juuri lämmitellen ponia, nostin laukan. Dexter oli laukassa kivan reipas, mutta laitoin sitä silti vähän eteen lisää pitkillä sivuilla varsinkin. Laukassa tein pääty-ympyröitä ja muutaman lävistäjän. En kauheasti halunnut kumminkaan ottaa radan osia, muutamat pääasiat vain. Kisaverkassa Dexterin kanssa todella oli tekemistä, se vertyi hitaasti, mutta uskon nopean ja tehokkaan lämmittylyn auttaneen, että loppuverkasta poni sitten alkoikin olemaan tosi kiva.

Tein verkassa yhden kerran peruutuksen, joka menikin kivan suorasti ja hyvin. Dexter alkoi tulla todella innokkaaksi loppuverkassa ja ei meinannut suostua välillä siirtymään käyntiin. Pidin sitä vain hyvänä asiana, poni todella oli innoissaan liikkumassa eteen. Verkka onneksi riitti ihan hyvin, että ehdin ratsastaa Dexterin miten olin halunnutkin. Olimmekin ponin kanssa ensimmäiset lähtijät, joten päästiin heti tositoimiin. Olin jo lähdössä ravaamaan kohti radan aloitusta, kun muistin pitkän raipan kädessäni. Raippa tosiaan meinasi kokonaan unohtua käteen, onneksi viime hetkellä viskasin sen sitten pois. Olisi ollut tosi ikävä ottaa turhaan hylätty radalta!

Sitten päästiinkin aloittamaan rataa. Linja oli ihan suora, mutta pysähdyksessä oli ongelmia. Dexter ei olisi millään malttanut pysyä paikoillaan, jolloin se vähän astui sivulle vinoon. Korjasin kumminkin huonon alun lävistäjällä, jolle innokas Dexterhän suorastaan ampaisi. Askeleenpidennys meni tosi kivasti ja siitä tulikin 6,5 pistettä. En olisi uskonut että ponista lähti noinkin kiva pidennys. Kolmikaarisessa Dexter jäi vähän sipsuttelemaan, kun unohdin ratsastaa reippaammaksi ja jäin ehkä liikaa kädellä pitämään. Monta kertaa ennen kisoja itselleni jankuttama "käy uralla asti" kumminkin meni perille ja muistin ratsastaa hyvän tien kolmikaariselle. Pitkällä sivulla askeleenpidennys harjoitusravissa sujui ihan ok, olin ehkä vähän muissa maailmoissa, olisin voinut pyytää vähän lisää eteen.

Sitten tuli radan kompastuskivi, nimittäin peruutus. Meillä on ennenkin kisoissa ollut ongelmia sen kanssa, Dexter mokoma ei vain peruuta suoraan. Verkassa tosiaan oltiin saatu hyvä peruutus aikaan, mutta taas radalla kävi sitten toisin. Pysähdys oli hyvä, mutta peruutuksen vinouteen vaikutti ehkä se, että ponin kaula ei ollut täysin suorana, kun lähdin peruuttamaan. Dexter otti peruutusaskeleet ihan uran sisäpuolelle vinoon. Peruutuksen jälkeen olin ehkä itse vähän sekaisin ja en pyytänyt seuraavaa askeleenpidennystä tarpeeksi eteen taaskaan. Tämän jälkeen oli sitten laukannosto. Nosto sujui reippaasti ja hyvin. Dexter oli ainakin aktiivisena menossa, mikä oli tosi kiva juttu. Keskiympyrä laukassa oli ihan hyvä, mutta sisäpohje olisi saanut olla enemmän mukana.

Laukkaympyrän jälkeen tuli laukkalävistäjä, joka on ollut aina melko jännää, koska minulla on monesti käynyt niin, että poni on tipahtanut raviin liian aikasin. Nyt kumminkin saatiin laukka loppuun asti, jes! Tosin poni teki lopussa vähän ihme töksähdyksen, mutta rata jatkui. Toiseen suuntaan laukka oli muuten melko sama, ja asetukset jäivät kyllä jonnekkin unholaan keskiympyrällä. Siinä seuraava asia, mitä saa ruveta itselleen jankkaamaan! Toisella laukkalävistäjällä poni sitten rikkoi vähän liian aikaisin laukan ja teki ihme päänheilautuksen :D. Laukan jälkeen Dexter oli aivan intona ja meinasi karata uuteen laukkaan, mutta sain onneksi viime hetkellä vähän hillittyä sitä.

Tapiolan edustuslippu luomassa kisatunnelmaa!

Sitten vielä viimeinen voltti, johon olin päättänyt panostaa. Voltti olikin ihan hyvä eikä siitä kauheasti enempää, viimeinen keskihalkaisija oli sitten vähän vailla ajatusta. Poni kiemurteli ja loppupysähdys oli vähän huolimaton. Siinä taas tulevaisuuteen kiinnitettävää, ne hyvät pituushalkaisijat ja kunnon pysähdykset. Radan jälkeen oli ihan helpottunut fiilis, selvittiin loppuun asti, vaikka kuskia vähän jännitti taas kerran. Fiilikset radan kulusta oli se, että rata oli mennyt ihan ok mutta ei ehkä parhaiten. Olin varmaan vähän liian kriittinen itselleni, koska jälkeenpäin katsottuna ihan siisti rata tuo oli. Yllätys olikin suuri, kun päästiin palkinnoille.

Tosiaan tällä kertaa palkinnot jaettiin poikkeuksellisesti niin, että junnut ja sennut arvosteltiin samassa ryhmässä. Meitä oli yhteensä kymmenen osallistujaa. En voinut uskoa korviani, kun pääsin hakemaan sinivalkoisen ruusukkeen kotiin. Me voitettiin Dexterin kanssa 119,5 pisteellä, prosentein 59,75%. Oi vitsi, nyt ei oltu kaukana siitä maagisesta kuudenkymmenen rajasta :D.

Ei voi muuta sanoa, kuin että Dexter on mahti poni! Ehkä meistä tulee ihan kelpo kouluratsukko. Näistä hetkistä osaa kyllä iloita ja se palkitsee tässä vaiheessa ihan suunnattomasti. Muistan vielä epäonnistuneiden kisojen jälkeen kuinka sanoin lopettavani kouluratsastuskisaamisen kokonaan, mutta jollain ilveellä päätin kumminkin osallistua uudestaan vielä sen jälkeen kisoihin. Pitää vain muistaa, että luovuttaminen ei ole ratkaisu. Onnistumisten eteen saa tehdä paljon töitä ja jyrkistä pudotuksista on nousu vain ylöspäin. Ajattelin nyt kisata Dexterillä vielä tulevatkin koulukisat, mutta siihen asti sitten vain paljon harjoittelua ja ratsastustunteja alle.

linkki videoon