Hei vaan! Nyt on kauan odotettu kysymyspostaus viimein valmis jaettavaksi teidän kanssanne! Eli kysymyksillenne saatte nyt sitten vastaukset! Eikai tässä muuta sanottavaa, kuin että nauttikaa! Päästän teidät nyt sitten videon kimppuun...
Katso tästä video!
Mitä mieltä olitte vastauksistani? Haluaisitteko jatkossa ehkä uudenkin kysymyspostauksen? Jäikö jokin mietityttämään, nyt voit kysyä kysymyksesi tähän alle kommenteissa, niin vastaan siihen! :)
T: Josku
keskiviikko 30. heinäkuuta 2014
sunnuntai 27. heinäkuuta 2014
Mitä Cinnamon tuumaa, kun...
Päätin viimein tarttua haasteeseen! Löysin sopivan viikon blogihaasteen Tiian Voitto kotiin blogista, jonka päätin nyt sitten toteuttaa. Tällä kertaa aiheena oli kirjoittaa, miten oma-, vuokra- tai vaikka hoitohevonen toimii erilaisissa tilanteissa, ja päätin kirjoittaa Cinnamonista tämän postauksen. Herbellaa en ole vielä niin hyvin oppinut tuntemaan, että siitä kannattaisi lähteä kertomaan, joten Cinnamonia vähän pidempään hoitaneena voisi tätä haastetta sitten kokeilla.
...Nousen sen selkään?
Tämä rauhallinen tammahan ei paljoa hötkyile noustessa selkään. Cinnamon siis seisoo hyvin kiltisti paikallaan useimmiten, ja tarkkaavaisena odottaa, että ratsastaja on selässä.
...Se ei jaksaisi lähteä töihin?
Välillä ponilla on tapana pysähtyä, tai kaartaa sisäuralle. Joskus sen kanssa saa taistella, ja silloin saattaa sieltä myös lentää pari pukkia.
...Se pelkää jotain estettä?
Cinnamonilla ei vielä hypätä tunneilla, koska sillähän on se estepelko. Nyt suhtautuu jo rennommin esteisiin, mutta kun se pelkää estettä, reaktiona on yleensä esteen kaartaminen, pysähtyminen ja sen jälkeen pukittelu. Joskus yli ei mennä vaikka muutama yrityskin on tehty.
...Tipahdan?
Yleensä tippumisen jälkeen ponilla ei ole kauhea kiire karata, vaan se jää paikalleen odottamaan, että ratsastaja kömpii ylös. Jos Cinnamon lähtee poispäin ratsastajasta, ei se kauhean kauaksi mene.
...Käytän raippaa?
Riippuu joskus tilanteesta. Työnteossa reagoi toivotulla tavalla, mutta joskus myös lentää vastalauseeksi pukittelua.
...Puhdistan kaviot?
Kaviot nousevat nopeasti Cinnamonilla, ja se antaa kiltisti putsata kaviot.
...Laitan sille suitset?
Joskus ponin kanssa saa olla nopea ottamaan turvasta kiinni, ennenkuin se nostaa sen kattoa kohti. Joskus Cinnamonilla on siis tapana nostaa turpa ratsastajan käden ulottumattomiin, mutta useimmiten se sitten kumminkin antaa laittaa kuolaimet ja suitset.
...Kiristän satulavyötä?
Cinnamon ei tykkää siitä, mutta mitään ihmeempiä vastalauseita ei poni kumminkaan esitä. Se antaa kiltisti kiristää satulavyön.
...Haen sen sisälle tarhasta?
Cinnamon ei kyllä melkeempä koskaan lähde karkuun, vaan tulee aidan luokse, ja antaa sitten nätisti kiinni.
...Se karkaa?
Tätä ponia ei kyllä usein näe karkailemassa minnekkään. Jos ponin karsinan oven laittaa auki esim. kuppeja pestessä, ei Cinnamon lähde minnekkään.
...Se näkee uuden hevosen?
Cinnamon on aika kiinnostunut uusista hevosista. Viimeksi, kun uusi poni Rufus vietiin käytävälle tai muuten käveli Cinnamonin läheisyydessä, oli poni ihan korvat hörössä ja välillä päästeli hirnahduksia. Aiemmin tämä tamma oli myös kiinnostunut Pokemonista..
...Se kerjää ruokaa?
Cinnamon on oikea mestari kerjäämään ruokaa. Sillä on muutamia tapoja, joilla poni kerjää. Korvat hörössä ja käsiin odottavasti katsoen, sekä käsiin puhaltaminen on merkki, että nyt olisi namin aika. Myöskin yksi ehdoton kerjäämistaktiikka on nostaa etukavio ilmaan kerjäämisen merkiksi.
...Mitä Cinnamon tekee juuri nyt?
Palailee laidunlomilta takaisin tallille :)
T: Josku
Tämä rauhallinen tammahan ei paljoa hötkyile noustessa selkään. Cinnamon siis seisoo hyvin kiltisti paikallaan useimmiten, ja tarkkaavaisena odottaa, että ratsastaja on selässä.
...Se ei jaksaisi lähteä töihin?
Välillä ponilla on tapana pysähtyä, tai kaartaa sisäuralle. Joskus sen kanssa saa taistella, ja silloin saattaa sieltä myös lentää pari pukkia.
...Se pelkää jotain estettä?
Cinnamonilla ei vielä hypätä tunneilla, koska sillähän on se estepelko. Nyt suhtautuu jo rennommin esteisiin, mutta kun se pelkää estettä, reaktiona on yleensä esteen kaartaminen, pysähtyminen ja sen jälkeen pukittelu. Joskus yli ei mennä vaikka muutama yrityskin on tehty.
...Tipahdan?
Yleensä tippumisen jälkeen ponilla ei ole kauhea kiire karata, vaan se jää paikalleen odottamaan, että ratsastaja kömpii ylös. Jos Cinnamon lähtee poispäin ratsastajasta, ei se kauhean kauaksi mene.
...Käytän raippaa?
Riippuu joskus tilanteesta. Työnteossa reagoi toivotulla tavalla, mutta joskus myös lentää vastalauseeksi pukittelua.
Kaviot nousevat nopeasti Cinnamonilla, ja se antaa kiltisti putsata kaviot.
...Laitan sille suitset?
Joskus ponin kanssa saa olla nopea ottamaan turvasta kiinni, ennenkuin se nostaa sen kattoa kohti. Joskus Cinnamonilla on siis tapana nostaa turpa ratsastajan käden ulottumattomiin, mutta useimmiten se sitten kumminkin antaa laittaa kuolaimet ja suitset.
...Kiristän satulavyötä?
Cinnamon ei tykkää siitä, mutta mitään ihmeempiä vastalauseita ei poni kumminkaan esitä. Se antaa kiltisti kiristää satulavyön.
...Haen sen sisälle tarhasta?
Cinnamon ei kyllä melkeempä koskaan lähde karkuun, vaan tulee aidan luokse, ja antaa sitten nätisti kiinni.
...Se karkaa?
Tätä ponia ei kyllä usein näe karkailemassa minnekkään. Jos ponin karsinan oven laittaa auki esim. kuppeja pestessä, ei Cinnamon lähde minnekkään.
...Se näkee uuden hevosen?
Cinnamon on aika kiinnostunut uusista hevosista. Viimeksi, kun uusi poni Rufus vietiin käytävälle tai muuten käveli Cinnamonin läheisyydessä, oli poni ihan korvat hörössä ja välillä päästeli hirnahduksia. Aiemmin tämä tamma oli myös kiinnostunut Pokemonista..
...Se kerjää ruokaa?
Cinnamon on oikea mestari kerjäämään ruokaa. Sillä on muutamia tapoja, joilla poni kerjää. Korvat hörössä ja käsiin odottavasti katsoen, sekä käsiin puhaltaminen on merkki, että nyt olisi namin aika. Myöskin yksi ehdoton kerjäämistaktiikka on nostaa etukavio ilmaan kerjäämisen merkiksi.
...Mitä Cinnamon tekee juuri nyt?
Palailee laidunlomilta takaisin tallille :)
T: Josku
keskiviikko 23. heinäkuuta 2014
Extrapostaus: Epäonnistumiskuvia
Heippa, jokaisen kamerasta varmasti löytyy muutamia ratsastuksessa epäonnistumiskuvia. Oli ne sitten pieniä virheitä, tai suuria tapaturmia, on jokaiselle varmasti erilainen selitys. Tottakai myös minun kamerastani löytyy epäonnistumiskuvia, joten ajattelin nyt jakaa ne teidän kanssanne ja selittää mistä kuvassa oikein on kyse.
Aloitetaampa vaikka kuvasta, missä on kunnon tilanne päällä. Tähän kuvaan liittyy muisto aika vauhdikkaasta tunnista Zandron selässä. Kuva on joko vuoden takaa, tai viime syksyltä. Silloin meillä siis oli estetunti ja menin Zandrolla.
Tunti sujui pääosin ihan hyvin, mutta välillä Zandro osasi yllättää kenkkuilullaan. Silloin tämä merimakkara ei vielä ollut mahdoton merimakkara, vaan ihan tavallinen Zandro. Opettajakin yllättyi kun poni antoi pukkeja ja ohitti yhden esteen. Tunnilla ei vakavempaa käynyt, hauska ja vauhdikas tunti vain oli.
Itseasiassa epäonnistumiskuvia minun ratsastuksestani ei paljoa ole, koska silloin kun niitä tuli, videoimme innokkaasti kaikkia epäonnistumisia. Sen takia kuvia ei vain löydy. Päätin siis laittaa epäonnistumiskuvia mitä muista löytyy minun kamerastani.
Seuraava kuva on joltain syksyn estetunnilta. Tämä on yllättävän hyvä kuva tippumisesta. Tippuminen tapahtui niin, että Pokemon teki esteellä tyypillisen pokemonmaisen jättiloikan ilmaan johon ratsastaja ei ollut valmistautunut. Seurauksena sitten tippuminen. Minulle on käynyt vastaava tilanne joskus vuosia taaksepäin kun menin Pokemonilla.
Silloin teki Pokemon samanlaisen hypyn ja en ollut yhtään valmistautunut. Tipuin hevosen kaulan yli kuperkeikalla suoraan selälleni. Se teki kyllä kipiää, ja alaselkään sattui sen jälkeen pari viikkoa. Pokemonilta tippuminen on ollutkin tähän mennessä pahin tippumiseni.
Seuraavassa kuvassa tapahtui aika huvittava asia. Zandro lähti rynnimään kaarrosta alkutunnista eteenpäin ja pääsi sitten irti. Zandro porsastelija ei kumminkaan jaksanut lähteä vetämään mitään showta, vaan jäi könöttämään uralle uneliaan näköisenä, jonka jälkeen kääntyi ja lähti laahustamaan opettajan luokse. Varsinainen porsas xD
Cinnamoniltakin on tiputtu, vaikka poni kiltti onkin. Tippumisen jälkeen oli poni vain jäänyt seisomaan suloisesti paikalleen ja odottamaan, että ratsastaja kipuaa takaisin. Taisi Cinnamon itse katua tekojaan :D
Viime kesäleiriltä mahtava tippumisotos! Onneksi oli kamera valmiina, niin sain räpsäistyä kuvan. Tultiin siis sarjaa, ja sitten Imppu teki äkkijarrutuksen, josta ratsastaja sitten lensi. Impulle on tyypillistä välillä tehdä kieltoja esteillä, sen kanssa pitää olla tarkkana! ;D
Sitten onkin viimeisen kuvan aika, josta selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Itsekin olin tunnilla ratsastamassa kun ponit pelästyivät jotain ääntä ja kaikki säntäsivät keskelle. Minulla oli silloin kiltti Cinnamon alla, joka ei paljoa pelästynyt, mutta Dexter oli vähän säikymmällä tuulella. Onneksi kumminkaan ei tullut tippumista!
Tässä oli siis tämänkertaiset epäonnistumiskuvat. Kertokaa haluaisitteko lisäosia näille epäonnistumisille, vai oliko huono idea toteuttaa tämä? :D Jos teen seuraavan osan, niin pitää odotella, että saan lisää materiaalia, sillä ei kamerassa paljoa näitä kuvia ollut. Eli seuraavassa osassa saattaisi kestää aika pitkään. Mutta juu, mikä oli paras epäonnistuminen näistä? Kommentoikaa alas ;)
T: Josku
Aloitetaampa vaikka kuvasta, missä on kunnon tilanne päällä. Tähän kuvaan liittyy muisto aika vauhdikkaasta tunnista Zandron selässä. Kuva on joko vuoden takaa, tai viime syksyltä. Silloin meillä siis oli estetunti ja menin Zandrolla.
Tunti sujui pääosin ihan hyvin, mutta välillä Zandro osasi yllättää kenkkuilullaan. Silloin tämä merimakkara ei vielä ollut mahdoton merimakkara, vaan ihan tavallinen Zandro. Opettajakin yllättyi kun poni antoi pukkeja ja ohitti yhden esteen. Tunnilla ei vakavempaa käynyt, hauska ja vauhdikas tunti vain oli.
Itseasiassa epäonnistumiskuvia minun ratsastuksestani ei paljoa ole, koska silloin kun niitä tuli, videoimme innokkaasti kaikkia epäonnistumisia. Sen takia kuvia ei vain löydy. Päätin siis laittaa epäonnistumiskuvia mitä muista löytyy minun kamerastani.
Seuraava kuva on joltain syksyn estetunnilta. Tämä on yllättävän hyvä kuva tippumisesta. Tippuminen tapahtui niin, että Pokemon teki esteellä tyypillisen pokemonmaisen jättiloikan ilmaan johon ratsastaja ei ollut valmistautunut. Seurauksena sitten tippuminen. Minulle on käynyt vastaava tilanne joskus vuosia taaksepäin kun menin Pokemonilla.
Silloin teki Pokemon samanlaisen hypyn ja en ollut yhtään valmistautunut. Tipuin hevosen kaulan yli kuperkeikalla suoraan selälleni. Se teki kyllä kipiää, ja alaselkään sattui sen jälkeen pari viikkoa. Pokemonilta tippuminen on ollutkin tähän mennessä pahin tippumiseni.
Seuraavassa kuvassa tapahtui aika huvittava asia. Zandro lähti rynnimään kaarrosta alkutunnista eteenpäin ja pääsi sitten irti. Zandro porsastelija ei kumminkaan jaksanut lähteä vetämään mitään showta, vaan jäi könöttämään uralle uneliaan näköisenä, jonka jälkeen kääntyi ja lähti laahustamaan opettajan luokse. Varsinainen porsas xD
Cinnamoniltakin on tiputtu, vaikka poni kiltti onkin. Tippumisen jälkeen oli poni vain jäänyt seisomaan suloisesti paikalleen ja odottamaan, että ratsastaja kipuaa takaisin. Taisi Cinnamon itse katua tekojaan :D
Viime kesäleiriltä mahtava tippumisotos! Onneksi oli kamera valmiina, niin sain räpsäistyä kuvan. Tultiin siis sarjaa, ja sitten Imppu teki äkkijarrutuksen, josta ratsastaja sitten lensi. Impulle on tyypillistä välillä tehdä kieltoja esteillä, sen kanssa pitää olla tarkkana! ;D
Sitten onkin viimeisen kuvan aika, josta selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Itsekin olin tunnilla ratsastamassa kun ponit pelästyivät jotain ääntä ja kaikki säntäsivät keskelle. Minulla oli silloin kiltti Cinnamon alla, joka ei paljoa pelästynyt, mutta Dexter oli vähän säikymmällä tuulella. Onneksi kumminkaan ei tullut tippumista!
Tässä oli siis tämänkertaiset epäonnistumiskuvat. Kertokaa haluaisitteko lisäosia näille epäonnistumisille, vai oliko huono idea toteuttaa tämä? :D Jos teen seuraavan osan, niin pitää odotella, että saan lisää materiaalia, sillä ei kamerassa paljoa näitä kuvia ollut. Eli seuraavassa osassa saattaisi kestää aika pitkään. Mutta juu, mikä oli paras epäonnistuminen näistä? Kommentoikaa alas ;)
T: Josku
sunnuntai 20. heinäkuuta 2014
Extrapostaus: Harjakassin sisältö
Aika perinteinen postaus, eli mitä löytyy minun harjakassistani. Olenkin jo ehtinyt esitellä tallivarusteitani, joten nyt on hoitohevosten juttujen vuoro. Eli videota siis! Näin etukäteen voin sanoa, että harjakassistani puuttui kaviokoukku, vaikka se ennen kyllä on ollut siellä. En tiedä minne se on ehtinyt kadota, mutta sellainen minulla kyllä on.
TÄSTÄ KATSOMAAN VIDEOTA
Mitä mieltä olitte videosta? Mitä harjoja/hoitoon käytettäviä tarvikkeita minun olisi vielä hyvä ostaa? Pitäisikö Herbellalle ostaa aivan omat harjat vai kelpaisikohan Cinnamonin harjat? Kertokaa kommentteihin!
TÄSTÄ KATSOMAAN VIDEOTA
Mitä mieltä olitte videosta? Mitä harjoja/hoitoon käytettäviä tarvikkeita minun olisi vielä hyvä ostaa? Pitäisikö Herbellalle ostaa aivan omat harjat vai kelpaisikohan Cinnamonin harjat? Kertokaa kommentteihin!
keskiviikko 16. heinäkuuta 2014
Extrapostaus: Minun ja Cinnamonin historiaa
Päätin nyt niin sanotusti "kirjoittaa muistiin" minkälaisia kokemuksia Cinnamonin kanssa tähän mennessä on jaettu. Tämähän voi olla esimerkiksi osa 1, sillä tulevaisuudessakin meidän historiamme päivittyy. Nyt kumminkin muistellaan ihan alkuaikoja Cinnamonin kanssa.
Cinnamonin ja minun historia alkoi tietenkin kun ensimmäisiä kertoja ratsastin tällä ponilla. Aloittelijana en Cinnamonilla monia kertoja päässyt, menin enemmän muilla. En siis paljoa muista millaista oli ratsastaa Cinnamonin selässä silloin.
Cinnamonin hoitajana yhteinen taipaleemme alkoi hiihtoloman jälkeen. Olin nimittäin käynyt helmikuussa hiihtolomakurssin, ja siellä opin todella paljon silloin. Nopeasti taitojeni kehittyessä, minulle tarjottiin siis kauden keskellä hoitajapaikkaa. Kävimme läpi erilaisia hoitsuvaihtoehtoja.
Cinnamon oli minulle silloin aika vieras, en paljoa ollut ponin kanssa tekemisissä kun harvoin myös sillä ratsastin. Ensimmäisenä mieleeni hoitusehdokkaaksi nousi Pantteri tai Inkkari. Niiden hoitajapaikat olivat kumminkin (jälkeenpäin ajatellen onneksi) täynnä, joten ei ollut siis mahdollista alkaa kumpaakann hoitamaan. Minulle ehdotettiin Lillania.
Lillan oli melkeimpä jo minulle päätetty, mutta itse en ikinä ollut niin paljoa ponistä tykännyt. En siis halunnut alkaa hoitamaan sitä. Vaihtoehtoja ei paljoa ollut, mutta sitten minulle ehdotettiin Cinnamonia, tuntematonta isoa ponia. Otin kumminkin tarjouksen vastaan, mistä olen nykyään aivan superiloinen. Tein hyvän valinnan!
Siitä siis lähti Cinnamonin hoitaminen käyntiin, hyisissä pakkasissa lähdin tutustumaan uuteen ponituttavuuteen ja opin ajan myötä tuntemaan sitä paremmin. Loppukauden taisin käyttää ihan tallin varusteita.
Historiamme jatkui seuraavana syksynä, kun minusta tuli Cinnamonin ykköshoitaja ekaa kertaa. Silloin olin kyllä ihan intoa täynnä ja oli ihanaa päästä tekemään enemmän ponin kanssa. Cinnamonin vihkon kumminkin teki toinen jo etukäteen, joten sitä ei tarvinnut askarrella.
Vuoden aikana tapahtui paljon kehitystä, ja ostin myös syksyllä Cinnamonille omat harjat ja oman riimun. Se oli varsinkin hauskaa ja otinkin ensikuvia riimu päässä Cinnamonista.
Nyt kun olin oppinut tuntemaan ponin ja sen luonteen, oli aivan ihanaa kyllä hoitaa sitä ja vietettiin paljon hauskoja aikoja yhdessä. Keväällä käytiin myös syöttelemässä poneja ulkona, ja sain silloin viedä Cinnamonia ulos. Olin todella innokas tekemään kaikkea. Putsasin joka kerta paljon Cinnamonin varusteita ja harjasin pitkään ja hartaasti.
Cinnamonista tuli ensimmäisen kokonaisen vuoden aikana kyllä todella tärkeä poni. Toivoin myös paljon sitä tunneille, ja ponin kanssa tunnit menivät aina todella hyvin. Tuntui, että Cinnamonin selässä olin parhaimmillani, tunsin ponin hyvin ja tuntui luonnolliselta ratsastaa sillä. Paljon kuvia kyllä on tullut otettua Cinnamonista, kun nyt selailen gallerioita :D
Historia jatkuu vielä viime vuoteen. Eli viime kauden olin jo toista kertaa ykköshoitaja, ja tälläkertaa tein vihkon Cinnamonille. Nyt jo kokeneempana Cinnamonin hoitajana oli hyvin tuttua hoitaa ponia. Vuodesta ei paljoa ihmeellistä tullut, kunhan hoidin. Ratsastuksen puolella Cinnamon opetti minulle paljon, ja antoi haasteita. Menin sillä myös kaksi puomituntia, jolloin tuli välillä hurjia spurtteja, pikku hiljaa kumminkin pääsimme puomienkin yli.
Olin myös kauden alussa, tai viime kautena opettanut temppuja Cinnamonille. Kavion nostaminen tuli Cinnamonilta itseltään kerjäyksen merkiksi, mutta opettelimme halaamistemppua. Cinnamon siis taivutti kaulaansa ympärilleni. Ponin kanssa oli hauskaa puuhailla kaikenlaista.
Tällä hetkellä olen siis hoitanut Cinnamonia kaksi ja puoli vuotta, sillä vasta helmikuussa tulee täyteen se kolme vuotta. Siinä ajassa olen kokenut paljon, ja olen aivan sanattoman kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden tutustua tähän poniin. Cinnamon on vieläpä samanikäinenkin kuin minä, joten elämme vuosia vanheten samaa aikaa yhdessä. Molemmat viisitoista vuotta tallustellut maan päällä.
Ratsastuksessa kehityttyäni olen saanut Cinnamoninkin kanssa haasteita sokeripaloja mennessä. Cinnamonilla meno kumminkin on ollut tänä vuonna harvinaista herkkua, joten odotan taas pääseväni ponin selkään syksyllä.
Asia, mitä eniten kumminkin odotan on, että saan hoitaa ponia vielä syksylläkin. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että en hoitaisi Cinnamonia. Silloin tuntuisi, kuin jokin puuttuisi. Keväällä alkoi Herbellan hoitaminen, mutta se ei ole muuttanut mitään Cinnamonin suhteen. Se on ja tulee aina olemaan numero 1.
T:Josku
Cinnamonin ja minun historia alkoi tietenkin kun ensimmäisiä kertoja ratsastin tällä ponilla. Aloittelijana en Cinnamonilla monia kertoja päässyt, menin enemmän muilla. En siis paljoa muista millaista oli ratsastaa Cinnamonin selässä silloin.
Cinnamonin hoitajana yhteinen taipaleemme alkoi hiihtoloman jälkeen. Olin nimittäin käynyt helmikuussa hiihtolomakurssin, ja siellä opin todella paljon silloin. Nopeasti taitojeni kehittyessä, minulle tarjottiin siis kauden keskellä hoitajapaikkaa. Kävimme läpi erilaisia hoitsuvaihtoehtoja.
Cinnamon oli minulle silloin aika vieras, en paljoa ollut ponin kanssa tekemisissä kun harvoin myös sillä ratsastin. Ensimmäisenä mieleeni hoitusehdokkaaksi nousi Pantteri tai Inkkari. Niiden hoitajapaikat olivat kumminkin (jälkeenpäin ajatellen onneksi) täynnä, joten ei ollut siis mahdollista alkaa kumpaakann hoitamaan. Minulle ehdotettiin Lillania.
Lillan oli melkeimpä jo minulle päätetty, mutta itse en ikinä ollut niin paljoa ponistä tykännyt. En siis halunnut alkaa hoitamaan sitä. Vaihtoehtoja ei paljoa ollut, mutta sitten minulle ehdotettiin Cinnamonia, tuntematonta isoa ponia. Otin kumminkin tarjouksen vastaan, mistä olen nykyään aivan superiloinen. Tein hyvän valinnan!
Siitä siis lähti Cinnamonin hoitaminen käyntiin, hyisissä pakkasissa lähdin tutustumaan uuteen ponituttavuuteen ja opin ajan myötä tuntemaan sitä paremmin. Loppukauden taisin käyttää ihan tallin varusteita.
Historiamme jatkui seuraavana syksynä, kun minusta tuli Cinnamonin ykköshoitaja ekaa kertaa. Silloin olin kyllä ihan intoa täynnä ja oli ihanaa päästä tekemään enemmän ponin kanssa. Cinnamonin vihkon kumminkin teki toinen jo etukäteen, joten sitä ei tarvinnut askarrella.
Vuoden aikana tapahtui paljon kehitystä, ja ostin myös syksyllä Cinnamonille omat harjat ja oman riimun. Se oli varsinkin hauskaa ja otinkin ensikuvia riimu päässä Cinnamonista.
 |
| Riimussa oli vielä lappu kiinni, kun unohtui siinä innostuksessa :D |
 |
| Cinnamon kerjäsi myös upouusia lakunameja |
Cinnamonista tuli ensimmäisen kokonaisen vuoden aikana kyllä todella tärkeä poni. Toivoin myös paljon sitä tunneille, ja ponin kanssa tunnit menivät aina todella hyvin. Tuntui, että Cinnamonin selässä olin parhaimmillani, tunsin ponin hyvin ja tuntui luonnolliselta ratsastaa sillä. Paljon kuvia kyllä on tullut otettua Cinnamonista, kun nyt selailen gallerioita :D
Historia jatkuu vielä viime vuoteen. Eli viime kauden olin jo toista kertaa ykköshoitaja, ja tälläkertaa tein vihkon Cinnamonille. Nyt jo kokeneempana Cinnamonin hoitajana oli hyvin tuttua hoitaa ponia. Vuodesta ei paljoa ihmeellistä tullut, kunhan hoidin. Ratsastuksen puolella Cinnamon opetti minulle paljon, ja antoi haasteita. Menin sillä myös kaksi puomituntia, jolloin tuli välillä hurjia spurtteja, pikku hiljaa kumminkin pääsimme puomienkin yli.
Olin myös kauden alussa, tai viime kautena opettanut temppuja Cinnamonille. Kavion nostaminen tuli Cinnamonilta itseltään kerjäyksen merkiksi, mutta opettelimme halaamistemppua. Cinnamon siis taivutti kaulaansa ympärilleni. Ponin kanssa oli hauskaa puuhailla kaikenlaista.
Tällä hetkellä olen siis hoitanut Cinnamonia kaksi ja puoli vuotta, sillä vasta helmikuussa tulee täyteen se kolme vuotta. Siinä ajassa olen kokenut paljon, ja olen aivan sanattoman kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden tutustua tähän poniin. Cinnamon on vieläpä samanikäinenkin kuin minä, joten elämme vuosia vanheten samaa aikaa yhdessä. Molemmat viisitoista vuotta tallustellut maan päällä.
Ratsastuksessa kehityttyäni olen saanut Cinnamoninkin kanssa haasteita sokeripaloja mennessä. Cinnamonilla meno kumminkin on ollut tänä vuonna harvinaista herkkua, joten odotan taas pääseväni ponin selkään syksyllä.
Asia, mitä eniten kumminkin odotan on, että saan hoitaa ponia vielä syksylläkin. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että en hoitaisi Cinnamonia. Silloin tuntuisi, kuin jokin puuttuisi. Keväällä alkoi Herbellan hoitaminen, mutta se ei ole muuttanut mitään Cinnamonin suhteen. Se on ja tulee aina olemaan numero 1.
T:Josku
sunnuntai 13. heinäkuuta 2014
Extrapostaus: Ilmeellä mennään osa1
Päätin toteuttaa tälläisen kuvapostauksen, johon siis laitan kaikkein ilmeikkäämpiä kuvia mitä minulta löytyy kamerasta. Kuvattu on kumminkin sen verran, että varmasti joitain hassunhauskoja kuvia on tullut napattua niin eläimistä kuin ihmisistäkin. Tästä siis lähtee ensimmäinen ilmeellä mennään- osa.
Kun lähdin etsimään hassunhauskoja kuvia, en tajunnutkaan miten paljon niitä oikeasti onkaan. Varsinkin poneista löytyi kaikenlaisia ilmekuvia. Joten nauttikaa!
T:Josku
Kun lähdin etsimään hassunhauskoja kuvia, en tajunnutkaan miten paljon niitä oikeasti onkaan. Varsinkin poneista löytyi kaikenlaisia ilmekuvia. Joten nauttikaa!
 |
| Mauri pienenä :D |
T:Josku
torstai 10. heinäkuuta 2014
Extrapostaus: Kesäkuun hevostelun suosikit
Nyt olisi luvassa jotain uudenlaista erikoispostausta, nimittäin tarkoitus olisi julkaista livestyle- blogeissa näkyviä kuukauden suosikkeja, mutta vain hevosiin ja ratsastukseen liittyen. Eli kerron asioita, jotka ovat olleet kesäkuun suosikkejani. Katsotaan mitä tästä tulee!
Eli ensimmäiseksi kesäkuussa oli tosiaan se kesäleiri. Kesäleiriltäkin bongasin suosikkeja. Ehdottomasti yhdeksi kesäkuun uudeksi heppasuosikikseni nousi Dandy- niminen poni, joka tosiaan oli minulla leirihoitsuna. Siinä siis kesäkuun ponisuosikkini leiriltä.
Muita heppasuosikkeja ei ehkä niinkään tullut kesäleiriltä, tosin haikailin yhden upean Huima- ponin perään, vaikka en sillä ehtinytkään mennä, ehkä ensi kesänä sitten...Itseasiassa viime maanantaina, viimeinen päivä kesäkuuta olin ratsastamassa Chakilla. Eli kesäkuun heppasuosikit voidaankin jakaa ponisuosikkiin Dandyyn, ja hevossuosikkiin Chakiin.
Sitten siirrytäänkin seuraaviin suosikeihin. Päätin myös valita ratsastusvarusteistani kesäkuun suosikin. Tulin siihen tulokseen, että tälläkertaa kesäkuussa hyödyllinen varuste oli sukat monestakin eri syystä. Yksi syy oli, että kun olin käyttänyt chapseja kevään aikana muutamia kertoja ilman sukkia alla, oli ratsastuksen aikana ratsastushousujen lahje noussut ylös varmaan, joka tuntui epämukavalta.
Toinen syy, miksi sukat olivat kesäkuussa suosikkina, oli että ratsastusleirillä oli hauskaa valita sukat asun mukaan. Vaihtoehtoja oli monia, ja sukat toivat asuun myös sellaista hyvää lisämakua. Esimerkiksi ruskeiden ratsastushousujen kanssa menivät vähän nuo sukat, joissa oli monia eri ruskean sävyjä. Sukat ovat muutenkin todella hyödyllisiä!
Lisäksi kesäkuussa suosikkihevosväri oli rautias hamppuharja. Se vain kuullostaa niin hauskalta ja myös Hemmo Melkkilästä, joka omaa tämän värityksen, oli aika suloinen suokki.
Lisäksi listasin vielä suosikkikokemuksiani kesäkuusta. Sain hevostelun parissa taas kokea hauskoja uusia asioita, joten kokemuksia tuli paljon. Esimerkiksi ponin juoksutusta kun pääsin itse kokeilemaan, niin se oli hauskaa. Välillä meinasi mennä pääkin sekaisin, kun siellä keskellä pyöri.
Ehdottomasti parhaimpia kokemuksia kesäkuussa oli myös, kun voitin leirikisani omalla hoitsullani. Se oli ihan mahtava tunne. Myös kisojen jälkeen oli hauska viedä Dandy vielä laitumelle ilman satulaa. Lisäksi vielä muutama muu kiva kokemus oli, kun pääsin menemään rakkaalla Cinnamonilla ennen laidunlomaa ja viimeisimpänä tietenkin yksärillä ratsastus oli yksi mahtava kokemus.
Kaikenkaikkiaan kesäkuuhun mahtui paljon ihania suosikkeja ja muistoja. Kertokaa toki oliko tämä postausidea hauska, ja haluaisitteko joka kuukaudesta suosikkipostauksen. Kertokaa myös mitä suosikkeja omaan kesäkuuhunne on mahtunut. Joten tässä oli minun kesäkuuni :)
T: Josku
Eli ensimmäiseksi kesäkuussa oli tosiaan se kesäleiri. Kesäleiriltäkin bongasin suosikkeja. Ehdottomasti yhdeksi kesäkuun uudeksi heppasuosikikseni nousi Dandy- niminen poni, joka tosiaan oli minulla leirihoitsuna. Siinä siis kesäkuun ponisuosikkini leiriltä.
 |
| Dandy <3 |
Sitten siirrytäänkin seuraaviin suosikeihin. Päätin myös valita ratsastusvarusteistani kesäkuun suosikin. Tulin siihen tulokseen, että tälläkertaa kesäkuussa hyödyllinen varuste oli sukat monestakin eri syystä. Yksi syy oli, että kun olin käyttänyt chapseja kevään aikana muutamia kertoja ilman sukkia alla, oli ratsastuksen aikana ratsastushousujen lahje noussut ylös varmaan, joka tuntui epämukavalta.
Toinen syy, miksi sukat olivat kesäkuussa suosikkina, oli että ratsastusleirillä oli hauskaa valita sukat asun mukaan. Vaihtoehtoja oli monia, ja sukat toivat asuun myös sellaista hyvää lisämakua. Esimerkiksi ruskeiden ratsastushousujen kanssa menivät vähän nuo sukat, joissa oli monia eri ruskean sävyjä. Sukat ovat muutenkin todella hyödyllisiä!
Lisäksi kesäkuussa suosikkihevosväri oli rautias hamppuharja. Se vain kuullostaa niin hauskalta ja myös Hemmo Melkkilästä, joka omaa tämän värityksen, oli aika suloinen suokki.
Lisäksi listasin vielä suosikkikokemuksiani kesäkuusta. Sain hevostelun parissa taas kokea hauskoja uusia asioita, joten kokemuksia tuli paljon. Esimerkiksi ponin juoksutusta kun pääsin itse kokeilemaan, niin se oli hauskaa. Välillä meinasi mennä pääkin sekaisin, kun siellä keskellä pyöri.
Ehdottomasti parhaimpia kokemuksia kesäkuussa oli myös, kun voitin leirikisani omalla hoitsullani. Se oli ihan mahtava tunne. Myös kisojen jälkeen oli hauska viedä Dandy vielä laitumelle ilman satulaa. Lisäksi vielä muutama muu kiva kokemus oli, kun pääsin menemään rakkaalla Cinnamonilla ennen laidunlomaa ja viimeisimpänä tietenkin yksärillä ratsastus oli yksi mahtava kokemus.
Kaikenkaikkiaan kesäkuuhun mahtui paljon ihania suosikkeja ja muistoja. Kertokaa toki oliko tämä postausidea hauska, ja haluaisitteko joka kuukaudesta suosikkipostauksen. Kertokaa myös mitä suosikkeja omaan kesäkuuhunne on mahtunut. Joten tässä oli minun kesäkuuni :)
T: Josku
sunnuntai 6. heinäkuuta 2014
Nyt saa kysyä!
Oonko mä oikeassa, että sinä ja minä ei tunneta tarpeeksi hyvin? No nyt olisi vihdoin aika minun kertoa itsestäni lisää teille. Mutta mitä te tai juuri sinä siinä joka istut ruudun toisella puolella haluat/haluatte tietää minusta?
Nyt on mahdollisuus siis kysyä ihan mitä vain, ja kaikkien kysymysten ei tarvitse liittyä hevosiin tai ratsastukseen. Vastaan mahdollisimman moneen kysymykseen. Ainoa, mikä nyt on todella tärkeää, on teidän kysymyksenne. Ilman niitä on vähän hankala lähteä tätä toteuttamaan.
Tulen kaikenlisäksi toteuttamaan kysymyspostauksen videon muodossa, joka voi olla vähän hauskempi vaihtoehto. Eli kysykää mitä vain! Kysymyksiä saa lähettää minulle vaikka viestillä tai tähän postauksen alle. Ja yksikin kommentoija saa kysyä vaikka kuinka monta kysymystä ;).
T: Josku
Nyt on mahdollisuus siis kysyä ihan mitä vain, ja kaikkien kysymysten ei tarvitse liittyä hevosiin tai ratsastukseen. Vastaan mahdollisimman moneen kysymykseen. Ainoa, mikä nyt on todella tärkeää, on teidän kysymyksenne. Ilman niitä on vähän hankala lähteä tätä toteuttamaan.
Tulen kaikenlisäksi toteuttamaan kysymyspostauksen videon muodossa, joka voi olla vähän hauskempi vaihtoehto. Eli kysykää mitä vain! Kysymyksiä saa lähettää minulle vaikka viestillä tai tähän postauksen alle. Ja yksikin kommentoija saa kysyä vaikka kuinka monta kysymystä ;).
T: Josku
torstai 3. heinäkuuta 2014
Ihana yksäri!
Heippa,
poikkeuksellisesti nyt onkin luvassa ihan tavallista ratsastuspostausta. Ero vain on siinä, etten ollut ratsastamassa tavallisessa ratsastuskoulussa, vaan pääsin upeisiin kartanomaisemiin Lohjalle. Siellä nimittäin asustelee tuttavamme hevonen, Chaki. Chaki on siis yksityinen hevonen, jolla pääsin menemään! Kyllä olin innoissani, että pääsin taas ratsastamaan!
Menimme ensin kentälle kävelemään, sillä ilma näytti ihan hyvältä. Kentällä myös oli hyvin tilaa, ja valoisaa. Äiti myös toimi kuvaajanani. Kun olin kerännyt pikkuhiljaa ohjat, ja alkannut itsenäisesti verryttelemään ravissa, alkoi vähän ripotella ulkona vettä. Todettiin, että olisi sitten parempi kumminkin mennä maneesiin jatkamaan.
Chakilla meni hetki aikaa totutella minuun, mutta kiltti ja kuuliainen hevonen se oli. Kun maasta käsin vieressä seisoi, tuntui hevonen aivan jättiläiseltä. Selässä en sitten näyttänyt kumminkaan ihan kirpulta, vaan kyllä ihan hyvin siellä pääsin vaikuttamaan.
Kun oltiin päästy suureen maneesiin, jatkoin kevyessä ravissa työskentelyä. Chakin omistaja ratsasti sillä aikaa toista hevosta, ja sain sieltä selästä ohjeita. Chakin kanssa oli kuulemma alussa hyvä paljon taivutella, ja tehdä voltteja ja erilaisia kiemurauria. Huomasin, että Chakila meni todella kivasti avut läpi.
Volttien teko ja hevosen taivuttelu kyllä auttoi, ja sitten Chakikin kulki kivan pyöreästi. Oli kyllä ihan eriluokkaa kuin ratsastuskoulun tuntiponit. Chaki oli myös hyvä opetushevonen, sillä sillä on tapana hidastaa vauhtia, tai jopa pysähtyä, jos ratsastaja puristaa polvilla. Hevonen siis auttaa istunnan kanssa hyvin huomauttamalla. Muutaman kerran itsekin kiinnitin hevosen ansiosta huomiota polviini.
Meitä ei onneksi ollut maneesissa kuin 4 ratsukkoa, joten tilaa oli paljon. Vaihtelin suuntaa ja tein myös harjoitusravissa kaikenlaista volttia ja pysähdyksiä. Peruutus meni vähän vinosti, kun ensin annoin epäselvät avut. Kyllä se sitten siitä parani toisen kerran. Lähdin myös tulemaan maneesin toisella puolikkaalla pohkeenväistöä uralle. Chaki kuunteli todella hyvin pohjetta, mutta välillä kaulasta lähti liikaa taipumaan.
Chakin kanssa oli tosi kiva työskennellä, sillä se palkitsi kyllä heti, kun itse teki oikein. Seuraavaksi otettiin laukkaa. Nostin lyhyen sivun keskellä laukan ja Chakihan lähti ihan kunnolla menemään. Siinä piti kyllä aika paljon pidätellä, ja olla pääty-ympyrällä vähän aikaa. Chakilla riitti energiaa, ja meinasi vähän lähteä käsistä toiseen suuntaan.
Itseasiassa oli todella hauskaa vähän mennä reippaampaa laukkaa, joten en paljoa hillinnyt Chakia. Kun otin toiseen suuntaan laukat vähän ajan päästä, oli vähän ajan päästä pakko siirtää hevonen raviin, kun ei pidätteet menneet läpi.
Ratsastettiin aika kauan, ja pääsin ihan kunnolla tekemään töitä Chakin kanssa, mikä oli todella kivaa! Hieno ja opettavainen hevonen oli kyllä kiva saada alle. Loppuajan ravailinkin ja tottakai olin myös tunnin aikana kävellyt ja antanut Chakille taukoja. Oli kyllä ollut koko tunnin tosi kivan tuntuinen hevonen.
Kun tulin Chakin selästä pois, kävelytin vielä hetken aikaa yhtä hevosta, 5-vuotista Elliä. Ihana halinalle kyllä oli, kun kokoajan piti tunkea päätä syliin. Ratsastuksen jälkeen hoidettiin hevoset pois, ja lähdettiin kotia kohti!
T: Josku
poikkeuksellisesti nyt onkin luvassa ihan tavallista ratsastuspostausta. Ero vain on siinä, etten ollut ratsastamassa tavallisessa ratsastuskoulussa, vaan pääsin upeisiin kartanomaisemiin Lohjalle. Siellä nimittäin asustelee tuttavamme hevonen, Chaki. Chaki on siis yksityinen hevonen, jolla pääsin menemään! Kyllä olin innoissani, että pääsin taas ratsastamaan!
Menimme ensin kentälle kävelemään, sillä ilma näytti ihan hyvältä. Kentällä myös oli hyvin tilaa, ja valoisaa. Äiti myös toimi kuvaajanani. Kun olin kerännyt pikkuhiljaa ohjat, ja alkannut itsenäisesti verryttelemään ravissa, alkoi vähän ripotella ulkona vettä. Todettiin, että olisi sitten parempi kumminkin mennä maneesiin jatkamaan.
Chakilla meni hetki aikaa totutella minuun, mutta kiltti ja kuuliainen hevonen se oli. Kun maasta käsin vieressä seisoi, tuntui hevonen aivan jättiläiseltä. Selässä en sitten näyttänyt kumminkaan ihan kirpulta, vaan kyllä ihan hyvin siellä pääsin vaikuttamaan.
Kun oltiin päästy suureen maneesiin, jatkoin kevyessä ravissa työskentelyä. Chakin omistaja ratsasti sillä aikaa toista hevosta, ja sain sieltä selästä ohjeita. Chakin kanssa oli kuulemma alussa hyvä paljon taivutella, ja tehdä voltteja ja erilaisia kiemurauria. Huomasin, että Chakila meni todella kivasti avut läpi.
 |
| könötys :D |
Meitä ei onneksi ollut maneesissa kuin 4 ratsukkoa, joten tilaa oli paljon. Vaihtelin suuntaa ja tein myös harjoitusravissa kaikenlaista volttia ja pysähdyksiä. Peruutus meni vähän vinosti, kun ensin annoin epäselvät avut. Kyllä se sitten siitä parani toisen kerran. Lähdin myös tulemaan maneesin toisella puolikkaalla pohkeenväistöä uralle. Chaki kuunteli todella hyvin pohjetta, mutta välillä kaulasta lähti liikaa taipumaan.
Itseasiassa oli todella hauskaa vähän mennä reippaampaa laukkaa, joten en paljoa hillinnyt Chakia. Kun otin toiseen suuntaan laukat vähän ajan päästä, oli vähän ajan päästä pakko siirtää hevonen raviin, kun ei pidätteet menneet läpi.
Kun tulin Chakin selästä pois, kävelytin vielä hetken aikaa yhtä hevosta, 5-vuotista Elliä. Ihana halinalle kyllä oli, kun kokoajan piti tunkea päätä syliin. Ratsastuksen jälkeen hoidettiin hevoset pois, ja lähdettiin kotia kohti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)