Extrapostaus: Minun ja Cinnamonin historiaa

Päätin nyt niin sanotusti "kirjoittaa muistiin" minkälaisia kokemuksia Cinnamonin kanssa tähän mennessä on jaettu. Tämähän voi olla esimerkiksi osa 1, sillä tulevaisuudessakin meidän historiamme päivittyy. Nyt kumminkin muistellaan ihan alkuaikoja Cinnamonin kanssa.

Cinnamonin ja minun historia alkoi tietenkin kun ensimmäisiä kertoja ratsastin tällä ponilla. Aloittelijana en Cinnamonilla monia kertoja päässyt, menin enemmän muilla. En siis paljoa muista millaista oli ratsastaa Cinnamonin selässä silloin.

Cinnamonin hoitajana yhteinen taipaleemme alkoi hiihtoloman jälkeen. Olin nimittäin käynyt helmikuussa hiihtolomakurssin, ja siellä opin todella paljon silloin. Nopeasti taitojeni kehittyessä, minulle tarjottiin siis kauden keskellä hoitajapaikkaa. Kävimme läpi erilaisia hoitsuvaihtoehtoja.

Cinnamon oli minulle silloin aika vieras, en paljoa ollut ponin kanssa tekemisissä kun harvoin myös sillä ratsastin. Ensimmäisenä mieleeni hoitusehdokkaaksi nousi Pantteri tai Inkkari. Niiden hoitajapaikat olivat kumminkin (jälkeenpäin ajatellen onneksi) täynnä, joten ei ollut siis mahdollista alkaa kumpaakann hoitamaan. Minulle ehdotettiin Lillania.

Lillan oli melkeimpä jo minulle päätetty, mutta itse en ikinä ollut niin paljoa ponistä tykännyt. En siis halunnut alkaa hoitamaan sitä. Vaihtoehtoja ei paljoa ollut, mutta sitten minulle ehdotettiin Cinnamonia, tuntematonta isoa ponia. Otin kumminkin tarjouksen vastaan, mistä olen nykyään aivan superiloinen. Tein hyvän valinnan!

Siitä siis lähti Cinnamonin hoitaminen käyntiin, hyisissä pakkasissa lähdin tutustumaan uuteen ponituttavuuteen ja opin ajan myötä tuntemaan sitä paremmin. Loppukauden taisin käyttää ihan tallin varusteita.

Historiamme jatkui seuraavana syksynä, kun minusta tuli Cinnamonin ykköshoitaja ekaa kertaa. Silloin olin kyllä ihan intoa täynnä ja oli ihanaa päästä tekemään enemmän ponin kanssa. Cinnamonin vihkon kumminkin teki toinen jo etukäteen, joten sitä ei tarvinnut askarrella.

Vuoden aikana tapahtui paljon kehitystä, ja ostin myös syksyllä Cinnamonille omat harjat ja oman riimun. Se oli varsinkin hauskaa ja otinkin ensikuvia riimu päässä Cinnamonista.

Riimussa oli vielä lappu kiinni, kun unohtui siinä innostuksessa :D

Cinnamon kerjäsi myös upouusia lakunameja

Nyt kun olin oppinut tuntemaan ponin ja sen luonteen, oli aivan ihanaa kyllä hoitaa sitä ja vietettiin paljon hauskoja aikoja yhdessä. Keväällä käytiin myös syöttelemässä poneja ulkona, ja sain silloin viedä Cinnamonia ulos. Olin todella innokas tekemään kaikkea. Putsasin joka kerta paljon Cinnamonin varusteita ja harjasin pitkään ja hartaasti.

Cinnamonista tuli ensimmäisen kokonaisen vuoden aikana kyllä todella tärkeä poni. Toivoin myös paljon sitä tunneille, ja ponin kanssa tunnit menivät aina todella hyvin. Tuntui, että Cinnamonin selässä olin parhaimmillani, tunsin ponin hyvin ja tuntui luonnolliselta ratsastaa sillä. Paljon kuvia kyllä on tullut otettua Cinnamonista, kun nyt selailen gallerioita :D

Historia jatkuu vielä viime vuoteen. Eli viime kauden olin jo toista kertaa ykköshoitaja, ja tälläkertaa tein vihkon Cinnamonille. Nyt jo kokeneempana Cinnamonin hoitajana oli hyvin tuttua hoitaa ponia. Vuodesta ei paljoa ihmeellistä tullut, kunhan hoidin. Ratsastuksen puolella Cinnamon opetti minulle paljon, ja antoi haasteita. Menin sillä myös kaksi puomituntia, jolloin tuli välillä hurjia spurtteja, pikku hiljaa kumminkin pääsimme puomienkin yli.

Olin myös kauden alussa, tai viime kautena opettanut temppuja Cinnamonille. Kavion nostaminen tuli Cinnamonilta itseltään kerjäyksen merkiksi, mutta opettelimme halaamistemppua. Cinnamon siis taivutti kaulaansa ympärilleni. Ponin kanssa oli hauskaa puuhailla kaikenlaista.

Tällä hetkellä olen siis hoitanut Cinnamonia kaksi ja puoli vuotta, sillä vasta helmikuussa tulee täyteen se kolme vuotta. Siinä ajassa olen kokenut paljon, ja olen aivan sanattoman kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden tutustua tähän poniin. Cinnamon on vieläpä samanikäinenkin kuin minä, joten elämme vuosia vanheten samaa aikaa yhdessä. Molemmat viisitoista vuotta tallustellut maan päällä.

Ratsastuksessa kehityttyäni olen saanut Cinnamoninkin kanssa haasteita sokeripaloja mennessä. Cinnamonilla meno kumminkin on ollut tänä vuonna harvinaista herkkua, joten odotan taas pääseväni ponin selkään syksyllä.

Asia, mitä eniten kumminkin odotan on, että saan hoitaa ponia vielä syksylläkin. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että en hoitaisi Cinnamonia. Silloin tuntuisi, kuin jokin puuttuisi. Keväällä alkoi Herbellan hoitaminen, mutta se ei ole muuttanut mitään Cinnamonin suhteen. Se on ja tulee aina olemaan numero 1.

T:Josku