Kahden startin koulukisat

Ja niin vain oli taas sen aika. Aika kurvata tallin pihaan ja aloittaa kisahyöriminen sykeröineen sun muine rutiineineen. Tällä kertaa poikkesi koulukisa-aamu ehkä sillä tavalla edellisistä, että olin ottanut kaksi lähtöä, jotka olivat putkeen. Syynä tähän oli se, että minulta taisi vielä uupua C-merkin kouluosuus, joten päätin palata siihen suorittamaan tätä läpi. Lisäksi halusin kuitenkin osallistua myös aikuismerkkiin ja samalla saada Dexterin lämpenemään ekan startin jälkeen nopeammin toiseen luokkaan. Näillä suunnitelmilla sitten lähdin kahteen merkkisuoritukseen peräkkäin, joissa molemmissa tavoitteet eivät olleet mitenkään sijoittumishakuisia. Enemmänkin nyt haluttiin ainakin päästä läpi ja saada merkit suoritettua, ehkä myös mukavien prosenttien kera.

Kisa-aamua edeltävänä iltana oli kuumeinen etsintä meneillään, kun halusin löytää joistain koulukisoista voittamani seuran pinssin. Halusin kiinnittää pinssin tallin fleeceen, jossa se sitten pysyisi antaen onnea kisasuoritusta varten. Onneksi pinssi sitten lopulta löytyi. Tullessani tallille nappasin Dexterin käytävälle harjausta ja sykeröitä varten. Ponin harja oli kasvanut, muttei se kuitenkaan tehnyt sykeröiden teosta yhtään helpompaa ja niistä tuli aika kauheat kyllä :D. Otsaharjaan sykerön laitettuani huomasin, että sykeröitä oli parillinen määrä, joka tuottaisi epäonnea. Toisaalta taikauskoisena päätin, että pinssi kumoaisi sykeröiden tuottaman epäonnen, jolloin tulos olisi nolla. Näillä positiivisilla ajatuksilla sitten mentiin maneesiin poni ja ratsastaja valmiina koitokseen.

kuvista kiitos Aino ja Amalia!

C-merkin rataa en ollutkaan vähään aikaan harjoitellut ja verkassa yritin vielä painaa viimeisiä ohjeita itselleni muistiin. Tässähän tärkeää oli ne hyvät tiet, joihin piti sitten panostaa viimeiseen asti. Alkuverryttelyssä kiinnitin ehkä liikaakin huomiota siihen, miltä poni näyttäisi ulospäin. Hyökkäsin turhan aikaisin ponin kimppuun, mutta onneksi sitten painotin myös reipasta tahtia. Dexter ei siis turhaan jäänyt sipsuttelemaan paikoilleen. Tässä ensimmäisessä verkassa poni tuntui todella kankealta. Tiistain "yhteys" oli poissa, enkä saanut poniin yhtä hyvää otetta.

Laukassa Dexter kuitenkin alkoi vähän jo heräämään ja suorastaan innostui. Aktiivinen laukka olikin tosi kivan tuntuinen, kun ponikin oli skarppina sieltä takajaloista. Laukkaamisen jälkeen alkoikin verkka sujumaan jo paremmin ja Dexter todella oli reippaana. Se on jännä miten ääripäihin poni voikaan mennä riippuen ihan siitä, mitä siltä vaaditaan ja mitä halutaan tuoda esiin. Omasta ratsastuksestahan se kaikki lähtee liikenteeseen, tällä kertaa itselläni taisi olla huonompi keskittyminen alkuverkasta ja noh, olihan poni varmaan kankea suoraan tallista tulleena näin aamupäivästä. Verkka loppui jotenkin todella nopeasti, mutta me alettiin jokseenkin olla ponin kanssa valmiita – tai niin ainakin luulin.

Kun nimittäin lähdettiin radalle, huomasin ennen keskihalkaisijalle kääntämistä, että poni oli aivan pohkeen takana! Muiden suoritusten aikana seisoskelun jälkeen en siis ollut siinä ravaillessa saanut ponia takaisin aktiiviseksi ja lähdin radalle sipsuttelijaDexterillä. Keskihalkaisijalle käännettyäni se oli sitten menoa. Alkurata sujui vähän unessa, koitin epätoivoisesti pelastaa tilanteen ja saada hiippailevaa ponia herätettyä. Askeleenpidennykseen sain edes jotenkin ponia liikkeelle, mutta olisi se paremminkin voinut onnistua. Tämän jälkeen rata jatkui sitten sellaisessa rennossa hölköttelyvauhdissa, Dexter ei tullut missään vaiheessa hyvän aktiiviseksi, muttei nyt aivan matokaan ollut.

Laukannostot tulivat tässä radassa molemmat käynnistä, ja ensimmäisessä sain todella antaa pohjetta reippaasti. Ympyrät sujuivat ihan ok, mutta ensimmäinen täyskaarto jäi hitusen liian pieneksi. Kaikki liikkeet tapahtuivat peilikuviona toiseen suuntaan ja tällä kertaa ne myös sujuivat paremmin kakkossuuntaan. Laukannosto oli tosi hyvä, poni nosti sen melko terävästi käynnistä. Myös täyskaarto oli nyt suurempi. Tokan täyskaarron jälkeen oli puoli maneesia ravailua, jossa oltaisiin voitu käyttää koko tila hyödyksi ja olisin voinut ratsastaa niihin kulmiin paremmin. Sitten oli vielä viimeisenä pysähdys, jossa tuli olla liikkumatta hetken aikaa. Pysähdys ei tullut pisteeseen, mutta liikkumattomuuteen olin superylpeä, nimittäin se on ollut Dexterin kanssa haastavaa. Vaikka kuolain vähän kävi, malttoi poni kuitenkin pysyä paikallaan ja sitten jatkettiin lopputervehdykseen ja pois radalta.

Linkki C-merkin rataan

C-luokan jälkeen jäin kävelemään seuraavaa verkkaa varten maneesiin ja palkintojenjako suoritettiinkin maneesissa. Tässä luokassa nimittäin kävikin sillä tavalla, että me sijoituttiin ponin kanssa toiselle sijalle! Oli ihanaa sijoittua koulukisoissa taas pitkästä aikaa ja Dexter sai sinisen ruusukkeen oikein suitsiinsa ja minulle nakattiin lahjapussit käteen. Se oli ehkä jatkoa ajatellen hieman huono idea, sillä olin menossa ravissa pääty-ympyrän leikillään kunniakierroksenomaisesti, kun poni äkkäsi pussit ja pelästyi niitä todenteolla. Siitähän lähti sitten Dexterin oma kunniakierros hyvin vauhdikkaasti käyntiin, kun poni laukkasi tuli hännän alla karkuun. Siellä oli pysyminen kyydissä, kun poni kaartoi maneesin toisessa päädyssä. Ainoa vaihtoehto oli heivata pussit ja arvostelupaperi ilmaan ja antaa niiden leijailla maneesin pohjalle ottaen tämän jälkeen ponin kiinni. Siitä saikin katsomo hyvät naurut, meidän kunniakierroksestamme nimittäin :D.

Kunniakierroksen jälkeen siirryin Aikuismerkin kouluohjelman verkkaan ja rentoudesta ei ollut hetkeen tietoakaan, kun Dexter paineli menemään pörheänä. Kun olin hetken ravaillut, oli aika ottaa ohjat käteen ja alkaa ratsastamaan, josko sieltä poni rentoutuisi pikkuhiljaa. Verkka sujui hyvissä merkeissä, Dexterin kanssa tosiaan oli ollut tuo C-merkin rata hyvä lämmittely ennen toista suoritusta. Verkassa löydettiin sitten yhteinen sävel ja otin tavoitteekseni muistaa nyt tällä kertaa ratsastaa ponin myös ennen radalle lähtöä kunnolla aktiiviseksi. Laukassa hain "ylämäkilaukkaa" ja tein muutamia pääty-ympyröitä. Jokunen lävistäjäkin taisi tulla tehtyä, mutta muuten keskityin aika paljon siihen hyvään tunteeseen, mikä oltiin saavutettu tiistaina. Lopussa tein vielä nopsasti pohkeenväistöä käynnistä ja sitten oli aika kävellä ja odottaa omaa lähtövuoroa, joka taisi olla kolmantena.

Kun oli meidän vuoro, tein parhaani jotta saisin ponin pysymään alkutervehdyksessä paikoillaan. Kyllä se silti vähän pääsi taas steppailemaan, vitsi noi pysähdykset vaan on vaikeita Dexterin kanssa. Siinä meille ainakin treenattavaa sitten. Tämän jälkeen rata jatkui puolirataleikkailla ja volteilla, missä ei ollut kauheasti mitään ihmeellistä. Poni olisi saanut liikkua vähän reippaammin eteen. Tästä jatkettiin sitten ja meidän radalla väistöt olivat aika hyvät. Varsinkin eka väistö onnistui kivasti. Ekan väistön jälkeen oli se kirottu peruutus, josta taas pisteet ropisivat pois, kun poni peruutti vinoon. No, ehkä vielä joku päivä...Laukat olivat meidän radalla yksi parhaimmista osista, poni kulki niissä nätisti ja reippaasti. Lopussa en ollut kauhean valmistautunut askeleenpidennykseen, johon olisi voinut satsata enemmän. Tulin lopputervehdykseen sekalaisin ajatuksin. Siinä se sitten oli, toinen aikuismerkin rata Dexterin kanssa. Paranee, paranee, mutta vielä on kovasti töitä.

Tässä luokassa sijoituttiin viidensiksi ja prosentit olivat siellä viidenkymmenen ja kuudenkymmenen välimaastossa. Yllätyin kuitenkin C-merkin prosenteista nähtyäni ne vasta kotona myöhemmin. Siinähän meinasi ihan itku tulla, niin onnellinen olin. 66,1%, meidän parhaimmat prosentit ikinä! Ehkä olen jotain oppinut niistä ikuisista "huolellisempi tie" huomautuksista :D. Pääfiilis kisoista oli positiivinen. Vaikka aikuismerkissä ja muutenkin tuolla vaativammalla tasolla on vielä rutkasti treenaamista, saan olla tyytyväinen meidän suoritukseen. Tästä se lähtee :).

Linkki aikuismerkin rataan

Estetuulettuminen ennen koulukisoja

Torstaiksi oli luvassa estetunti vielä ennen sunnuntain kouluratsastuskoitosta. Oli mukava tuulettaa ajatuksia esteiden parissa työskennellen ja virkistihän se myös ponin mieltä. Menin tosiaan iloisin mielin hyppäämään ponin kanssa, olihan viime estetreenit olleet superonnistuneet. Tällä tunnilla mentiin ihan pienillä korkeuksilla ja vähän se menikin vain hupsuttelun merkeissä. Minulla nimittäin riitti innostusenergiaa ja päädyinkin puhumaan ponille aina tehtäviä suorittaessani kaikkea hupsua. Mutta noh, ei sen aina niin totista tartte olla :D.

Elikkäs, meidän rata meni näin: toisella pitkällä sivulla oli sokeripaloista muodostettu kolme pikkupystyä, joiden väleihin mahtui aina yksi laukka-askel. Sitten toisella sivulla oli pysty-okseri linja. Nyt lähiaikoina on ollut paljon tälläisiä jumppaharjoituksia, jotka kehittävät myös ratsastajan tasapainoa ja ovat opettaneet minulle sellaista joustavaa kevyttä istuntaa. Eivät siis mitenkään huonoja harjoituksia ja samalla myös oppii antamaan hevoselle tilaa ja rauhaa suorittaa itse jumppaa eikä häslää siinä liikaa mukana.

kuvat (c) Aino 

Alkuverkka sujui mukavasti, Dexter sekä minä olimme innoissamme ja poni selvästi taas odotti hyppäämistä. Alkuverkassa halusin, että poni tosiaan olisi aktiivisena ja hereillä. En jaksanut kauheasti panostaa verkkailuun vaan iloisena siellä pölötin ja seilailin Dexterin köpötellessä eteenpäin. Laukat otettiin ja tein parit pääty-ympyrät istuen melko kevyesti satulassa ja hakien sitä esteratsastusfiilistä. Sujuvan alkuverkan jälkeen oli sitten hyvä lähteä tulemaan sokeripaloja. Tässä tehtävässä tarkoituksena oli saada hyvä, tasainen rytmi läpi pikkupystyjen ja katsoa pitkälle eteen. Lisäksi ponin suoruus oli tietysti tärkeää.

Opettaja sanoi, että parhaimmillaan sokeripalojen meneminen pitäisi olla vähänniinkuin kello, joka tikittää tasaisesti eteenpäin. Pistin tässä hauskassa harjoituksessa vähän tuulemaan sanoen joka esteen kohdalla ponille "hyppy". Amalia sattui myös tunkemaan pariin kuvaan poseeraamaan kun Dexter loikki tarkkana tehtävää läpi. Pari kertaa minun epätarkkaavaisuuteni takia poni oikaisi sokeripalojen jälkeen, mitä korjattiinkin sillä, että otettiin kiintopisteeksi katsomo, jota kohti tuli mennä.

ilmavara :D

Sitten lähdettiinkin tulemaan linjaa. Dexter oli menossa ja minä myös. Linjalla ei kuitenkaan mennyt niin hyvin, sillä oma tarkkaavaisuuteni herpaantui. Ponilla oli selvästi sellainen päivä, että se mielummin otti hypyn kauempaa. Siihenhän en ollut varautunut ja ensimmäisen kerran okserilla taisi kaikkia osapuolia hieman hirvittää. Jäin nimittäin aivan liikkeen taakse ponin tehdessä pupuhyppyä ja siinä kävi jopa tippuminen mielessä. Esteen jälkeen kuitenkin vain nauroin ja jatkoin tullen heti uudestaan.

Linjalle taisi tulla vielä toinenkin kerta, kun en ollut aivan hereillä näissä aikaisissa ponnistuksissa. Pikkuhiljaa alkoi sitten sujumaan, kun keskityin paremmin. Olin enemmän valmiina, enkä istunut niinkuin kouluratsastaja. Alussa nimittäin siinä todella taisi käydä niin, että kouluratsastusvaihe oli vielä päällä. Ehkä olikin ihan hyvä, etteivät pystyt ylittäneet kuuttakymmentä senttiä. Sinä päivänä taisin nimittäin olla vähän väsyneempi ja tunti ei ollutkaan mikään paras suoritus.

tässä kaunista todistusaineistoa..

Lopputunnista opettaja keksi kasata sokeripaloista trippelin, eli tultiin sittenkin vähän isompaa pystyä. Aloitettiin tosiaan ensin ihan tullen yksittäisenä. Ensimmäisellä kerralla en oikein nähnyt paikkaa ja poni joutui hyppäämään melko kaukaa hirmuisen hypyn – olihan este hyvin pelottava. Trippeli tosiaan vaikutti niin, että ponit mieluusti jättivät vähän etäisyytä esteeseen niin ennen, kuin yläpuolellakin sokeripaloja. Jouduin tulemaan kolme kertaa esteen, ennenkuin saatiin askeleet sopimaan parempaan paikkaan.

Päätimme yhdessätuumin muiden ratsastajien kanssa keksiä jonkun mahtavan radan ja päädyimmekin ihan hyvään ratkaisuun. Rata aloitettiin linjalla, jonka jälkeen tultiin lävistäjä ihan vain vaihtaen keskellä ravin kautta nopeasti laukka. Sitten jatkettiin toiselle pitkälle sivulle, jossa odotti vielä trippeli. Tällä vikalla radalla alkoikin sitten sujumaan, olihan se aikakin vähän ryhtyä tositoimiin. Linjalle tuli hyvät hypyt ja sain lävistäjällä laukan melko nopsasti vaihtumaan. Myös trippeli sujui parhaiten sillä kertaa ja siihen olikin hyvä sitten lopettaa sen kertaiset hyppelöt. Sitten vain oli aika mennä kotiin jännittämään viikonlopun kisoja ;).

<3

Ja maailma on sun

Ja taas sitä mentiin! Oli nimittäin kisatreenien aika. Koulukisat lähestyivät reipasta vauhtia ja meillä oli Dexterin kanssa tiistaitunti aikaa treenata kisoja varten. Tällä kertaa jätettiin treenailut tosiaan vähän vähemmälle, koska rata oli sama Aikuismerkki, mikä oli ollut viime koulukisoissakin. Niinpä tiistaina oli viimeinen treeni ennen kisoja. Olin varannut torstaille paikan estetunnilla, joten lisäksi luvassa oli yksi hyppykerta. Nyt kuitenkin lähdin tunnille tavoitteiden kanssa. Me haluttiin nimittäin Dexterin kanssa lisää hyvää yhteistyötä ja hyvää menoa.

Kuvista kiitos Amalialle ja Ainolle!

Varustin ponin, tallustin maneesiin ja hyppäsin kyytiin. Sitten kävelin tyytyväisenä alkukäynnit pitkin ohjin. Mutta kun nappasin ohjat tuntumalle, jotain tapahtui. Joku sanoinkuvaamaton yhteys löytyi minun ja ponin välillä niin, että Dexter hakeutui heti pyöreämmälle kaulalle tyytyväisenä tekemään hommia. Olin iloinen ja jotenkin näinkin pian tunsin, että tästä saattaisi tulla hyvä tunti – ja niinhän siitä tulikin. Aloitimme alkuverkan suoraan jakautuen pääty-ympyrälle, jossa olimmekin vähän pidemmän aikaa tunnista.

Pääty-ympyrällä ravaillessa poni tuntui jo melko kivalta, vähän vielä kankealta mutta oli kuitenkin reipas. Ajattelin alkutuntia kisaverkan kaltaisesti ja kerrankin paneuduin ratsastamaan hiki hatussa, enkä jäänyt matkustelemaan. Pääty-ympyrällä teimme I:n kohdalla aina käyntisiirtymiset, missä poni vähän jännittyi. Muuten saatiin melko hyvä moodi jo alussa päälle, pääty-ympyrällä olikin hyvä keskittyä omaan ratsastukseen ja poniin kaikessa rauhassa.

Laukat tulivatkin pian kuvioon mukaan, kun otimme ne alkuverkan jälkeen sillä samaisella pääty-ympyrällä. Laukassa poni meinasi alussa jäädä vähän matelemaan. Sitä saikin sitten pistää eteenpäin, jonka jälkeen oli hyvä myös työstää enemmän. Dexterponi tsemppasi kyllä superisti laukassa, se oli ihan mielettömän tuntuinen ja itse sain vain nauttia tosta pienestä flow-tilasta, kun kaikki tuntui onnistuvan. Fiilis oli mahtava, mehän pystytään mihin vain :).

Pääty-ympyrältä jatkettiin sitten uraa pitkin ja otettiin muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia. Niissä on ollutkin ongelmia, ja nytkin poni peruutti pari kertaa vinoon. Pysähdykset tulivat ihan ok. Oli myös hyvä treenata nopeita ja sujuvia pysähdyksiä ravista, pari kertaa Dexter kun ei olisi malttanut millään pysyä paikallaan. Koska treeni oli vika ennen kisoja, tultiinkin erilaisia radanosia lopputunnin aikana.

Siirryttiin sitten hetkeksi käyntiin ja lähdettiin tulemaan keskihalkaisijalta pohkeenväistöä uralle. Eli lähdettiin X ja I:n väliltä kohti M kirjainta, niinkuin aikuismerkissäkin väistö tehtiin. Dexter tuli väistöt tosi hyvin ja rennosti. Poni olisi saanut ehkä vähän liikkua enemmän eteen, mutta tuli hyvät ristiaskeleet kuitenkin uralle saakka. Oli kiva tietää, että pohkeenväistöt sujuivat meidän osalta ihan hyvin, eikä niissä ollut suurempaa ongelmaa. Huomasin ponin tekevän väistöt vähän huonommin vasempaan kierrokseen, joten siinä sai olla erityisen tarkkana ponin suoruudesta ja siitä, että se lähtisi tekemään pohkeenväistöt oikeaan suuntaan.

Jatkettiin eteenpäin, ravailtiin tehden puolirataleikkaita ja tähdäten pisteestä pisteeseen. Tuntui, kuin olisin voinut paisua innosta. Poni kulki niin kivasti ja aktiivisesti. Oli hauska tuntea, että pystyin säätelemään ravin tahtia hyvin ja Dexteriä sai enemmänkin pidättää kuin puskea eteenpäin. Tultiin myös pari kertaa keskihalkaisijaa niin, että saataisiin se mahdollisimman suoraan tultua. Avainsanana oli katsoa ajoissa kaarteessa. Kun vain ratsasti tarpeeksi huolellisesti, onnistui pituushalkaisija myös hyvin.

Lopputunti onkin sitten vailla muistikuvaa. Mieleen jäi vain se mieletön valaistuminen. "Ai tältäkö sen ratsastuksen pitäisi tuntua?". Tämä oli meidän kenraaliharjoitus ja olin iloinen, ettei mitään suurempia ongelmia syntynyt, joita olisi pitänyt lähteä korjaamaan. Myös verkkaa ajatellen oli Dexter nyt vertynyt kivan nopeasti, mikä olisi todella tärkeää kisaverkassa, jossa aikaa on kuitenkin rajoitetusti. Minulla olisi ollut mahdollisuus tunkea perjantain tunnille, mutta jotenkin en vain uskaltanut "rikkoa" sitä jotain, mikä oltiin saavutettu tällä tunnilla. Pelkäsin, että jos menisin tuuppailemaan pian uudestaan, en enää löytäisi sitä samaa kouluratsastajaa esiin ja kaikki tuhoontuisi. Halusin jättää sen siihen, onnistuneeseen suoritukseen ennen kisoja. Ja siihen fiilikseen, että mikä vain on mahdollista! :)

<3

Kun se vain sujuu

Viimeisin estevalmennus olikin helmikuun alussa 7.2, josta päätin nyt tulla kertomaan. Meitä sattui tällä kertaa olemaan vain kaksi (normaalisti kolme), joten opettaja todella pääsi keskittymään hyvin meidän menoon. Minulle valkkaan oli valittu Dexter, mistä olin todella iloinen. Tuon ponin kanssa juuri halusinkin päästä vähän pomppimaan. Tulin tallille sen verran hyvissä ajoin, että ehdin nähdä edellisen valmennusryhmän hyppäämistä. Siinä on hyvä juttu se, että valmennusharjoitus pysyy samana, joten pystyin vähän etukäteen katsomaan mitä olisi luvassa. Tällä kertaa lävistäjän suuntaisesti oli sarja, jonka A osan edessä oli vielä ponnistuspuomi. Toiselle pitkälle sivulle taas oli rakennettu sokeripaloista neljän esteen innari. Sitten oli vielä mukava yksittäinen sininen pysty toisen pitkän sivun suuntaisesti. Näistä aineksista saikin sitten kivoja harjoituksia aikaan.

kuvista ja videopätkistä kiitos Anulle!

Meidän tuntimme alkoi ravaillen ja tullen innarin kaikki puomit. Poni tuntui kyllä superkivasti nostavan jalkojaan tehtävän aikana ja ahkeroi hyvin. Verkassa opettaja pisti meidät kunnolla tekemään töitä, sillä jatkettiin nopeiden laukka-ravi-laukka siirtymisten parissa. Varsinkin toisen ratsun (Akun) kannalta tuossa harjoituksessa todella oli tekemistä, poni kun on niin vahva. Dexter oli kuitenkin tällä kerralla ihan super, tunsin sen oikein odottavan hyppäämistä, joten poni teki kaiken minkä pyysin alkuverkassa todella reippaasti. Siirtymiset onnistuivatkin siis hyvin ja Dexter oli saanut selvästi oman moottorinsa käyntiin.

Siitä olikin hyvä aloittaa verkkahyppääminen, jota lähdettiin tulemaan innarin kanssa. Opettaja keksi tehdä innarin kanssa niin, että nostettiin vaihe vaiheelta enemmän pystyiksi. Aluksi siis kaikki muut olivat laukkapuomeina, paitsi viimeinen este. Aina kun käänsin ponin kohti innaria, alkoi se imemään sille hyvin innokkaasti kasvattaen vähän vauhtiaan. Loppujenlopuksi olikin ponissa enemmän pidättelemistä, kuin kannustamista. Huomasin, ettei Dexter todella ollut nyt millään porsailutuulella, se vain nautti päästessään hyppäämään. Vaihe vaiheelta nostossa ei ilmennyt ongelmia, Dexter hyppäsi puomit jo valmiiksi kuin ne olisivat olleet ylhäällä sokeripalojen päällä. Ponin kyydissä oli hauska roikkua, kun se pomppi pientä vieteripupuloikkaa pitkin innaria.

Innarilla sain ohjeeksi suorittaa sen ponin kanssa hieman rauhallisemmin. Dexter kuulemma näytti siltä, että olisi paniikissa loikkinut mitä eteensä tuli ja että se oli vähän hätäisen näköinen. Niinpä yritettiin tulla rauhallisemmin sisään niin, että poni hyppäisi sujuvan rennosti sen läpi. Dexter yritti lähestyessä taas kaasutella, mutta sain sen pidettyä sen verran lyhyenä, että poni pääsi hoitamaan homman paremmin ja rauhallisemmin innarilla. Tulin suoraan uudestaan, tarkoituksena vielä tasaisemmin saada Dexter lähestymään tehtävää. Nyt meillä olikin hyvä vauhti ja homma sujui paremmin.

Tämän jälkeen lähdettiin tulemaan lävistäjäsarjaa, jossa ensimmäinen este oli ristikkona ja toinen oli okseri. Ristikolle tultiin ravissa sisään. Aluksi meillä oli vähän hidas vauhti, olin varma että Dexter pistäisi stopit siihen, mutta se päättikin lähteä hyppyyn ja se oli sitten menoa sarjan läpi. Mutta hieno poni kun hyppäsi vaikkei ratsastaja ollut ihan mukana kartalla. Tämän jälkeen sitten tulinkin reippaammassa temmossa sisään ja Dexterille sarjaväli oli kyllä todella hyvä, ponilla ei tullut kertaakaan huonoa hyppyä liian läheltä okseria tai muutenkaan, meno oli ihan sujuvaa. Itse tosin olin hypyssä aavistuksen jäljessä.

Hypyt sujuivat hyvin ja sitten jatkettiinkin lävistäjän jälkeen heti siniselle pystylle. Päätettiin olla tulematta innaria hetkeen, kun sitä kuitenkin olimme alkutunnista aika pitkään hinkanneet. Nyt keskityttiin hyviin hyppyihin tässä pienessä tehtävässä. Dexterin kanssa sujui tosi kivasti, tunsin oikein miten innoissaan poni oli hyppäämässä. Se oli terävä ja tarkkaavainen sekä imi esteille korvat tötteröllä. Tuolta sen kuuluisikin tuntua, ai että kun oli hauskaa!

Pyysinkin sitten, että vähän korotettaisiin ja poni vain hyppäsi iloisesti. Sinisen pystyn jälkeen opettaja kuitenkin sanoi, että voisin tulla vielä kerran sinisen niin, että olisin paremmin liikkeen mukana. Nyt jäin hiukan jälkeen hypyssä, poni kun ponnisti ylöspäin. Vika kerta menikin sitten paremmin ja siihen oli hyvä lopettaa. Olin todella iloinen, tämä oli ehdottomasti mun ja Dexterin yksi parhaimmista hyppykerroista <3. Nälkä kasvoi vain loppuraveissa hyppäämisen suhteen, olisin voinut jatkaa loputtomiin. Mutta ehkä se on hyvä lopettaa, kun vielä sujuu. Ja voi että kun tuntuikin hyvältä, Dexter oli niin mieletön että aloin epäilemään, olisikohan se Domiprojekti niin hyvä idea, kun tuostakin löytyisi potentiaalia vaikka mihin. Mutta katsotaan, katsotaan...Dexterillä hyppääminen riippuu myös aika paljon päivästä, millä tuulella se on. Porsashan tuo osaa olla :D.

linkki videoon

"Ai minäkö porsas? Ite oot!"

Paras, mutta myös villein Cinnamon ikinä

Fireboytippumisen jälkeen oli aika "rauhoittua" kouluratsastuksen parissa ja sainkin mukavasti oman hoitoponini ratsuksi tunnille. Aluksi taas ajattelin että "Huhhuh, mitäköhän tästä tulee..Cinnamon on aika haastava", mutta toisaalta, ehkä juuri tuon ponin kanssa onnistumiset tuntuisivatkin sitten tuplasti paremmilta. Cinnamon tosiaan ei ole mikään helppo nakki: se oikoo, on kankea ja muuten vain jännittynyt. Silti päätin lähteä yrittämään parhaani ja katsoa, mihin se riittäisi ponin kanssa. Meillä olikin tällä kertaa sijaisopettaja, joka laittoi meidät jo alusta alkaen työn touhuun.

Aloitettiin ravissa, haettiin rytmiä. Yhteistä hyvää tempoa, jossa molemmat osapuolet olivat aktiivisesti mukana. Kaarreltiin laajoja pääty-ympyröitä ponien kanssa ja opettaja piti tärkeänä sitä, ettei niiden kimppuun heti hyökättäisi työstämään. Annettaisiin ponien ensin löytää hyvä, reipas tahti. Sitten voisi alkaa asettelemaan ja vaatimaan. Alussa Cinnamonilla olikin jo kivan reipas tahti. Ponilla vaikutti olevan mukavasti energiaa ja sitä oli hyvä sitten alkaa taivuttelemaan ympyröiden avulla.

kuvista kiitos Ainolle (tämä kuva (c) iiris)

Alkuverkassa poni alkoi jo pikkuhiljaa pyöristymään ympyröillä. Opettaja kuitenkin huomasi yhden tärkeän asian, mikä todella auttoi minua ymmärtämään ulkotuen merkityksen. Ympyrällä nimittäin ulkopohje oli hieman liikaa irti ponin kyljestä. Tästä syystä se ei päässyt tukeutumaan niin hyvin ulkoapuihin. Kun muistin pitää pohkeen kiinni, alkoikin meillä sujumaan heti paremmin. Pääty-ympyröitä tehtyämme oli aika jatkaa pienen jumpan parissa. Tultiin loivan kiemurauran tapaisesti pohkeenväistöjä niin, että keskellä oli tärkeää suoristaa ennen kuin lähdettiin takaisin urallepäin väistättämään.

Cinnamonin kanssa pohkeenväistöt eivät luonnistuneet niin hyvin. Meillä eniten ongelmia tuli, kun väistätin urallepäin. Poni oli todella tahmea pohkeelle, eikä meinannut ottaa kunnon ristiaskeleita. Keskelle päin Cinnamonilla oli ihan hyvä tahti päällä ja väistö oli parempaa. Mutta oli ihan haastetta sitten saada tuo porsas liikkumaan väistöä myös siihen toiseen suuntaan. Takaosaa olisi poni saanut ottaa enemmän mukaan. Pohkeenväistöt tultuamme jatkettiin kevyessä ravissa tehden voltti ennen pitkää sivua. Voltilta lähdettiinkin sitten pitkä sivu avotaivutusta. Vasempaan kierrokseen saatiin tosi hyvää pätkää. Cinnamonin kanssa tajusin, ettei poikituksen tosiaan tarvinnut olla niin isoa. Pari kertaa Cinnamon yritti huijata kääntäen vain päätään uralta pois, mutta avo oli hyvää, kun saatiin sitten ne etujalat mukaan. Oikeaan kierrokseen tämä tehtävä olikin meille sitten huomattavasti vaikeampi. Voltilta tullessamme poni meinasi punkea pois uralta, eikä sisäpohje mennyt millään läpi. Siinä sitten oli pientä taistelua saada Cinnamon avoon myös tähän suuntaan. Kyllä sieltä sitten jotain askelia tuli loppujenlopuksi.

poni ei jaksaisi väistää..

Tässä välissä pidettiin pieni tauko, jonka jälkeen oli laukkatyöskentelyn aika. Ensiksi vain laukattiin tehden välillä pääty-ympyröitä. Ei saanut jäädä matkustelemaan, vaan ratsastaa jokainen kulma huolellisesti. Tämä kulmienratsastus on kyllä Cinnamonin kanssa todella tärkeä asia, poni kun on sellainen possu noissa asioissa. Tällä tunnilla meidän ehdottomasti paras askellaji oli laukka. Poni oli ihan mielettömän kiva, kulki aktiivisesti takajaloistaan lähtien ja malttoi myös rentoutua. Tultiin muutamia lävistäjiä, jonka jälkeen raviin tuli siirtyä rauhallisesti. Krhm..Tämä ei tainnut kenenkään kohdalla niin hyvin toimia. Lopulta päädyimme tulemaan kaikki yksitellen lävistäjän. Tuossakin asiassa oli haastetta. Poni piti samaa aikaa saada rauhalliseen rytmiin, menemään kulmaan sisäpohkeen ympäri ja asettumaan. Me saatiin noista kolmesta asiasta korjattua ravin tempoa, joka oli viimeisellä kerralla parempi.

Seuraava harjoitus olikin Cinnamon- kuumakallelle vähän liikaa. Tarkoituksena oli nimittäin tulla lävistäjälle laukassa, koota sitä lyhyemmäksi ja siirtää käyntiin. Käynnistä sitten vaihdettiin laukka ja lävistäjän jälkeen L kirjaimessa oli suoraan taas siirtyminen käyntiin. Ensimmäinen kerta jäi parhaaksi, sillä silloin poni ei ruvennut ennakoimaan mitään. Käyntisiirtyminen sujui mainiosti, mutta annoin laukannostossa liian vahvan pohkeen. Cinnamon hypähti nostossa ja sinkosi eteenpäin, pelkkä laukan ajatteleminen olisi riittänyt. Seuraavilla kerroilla sitten olikin jo mahdoton siirtää ponia käyntiin. Cinnamon kuumui todella paljon ja lähti pomppimaan etujaloillaan lävistäjän keskellä. Poni oli aivan villinä ja esitteli mitä ihmeempiä liikkeitä.

pari vanhaa kuvaa mukaan 

Tehtävään lähdössä poni myös päästeli ihmeellisiä korskahduksia ja takapää lensi. Kyydissä oli kyllä ihan pysyttelemistä, kun poni pomppi pää pystyssä sinne tänne aivan energiaa täynnä. Lähdettiin tulemaan seuraavaa harjoitusta, mikä oli Cinnamonille aivan yhtä haastava. Nimittäin tietyssä pisteessä laukannosto käynnistä. Tässä harjoituksessa laukka nostettiin C kirjaimesta ja keskelle pitkää sivua tehtiin sitten laukkavoltti. Tamman pää ei kestänyt käyntilaukannostoa ja se hyppäsi nostossa ilmaan innokkaana ja lähti lievästi sanottuna tuli hännän alla eteenpäin. Voltille sain jäädä kolmeksi kierrokseksi, ennenkuin meno alkoi näyttämään hallitulta. Alussa se nimittäin oli tullut ristilaukalla voltille. Voltista opettaja pyysi minua jatkamaan hallitussa laukassa uraa pitkin ja ei vitsi, miten kiva Cinnamon sitten olikaan. Nyt siinä oli sitä jotain, vahvat takajalat työntyivät mahan alle ja poni meni minulla ekaa kertaa ikinä niin mielettömästi.

Laukannosto C kirjaimessa ei enää onnistunut, kun Cinnamon alkoi ennakoimaan. Poni lähti aivan kunnolla poikittamaan ja käänsin sitten sen voltille niin kauan, kunnes tamma malttoi kävellä kirjaimen ohi. Laukkaan päästessään sitten oli taas meno päällä. Tuon ponin kanssa ei kyllä vauhtia puutu, varsinkin jos on ihana talvipäivä, joka saa Cinnamonin sisäisen vieteripupun viritettyä. Harmi, ettei näistä mielenkiintoisista laukkaliikkeistä tullut todistusmateriaalia mukaan, Aino kun lähti puolessavälissä tuntia, minkä jälkeen se hupi vasta alkoi :D. Myöskin parhaimmat pätkät eivät nyt taltioituneet kuviksi.

Huhhuh, sitten oli aika vähän päästellä höyryjä loppuravien parissa. Opettaja ei kuitenkaan päästänyt meitä siinä vielä helpolla, loppuravit nimittäin mentiin harjoitusravissa ja ponit oli saatava kuulolle rentoutumaan. Cinnamon varsinkin oli laukan jäljiltä aivan liian energisenä ja juoksi pois alta. Sain ohjeeksi olla vain itse mahdollisimman rentona ja koittaa sitä kautta saada myös ponia pikkuhiljaa rentoutumaan. Vauhti alkoi siitä sitten tasaantua ja jäätiin vielä keskiympyrälle, jossa sai sitten ruveta rauhassa keventelemään. Ja ai että, kun Cinnamon liikkui hyvin. Se otti pitkää, reipasta askelta kantaen itsensä myös hyvin. Ihan kouluratsastajafiilis tuli, kun kerrankin onnistuin tuon haastavan ponin kanssa. Ehkä meidän yhteistyö lähtee pikkuhiljaa rullaamaan? Mutta oli kyllä hassua, että vaikka tämä oli paras tunti ikinä ja oivalsin monta uutta nappulaa Cinnamonin ratsastamiseen, oli poni samalla myös villein ikinä. Mutta pitäähän sitä olla mukana vähän vauhtia ja vaaroja, eikös? ;)