Kehitystä ponin kanssa

Ihanan aurinkomatkan jälkeen olikin pieni järkytys palata -25 pakkaseen. Minulla oli tiistaina heti taas tunti ja mietinkin mitä ihmettä pukisin päälle. Lämpimin fleece ja talviratsastustakki löytyivätkin sitten minulta päältä. Mietin siinä, että istuntavirheet eivät kyllä näy niin hyvin tuollaisen toppakerroksen läpi. Tällä kertaa oli siis vuorossa pakkastreenailua kouluratsastuksen merkeissä ja minulle ratsuksi oli valikoitunut Cinnamon. Alussa olin vähän epäileväisin mielin lähdössä tunnille. Cinnamon kun on melko haastava ratsu koulussa, enkä ole sen kanssa vielä saanut sellaista loistavaa fiilistä. Mutta lähdin tunnille sitten kumminkin innokkaana oppimaan tuon ponin ratsastusta.

Aloitimme tunnin melko perusverkalla. Otettiin kumminkin mukaan pysähdykset ravista niin, että ponin tulisi tehdä se mahdollisimman nopeasti kuunnellen apuja. Tarkoituksena ei ollut vain kiskaista ohjista ponin nopsaan pysähdyksiin, vaan käyttää oikeasti istuntaa apuna ja saada siirtymästä terävä, mutta ei liian töksähtävä. Cinnamonin kanssa siirtyminen onnistui ihan hyvin, mutta pari kertaa poni pysähtyi vinoon. Oli tärkeää katsoa, että tamma oli ohjan ja pohkeiden välissä, jolloin se pysähtyisi suoralle uralle. Pysähdyksestä liikkeelle lähdössä opettaja halusi, että ponit lähtisivät työntämään takaa.

Opettaja painoitti meille alkuverkassa varsinkin sitä, ettemme hyökkäisi heti ponien kimppuun työstämään niitä, vaan mielummin päästettäisiin ne ravaamaan vähän isompaa ravia ja herättelemään sitä takapäätä liikkeelle heti alkutunnista. Liian usein jäädään ratsastamaan jo alussa voimakkaasti kädellä, jolloin poni käpristyy kasaan, eikä saa verkattua laajoilla liikeradoilla kroppaansa. Sellaisen asian ainakin itse olen huomannut myös omassa ratsastuksessani. Nyt aionkin vastedes ihan rauhassa alkuverkassa päästää hevosta menemään ja vasta vähän ajan päästä lähteä työstämään.

Kun alussa jo oltiin saatu poneja heräteltyä pysähdyksin, tehtiin seuraavaksi ihan käyntisiirtymisiä pitkän sivun keskellä pariin otteeseen. Tämän jälkeen oli aika ottaa laukkatyöskentelyä, jota tehtiinkin suurin osa lopputunnista. Laukassa opettaja oli tarkkana siitä, että siellä tehtiin oikeasti töitä eikä jääty matkustelemaan. Ponia piti laittaa kulmiin ja muutenkin ihan rohkeasti työstää tässä vauhdikkaammassakin askellajissa. Ja Cinnamonhan alkoi tulemaan tosi kivaksi, kun kerrankin työstin sitä hyvin. On hyvä, että opettaja saa minutkin hereille, Cinnamonin mukavan pehmeään laukkaan kun on helppo jäädä nukkumaan.

Laukassa opettaja halusi, että pistäisimme poneja pitkällä sivulla kunnolla eteen. Niin, että ne oikeasti olisivat takaa aktiivisia. Ylämäkilaukkaa tuli ajatella ja tuo harjoitus olikin todella hyvä, siinä ihan itse ryhdistäydyin ja pidin ohjat kumminkin hyvin tuntumalla, vaikka ponia pyysinkin eteenpäin. Ei saanut vain heittää ohjia pois kädestä ja jättää ponia tyhjäksi edestä. Napakasta laukkatyöskentelystä näkikin tulosta, kun Cinnamon alkoi kulkemaan rennommin ja pyöreämmin.

Sitten olikin aika vain ravata loppuravit, jossa vielä haettiin yhteistä, hyvää rytmiä. Ehkä vähän liian aikaisin heitin ravissa ohjat taas pois, mikä usein Cinnamonin kanssa käy. Poni kun kurottaa kaulaansa salakavalasti sen verran syvälle, että ohjat pääsevät valumaan turhan pitkäksi. Mutta pääasia oli, että Cinnamon oli rento ja tyytyväinen. Opin taas lisää tuon ponin ratsastuksesta ja meni jo huomattavasti paremmin kuin viime kerralla.