Estetuulettuminen ennen koulukisoja

Torstaiksi oli luvassa estetunti vielä ennen sunnuntain kouluratsastuskoitosta. Oli mukava tuulettaa ajatuksia esteiden parissa työskennellen ja virkistihän se myös ponin mieltä. Menin tosiaan iloisin mielin hyppäämään ponin kanssa, olihan viime estetreenit olleet superonnistuneet. Tällä tunnilla mentiin ihan pienillä korkeuksilla ja vähän se menikin vain hupsuttelun merkeissä. Minulla nimittäin riitti innostusenergiaa ja päädyinkin puhumaan ponille aina tehtäviä suorittaessani kaikkea hupsua. Mutta noh, ei sen aina niin totista tartte olla :D.

Elikkäs, meidän rata meni näin: toisella pitkällä sivulla oli sokeripaloista muodostettu kolme pikkupystyä, joiden väleihin mahtui aina yksi laukka-askel. Sitten toisella sivulla oli pysty-okseri linja. Nyt lähiaikoina on ollut paljon tälläisiä jumppaharjoituksia, jotka kehittävät myös ratsastajan tasapainoa ja ovat opettaneet minulle sellaista joustavaa kevyttä istuntaa. Eivät siis mitenkään huonoja harjoituksia ja samalla myös oppii antamaan hevoselle tilaa ja rauhaa suorittaa itse jumppaa eikä häslää siinä liikaa mukana.

kuvat (c) Aino 

Alkuverkka sujui mukavasti, Dexter sekä minä olimme innoissamme ja poni selvästi taas odotti hyppäämistä. Alkuverkassa halusin, että poni tosiaan olisi aktiivisena ja hereillä. En jaksanut kauheasti panostaa verkkailuun vaan iloisena siellä pölötin ja seilailin Dexterin köpötellessä eteenpäin. Laukat otettiin ja tein parit pääty-ympyrät istuen melko kevyesti satulassa ja hakien sitä esteratsastusfiilistä. Sujuvan alkuverkan jälkeen oli sitten hyvä lähteä tulemaan sokeripaloja. Tässä tehtävässä tarkoituksena oli saada hyvä, tasainen rytmi läpi pikkupystyjen ja katsoa pitkälle eteen. Lisäksi ponin suoruus oli tietysti tärkeää.

Opettaja sanoi, että parhaimmillaan sokeripalojen meneminen pitäisi olla vähänniinkuin kello, joka tikittää tasaisesti eteenpäin. Pistin tässä hauskassa harjoituksessa vähän tuulemaan sanoen joka esteen kohdalla ponille "hyppy". Amalia sattui myös tunkemaan pariin kuvaan poseeraamaan kun Dexter loikki tarkkana tehtävää läpi. Pari kertaa minun epätarkkaavaisuuteni takia poni oikaisi sokeripalojen jälkeen, mitä korjattiinkin sillä, että otettiin kiintopisteeksi katsomo, jota kohti tuli mennä.

ilmavara :D

Sitten lähdettiinkin tulemaan linjaa. Dexter oli menossa ja minä myös. Linjalla ei kuitenkaan mennyt niin hyvin, sillä oma tarkkaavaisuuteni herpaantui. Ponilla oli selvästi sellainen päivä, että se mielummin otti hypyn kauempaa. Siihenhän en ollut varautunut ja ensimmäisen kerran okserilla taisi kaikkia osapuolia hieman hirvittää. Jäin nimittäin aivan liikkeen taakse ponin tehdessä pupuhyppyä ja siinä kävi jopa tippuminen mielessä. Esteen jälkeen kuitenkin vain nauroin ja jatkoin tullen heti uudestaan.

Linjalle taisi tulla vielä toinenkin kerta, kun en ollut aivan hereillä näissä aikaisissa ponnistuksissa. Pikkuhiljaa alkoi sitten sujumaan, kun keskityin paremmin. Olin enemmän valmiina, enkä istunut niinkuin kouluratsastaja. Alussa nimittäin siinä todella taisi käydä niin, että kouluratsastusvaihe oli vielä päällä. Ehkä olikin ihan hyvä, etteivät pystyt ylittäneet kuuttakymmentä senttiä. Sinä päivänä taisin nimittäin olla vähän väsyneempi ja tunti ei ollutkaan mikään paras suoritus.

tässä kaunista todistusaineistoa..

Lopputunnista opettaja keksi kasata sokeripaloista trippelin, eli tultiin sittenkin vähän isompaa pystyä. Aloitettiin tosiaan ensin ihan tullen yksittäisenä. Ensimmäisellä kerralla en oikein nähnyt paikkaa ja poni joutui hyppäämään melko kaukaa hirmuisen hypyn – olihan este hyvin pelottava. Trippeli tosiaan vaikutti niin, että ponit mieluusti jättivät vähän etäisyytä esteeseen niin ennen, kuin yläpuolellakin sokeripaloja. Jouduin tulemaan kolme kertaa esteen, ennenkuin saatiin askeleet sopimaan parempaan paikkaan.

Päätimme yhdessätuumin muiden ratsastajien kanssa keksiä jonkun mahtavan radan ja päädyimmekin ihan hyvään ratkaisuun. Rata aloitettiin linjalla, jonka jälkeen tultiin lävistäjä ihan vain vaihtaen keskellä ravin kautta nopeasti laukka. Sitten jatkettiin toiselle pitkälle sivulle, jossa odotti vielä trippeli. Tällä vikalla radalla alkoikin sitten sujumaan, olihan se aikakin vähän ryhtyä tositoimiin. Linjalle tuli hyvät hypyt ja sain lävistäjällä laukan melko nopsasti vaihtumaan. Myös trippeli sujui parhaiten sillä kertaa ja siihen olikin hyvä sitten lopettaa sen kertaiset hyppelöt. Sitten vain oli aika mennä kotiin jännittämään viikonlopun kisoja ;).

<3