Kun se vain sujuu

Viimeisin estevalmennus olikin helmikuun alussa 7.2, josta päätin nyt tulla kertomaan. Meitä sattui tällä kertaa olemaan vain kaksi (normaalisti kolme), joten opettaja todella pääsi keskittymään hyvin meidän menoon. Minulle valkkaan oli valittu Dexter, mistä olin todella iloinen. Tuon ponin kanssa juuri halusinkin päästä vähän pomppimaan. Tulin tallille sen verran hyvissä ajoin, että ehdin nähdä edellisen valmennusryhmän hyppäämistä. Siinä on hyvä juttu se, että valmennusharjoitus pysyy samana, joten pystyin vähän etukäteen katsomaan mitä olisi luvassa. Tällä kertaa lävistäjän suuntaisesti oli sarja, jonka A osan edessä oli vielä ponnistuspuomi. Toiselle pitkälle sivulle taas oli rakennettu sokeripaloista neljän esteen innari. Sitten oli vielä mukava yksittäinen sininen pysty toisen pitkän sivun suuntaisesti. Näistä aineksista saikin sitten kivoja harjoituksia aikaan.

kuvista ja videopätkistä kiitos Anulle!

Meidän tuntimme alkoi ravaillen ja tullen innarin kaikki puomit. Poni tuntui kyllä superkivasti nostavan jalkojaan tehtävän aikana ja ahkeroi hyvin. Verkassa opettaja pisti meidät kunnolla tekemään töitä, sillä jatkettiin nopeiden laukka-ravi-laukka siirtymisten parissa. Varsinkin toisen ratsun (Akun) kannalta tuossa harjoituksessa todella oli tekemistä, poni kun on niin vahva. Dexter oli kuitenkin tällä kerralla ihan super, tunsin sen oikein odottavan hyppäämistä, joten poni teki kaiken minkä pyysin alkuverkassa todella reippaasti. Siirtymiset onnistuivatkin siis hyvin ja Dexter oli saanut selvästi oman moottorinsa käyntiin.

Siitä olikin hyvä aloittaa verkkahyppääminen, jota lähdettiin tulemaan innarin kanssa. Opettaja keksi tehdä innarin kanssa niin, että nostettiin vaihe vaiheelta enemmän pystyiksi. Aluksi siis kaikki muut olivat laukkapuomeina, paitsi viimeinen este. Aina kun käänsin ponin kohti innaria, alkoi se imemään sille hyvin innokkaasti kasvattaen vähän vauhtiaan. Loppujenlopuksi olikin ponissa enemmän pidättelemistä, kuin kannustamista. Huomasin, ettei Dexter todella ollut nyt millään porsailutuulella, se vain nautti päästessään hyppäämään. Vaihe vaiheelta nostossa ei ilmennyt ongelmia, Dexter hyppäsi puomit jo valmiiksi kuin ne olisivat olleet ylhäällä sokeripalojen päällä. Ponin kyydissä oli hauska roikkua, kun se pomppi pientä vieteripupuloikkaa pitkin innaria.

Innarilla sain ohjeeksi suorittaa sen ponin kanssa hieman rauhallisemmin. Dexter kuulemma näytti siltä, että olisi paniikissa loikkinut mitä eteensä tuli ja että se oli vähän hätäisen näköinen. Niinpä yritettiin tulla rauhallisemmin sisään niin, että poni hyppäisi sujuvan rennosti sen läpi. Dexter yritti lähestyessä taas kaasutella, mutta sain sen pidettyä sen verran lyhyenä, että poni pääsi hoitamaan homman paremmin ja rauhallisemmin innarilla. Tulin suoraan uudestaan, tarkoituksena vielä tasaisemmin saada Dexter lähestymään tehtävää. Nyt meillä olikin hyvä vauhti ja homma sujui paremmin.

Tämän jälkeen lähdettiin tulemaan lävistäjäsarjaa, jossa ensimmäinen este oli ristikkona ja toinen oli okseri. Ristikolle tultiin ravissa sisään. Aluksi meillä oli vähän hidas vauhti, olin varma että Dexter pistäisi stopit siihen, mutta se päättikin lähteä hyppyyn ja se oli sitten menoa sarjan läpi. Mutta hieno poni kun hyppäsi vaikkei ratsastaja ollut ihan mukana kartalla. Tämän jälkeen sitten tulinkin reippaammassa temmossa sisään ja Dexterille sarjaväli oli kyllä todella hyvä, ponilla ei tullut kertaakaan huonoa hyppyä liian läheltä okseria tai muutenkaan, meno oli ihan sujuvaa. Itse tosin olin hypyssä aavistuksen jäljessä.

Hypyt sujuivat hyvin ja sitten jatkettiinkin lävistäjän jälkeen heti siniselle pystylle. Päätettiin olla tulematta innaria hetkeen, kun sitä kuitenkin olimme alkutunnista aika pitkään hinkanneet. Nyt keskityttiin hyviin hyppyihin tässä pienessä tehtävässä. Dexterin kanssa sujui tosi kivasti, tunsin oikein miten innoissaan poni oli hyppäämässä. Se oli terävä ja tarkkaavainen sekä imi esteille korvat tötteröllä. Tuolta sen kuuluisikin tuntua, ai että kun oli hauskaa!

Pyysinkin sitten, että vähän korotettaisiin ja poni vain hyppäsi iloisesti. Sinisen pystyn jälkeen opettaja kuitenkin sanoi, että voisin tulla vielä kerran sinisen niin, että olisin paremmin liikkeen mukana. Nyt jäin hiukan jälkeen hypyssä, poni kun ponnisti ylöspäin. Vika kerta menikin sitten paremmin ja siihen oli hyvä lopettaa. Olin todella iloinen, tämä oli ehdottomasti mun ja Dexterin yksi parhaimmista hyppykerroista <3. Nälkä kasvoi vain loppuraveissa hyppäämisen suhteen, olisin voinut jatkaa loputtomiin. Mutta ehkä se on hyvä lopettaa, kun vielä sujuu. Ja voi että kun tuntuikin hyvältä, Dexter oli niin mieletön että aloin epäilemään, olisikohan se Domiprojekti niin hyvä idea, kun tuostakin löytyisi potentiaalia vaikka mihin. Mutta katsotaan, katsotaan...Dexterillä hyppääminen riippuu myös aika paljon päivästä, millä tuulella se on. Porsashan tuo osaa olla :D.

linkki videoon

"Ai minäkö porsas? Ite oot!"