Kakkua tulossa by minä!

Kisojen jälkeen oli vielä yksi hyppykerta putkeen omalla tunnillani tiistaina. Innostukseni kuitenkin hieman hiipui kuullessani meneväni Fireboylla. Olinhan sillä jo pari kertaa mennyt, mutta jotenkin ei vain olisi millään kiinnostanut hypätä ponilla ja olla koko ajan valppaana. Varsinkin viime aikojen Fireboyn kieltely ei houkutellut hyppäämään selkään, kun meillä ei muutenkaan yhteistyö pyörinyt vielä niin hyvin esteillä. Noh, itku ei auttanut markkinoilla ja piti sitten raahautua sinne tunnille. Tällä kertaa olin kyllä vähän huonolla asenteella liikenteessä, kun jo valmiiksi ennen tuntia tuli masennus.

Päädyttiin rakentamaan todella yksinkertainen rata, kun vaihtoehtoisesti olin koulutuuppausta ehdottanut. Meillä olikin yksi linja pitkällä sivulla ja yksi lävistäjällä oleva este. Noh, kannettuamme esteet oli sitten aika vain hakea poni tallista ja lähteä tunnille. Otettiin mukavan pitkä alkuverkka ennen varsinaista hyppäämistä ja sainkin siinä ensin vähän tuntumaa Fireboyhin taas pikkutauon jälkeen.

kuvista kiitos Ainolle!

Ensimmäiseksi siis ravailtiin uralla tehden välillä voltteja. Lisäksi väistätettiin pitkillä sivuilla takaosaa pois uralta. Ravissa lähdettiin tulemaan linjan esteiden puomeja ja välissä piti siirtää käyntiin. Perusharjoitus, mutta ihan hyödyllinen. Puomeilla ei ollut ongelmia, poni oli jopa vähän unessa. Tultiin aika pitkään puomeja, jonka jälkeen jatkettiin laukassa uraa pitkin. Poni pääsi vähän kaasuttelemaan pitkillä sivuilla, mutta oli muuten ihan ok. Meillä sujuikin mukavasti alkuverkka, mutta hyppäämisessä sitten olikin vähän enemmän hakemista.

Ryhdyttiinkin heti hommiin tullen linjaa niin, että ensimmäinen este oli puomeina ja toinen ristikkokorkeudessa. Tarkoitus oli tulla sisään alussa ravilla ja sitten vain jatkaa puomien jälkeen laukassa. Eka este tuli hyvin, mutta tokalle oli alussa vähän huonoja hyppyjä. Laukannoston jälkeen Fireboy mutkitteli ja hyppäsi melko läheltä. Olisin saanut pikkuisen enemmän ratsastaa eteen ja meno alkoikin sujua paremmin sitten. Vähän poni pääsi kaahottamaan esteiden jälkeen, mutta sain sen kuitenkin kiinni hetken jälkeen.

Pääosin tunti koostui siitä, että tulimme linjaa. Meitä olikin aika monta, joten toistoja ei tullut niin paljoa. Ensimmäinen osa linjasta nostettiin myös ristikoksi ja tultiin kahden esteen jälkeen vielä lävistäjä. Kun ristikoilla alkoi sujumaan paremmin, nostettiin esteet sellaisiksi pikkupystyiksi. Linjan toinen este oli noin 55cm. Eka rata sujui melko epätasaisesti ponin kanssa. Fireboy pääsi vähän kiihtymään varsinkin lävistäjän jälkeen. Myös eka linja oli taas vähän huono, ei niin sujuva kuin olisi voinut olla. Tultiin sitten toisen kerran ja lävistäjän jälkeen olisi pitänyt taas istua ja rauhallisesti siirtää poni raviin, nyt jouduin turvautumaan pikapysäytykseen ponin kiihtyessä.

Olimme nyt tulleet pari kertaa ja jatkettiin linjan hyppäämisellä. Minulla oli ollut aiempien kertojen aikana vähän ikävä fiilis, poni mutkitteli ja hyppäsi vähän läheltä. Niinpä kolmatta kertaa tullessani poni lähestyi epäilyttävän vauhdikkaasti linjan kakkosestettä ja itselläni tuli pieni epävarmuus. Viimeinen pohje jäi antamatta ja sieltähän se kielsi kovasta vauhdista kyyristäen itsensä kippuraan. Yhtäkkiä huomasin, kuin hidastettuna pyörähtäväni ympäri ja vetäisteeni esteenkin siinä samalla alas. Olin tippunut! Ja ekaa kertaa koko kautena. Huhhuh, tuossa kiellossa oli vaan niin paha pysyä kyydissä, kuvasta näkee kuinka ponin takajalat on taittuneet alle kovasta vauhdista.

Onneksi ei sattunut mitään, kipusin selkään ja jatkoin sitten. Estettä hieman laskettiin ja tulin sen sitten ihan hyvin. Tämän jälkeen opettaja halusi, että tulisin suoraan uudestaan linjan. Ja ekan esteen ylitettyäni huomasin niiden salakavalasti nostaneen takaisin samaan korkeuteen. Sydän hypähti hetken aikaa kurkkuun, mutta sitten sain sitä kadoksissa ollutta päättäväisyyttä takaisin. Varmistin paremmin ihan loppuun asti, että poni hyppäisi. Toisin sanoen pidin nyt sen jalan kiinni, jes!

Ja ero oli valtava, poni hyppäsi paremmin ja itse olin varmempana siellä kuskina. Sanoinkin, että se vaati sen yhden tippumisen löytää tuo "vanha minä" uudestaan :D. Rata sujui nyt paljon paremmin kuin aiemmin. Silti vieläkin kyllä hämmensi tuo humpsahdus alas, se oli käynyt niin nopeasti vain. Loppuraveja ravaillessani sitten mietin vielä, että asenteella saattoi olla myös jotain vaikutusta. Oma masentuneisuuteni tunnista Fireboyn kanssa sai ehkä itseni myös huolimattomammaksi. Mutta kyllä se tekee hyvää tippua välillä, oppii taas jotain.

Mutta kaiken kaikkiaan en silti sitä Fireboyta heti ota esteille uudestaan. Poni on jotenkin vain niin arvaamaton, se saattaa vetää niin pienestä herneen nenään ja tehdä tuon äkkikiellon. Itse en myöskään koe olevani tarpeeksi taitava vielä hyppäämään Fireboylla, ehkä nuo pienemmät korkeudet menettelee ja niissäkin on valtavasti oppimista.

Tippumisen jälkeisenä päivänä jouduttiin kipaista lääkärissä tarkistuttamassa jalka, jolla en yhtäkkiä voinutkaan kävellä. Kipu taisi sitten tulla jälkeenpäin. Onneksi jalassa ei ollut mitään, akillesjänne vain vähän tärähtänyt ja joutunut äärirajoilleen tuossa volttilaskeutumisessa. Lieneekö jalustin jäänyt vähän liian pitkäksi aikaa jalkaan kiinni tai jotain. Pienellä levolla ja konkkailemalla rauhallisesti kuntoutui jalka sitten alle viikossa :).