Ja maailma on sun

Ja taas sitä mentiin! Oli nimittäin kisatreenien aika. Koulukisat lähestyivät reipasta vauhtia ja meillä oli Dexterin kanssa tiistaitunti aikaa treenata kisoja varten. Tällä kertaa jätettiin treenailut tosiaan vähän vähemmälle, koska rata oli sama Aikuismerkki, mikä oli ollut viime koulukisoissakin. Niinpä tiistaina oli viimeinen treeni ennen kisoja. Olin varannut torstaille paikan estetunnilla, joten lisäksi luvassa oli yksi hyppykerta. Nyt kuitenkin lähdin tunnille tavoitteiden kanssa. Me haluttiin nimittäin Dexterin kanssa lisää hyvää yhteistyötä ja hyvää menoa.

Kuvista kiitos Amalialle ja Ainolle!

Varustin ponin, tallustin maneesiin ja hyppäsin kyytiin. Sitten kävelin tyytyväisenä alkukäynnit pitkin ohjin. Mutta kun nappasin ohjat tuntumalle, jotain tapahtui. Joku sanoinkuvaamaton yhteys löytyi minun ja ponin välillä niin, että Dexter hakeutui heti pyöreämmälle kaulalle tyytyväisenä tekemään hommia. Olin iloinen ja jotenkin näinkin pian tunsin, että tästä saattaisi tulla hyvä tunti – ja niinhän siitä tulikin. Aloitimme alkuverkan suoraan jakautuen pääty-ympyrälle, jossa olimmekin vähän pidemmän aikaa tunnista.

Pääty-ympyrällä ravaillessa poni tuntui jo melko kivalta, vähän vielä kankealta mutta oli kuitenkin reipas. Ajattelin alkutuntia kisaverkan kaltaisesti ja kerrankin paneuduin ratsastamaan hiki hatussa, enkä jäänyt matkustelemaan. Pääty-ympyrällä teimme I:n kohdalla aina käyntisiirtymiset, missä poni vähän jännittyi. Muuten saatiin melko hyvä moodi jo alussa päälle, pääty-ympyrällä olikin hyvä keskittyä omaan ratsastukseen ja poniin kaikessa rauhassa.

Laukat tulivatkin pian kuvioon mukaan, kun otimme ne alkuverkan jälkeen sillä samaisella pääty-ympyrällä. Laukassa poni meinasi alussa jäädä vähän matelemaan. Sitä saikin sitten pistää eteenpäin, jonka jälkeen oli hyvä myös työstää enemmän. Dexterponi tsemppasi kyllä superisti laukassa, se oli ihan mielettömän tuntuinen ja itse sain vain nauttia tosta pienestä flow-tilasta, kun kaikki tuntui onnistuvan. Fiilis oli mahtava, mehän pystytään mihin vain :).

Pääty-ympyrältä jatkettiin sitten uraa pitkin ja otettiin muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia. Niissä on ollutkin ongelmia, ja nytkin poni peruutti pari kertaa vinoon. Pysähdykset tulivat ihan ok. Oli myös hyvä treenata nopeita ja sujuvia pysähdyksiä ravista, pari kertaa Dexter kun ei olisi malttanut millään pysyä paikallaan. Koska treeni oli vika ennen kisoja, tultiinkin erilaisia radanosia lopputunnin aikana.

Siirryttiin sitten hetkeksi käyntiin ja lähdettiin tulemaan keskihalkaisijalta pohkeenväistöä uralle. Eli lähdettiin X ja I:n väliltä kohti M kirjainta, niinkuin aikuismerkissäkin väistö tehtiin. Dexter tuli väistöt tosi hyvin ja rennosti. Poni olisi saanut ehkä vähän liikkua enemmän eteen, mutta tuli hyvät ristiaskeleet kuitenkin uralle saakka. Oli kiva tietää, että pohkeenväistöt sujuivat meidän osalta ihan hyvin, eikä niissä ollut suurempaa ongelmaa. Huomasin ponin tekevän väistöt vähän huonommin vasempaan kierrokseen, joten siinä sai olla erityisen tarkkana ponin suoruudesta ja siitä, että se lähtisi tekemään pohkeenväistöt oikeaan suuntaan.

Jatkettiin eteenpäin, ravailtiin tehden puolirataleikkaita ja tähdäten pisteestä pisteeseen. Tuntui, kuin olisin voinut paisua innosta. Poni kulki niin kivasti ja aktiivisesti. Oli hauska tuntea, että pystyin säätelemään ravin tahtia hyvin ja Dexteriä sai enemmänkin pidättää kuin puskea eteenpäin. Tultiin myös pari kertaa keskihalkaisijaa niin, että saataisiin se mahdollisimman suoraan tultua. Avainsanana oli katsoa ajoissa kaarteessa. Kun vain ratsasti tarpeeksi huolellisesti, onnistui pituushalkaisija myös hyvin.

Lopputunti onkin sitten vailla muistikuvaa. Mieleen jäi vain se mieletön valaistuminen. "Ai tältäkö sen ratsastuksen pitäisi tuntua?". Tämä oli meidän kenraaliharjoitus ja olin iloinen, ettei mitään suurempia ongelmia syntynyt, joita olisi pitänyt lähteä korjaamaan. Myös verkkaa ajatellen oli Dexter nyt vertynyt kivan nopeasti, mikä olisi todella tärkeää kisaverkassa, jossa aikaa on kuitenkin rajoitetusti. Minulla olisi ollut mahdollisuus tunkea perjantain tunnille, mutta jotenkin en vain uskaltanut "rikkoa" sitä jotain, mikä oltiin saavutettu tällä tunnilla. Pelkäsin, että jos menisin tuuppailemaan pian uudestaan, en enää löytäisi sitä samaa kouluratsastajaa esiin ja kaikki tuhoontuisi. Halusin jättää sen siihen, onnistuneeseen suoritukseen ennen kisoja. Ja siihen fiilikseen, että mikä vain on mahdollista! :)

<3