Kahden startin koulukisat

Ja niin vain oli taas sen aika. Aika kurvata tallin pihaan ja aloittaa kisahyöriminen sykeröineen sun muine rutiineineen. Tällä kertaa poikkesi koulukisa-aamu ehkä sillä tavalla edellisistä, että olin ottanut kaksi lähtöä, jotka olivat putkeen. Syynä tähän oli se, että minulta taisi vielä uupua C-merkin kouluosuus, joten päätin palata siihen suorittamaan tätä läpi. Lisäksi halusin kuitenkin osallistua myös aikuismerkkiin ja samalla saada Dexterin lämpenemään ekan startin jälkeen nopeammin toiseen luokkaan. Näillä suunnitelmilla sitten lähdin kahteen merkkisuoritukseen peräkkäin, joissa molemmissa tavoitteet eivät olleet mitenkään sijoittumishakuisia. Enemmänkin nyt haluttiin ainakin päästä läpi ja saada merkit suoritettua, ehkä myös mukavien prosenttien kera.

Kisa-aamua edeltävänä iltana oli kuumeinen etsintä meneillään, kun halusin löytää joistain koulukisoista voittamani seuran pinssin. Halusin kiinnittää pinssin tallin fleeceen, jossa se sitten pysyisi antaen onnea kisasuoritusta varten. Onneksi pinssi sitten lopulta löytyi. Tullessani tallille nappasin Dexterin käytävälle harjausta ja sykeröitä varten. Ponin harja oli kasvanut, muttei se kuitenkaan tehnyt sykeröiden teosta yhtään helpompaa ja niistä tuli aika kauheat kyllä :D. Otsaharjaan sykerön laitettuani huomasin, että sykeröitä oli parillinen määrä, joka tuottaisi epäonnea. Toisaalta taikauskoisena päätin, että pinssi kumoaisi sykeröiden tuottaman epäonnen, jolloin tulos olisi nolla. Näillä positiivisilla ajatuksilla sitten mentiin maneesiin poni ja ratsastaja valmiina koitokseen.

kuvista kiitos Aino ja Amalia!

C-merkin rataa en ollutkaan vähään aikaan harjoitellut ja verkassa yritin vielä painaa viimeisiä ohjeita itselleni muistiin. Tässähän tärkeää oli ne hyvät tiet, joihin piti sitten panostaa viimeiseen asti. Alkuverryttelyssä kiinnitin ehkä liikaakin huomiota siihen, miltä poni näyttäisi ulospäin. Hyökkäsin turhan aikaisin ponin kimppuun, mutta onneksi sitten painotin myös reipasta tahtia. Dexter ei siis turhaan jäänyt sipsuttelemaan paikoilleen. Tässä ensimmäisessä verkassa poni tuntui todella kankealta. Tiistain "yhteys" oli poissa, enkä saanut poniin yhtä hyvää otetta.

Laukassa Dexter kuitenkin alkoi vähän jo heräämään ja suorastaan innostui. Aktiivinen laukka olikin tosi kivan tuntuinen, kun ponikin oli skarppina sieltä takajaloista. Laukkaamisen jälkeen alkoikin verkka sujumaan jo paremmin ja Dexter todella oli reippaana. Se on jännä miten ääripäihin poni voikaan mennä riippuen ihan siitä, mitä siltä vaaditaan ja mitä halutaan tuoda esiin. Omasta ratsastuksestahan se kaikki lähtee liikenteeseen, tällä kertaa itselläni taisi olla huonompi keskittyminen alkuverkasta ja noh, olihan poni varmaan kankea suoraan tallista tulleena näin aamupäivästä. Verkka loppui jotenkin todella nopeasti, mutta me alettiin jokseenkin olla ponin kanssa valmiita – tai niin ainakin luulin.

Kun nimittäin lähdettiin radalle, huomasin ennen keskihalkaisijalle kääntämistä, että poni oli aivan pohkeen takana! Muiden suoritusten aikana seisoskelun jälkeen en siis ollut siinä ravaillessa saanut ponia takaisin aktiiviseksi ja lähdin radalle sipsuttelijaDexterillä. Keskihalkaisijalle käännettyäni se oli sitten menoa. Alkurata sujui vähän unessa, koitin epätoivoisesti pelastaa tilanteen ja saada hiippailevaa ponia herätettyä. Askeleenpidennykseen sain edes jotenkin ponia liikkeelle, mutta olisi se paremminkin voinut onnistua. Tämän jälkeen rata jatkui sitten sellaisessa rennossa hölköttelyvauhdissa, Dexter ei tullut missään vaiheessa hyvän aktiiviseksi, muttei nyt aivan matokaan ollut.

Laukannostot tulivat tässä radassa molemmat käynnistä, ja ensimmäisessä sain todella antaa pohjetta reippaasti. Ympyrät sujuivat ihan ok, mutta ensimmäinen täyskaarto jäi hitusen liian pieneksi. Kaikki liikkeet tapahtuivat peilikuviona toiseen suuntaan ja tällä kertaa ne myös sujuivat paremmin kakkossuuntaan. Laukannosto oli tosi hyvä, poni nosti sen melko terävästi käynnistä. Myös täyskaarto oli nyt suurempi. Tokan täyskaarron jälkeen oli puoli maneesia ravailua, jossa oltaisiin voitu käyttää koko tila hyödyksi ja olisin voinut ratsastaa niihin kulmiin paremmin. Sitten oli vielä viimeisenä pysähdys, jossa tuli olla liikkumatta hetken aikaa. Pysähdys ei tullut pisteeseen, mutta liikkumattomuuteen olin superylpeä, nimittäin se on ollut Dexterin kanssa haastavaa. Vaikka kuolain vähän kävi, malttoi poni kuitenkin pysyä paikallaan ja sitten jatkettiin lopputervehdykseen ja pois radalta.

Linkki C-merkin rataan

C-luokan jälkeen jäin kävelemään seuraavaa verkkaa varten maneesiin ja palkintojenjako suoritettiinkin maneesissa. Tässä luokassa nimittäin kävikin sillä tavalla, että me sijoituttiin ponin kanssa toiselle sijalle! Oli ihanaa sijoittua koulukisoissa taas pitkästä aikaa ja Dexter sai sinisen ruusukkeen oikein suitsiinsa ja minulle nakattiin lahjapussit käteen. Se oli ehkä jatkoa ajatellen hieman huono idea, sillä olin menossa ravissa pääty-ympyrän leikillään kunniakierroksenomaisesti, kun poni äkkäsi pussit ja pelästyi niitä todenteolla. Siitähän lähti sitten Dexterin oma kunniakierros hyvin vauhdikkaasti käyntiin, kun poni laukkasi tuli hännän alla karkuun. Siellä oli pysyminen kyydissä, kun poni kaartoi maneesin toisessa päädyssä. Ainoa vaihtoehto oli heivata pussit ja arvostelupaperi ilmaan ja antaa niiden leijailla maneesin pohjalle ottaen tämän jälkeen ponin kiinni. Siitä saikin katsomo hyvät naurut, meidän kunniakierroksestamme nimittäin :D.

Kunniakierroksen jälkeen siirryin Aikuismerkin kouluohjelman verkkaan ja rentoudesta ei ollut hetkeen tietoakaan, kun Dexter paineli menemään pörheänä. Kun olin hetken ravaillut, oli aika ottaa ohjat käteen ja alkaa ratsastamaan, josko sieltä poni rentoutuisi pikkuhiljaa. Verkka sujui hyvissä merkeissä, Dexterin kanssa tosiaan oli ollut tuo C-merkin rata hyvä lämmittely ennen toista suoritusta. Verkassa löydettiin sitten yhteinen sävel ja otin tavoitteekseni muistaa nyt tällä kertaa ratsastaa ponin myös ennen radalle lähtöä kunnolla aktiiviseksi. Laukassa hain "ylämäkilaukkaa" ja tein muutamia pääty-ympyröitä. Jokunen lävistäjäkin taisi tulla tehtyä, mutta muuten keskityin aika paljon siihen hyvään tunteeseen, mikä oltiin saavutettu tiistaina. Lopussa tein vielä nopsasti pohkeenväistöä käynnistä ja sitten oli aika kävellä ja odottaa omaa lähtövuoroa, joka taisi olla kolmantena.

Kun oli meidän vuoro, tein parhaani jotta saisin ponin pysymään alkutervehdyksessä paikoillaan. Kyllä se silti vähän pääsi taas steppailemaan, vitsi noi pysähdykset vaan on vaikeita Dexterin kanssa. Siinä meille ainakin treenattavaa sitten. Tämän jälkeen rata jatkui puolirataleikkailla ja volteilla, missä ei ollut kauheasti mitään ihmeellistä. Poni olisi saanut liikkua vähän reippaammin eteen. Tästä jatkettiin sitten ja meidän radalla väistöt olivat aika hyvät. Varsinkin eka väistö onnistui kivasti. Ekan väistön jälkeen oli se kirottu peruutus, josta taas pisteet ropisivat pois, kun poni peruutti vinoon. No, ehkä vielä joku päivä...Laukat olivat meidän radalla yksi parhaimmista osista, poni kulki niissä nätisti ja reippaasti. Lopussa en ollut kauhean valmistautunut askeleenpidennykseen, johon olisi voinut satsata enemmän. Tulin lopputervehdykseen sekalaisin ajatuksin. Siinä se sitten oli, toinen aikuismerkin rata Dexterin kanssa. Paranee, paranee, mutta vielä on kovasti töitä.

Tässä luokassa sijoituttiin viidensiksi ja prosentit olivat siellä viidenkymmenen ja kuudenkymmenen välimaastossa. Yllätyin kuitenkin C-merkin prosenteista nähtyäni ne vasta kotona myöhemmin. Siinähän meinasi ihan itku tulla, niin onnellinen olin. 66,1%, meidän parhaimmat prosentit ikinä! Ehkä olen jotain oppinut niistä ikuisista "huolellisempi tie" huomautuksista :D. Pääfiilis kisoista oli positiivinen. Vaikka aikuismerkissä ja muutenkin tuolla vaativammalla tasolla on vielä rutkasti treenaamista, saan olla tyytyväinen meidän suoritukseen. Tästä se lähtee :).

Linkki aikuismerkin rataan