Paras, mutta myös villein Cinnamon ikinä

Fireboytippumisen jälkeen oli aika "rauhoittua" kouluratsastuksen parissa ja sainkin mukavasti oman hoitoponini ratsuksi tunnille. Aluksi taas ajattelin että "Huhhuh, mitäköhän tästä tulee..Cinnamon on aika haastava", mutta toisaalta, ehkä juuri tuon ponin kanssa onnistumiset tuntuisivatkin sitten tuplasti paremmilta. Cinnamon tosiaan ei ole mikään helppo nakki: se oikoo, on kankea ja muuten vain jännittynyt. Silti päätin lähteä yrittämään parhaani ja katsoa, mihin se riittäisi ponin kanssa. Meillä olikin tällä kertaa sijaisopettaja, joka laittoi meidät jo alusta alkaen työn touhuun.

Aloitettiin ravissa, haettiin rytmiä. Yhteistä hyvää tempoa, jossa molemmat osapuolet olivat aktiivisesti mukana. Kaarreltiin laajoja pääty-ympyröitä ponien kanssa ja opettaja piti tärkeänä sitä, ettei niiden kimppuun heti hyökättäisi työstämään. Annettaisiin ponien ensin löytää hyvä, reipas tahti. Sitten voisi alkaa asettelemaan ja vaatimaan. Alussa Cinnamonilla olikin jo kivan reipas tahti. Ponilla vaikutti olevan mukavasti energiaa ja sitä oli hyvä sitten alkaa taivuttelemaan ympyröiden avulla.

kuvista kiitos Ainolle (tämä kuva (c) iiris)

Alkuverkassa poni alkoi jo pikkuhiljaa pyöristymään ympyröillä. Opettaja kuitenkin huomasi yhden tärkeän asian, mikä todella auttoi minua ymmärtämään ulkotuen merkityksen. Ympyrällä nimittäin ulkopohje oli hieman liikaa irti ponin kyljestä. Tästä syystä se ei päässyt tukeutumaan niin hyvin ulkoapuihin. Kun muistin pitää pohkeen kiinni, alkoikin meillä sujumaan heti paremmin. Pääty-ympyröitä tehtyämme oli aika jatkaa pienen jumpan parissa. Tultiin loivan kiemurauran tapaisesti pohkeenväistöjä niin, että keskellä oli tärkeää suoristaa ennen kuin lähdettiin takaisin urallepäin väistättämään.

Cinnamonin kanssa pohkeenväistöt eivät luonnistuneet niin hyvin. Meillä eniten ongelmia tuli, kun väistätin urallepäin. Poni oli todella tahmea pohkeelle, eikä meinannut ottaa kunnon ristiaskeleita. Keskelle päin Cinnamonilla oli ihan hyvä tahti päällä ja väistö oli parempaa. Mutta oli ihan haastetta sitten saada tuo porsas liikkumaan väistöä myös siihen toiseen suuntaan. Takaosaa olisi poni saanut ottaa enemmän mukaan. Pohkeenväistöt tultuamme jatkettiin kevyessä ravissa tehden voltti ennen pitkää sivua. Voltilta lähdettiinkin sitten pitkä sivu avotaivutusta. Vasempaan kierrokseen saatiin tosi hyvää pätkää. Cinnamonin kanssa tajusin, ettei poikituksen tosiaan tarvinnut olla niin isoa. Pari kertaa Cinnamon yritti huijata kääntäen vain päätään uralta pois, mutta avo oli hyvää, kun saatiin sitten ne etujalat mukaan. Oikeaan kierrokseen tämä tehtävä olikin meille sitten huomattavasti vaikeampi. Voltilta tullessamme poni meinasi punkea pois uralta, eikä sisäpohje mennyt millään läpi. Siinä sitten oli pientä taistelua saada Cinnamon avoon myös tähän suuntaan. Kyllä sieltä sitten jotain askelia tuli loppujenlopuksi.

poni ei jaksaisi väistää..

Tässä välissä pidettiin pieni tauko, jonka jälkeen oli laukkatyöskentelyn aika. Ensiksi vain laukattiin tehden välillä pääty-ympyröitä. Ei saanut jäädä matkustelemaan, vaan ratsastaa jokainen kulma huolellisesti. Tämä kulmienratsastus on kyllä Cinnamonin kanssa todella tärkeä asia, poni kun on sellainen possu noissa asioissa. Tällä tunnilla meidän ehdottomasti paras askellaji oli laukka. Poni oli ihan mielettömän kiva, kulki aktiivisesti takajaloistaan lähtien ja malttoi myös rentoutua. Tultiin muutamia lävistäjiä, jonka jälkeen raviin tuli siirtyä rauhallisesti. Krhm..Tämä ei tainnut kenenkään kohdalla niin hyvin toimia. Lopulta päädyimme tulemaan kaikki yksitellen lävistäjän. Tuossakin asiassa oli haastetta. Poni piti samaa aikaa saada rauhalliseen rytmiin, menemään kulmaan sisäpohkeen ympäri ja asettumaan. Me saatiin noista kolmesta asiasta korjattua ravin tempoa, joka oli viimeisellä kerralla parempi.

Seuraava harjoitus olikin Cinnamon- kuumakallelle vähän liikaa. Tarkoituksena oli nimittäin tulla lävistäjälle laukassa, koota sitä lyhyemmäksi ja siirtää käyntiin. Käynnistä sitten vaihdettiin laukka ja lävistäjän jälkeen L kirjaimessa oli suoraan taas siirtyminen käyntiin. Ensimmäinen kerta jäi parhaaksi, sillä silloin poni ei ruvennut ennakoimaan mitään. Käyntisiirtyminen sujui mainiosti, mutta annoin laukannostossa liian vahvan pohkeen. Cinnamon hypähti nostossa ja sinkosi eteenpäin, pelkkä laukan ajatteleminen olisi riittänyt. Seuraavilla kerroilla sitten olikin jo mahdoton siirtää ponia käyntiin. Cinnamon kuumui todella paljon ja lähti pomppimaan etujaloillaan lävistäjän keskellä. Poni oli aivan villinä ja esitteli mitä ihmeempiä liikkeitä.

pari vanhaa kuvaa mukaan 

Tehtävään lähdössä poni myös päästeli ihmeellisiä korskahduksia ja takapää lensi. Kyydissä oli kyllä ihan pysyttelemistä, kun poni pomppi pää pystyssä sinne tänne aivan energiaa täynnä. Lähdettiin tulemaan seuraavaa harjoitusta, mikä oli Cinnamonille aivan yhtä haastava. Nimittäin tietyssä pisteessä laukannosto käynnistä. Tässä harjoituksessa laukka nostettiin C kirjaimesta ja keskelle pitkää sivua tehtiin sitten laukkavoltti. Tamman pää ei kestänyt käyntilaukannostoa ja se hyppäsi nostossa ilmaan innokkaana ja lähti lievästi sanottuna tuli hännän alla eteenpäin. Voltille sain jäädä kolmeksi kierrokseksi, ennenkuin meno alkoi näyttämään hallitulta. Alussa se nimittäin oli tullut ristilaukalla voltille. Voltista opettaja pyysi minua jatkamaan hallitussa laukassa uraa pitkin ja ei vitsi, miten kiva Cinnamon sitten olikaan. Nyt siinä oli sitä jotain, vahvat takajalat työntyivät mahan alle ja poni meni minulla ekaa kertaa ikinä niin mielettömästi.

Laukannosto C kirjaimessa ei enää onnistunut, kun Cinnamon alkoi ennakoimaan. Poni lähti aivan kunnolla poikittamaan ja käänsin sitten sen voltille niin kauan, kunnes tamma malttoi kävellä kirjaimen ohi. Laukkaan päästessään sitten oli taas meno päällä. Tuon ponin kanssa ei kyllä vauhtia puutu, varsinkin jos on ihana talvipäivä, joka saa Cinnamonin sisäisen vieteripupun viritettyä. Harmi, ettei näistä mielenkiintoisista laukkaliikkeistä tullut todistusmateriaalia mukaan, Aino kun lähti puolessavälissä tuntia, minkä jälkeen se hupi vasta alkoi :D. Myöskin parhaimmat pätkät eivät nyt taltioituneet kuviksi.

Huhhuh, sitten oli aika vähän päästellä höyryjä loppuravien parissa. Opettaja ei kuitenkaan päästänyt meitä siinä vielä helpolla, loppuravit nimittäin mentiin harjoitusravissa ja ponit oli saatava kuulolle rentoutumaan. Cinnamon varsinkin oli laukan jäljiltä aivan liian energisenä ja juoksi pois alta. Sain ohjeeksi olla vain itse mahdollisimman rentona ja koittaa sitä kautta saada myös ponia pikkuhiljaa rentoutumaan. Vauhti alkoi siitä sitten tasaantua ja jäätiin vielä keskiympyrälle, jossa sai sitten ruveta rauhassa keventelemään. Ja ai että, kun Cinnamon liikkui hyvin. Se otti pitkää, reipasta askelta kantaen itsensä myös hyvin. Ihan kouluratsastajafiilis tuli, kun kerrankin onnistuin tuon haastavan ponin kanssa. Ehkä meidän yhteistyö lähtee pikkuhiljaa rullaamaan? Mutta oli kyllä hassua, että vaikka tämä oli paras tunti ikinä ja oivalsin monta uutta nappulaa Cinnamonin ratsastamiseen, oli poni samalla myös villein ikinä. Mutta pitäähän sitä olla mukana vähän vauhtia ja vaaroja, eikös? ;)