sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ei onnistumisia ilman haasteita

Tiistaina minulla oli tavallinen koulutunti ja aluksi en millään saanut sitä positiivista asennetta kaivettua esiin huomatessani meneväni Dexterillä. Tehän tiedätte, että poni ei kuulu ihan minun top 5 suosikeihin, vaan on enemmänkin top 5 inhokeissa. Pian kumminkin sain hyppiä ilosta, kun pääsinkin menemään Cinnamonilla. Alkukäyntien aikana tajusinkin, että sillä kertaa Cinnamonilla olisikin todella hyvä mennä,  koska voisin korjata viime tunnin virheitä ponin kanssa. Päätin keskittyä täysillä ratsastamiseen, koska Cinnamon antaisi kyllä varmasti ihan riittävästi haasteita.

Kun alettiin sitten ravailemaan aluksi, ryhdyin hommiin heti todella napakasti ja reippaasti. Pitäisi useamminkin muistaa aloittaa tunti heti kunnon työskentelyllä, eikä kauhealla jumputtelulla. Tunnilla tehtiinkin niin, että mentäisiin ainakin 45 minuuttia ihan kunnolla työskentelemällä hevosten kanssa. Saa itsekin tunnista paljon enemmän irti, kun laittaa ponin jo alussa menemään kunnolla, eikä havahdu vasta viimeisillä minuuteilla, että nyt voisi varmaan tehdäkin jotain..

Kuvista kiitos Iirikselle


Alussa tehtiin samaa harjoitusta, kuin viime tunnillakin. Eli käännettiin keskelle ja tehtiin pysähdys ja peruutus. Panostin alussa jo siihen, että Cinnamon kulkisi reippaana takajaloista lähtien eteen. Se onnistui melko hyvin, mutta peruutuksessa oli poni todella hidas. Tuntui, että neljässä peruutusaskeleessa olisi kulunut puoli vuosisataa. Toisaalta Cinnamon peruutti suoraan ja itse keskityin katsomaan suoraan eteenpäin ja antamaan selkeät avut. Peruutuksen jälkeen sai ponia muutamaan otteeseen hiukan muistuttaa raipalla, että se lähtisi liikkeelle raviin reippaasti. Huomasin ravatessa Cinnamonin kanssa sen, että ponin kanssa ei kannattanut alkaa tehdä liikaa. Kun välillä muisti hellittää tekemistä, rentoutui Cinnamonkin paremmin ohjaa vasten.

Ravissa peruutuksien jälkeen siirryttiin tekemään pariin kulmaan voltteja. Volttien jälkeen oli tarkoitus siirtyä käyntiin, mutta se meni meiltä vähän ohi. Minulla nimittäin oli täysi työ pitää poni liikeessä ja monta kertaa ei tilaa vain riittänyt alkaa väkertämään volttia tai käyntiinsiirtymisiä. Kun päästiin voltille, taipui Cinnamon aika hyvin. Yritinkin parhaani mukaan pitää voltin suurena ja estää Cinnamonia kallistumasta sisäänpäin. Volteilla työskentelyn aikana Cinnamon meinasi muutamaan otteeseen hyytyä, eikä se lähtenyt eteen enään niin pontevasti. Poni tuntui hieman tahmaiselta, eikä ollut ollenkaan niin herkkä pohkeelle.


Voltit olivat siis yksi suuri haaste, ja pian lisättiin myös laukannostot volteilla. Eli voltin jälkeen ei tehtykään käyntisiirtymistä, vaan nostettiin laukka ja laukattiin toiselle pitkälle sivulle, missä tehtiin laukkavoltti. Laukkavoltin tarkoitus oli olla suhteellisen pieni ja hallittu. Nostot sujuivat pääosin hyvin, kunhan vain olin tarpeeksi selkeä ja napakka Cinnamonille. Volteilla poni meinasi koko ajan hyytyä, ja pohkeetkaan ei kauheasti tehonneet. Siinä tulikin nähtyä sitten pienimuotoinen rodeokohtaus, kun kerran napautin raipalla ponia ja siitähän tamma sitten jakeli muutamia pukkeja.

No mites ne laukkavoltit sitten sujuivat? Yllättävän hyvin! Kun olin nostanut laukan, laitoin Cinnamonia eteenpäin voimakkaasti, jotta laukka pysyisi voltilla, eikä poni sitten rikkoisi raville. Voimakas ratsastus auttoi ennen volttia, ja saatiin voltti sujumaan melko hyvin ja hallitusti. Siitä tulikin kehuja, että Cinnamonin kanssa sain tehtyä sopivan kokoisen ja hyvän voltin. Voltilla kun vain piti paljon ylläpitää laukkaa tahmaisen Cinnamonin kanssa. Tultiin myös yksi lävistäjä tarkoituksena ottaa pari askelta "keskilaukkaa". Noh, en siinä kauheasti lähtenyt mitään yrittämään, vähän lisäsin ponin kanssa vain tempoa.

Pukkikohtaus :D


Laukkavolttien jälkeen Cinnamon oli yllättävän reippaana ja meinasi melkein karata käsistä. Nyt ainakin liike lähti voimakkaasti takapäästä, kun poni ravasi hyvin aktiivisesti eteenpäin. Siinä sai ihan pidätellä ponia, kun vauhti meinasi välillä kiihtyä vähän liiankin vauhdikkaaksi. Otettiinkin vielä laukkaa uraa pitkin ja poni sinkoutui eteenpäin, kun se pelästyi jotain peilipäädyssä. Yllättäen huomasinkin, että laukattiin melko reipasta vauhtia pitkää sivua pitkin. Poni tuntui kumminkin paljon kivemmalta, kun sillä oli energiaa ja reippautta. Unohdin kokonaan keskittyä kokoamaan laukkaa ja saada Cinnamonia rentoutumaan, kun pian sitten siirryttiinkin hetkeksi käyntiin.

Mietin melko pitkään, että viitsinkö julkaista tätä kuvaa, koska oma asento on jotain melko hirveää. Päädyin kumminkin laittamaan tämän, koska kuva kertoo niin hyvin siitä, miten voimakkaasti Cinnamon liikkui eteenpäin.



Käynnissä alettiin tulemaan väistöjä, mitä ei kyllä olisi huvittanut Cinnamonin kanssa tehdä. Pohkeenväistöt vain eivät meinaa onnistua ponin kanssa, kun en saa sitä useinkaan väistämään kunnollisesti kaula suorassa. Cinnamon aina meinaa vääntyillä kaulastaan sisällepäin. Pitäisi ottaa ulko-ohjasta, mutta silloin poni meneekin sitten kauheasti lapa edellä. Muutenkin sen kanssa pitäisi saada se takapää mukaan väistöissä. Yhden kerran sain väistöt aloittaessani pari hyvää pätkää kun oikein keskityin siinä taistelemaan. Muuten ne eivät sitten niin hyvin sujuneetkaan. Pohkeenväistöjä en kyllä kauheasti tykkää mennä, mielummin sitä avotaivutusta olisi voinut vääntää.

Mutta niin, väistöjen jälkeen vielä ravailtiin melko itsenäisesti lopussa. Kirjoituksen perusteella tunnista saattaa jäädä sellainen kuva, että Cinnamonin kanssa olisi ollut todella paljon ongelmia, mutta meillä oli myös paljon onnistumisia. Poni kulki todella kivasti eteen ja alas, ja laukkavoltit sujuivat hienosti. Cinnamon oli jännä kyllä tiistaina, kun suurimman osan tunnista oli melko tahmainen, mutta sitten yhtäkkiä se olikin valmiina kiitämään ympäri maneesia ihan kauhean energisenä.

Väistöä




Ainiin, yksi huomattava edistys on tullut esille! Kädet ovat löytäneet paljon paremman paikan kuin esimerkiksi puoli vuotta sitten. Nyt alan pikkuhiljaa kantamaan käsiä ja muutenkin ne hakeutuvat jo hyvään ratsastuspaikkaan. Siitä siis voi nyt iloita, jee! Asento siis paranee, laukassakin istun nykyään paljon ryhdikkäämmin pystyssä. Elikkäs kyllä sitä huomaamattaan kehittyy ratsastustunti ratsastustunnilta eteenpäin. Paljon on vielä opittavaa ja suunta on vain ylöspäin! :)

~ Josku

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti