Vauhtia ja Vaaroja: Tallipäivä kuvina + itsenäistä menoa

Heipådej taas kaikille. Koitan nyt tässä julkaista näitä postauksia melko tiiviisti, jotta päästään taas nykyhetkeen kiinni. Viikon lomamatka tosiaan jätti postauksia jälkeen. Mutta nyt kerronkin minun tallipäivästäni (28.12.), joka alkoi jo ihan aamulla, koska olin menossa tekemään aamutallia. Vasta bussimatkalla sain ideaksi tämän kuvapostauksen, vaikken aluksi ollut ajatellut kuvata ollenkaan. Samalla voin vähän kertoa mitä kaikkea tehtiin aamutallissa. Minun apulaisena olo alkoi kahdeksalta aamulla, jolloin aivan ensimmäseksi vietiin newforest- kaverukset ulos: Dexter, Epsu ja Fireboy.

aamu alkoi aikaisella herätyksellä minulle

Tallilla oli menossa kengitys, joten puuhailin siinä siivoten vähän satulahuonetta ja harjasin Oton pintelit. Sellaista pientä tärkeää hommaa, mikä on hyvä saada hoidetuksi. Huhhuh kun satulahuoneen ovimattokin oli kerännyt likaa mukanaan. Pian olikin jo aika viedä seuraavat ponit ulos. Seuraavaksi tarhaan oli menossa vauhtinelikko: Hugo, Aku, Domi ja Santtu. Näistä poneista minulle talutettavaksi osui Aku, jolla on ainoana ketjunaru. Poni nimittäin osaa olla välillä vähän vahva. Ja päivään tulikin pieni käännekohta, kun talutimme poneja tarhaan..Ainakaan vauhtia ja vaaroja ei puuttunut.

Nimittäin, yksi kengittäjistä oli mennyt hitsaamaan ulos autonsa luokse, eikä huomannut poneja, joiden kanssa olimme menossa tarhaan. Siinä tilanteessa Aku pelästyi hitsaajaa ja lähti jyräämään aika moista vauhtia ohi. Riimunnaru pääsi pitkäksi ja en tajunnut ajoissa päästää irti, kun tilanteessa ei ollut enää mitään mitä tehdä. Niinpä raahauduin maassa ponin perässä, kunnes päästin irti ja Aku laukkasi tyytyväisenä tarhaan. Ponilla ei ollut siis hätää, mutta siinä rytäkässä minulta meni polvi auki. Noh, eipä tuossa tilanteessa olisi voinut mitään tehdä, säikähtänyttä hevosta kun ei ihan siitä vaan pidellä. Ikävän näköinen polvi paikattiin laastareilla ja onneksi ei käynyt pahemmin. Pystyin jatkamaan tallipäivää, vaikka pieni järkytys oli tuosta tilanteesta tullut.

Seuraavaksi olikin aika pitää pieni ruokatauko, jonka jälkeen menin itsenäisesti ratsastamaan Hugolla. Hugolla en ollutkaan vakkaritunneilla pitkään aikaan mennyt, joten oli ihan kiva kivuta sen selkään kokeilemaan ponia. Tosiaan syötyäni siis tallustin ponin kanssa maneesiin ja kipusin siellä hiljaisuudessa selkään. Päivä oli melko kylmä, joten huomasin pian käynnissä tulevan kylmä ja koitin aloittaa melko pian lämmittelemään ravissa. Ravissa tein parit pääty-ympyrät ja ihan vain verkkailin vaihdellen suuntaa ponin kanssa. Laitoin myös sports trackerin päälle ihan vain huvikseen, näkisi paljon sitten olisi mennyt kilometrejä rikki.

Hugon kanssa yllättävän paljon jaksoin oikeasti työskennellä ja tulinpahan myös pari lävistäjää tarkoituksena hieman yrittää laukanvaihtoa. Hugo kun on melko näppärä esteponi, se tykkää vaihtaa itse laukan. Jäin laukassa molempiin päätyihin vuorotellen aina pääty-ympyrälle. Pääty-ympyrällä kokeilin alussa vähän väistätellä takajalkoja ulospäin, mutta poni jäi helposti kättä vasten vetokilpailuun. Lisäksi tein pohkeenväistöjä. Väistöt ovat Hugolle vähän haastavia ja tälläkin kertaa se hieman vastusteli nostaen päänsä kattoon.

silloin maanantaina oli tosi ihana keli

Keksinkin lopputunnista kivan perus kontrolliharjoituksen, joka toimi Hugon kanssa hyvin. Eli jäin pääty-ympyrälle ja otin siinä aina puoli kierrosta laukkaa ja puoli kierrosta ravia. Ponin nostot ovat yleensä todella hyviä ja teräviä. Se reagoi pohkeeseen nopsaan, mutta sitten taas ravisiirtyminen ei ehkä ole niin hallittu. Tietenkin pidemmän päälle poni sitten alkoi innostumaan ja viipotti toisen puolen kauheaa vauhtia ravissa. Päätinkin sitten ravata enkä päästää sitä enää laukkaan ennakoimisella.

Tunti oli tosi kiva ja innostuinpa lopulta sitten tulemaan hyvänmielen radan. Eli meillä oli tosiaan ollut se Aikuismerkin kouluohjelma, jonka halusin nyt jälkeenpäin vielä mennä kertaalleen keskittyen teihin. Hugon kanssa rata meni aika tasaisesti läpi, tosin peruutuksessa poni aika paljon vastusteli. Kaikki muu meni kumminkin ihan ok, vähän ehkä huolimattomasti huidellen mutta ihan hyvin. Ja sitten olikin aika lopettaa siltä erää, tsekata sports trackerin lukemat: 5,7km, ja palata talliin. Oli siinä kumminkin mokomasti ehtinyt tulla kylmä, mutta talliin tullessa vain lämmintä päälle ja viimeiset ponit tarhaan. Sainkin pukea Cinnamonille sen ihanan loimen ja Vanskukin sai omansa päälle. Neidit tykkäsivät selvästi kun pääsivät ulkoilemaan ja nuuhkivatkin heti tarhan lumipeitettä iloisesti.