Yllättävä esteratsu

Ennen jouluviikkoa päätin kysyä, josko voisimme pitkästä aikaa hypätä. Opettajalle se sopi, mutta huomasin pian hyppääväni Fireboylla. Tuolla ponilla en ollut ennen hypännyt ja ajattelin, että olisi ollut kiva saada kumminkin ensin yhteistyö toimimaan paremmin laukassa ihan kouluratsastuksessa. Lähdin tunnille vähän jännityksensekaisin ajatuksin, tietenkin kun olin kuullut Fireboysta että se on melko haastava ja kuumuva esteillä. Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä hyppääminen jännitti ja en odottanutkaan sitä innolla. Minulla innokkaana esteratsastajana se oli vierasta ja jotenkin outoa.

Fireboy on tosiaan todella herkkä istunnalle ja esteillä sain huomata, että myös suustaan se oli tosi herkkä. Ei rakennettu kauhean monimutkaista rataa, ihan perusjuttuja lähdettiin hyppytauon jälkeen hakemaan. Ei tosiaan oltu vakkaritunnin kanssa hypätty vähään aikaan kun koulukisoihinkin piti silloin harjoitella ahkerasti. Nyt kuitenkin siis päästiin, vaikkakin vähän eri merkeissä, tuon Tulipojan kun sain. Kamerassa oli muutes tällä kertaa huonot asetukset, joten kuvista ei oikein tullut hyviä.

kuvista kiitos Nellille

totisena odottamassa vuoroa :D

Ennen varsinaista hyppäämistä tietenkin lämmiteltiin ratsumme puomien avulla ja tultiin niitä hetki pitkällä sivulla. Fireboy meni kivan rauhallisesti puomit ja oli alkuverkassa tosi kivana. Sinä tuntina jo etukäteen päätettiin että Fireboyn kanssa mennään ihan matalilla korkeuksilla, enhän sillä aiemmin ollut mennyt vielä esteitä ja poni muutenkin on lähiaikoina kiellellyt isommilla. Kun oltiin alkuverkattu myös laukassa, lähdettiin sitten hyppäämään. Meitä olikin sillä kertaa vähän enemmän ratsastajia, joten aloitettiin melko pian.

Tultiin jo aluksi niitä pikkupystyjä, mitä me Fireboyn kanssa mentiin. Ensimmäiset hypyt olivat vähän epätasaisia. Epätasaisella tarkoitan sitä, että tultiin ponin kanssa esteen jälkeen turhan reippaassa laukassa uralle takaisin. Fireboy tuntui hypyissä jännältä, se hyppäsi melko pontevasti ja vähän kiihdytteli hypyn jälkeen. Kädellä ei pitänyt paljoa ottaa, sillä se reagoi aika voimakkaasti pidätteeseen nostaen päänsä ylös.

Pian lähdettiin tulemaan pientä rataa johon kuului lävistäjä ja kaikki olivat pikkupystyinä ponille. Fireboyn kanssa eka rata oli epätasainen, esteiden välissä mentiin turhan kovaa. Hypyt kumminkin sujuivat ihan hyvin. Ensimmäisen radan jälkeen oli huojentunut tunne, ei se niin kamalaa ollutkaan. Sen jälkeen meno alkoi sitten pikkuhiljaa paranemaan, aloin vaihe vaiheelta saamaan ponia rauhallisempaan rytmiin esteiden välissä. Fireboy hyppäsi ilman ongelmaa, enemmän piti vain kiinnittää huomiota oikeisiin apuihin ja ettei poni päässyt kaahottamaan.

Pikkuhiljaa esteiden nälkä alkoi myös minulla kasvamaan kun katsoin muiden hyppäämistä suuremmilla korkeuksilla. Esteet olivat noin seitsemänkympin paikkeilla ja alkoi harmittamaan, ettei Fireboyn kanssa voinut lähteä hyppäämään sitä. Ei meillä kumminkaan yhteistyö sujunut niin hyvin niillä pikkukorkeuksillakaan. Mielessäni sitten kävi, jos joku haluaisi hetkeksi vaihtaa ponia, jotta pääsisin hyppäämään rataa mitä halusin. Onneksi Iiris suostui vaihtamaan hetkeksi niin, että menin yhden radan Epsulla. Olikin tosi jännä kivuta tuon ponin selkään hetkeksi, sillä nimittäin en ole hypännyt varmasti vuosiin.

Epsu lähtikin sitten reippaasti liikkeelle ja vain uudella ponilla matkaan suorittamaan rataa. Ponilla oli jotenkin tosi hassu laukka ja sen kaula oli todella lyhyt. Ensimmäisen esteen jälkeen laukka oli väärä. Epsuhan on sellainen, että sitä pitää yleensä laskea raviin vaihtaakseen laukan mutta tunsin pienen pukintapaisen hypähdyksen, kun poni häntäänsä heilauttaen vaihtoikin itse laukan. Hyvä Epsu! Sitten vain kaarteesta lävistäjän hyppy jonka jälkeen vika pysty. Rata todella oli nopsakka ja pian olinkin takaisin Fireboyn selässä joka ei enää hypännyt. Mutta viime rataan sen kanssa olikin hyvä jättää, siitä oli jäänyt ihan hyvä fiilis.

Epsulla hyppäämisen jälkeen vielä pari tulivat saman radan, jonka jälkeen olikin jo aika ravailla loppuravit. Olin tosi iloinen, että esteet Fireboyn kanssa olivat menneet ihan siedettävästi. Vaikka se tuntuikin aika ajoin aivan rakettitieteeltä löytää ponin kanssa yhteinen tahti opin taas uutta tuonkin ponin kanssa. Ja kyllä kumminkin jäi vähän sellainen ajatus, että Fireboy ei tuntunut ihan siltä omalta. Mutta välillä on hyvä mennä mukavuusalueelta pois, vai mitä? ;).