Vansku ei petä koskaan

Niin kuin otsikosta voikin huomata, minun ratsuni oli eräänä tiistaina tuo tällä hetkellä tallin vanhin, Vanilja. Ja tunti meni tuon osaavan mamman kanssa superhyvin! Oli todella positiivinen yllätys huomata nimen kohdalla vaihteeksi Vanilja. Kunnon koulutuntia tuolla opetusmestarilla olinkin kaivannut. Meidän tunnillemme sattui todella kiva sää, joten päästiin ratsastelemaan kentälle suurimmaksi osaksi ajasta. Lähdettiinkin heti maneesista kentälle ja Vansku oli ekana. Pari kertaa tuli sellaista tahtojen taistelua, kun ponin mielestä kaikki oli niin pelottavaa ja se jäi steppailemaan yhteen paikkaan korvat hörössä ja kroppa jännittyneenä. Vansku kumminkin pääsi yli noista möröistä ja selvittiin kentälle asti :D.

Ulkokuvat otti Amalia ja sisäkuvat Iiris :) kiitos

Kentällä siirryttiin suoraan suurelle ympyrälle ja viivyttiinkin seuraavan tehtävän parissa melkein koko aika. Aloitettiin ensin käynnissä asettamaan sisälle ja siitä sitten pikkuhiljaa pienentämään ympyrää. Vaniljalla kesti melko pitkäänkin vertyä, mutta se alkoi koko ajan muutua kivemmaksi kun päästiin ravailemaan. Kun olimme käynnissä pienentäneet ympyrää, väistätettiin takaosaa ulospäin suurentaen ympyrää. Vaniljan kanssa väistätys sujui vaihtelevasti, poni ei ollut ihan kunnolla kuulolla sisäpohjeelle.

Kun olimme suurentaneet ympyrän, siirryttiin raviin ja ravailtiin hetken aikaa isommalla ympyrällä. Kenttä ei pöllynnyt kauheasti ja tuli kivoja ja valoisia kuvia ulkoa. Kesti hetki totutella tuohon poniin taas uusiksi. Jatkettiin harjoitusta myös ravissa istuen satulaan. Katse oli tärkeässä asemassa ja välillä opettaja huomauttikin että siellä keskustassa olisi "lumiukko joka on tosi mielenkiintoinen", Vaniljakin kääntyi katsomaan keskustaan päin kuin olisi ajatellut samaa :D.

Kun olimme tehneet ravissa suurentamista ja pienentämistä, takaosan väistätystä sun muita jatkettiin seuraavaksi laukannostoihin. Eli tehtiin aina opettajan kohdalla laukannosto, laukattiin puoli kierrosta ja siirryttiin raviin kauhean kiitovaiheen kautta hallitusti. Meillä nämä laukkahommat menivät ehkä enemmänkin vähän sähläykseksi. Vaniljan nostot eivät tulleet terävästi pisteessä, vaan ne venyivät ja väliin mahtui sellainen sähläysravipätkä. Olisi pitänyt valmistella paremmin ja huomauttaa vaikka raipalla sitten jos laukka ei noussut. Laukasta raviin sai todella jännittää vatsalihaksia ja istua ponin ravissa, joka oli sekavan laukan jäljiltä vähän nopeatahtisempi.

Nostot eivät siis olleet ihan meidän juttu, muuten tuo osaava poni oli kyllä tosi ihana. Varsinkin laukan jälkeen Vanilja käytti paremmin myös takapäätään eikä jäänyt hipsuttelemaan. Laukka nosti vähän pölyä ilmaan ja jo 40 minuuttia mentyämme kentällä päätimme jatkaa maneesissa vielä vähän pidempää laukkatyöskentelyä, jossa oli myös tilaa enemmän. Siirryttiin siis maneesiin ja jatkettiin laukassa uraa pitkin. Teimme ympyröitä ja melko vapaasti laukassa mitä haluttiin. Vanilja oli yhtäkkiä todella hidas laukassa ja tunsin oikein miten se laahasi takajalkojaan. Huomautin kerran raipalla ja laukka alkoi pyörimään paremmin ja Vanilja reipastui.

Sitten vain ravailtiin maneesissa vielä loppuravit ja poni sai venyttää pidemmälle kaulalle. Taas tuli yksi muistutus miten positiivisesti tuo poni aina yllättää. Vanilja ei jotenkin vain ikinä petä, voi aina luottaa, että saa hyvän ja antoisan tunnin tuon tamman selässä. Katsotaan menenkö tällä ponilla tuleviin koulukisoihin, nimittäin niihinkin pitäisi pikkuhiljaa ruveta valmistautumaan.