Huugelipuugelilla

Moikka, tämä viikko suhahti olo aivan mielettömän nopeasti, ja nyt vasta ehdin tässä illalla istahtaa blogin ääreen takaisin. Ollaan vähän postauksista jäljessä, mutta haluan kumminkin kertoa kaikista tunneista, kun niistä kumminkin on kivoja kuvia. Tallille tultuani kolmatta viikkoa yllätyin iloisesti huomatessani listassa jonkun muun ponin nimen kuin Fireboyn. Listasta löytyi nimittäin Hugo. Olin jo mennyt kumminkin Fireboylla pari kertaa, joten oli ihan kiva vaihtaa välillä ratsua. Hugolla en ollutkaan mennyt sitten viime kevään. Hugo on melko haastava ratsu, sen kanssa täytyy olla herkkä mutta myös päättäväinen. Ei mikään helppo kouluponina, esteitähän se hyppää tosi kivasti.

Kun menimme maneesiin, lähdettiinkin kävelemään heti alkajaisiksi alkukäynnit kentälle. Kenttää ei oltu kasteltu, joten emme jääneet sinne kauhean pitkäksi aikaa. Hiekka pöllysi sen verran, että sopivien alkukäyntien jälkeen palailtiin takaisin. Ulkoolta sai kumminkin kivan valoisia kuvia, kun aurinko paistoi mukavasti. Maneesiin palattuamme päästiinkin kätevästi suoraan tositoimiin, kun oltiin jo kävelty tarpeeksi.

Otettuamme ohjat alettiin tehdä toisella pitkällä sivulla takaosan väistättämistä uran sisäpuolelle. Toiselle pitkälle sivulle sitten teimme loivaa kiemurauraa. Hugolla on jotenkin kaikenmoiset väistöt olleet vähän vaikeampia, sillä on tapana juosta pohjetta pakoon. Alussa väistätykset menivätkin vähän vetokilpailuksi ja Hugo helposti valui uran sisäpuolelle. Siinä sai todella olla tarkkana, kun ei saanut jäädä vetämään ja pohkeet eivät saaneet painostaa liikaa. Saatiin kumminkin kehuja, kun aste asteelta parani. Hugo alkoi kuunnella, vaikka välillä ei meinannut kestää pohjetta vaan olisi halunnut luistaa tilanteesta ulos.

Kun olimme hetken tehneet väistöjä, siirryttiin raviin ja tehtiin loivaa kiemurauraa ravissa. Hugo oli ravissa oma reipas itsensä ja melko jännittynyt. Kestikin totutella tuohon herkkään ja eteenpäinpyrkivään poniin taas uusiksi. Nostimme heti alkuraveissa jalustimet kaulalle, Hugolla olikin tosi mukavat ja tasaiset askeleet istua.

eksyttiin uralta ja hyh tuo notko, siitä lisää asiaa myöhemmin ;)

Loiva kiemuraura oli sillä kertaa meidän ns. pääharjoitus. Perehdyimme tarkemmin oikeisiin asetuksiin ja kunnon suoristukseen loivan kiemurauran keskikohdassa. Hugon kanssa aikaa meni hidastelemiseen, poni oli jotenkin todella energisellä tuulella. Se kumminkin taipui ihan kivasti kiemurauralla, mutta ehkä liikaakin painui ulospäin sisäpohkeesta. Hugon kanssa tulikin tärkeäksi tekijäksi myös ne ulkoavut.

Loivan kiemurauran jälkeen tehtiin voltti, joka toimi Hugon kanssa kivasti. Poni tosin kulki suurimman osan tunnista melko jännittyneenä ja huomasin, että se puri kiinni oikeaan kuolaimeen. Kädessä se tuntui kuin puulta, enkä saanut kunnon otetta poniin. Yllättävän haastava siis omalla tavallaan. Kun ravasimme kiemurauraaa ja volttia, otettiin tehtävään vähän ajan päästä laukannosto mukaan.

Laukannosto tehtiin C kirjaimessa melko pian voltin jälkeen. Ensimmäiset nostot onnistuivat todella hyvin ja napakasti Hugon kanssa, mutta pikkuhiljaa se alkoi innostua. Jo loivan kiemurauran toisella kaarteella poni alkoi kiihdytellä vauhtia ja voltilla ei olisi malttanut odottaa. Laukannostoista tulikin melko räjähtäviä, mutta ilman jalustimia oli kumminkin helppo pysyä mukana pehmeissä liikkeissä. Pari kertaa poni nosti liian aikaisin laukan ja jouduin jarruttelemaan sitä, Hugo kun oli aivan innoissaan. Tuo on kyllä jotenkin vain niin esteponi henkeen ja vereen :D.

Meidän laukkatehtävämme jälkeen sitten tunti alkoikin piakkoin loppua. Jotenkin Hugo ei ollut sillä kertaa kauhean kiva. Vaikka se aika-ajoin pyöristyikin ja kulki rennosti, oli poni liikaa juoksemassa alta pois ja ärsyttävästi puremassa kuolaimeen. Siinä piti löytää sellainen tasapainoinen hetki, jolloin ei ollut liian vahva pohje ja pehmeä käsi, mutta silti piti olla napakkana vaatimassa.

Hurjan hikinen Hugo tunnin jälkeen!