Jo aivan alkuraveista lähtien minulle nousi mieleen selkeästi meidän tallin Bella Kukalla mennessäni. Näissä kahdessa ponitammassa oli jotain samaa. Molemmat kipittivät lyhyttä askelta eteenpäin ja pitivät pään melko ylhäällä sekä jäivät helposti tyhjäksi edestä. Kukkakin tuntui niin kevyeltä, että piti välillä ihan havahtua oliko siellä ohjien päässä ponia ollenkaan. Alkufiiliksista osasin jo sanoa, että luvassa olisi haastava tunti ja haastava poni.
Meidän tämänkertainen tuntimme eteni vähän samalla kaavalla, mitä myös Amon kanssa oli tehty. Eli yli puolet tunnista pysyttiin ravityöskentelyssä jonka jälkeen jatkettiin laukkatehtävillä. Laukkaamisen jälkeen yleensä sitten ravattiinkin jo loppuravit. Alkutunnista todella oli aivan vierasta mennä tuolla ponilla ja sain ohjeeksi vain pitää käden hyvin matalana Kukan kanssa. Silleen myös se kuulemma rentoutuisi paremmin.
Alussa tosiaan verkkailtiin melko vapaasti mutta tultiin jossain välissä aina uran sisäpuolelle, josta väistätettiin muutama askel takaisin uralle. Pientä pohkeenväistöjumppaa poneille heti alkajaisiksi. Kun tein muutamia voltteja sinne tänne, huomasin ponin varsinkin niillä tulevan paremmaksi. Selvästi se tarvitsi taivuttelua puolelta toiselle. Jatkettiin tehden aina pitkän sivun keskivaiheilla voltti ja jos se ei tuntunut hyvältä, tuli voltille jäädä niin kauan kunnes poni oikeasti hyväksyisi asetuksen. Kukka varsinkin oli sellainen, että se jäi vastustelemaan asetusta eikä oikein meinannut ottaa ohjaa mitä sille tarjosin.
Tähän asetuksen vastahakoisuuteen sain apuna olla sisäohjalla ikäänkuin kuminauhamainen. Sisäohja liikutteli kuolainta, mutta pehmeästi ja houkutellen tukeutumaan siihen. Heti kun poni siihen tukeutui tuli myödätä. Teimme tosiaan voltteja aika paljon ja vaikka ne tuntuivat toivottomalta säheltämiseltä, oli se kuitenkin hyvää jumppaa Kukalle. Ravissa jatkettuamme työskentelyä oli piakkoin sitten välikäyntien aika. Alkutunnista ei ollut vielä yhtään tullut hyvää fiilistä ja olin hieman ihmeissäni mitä oikein tuon ponin kanssa voisin tehdä.
Välikäyntien jälkeen jatkettiin sitten laukkatehtävällä, mikä oli yksinkertaisesti vain yksitellen pääty-ympyrä molemmissä päädyissä. Opettajan päätyyn jokainen tuli vuorollaan ja tällöin myös jokaiseen keskityttiin vuorollaan. Toisessa päädyssä taas sai työskennellä itsenäisesti. Pääty-ympyrällä oli tarkoitus viipyä muutaman kierroksen ajan, missä alussa asetettiin sisällepäin ja tämän jälkeen asetus vaihdettiin ulos. Ensimmäinen kerta oli ehkä hieman huolimaton minun osaltani ja varsinkin ulospäin asetuksessa ilmeni enemmän ongelmia ponin ollessa taas vastahakoinen ottamaan ohjaa vastaan. Itse en myöskään säilyttänyt tarpeeksi hyvää ulko-ohjan tukea.
Kuitenkin laukka osoittautui tällä ratsastuskerralla parhaaksi askellajiksi ja eräällä kerralla huomattiinkin selkeä ero siinä, kun minun oma käteni rentoutui ja tuli joustavammaksi. Silloin myös poni hakeutui hetki hetkeltä pyöreämmäksi. Kukka varsinkin tarvitsi melko pehmeän ja joustavan käden ja tämän ymmärtäessäni pystyin ottamaan oman ajan ponin kanssa ratsastaen sitä rauhallisin, pienin avuin. Toisessa päässä olikin hyvää aikaa juurikin ratsastaa laukkaa paremmaksi. Kukalla nimittäin oli kivan aktiivinen laukka.
Ulospäin asetus sujui loppua kohden sitten paremmin, eipä sen kauhean suuri tarvinnut olla. Huomasin kuitenkin Kukan jännittyvän asetuksen vaihtuessa melko nopeasti ja kesti saada se takaisin rennoksi. Loppuravit sitten ravattiin jo vähän pidemmällä ohjalla ja nyt alkoi Kukka jo kulkea paremmin. Silti oli tuntunut todella haastavalta ja jäykältä ponilta, joka mielellään katsoi yläkautta silmiin. Tykkäsin kuitenkin sen aktiivisuudesta ja varsinkin laukassa tuntui, että sain vaikutettua poniin paremmin. Sellainen ratsastus sillä kertaa.
linkki videoon
 |
| poni kaatuu :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti