Jumilla paikat jumissa

Pääsiäsloman viimeiset ratsastelut mentiin kolmannen koulutunnin merkeissä sen viikon sisään. Toivoin tälle kerralle saavani taas uuden tuttavuuden testiin ja tullessani talliin olikin tosiaan aivan vieras nimi listassa kohdallani. Jumi- niminen hevonen tuli tällä kertaa tunnille kanssani. Viileän talvisään vuoksi hevosella olikin kaksi loimea päällekkäin, josta toinen tosin oli kevyt alusfleece. Olin tullut tallille hieman myöhässä, joten sain todella pistää vauhtia töppösiin ja heittää kamat niin itselleni kuin hevoselle.

Jumista tosiaan sain kuulla sen verran, että se on juuri äskettäin ollut yksäri, mutta annettiin tuntikäyttöön. Sen takia hevonen majailikin yksäripuolella ja sen kamatkin olivat vähän eri paikassa. Hevonen oli väritykseltään kivan erikoinen, sillä oli turvan ympärille ulottuva merkki. Jumi oli aika isokokoinen myös ja tälläiselle poniratsastajalle siinä olikin totuttelemista. Jotenkin minulla oli mielikuvana, että hevonen olisi sellainen reipas ja sähäkkä. Todellisuudessa se olikin aivan erilainen ja jotenkin oli hauska miten olin saanut jo alussa sellaisen vääränlaisen ennakkokuvan.

Tosiaan tämä ratsastuskerta oli ehkä näistä kaikista haastavin. Mitä Kukka oli tuntunut kinkkiseltä, oli se pientä verrattuna tähän jättiin, johon en oikeastaan koko tunnin aikana saanut minkäänlaista hyvää otetta. Mutta siis, tämä tunti oli todella haastava ja jo alkumetreiltä sain kokea yllätyksen hevosen erilaisuudesta kuvitelmiini nähden. Jumi oli todella iso ja alussa pitikin hetki ihan hakea hyvää kevennystä hevosen kanssa, jonka askeleet tuntuivat heittävän satulasta lennokkaasti ylös. Muutenkin tuntui vaikealta sulautua hevosen rytmiin mukaan ja löytää hyvä ohjastuntuma.

Jumi oli jännän tuntuinen. Sitä sai olla pohkeella laittamassa eteen melko paljon, mutta toisaalta se vastasi siihen ihan hyvin. Huomasin hevosen kuitenkin yrittävän kaikin tavoin luistaa työnteosta ja tehden asiat vähän sinnepäin. Ravissa sain tehtäväksi lähteä aina tietyllä pitkällä sivulla liikuttelemaan Jumia avotaivutusten parissa. Ennen avoon lähtöä tuli tehdä voltti. Jumin kanssa ei meinannut varsinkaan alussa millään onnistua. Hevonen oli todella kankea eikä olisi jaksanut ottaa etujalkojaan uran sisäpuolelle. Jo alussa tulikin sitten siellä selässä ihan kuuma.

Avoja väännettyämme jonkin aikaa jatkettiin sitten uraa pitkin hetken aikaa jonka jälkeen sai jäädä pääty-ympyrälle työskentelemään hevosten kanssa. Jäin pariksi kierrokseksi koittaen taivutelle Jumia, mutta hevonen kyllä oli melkoisen haastavalla tuulella ja tuntui ettei sitä kiinnostanut vähääkään vastata apuihini. Alkuravit menivätkin hikipäässä touhutessa ja avoja tuuppaillessa epätoivoisesti.

Välikäynnit otettiinkin sitten siihen väliin minkä jälkeen alkoi se laukkatyöskentely. En taida kuollakseenkaan muistaa mitä ihmettä siellä säädin mutta jotain ympyröitä taidettiin väkertää päätyihin. Jumin laukka oli melko tasaista ja kivaa, mutta opettaja olisi halunnut siihen enemmän terävyyttä ja tempoa. Niinpä jäin hetkeksi pääty-ympyrälle kasaamaan laukkaa paremmaksi. Teinkin havainnon siitä, että hevonen oli vähän hidas reagoimaan pohkeeseen ja sitä joutui melko paljon tuuppimaan eteenpäin. Oli hyvä sitten huomauttaa pari kertaa raipalla, jos Jumi ei millään reagoinut.

Lopputunnista meinasin jo vaipua epätoivoon. Jäinkin sitten ihan kunnolla istumaan satulaan koittaen ratsastaa Jumia pääty-ympyrällä rennommaksi. Opettaja huomauttelikin välissä aina eteenpäinpyrkivyydestä, mikä Jumilta puuttui. Hevonen vastasi ihan hyvin napakkaan huomautukseen, mutta oli edelleen tosi jäykkä ja sellainen raskas ratsastaa. Vaikea kuvailla sitä tunnetta, mutta todella haastava hevonen! Lopputunnista sainkin palautetta että oli mennyt hyvin ja että Jumi todella ei ole helpommasta päästä. Se koittaa kaikin keinoin luistaa hommasta. Mutta eiköhän tunti kuitenkin minulle opettanut paljon ja jos ei muuta, niin päättäväisyyttä. Ei pidä luovuttaa vaikkei heti onnistuisi.